Susien kohtaaminen

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Susien kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Demintty » 23 Marras 2011, 19:05

Saphira

Hira juoksi täyttä vauhtia mättäitä pitkin ja tunsi kuinka maa oli kohmettunut ja ehkä jopa liukas jään takia jota oli niiden harvojen kivien päällä mitä metsässä nyt olikaan. Nainen näki sopivan kohdan mistä voisi pompata ilmaan. Harvinaisen taidoin seuraaja hyppäsi hieman isommalle kivelle ja ponnisti itsensä siitä ilmaan. Vasta äsken tämä oli ihminen joka juoksi pitkän valtikan kanssa, mutta nyt vsiä myöten tä,maltikka hävisi hiljalleen ja käsiä myöten keho alkoi muuntautua ja karvaiset tassut tulivat nopsaa käsien tilalle. Suden häntä ilmaantui kuin tyhjästä, ja nyt ilmassa lensi harmaa valkoinen susi siis. Kaikki nejä raajaa iskeytyi voimalla maahan ja ne myös pysyivät siinä. Maassa oli nyt tavallista isompi susi joka katsoi pikkuisilla kiilusilmillään eteensä. Vilkaisu oikealle, ja juoksuun. Aina kun tuli sellainen kohta jossa oli hieman enemmän kiviä, tämä pomppi vain niitä pitkin eikä koskenut maahan ollenkaan.
Hira juoksi kauan ja näki kokoajan kun pikkuruisia lintuja säikähti töminää ja lähti lenttoon puidenoksilta. Suden suun pielet vetäytyivät taaksepäin, ikään kuin hymyillen. Sitten Hiran korvat menivät hörölleen ja narttu pysähtyi ja nyt luisti maassa hetken. Nosti tämä vasemman tassun ilmaan ja amuletti joka oli aikaisemmin valtikka, kilahti joka sai Hiran taas tosimaailmaan. Nainen katseli visusti ympärilleen, mitään ei näkynyt, mutta tämä kuuli jotain. Susinainen ponkaisi taas itsensä juoksuun kun kuuli edestä päin käpälän iskuja maahan. Ihan kuin nopeennettuna susi seurasi riistaa, triplasti tätä itseään pienempää. Oli yllättävän helppoa pysyä toisen eläimen perässä. Pitkät korvat vilahtelivat puiden ja karujenpensaiden välistä. Taitavasti Hira pujotteli niitä ja koitti pysyä yhtä lähellä pitkäkorvaa jota koitti saada kiinni. Pitkäkorva pysähtyi kuuntelemaan. Sen korvat kääntyilivät ja silmät vilkuilivat ympärilleen. Hirakin oli pysähtynyt, nyt tämä vain hiippaili kokoajan lähemmäs ja lähemmäs rusakkoa. Hädissään rusakko löi toista jalkaansa maahan aina kaksi nopeaa pum-ääntä peräkkäin ja pieni tauko. Hiran naamalta lähti ilmeet, tai no, tämä oli nyt totinen. Nyt näiden kahden välillä oli vain yksi pensas jossa ei ollut edes lehtiäkään, mutta rusakko oli nähtävästi tyhmä, kuten aina. Susi pomppasi ilmaan ja rusakko reaktioi siihen heti ja lähti juoksemaan, tai ainakin koitti niin ennen kun sen niskassa oli jo kinni suden hampaat. Tyytyväisenä taas Hiran suunpielet vetäytyivät ylös. Ylpeänä tämä ravisteli nyt rusakkoa ja heitti pari kertaa ilmaankin seisoen kahdella jalallaan. Vielä kerran Hira hyppäsi ilmaan rusakko suussa ja ilmssa ollessaan paiskasi susi rusakon maahan kovalla voimalla ja tuli itse perässä. Virne kuonollaan tämä painoi tassunsa rusakon vatsan päälle ja painoi niin että kaulasta pursusi verta. näin, on hyvä.. Hira mietti ja upotti hampaansa rusakon lihaan repien siitä kaikkea mahdollista irti.

//elikkäs tämmösen kirjotin, Tervetuloa siis tänne ^^`
Viimeksi muokannut Demintty päivämäärä 08 Tammi 2012, 01:12, muokattu yhteensä 1 kerran
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Marras 2011, 11:20

Misute

Tyttö löhösi oksalla ja haukotteli pitkään ja hartaasti. Misute mutisi itsekseen jotakin ja hänen kaikki raajansa roikkuivat oksalta. Toinen haukotus, tyttö huokaisi, hänellä oli tylsää. "Tylsäää... Tylsääää...!!" Misute valitti ja nousi istumaan oksalle. Hän halusi vapauttaa johonkin kiukkuaan ja tylsyyttään. Hän halusi toimintaa. Tyttö hyppäsi alas joustaen ja "Puhff" hän olikin hieman pienempi susi. Kettua isompi, mutta muistutti suden pentua. Ei Misute ollut mikään pentu, hän oli täyaikasvuinen susi. Hän pärjäisi isommalleenkin, terävän purukaluston ja terävien kynsien avulla. Misute lähti liikkeelle. Susi juoksi ja haistoi jotakin. Hän pysähtyi ja alkoi hiipiä hyvin hiljaa.
Metso käveli maassa etsien ruokaa. Susi hymyili suden hymyä ja hiipi hiljaisuudessa lähemmäs. Misute oli valmis, valmis päättämään tuon eläimen elämä. Ihmisenä hän ei pystyisi siihen, mutta oikean muotonsa otettuaan. Peto sai vallan Misutessa. Misute hyppäsi äänettömästi ja kahmaisi metson kaulan suuhunsa. Susi ravisteli metsoa suussaa. Veri lensi sinne tänne. Lopulta susi laski saaliinsa alas ja repi sen maha auki.

Misute jolkutteli metsässä hieman verisenä oleva suu. Susi oli saanut pitkään aikaan verya ja raakaa lihaa. Nyt hän kuuli räksytystä. Supikoira räksytti siili, joka suojeli itseään piikeillä. Susi alkoi vaanimaan supikoiraa. Misute käveli äänettömästi eteen päin. Ponnisti ja hyppäsi toisen kimppuun. Susi tarrasi hampaillaan niskaan ja ravisti selkärangan sijoiltaan. Supikoira oli tuskissa. Se oli halvaantunut, Misute itse haukahti ja talloi tassullan toisen päätä maahan. Hän puraisi kyljen auki ja alkoi repiä lihaa. Supikoira kuoli siihen. Misute lopetti hän oli kalunnut kylkiluut puhtaiksi ja murahti pienesti.

Susi nuoli huuliaan tyytyväisenä. Susi kuuli muualta pum-ääniä. Hän lähti sitä ääntä päin. Siellä näkyi hieman isompi susi. Misute tuijotti sitä hetken, kunnes tuli esiin. Misute alkoi murista ja hänen niskakarvansa nousivat pystyyn. Misute murisi koko ajan enemmän. Nyt hän voisi kohdata eläimenä eläimen. Misuten peto oli hänen sisällään herännyt. Veri ja raaka liha. Misute nytkähti ja murahti varoittavasti. Susi alkoi liikkua uhkaavasti toista kohti. Hän katsoi erivärisillä silmillään. Nyt tai ei koskaan. Hän ajatteli. Susi otti pari askelta taakse päin ja murahti edelleen.

//Tynkäinen ja tökerö vastaus. Minulta. Heh.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 24 Marras 2011, 17:35

~Hira~

Nainen ravisteli vielä hetkisen rusakkoa kunnes olikin jo kalunnut sen mahan tyhjäksi ja jälejllä oli enään maan kylkiluut ja jotenkuten ehjälle jäänyt nahka. Susi katsoi hetken rusakon silmiä jotka näyttivät kauhistuneilta, pieni ihmiseltä kuulostava naurahdus pääsi suden suusta. Eihän tämä sutena osannut puhua, mutta joskus päästi naurahduksia ja älähdyksiä. Ihmissuden tavoin tämä osasi joten kuten siirtää ajatuksia toiselle sudelle, mutta sekin oli harvaa. Tuijotettuaan rusakon kauhistuneita silmiä tämä lähti kävelemään hiljaa niin että yksi tassu rääpäisi kuollutta rusakkoa. Tyytyväisenä Hira nuoleskeli huuliaan, vaikka olihan tämä pieni saalis. Isohko susinainen löntysteli nyt ja nuoleskeli huuliaan vieläkin avuttomana, kun ei saanut verta pios huuliltaan kokonaan. Nyt tämä istahti ja jäi nuoleskelemaan tassuaan joka oli entistä enemmänkin veressä. Hetken siinä karhealla kielellään ja terävillä hampaillaan tämä nuoli tassuaan ja hampailla selvitteli takkuja. Lähes kokonaan valkoinen susi kuulikin selkänsä takaa rasahduksen, jokin isompi eläin. Varuillaan Hira nousi ylös ja kääntyi hiljalleen ympäri. Hetken siinä tuijotettuaan toista murisevaa sutta tämän suunpielet menivät alas. Eikä, oikea susi..Tosin minua rutkasti pienempi, mutta en minä halua tapella..Olen ihminen! Ihan kauhuissaan Hira mietiskeli, mutta ei antanut sen näkyä ajatuksista edemmäs. Tämä pysyi ryhdikkäästi paikoillaan ja pysyi totisena. Toinen oli vihainen, tosi vihainen, mutta Hira seisoi vaan paikoillaan. Hetken vielä oltuaan toinen alkoi liikkua, taaksepäin kyllä, mutt asitten se aikoisi hypätä Hiran kimppuun. Pakko tässä nyt tehdä mitä voi.. Hira totesi itselleen ja rupesi murisemaan, todella matalalta ja pelottavasti. Hira alkoi kävellä sivuittain pitäen katseen yhä toisessa luultavasti oikeassa sudessa tiukasti. Koko ajan muristen tämä kiersi nyt kehää ja korotti välillä murinaansa kovemmaksi, mutta alle sekunniksi kuitenkin.
Hira pysähtyi nyt ja odotti toisen tekemistä. Hyppäisikö tämä nyt kimppuun? Hira piti kuononsa peruslukemilla ja nosti niskakarvojaan pystyyn. Joko hän tai Hira. Hira otti askeleen taakse ja näin hyppäsi ponnistaen toisen kimppuun. Upotti tämä mahdollisimman nopeasti hampaansa toisen turkin läpi ihoon kiinni. Tämä kuitenkin päästi irti ja peruutti nopeasti pois pikkuisen luota. Tuo siis oli vain varoitus että toisen pitäisi pysyäkkin kaukana tästä.
//ANteeksi lyhyt vastaus ja eihän tuo sinun vastaus mjitään tönkkö ollu! Äksöni alko!
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Marras 2011, 09:31

Misute

Toinen hyökkäsi ja puraisi kaulasta. Pieni kipu kävi, mutta se ei häntä haitannut. Viha enemmänkin kasvoi raivo suden sisällä. Misute haukahti ja kävi toisen kimppuun. Hän yritti raapaista, sitten susi puraisi toisesta takajalasta ja päästi irti. Misute murahti ja juoksi vikkelästi ympäri toista. Hän väijyi eikä jäänyt odottamaan toiswn hyökkäyksiä. Tämä oli eläinten taistelu, siinä ei ollut sääntöjä. Vain se että jos antautui ja näyttäisi kaulansa. Hävisi taistelun. Miaute hyökkäsi uudelleen. Toinen yritys puraista kaikista raajoista, vain tuottaakseen kipua ja yritti saada tämän maahan. Misute näyttäisi kuka täällä olisi pomo ja alistaisi toisen varmasti.

Susi murahti. Nyt tai ei koskaan. Joko hän tai tuo. Oli kyse elämästä ja kuolemasta. Tämä tulisu sattumaan. Misute peruutti ja olisi valmis väistämään jok'ikisen hyökkäyksen. Hän oli valmis ponnistamaan ja hyppäämään toisen niskaan. Misute näytti teräviä purukalustoaan. Vain sen takia jos toinen muuttaisi mielensä ja antautuisi. Susi ponnisti ja loikkasi kaikin voimin ilmaan.

Misute avasi suunsa ja ojensi kyntensä valmiina raatelemaan toisen vaseneturaaja auki sekä kylkeä. Misute teki miten oli suunnitellut. Hän ei välittänyt miten toiselle oli käynyt. Hän laskeutui kevyesti maahan ja kääntyi siihen suuntan missä se toinen susi lymysi. Susi katsoi ylpeästi ylhäältä alas päin. Hän tulisi voittamaan. Ellei jotakin ihmeellistä tapahtuisi....

//Lyhytkö muka!? Nii varmaa! Noh minä nyt laitoin Misuten haavoittamaan Hiraa...
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 26 Marras 2011, 21:11

~Hira~

Susi seisoi ja katsoi kuinka toinen rupesi kiertämään tätä isoasutta.
Seuraavaksi tämä pienempi jo näytti hampaitaan, Hiralle. Tämä näytti samalla mitalla toiselle, mutta toinen hyppäsikin ilmaan.. Ei edes korkealle Hiran mittapuussa, ehkä pikkuisen korkeammalle missä naisen kuono oli. No, olihan se korkealle kuitenkin jos ottaisi tuon suden mittapuulta.
Samalla kuitenkin tämä vetäisi kyntensä Hiran kylkeen ja teki siihen haavan, ei ihan loputtoman syän, mutta syvän kuitenkin. Susinainen murahti nyt kovemmin, mutta oli pakko kestää, toisen kuolemaan asti.
Hira kaatui römpsähtäen maahan ja näki toisen joka oli lähellä. Murahdus pääsi tämän suusta, kun tämä koitti nousta. Se oli vaikeaa sillä haavaan tosiaankin sattui. Siitä vuosi verta, mutta Saphira koitti olla ajattelemasta sitä. Hira nousi väkisin ylös, mutta aristeli etutassuaan kummalle puolelle haava oli tullutkaan. Hira pysyi hetken paikallaan, ilmeettömänä ja sitten lähti taas toisen suuntaan. Tämä hypähti kerran isommin ja tuli nyt ylhäältä päin toista sutta kohti. Puremakalustot näkyivät selvemmin kuin aikaisemmin tänään ja murina oli nyt pelokkaampaa, mutta silti Hira koitti kuulostaa joltakin. Tämä tuli nyt pienemmän suden kaulalle uudelleen, siihe nkohtaan mihin aikaisemmin ja puraisi uudelleen siitä. Nyt kovemmin ja tassuilla tämä repi samalla pois päin itsestään. Tämä siis veti sutta haavan kohalta suullaan ja työnsi tassuillaan toisen ruumista kauas, joka sattui. Hira päästi kuitenkin irti ja hypäti kaemmas hieman inahtaen kivusta mikä tuntui kyljessä.

//voisin kuitenkin hieman pitempää keksiä näin aamuisin :P Ja teeppä joku isompi haava tolle (:
EDIT: heh aamull akekin, mut laitampa nyt sitten illalla vastauksen :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 28 Marras 2011, 11:10

Misute

Isomman suden tekemä haava kaulassa oli kivulias. Susi itse näytti kuitenkin enemmän siltä että oli ylpeä tuottaessaan isonmalle sudelle tuskaa, kuin itse kivuntakia. Hetken aikaa susi pysyi paikallaan. Tekemättä mitään, ilmettäkään värähtämättä ja vuotaen verta. Misute nosti päätään ylemmäs ja haukahti kovaa. Misute lähti uuteen hyökkäkseen ja hyppäsi toisen yli nyt paljon korkeammalla. Hän voisi hyvin muuttua ihmiseksi ja silppoa toisen miekoillaan, kuitenkin susi oli päättänyt pysyä oikeassa olomuodossaan. Susi kääntyi tarrasi hampaillaan toisen kurkusta ja alkoi repiä sitä samalla tavalla, kuin tuo toinen oli tehnyt. Hän päästi irti ja peruutti. Misute paljasti veriset hampaansa ja lähti nopeaa tahtia juoksemaan. Kohteena sudella oli toisen kylki.

Misute aukaisi isosti suunsa ja kohdisti kyntensä toisen kylkeä päin. Loppu näkyi jo Misuten silmissä. Toinen makaisi maassa kuolleena tai ainakin tuskissaan. Susi puraisi kovaa kylkeen ja työnsi kyntensä pehmeään lihaan. Hän raapaisi kynsillään haavan auki kylkeen ja päästi irti. Misute katsoi toista ja nuolaisi tyytyväisenä verisiä hampaitaan sekä kynsiään. Jos tuo vielä yrittäisi nousta ja tapella hän kylläantaisi lopun tuon eläimen elämälle. Mutta hän ei vielä sitä tiennyt...

//No nyt tuli tuollainen haava kylkeen.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 28 Marras 2011, 21:07

Nonnii nyt saatiin jotain isompaa aikaan ;D//
~Saphira~

Susinainen seisoi paikalla ja odotti vielä mitä toinen tekisi. Voisihan hira tuon pikkuisemman helpostikkin tappaa, mutta se ei vältäämättä olisi tarpeellista ja miten muka nainen siitä hyötyisi?
Hira vain seisoi ja odotti, paikallaan ja kuuli kun toinen haukahti kerran. Saphira heräsi ajatuksistaan kuolemasta ja tappamisesta ja keskittyi jälleen tosimaailmaan. Tämä hetken räpyteltyään silmiään tajusi, että toinen oli jo kimpussa, kiinni, lävistänyt terävillä hampaillaan Saphiran paksun nahan ja rasvakerroksen tehden haavan kaulaan. Saphira inahti ja toivoi että toinen päästäisi nopeasti irti. sitten toinen päästikin irti. Se oli helpotus, mutt avain pieni sellainen nimittäin toinen piti vain pienen tauon nuoleskellen huuliaan. Kävi tämä saman tien uudelleen Hiran kimpuun ja tällä kertaa käytti kynsiäkin ja raapi. Hira inahti jälleen, tällä kertaa kivusta eikä toivosta että tämä päästäisi irti. Tosin no.. Hira riuhtaisi toisen irti itsestään ja näytti verisiä hampaitaan toiselle kun tämä oli kauempana. Nainen oli aikeissa hyökätä, mutta tunsi kuinka möykkyinen veri virtasi etutassua pitkin maahan. Saphira sulki silmänsä ja ei enään irvistellyt. Aukaisi tämä kerran silmänsä mutta luomet tuntuivat liian raskailta että niitä voisi pitää auki. Silmät vaipuivat taas kiinni ja nainen huoppui hetken paikallaan, kun mätkähti viimestään maahan. Iso pamahdus kuului kun iso valkoinen/harmaa karvapeitteinen riistaeläin kaatui maahan. Hiran kieli roikkui ulkopuolella eikä nainen tajunnut maailmasta juuri mitään. Verenpuute oli liian suuri, eikä naisen voimat siis riittäneet pitämään yllä eläimen hahmoa. Hira jännitti ja koitti vielä hetken, mutta se ei onnistunut. Hira leputti kehonsa ja huokaisi pitkään rentoutuen. Kipu tuntui kyljessä ja niskassa, mutta se ei estänyt muuntautumista. Kokoajan, hetkihetkeltä suden ulkomuoto rupesi hiipumaan ja ihmisen hahmo tuli tilalle. Nyt maassa makasi nainen suu auki valtikka tämän vieressä, ihan pienen matkan päässä. Nainen makasi vaan siinä, ihmisen hahmossa, avuttomana. Kohta varmaan susi tulisi ja tappaisi. Hira huokaisi vielä pitkään kivusta ja tunsi kuinka veri oli sotkenut kädet, jalat, kaikki. Ihan kuin nainen rupeaisi kohta itkemään, hengitys ainakin kuulosti siltä ja kärsiväiseltä. Henki kulki vaikeasti eikä Hira pystynyt liikkumaan, tuskin edes halusi sillä veri ei kiertäny hyvin vaan se hyytyi jos pysyi paikalla.. Vaikka olihan sekin myös tosi, että pikainen ensiapukin oli paikalla, vaikka tämä liikkuisikin. Hira kuitenkin päätti olla paikalla, siinä niin, suden kynsissä.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 29 Marras 2011, 12:40

Misute

Toisen kaatuessa maahan susi haukahti voiton riemuisena. Kuitenkin riemu loppui lyhyeen. Susi huomasi kuinka toinen alkoi hetki hetkeltä näyttää enemmän ihmiseltä. Misute tuijotti nyt maassa makaavaa, veristä naista. Misute säikähti ja hänen suustaan pääsi vain iso henkeä salpaava inahdus. Susi oli hetken paikoillaan ja järkyttynyt. Oliko se äskeinen susi ollut ihminen? Eikö se ollutkaan oikea? Tuo oli muodon muuttaja, vähän niin kuin hän. Misute heräsi takaisin järkytyksen maailmasta.

Misute muuttui. Äkkiä verisen naisen vieressä oli polviasennossa lakkipäinen nuori tyttö. "Anteksi! Anteeksi! Antakaa minulle anteeksi!" Misute huusi hädissään ja kohotti naista hieman. Tyttö kaivoi taskustaan liinan jolla pyyhki verta haavoista. Hän kiristi sen kyljen ympärille. "En tiennyt että te olitte muodon muuttaja! Olen hyvin pahoillani. Minä haen apua pysykää te tässä. Tuon teille jotakin muuta. Teidät pitää saaada kuntoon!" Misute voihki ja katsoi jotakin paikkoja. Mistä voisi löytyä sopiva suoja. "Olen Misute Fuzi. Ja minua kaduttaa se että hyökkäsin teitä kohti." Tyttö itki epätoivoisena. Herkkä kun oli.
Kaukaa kuului kaunista viulun soittoa. Kuka se oli? Kuitenkin Misute nousi ja lähti etsimään apua, sieltä missä kuului tätä soittoa.

//Pitäisi nyt saada Azure mukaan. Pitäisi ehtiä koneelle ja laittaa Azuren esittely. Huh!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 29 Marras 2011, 17:29

~Saphira~

Nainen makasi maassa ja odotti tuomiotaan. Kohta susi tulisi ja tappaisi naisen ihan varmasti. Hira kipristi silmiään ja jännitti koko kehonsa, päästäen sen taas rennoksi. Huokaus ja silmien avaus ja niiden räpyttely oli ennen kuolemaa pakko tehdä. Hira avasi silmänsä ja katseli ynmpärilleen. Mitään ei näkynyt, vielä. Hira sulki silmänsä ja koitti kuulla suden liikkeitä. Sydän hakkasi rintaan ja hengitys oli ripeä tahtinen. Tämä ei kuullut hetkeen mitään, kunnes joku kaksijalkainen juoksi tämän luokse äkkiä. Hira helppottui ihan liikaa ja rupesi nousemaan ylös päin, mutta kaatui uudelleen maahan kun sattui liikaa. Nyt toinen puhui, pyyteli anteeksi. Mitäh? Oliko toinenkin muodonmuuttaja, sehän oli mahdollista, mutta mitä? Hira äänehti pienesti inahtaen kun kuuli tosiaan että toinen oli ollut se susi joka satutti ja teki saphiralle haavat. Hetken siinä makaen Hira koitti tehdä jotain, mutta ei pystynyt kun toinen rupesi pyyhkimään haavoista enimmät veret pois ja sanoi monta kertaa hakevansa apua. Kaukana kuului viulun soittoa, ihanaa, juuri sopivaan aikaan.. Hira huokaisi kuulessaan toisen lähtevän juoksemaan sinne mistä musiikki kuului. Kiva, nyt hän jätti naisen vaan tähän näin. Hira tunsi kivun kokokehossaan, oli vaikea olla aloillaan kokoajan joten tämä välillä liikahti ihan pienesti. Huokaisu pääsi suusta ja silmät aukesivat, missä toinen viipyi?
//No tuoppa se Azure sitten tänne ^^
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Joulu 2011, 15:20

Misute & Azure

Tyttö kulki juosten yrittäen löytää musiikin soittajaa. Ääni kuului yhä selvemmin ja selvemmin, lähempää ja lähempää. Misute pysähtyi ja haukkoi henkeä. Verta vuotava kaula ei ollut kivan tuntuinen. Tyttö yski hieman ja kuuli soiton lakkaavan. Eikä! Miksi? Miten minä nyt löydän tuon soittajan? Misute ajatteli hätäisesti ja kuuli rasahduksen takanaan. Musta iso susi seisoi hänen takanaan. Se tuijotti silmillään tyttöä. Se murisi uudestaan. Misutea alkoi pelottaa, pitikö hänen alkaa taas tapella? Aikoiko tuo nyt tappaa hänet tähän? Tyttö tärisi ja tuijotti mustaa sutta. "Dark! Heti paikalla tänne! Niin kuin olisi jo!" Kuului kivakas huuto metsäm uumenistä. Misute henkäisi ja alkoi seurata salaa mustaa sutta.

Azure lopetti viulun soiton. Hän ojensi viulun harmaalle sudelle ja tämä lähti se varovasti suussaan metsän reunalle. Azure toljotti hiukan eteensä, kuunteli juoksu askelia ja huokaisi. Voi ei Dark oli taas mennyt haastamaan riitaa. Azure laskeutui oksalta, jolla oli istunut. Hän katsoi susiaan ja haukahti niille kannustavasti. Rox kyllä saisi heidät kiinni. "Se typerys... Se ylisuojeleva typerys..!" Azure mutiai ja lähti raskaat kengät lompsien liikkeelle. Lauma susia seurasi sitä luottavaisesti. Nainen kuuli murinaa ja kuuli myös pelästyvän liikkeen. Hän huusi niin kovaa kuin kurkusta pääsi.

Misute katsoi vanhempaa naista, Azure katsoi nuorta tyttöä. Sanaa sanomatta tilanne oli kiusallinen. Koska Misute tuijotti nyt edessään viittä sutta ja yhtä ihmistä. Azure katsoi mustaa suttaan joka uikutti hieman harmitellen. "Dark... Mitä minä olen sanonut tuollaisesta? Et saa kuule lähteä jolkuttelemaan sinne minne sattuu! Typerys!" Nainen murisi ja pyöritti nyrkkejään suden ohimoilla. Dark ulisi ja alistui sitten Azurelle. Misute katseli tätä ja huomasi jäämeensä tuijottamaan. "A-anteeksi kamalasti, mutta eräs henkilö tarvitsee kipeästi apua ja jos te voisitte auttaa minu mitenkään?" Misute voivotteli ja sai naisen katsomaan häneen. Azure mietti hetken, sitten hän lähti susiensa kanssa tämän tytön perään.

Misute saapui maassa makaavan naisen luokse. "Toin apua! Anteeksi että minulla kesti!" Misute pyyteli hartaasti ja vilkaisi takanaan olevaan susi laumaan. Azure tuli esiin ja huokaisi. "Vai että tälläistä kohellusta sitten on harrastettu. No niin katsotaanpa tätä haavaa." Azure meni kyykkyyn ja tutki naisen haavoja. Vaalean ruskea susi työnsi kuononsa Azuren selkää vasten. "Joo joo! Ei nyt Seth!" Azure kaivoi taskuistaan side haraoja ja sitoi kyljessä ja kädessä olevat haavat. "Hei sinä! Voisit hakea hieman vettä." Misute ponkaisi pystyyn ja juoksi metsäaukealla olevaa lampea päin. Azure katsoi toista. "Noniin pystytkö istumaan?" Hän kysyi työntäen sutensa kuonoa kauemmas. "No niin Seth! Lopeta nyt! En halua leikkiä vielä!" Azure mumisi ja työnsi kuonoa kauemmaksi. Misute palasi pieni lasinen pullo mukanaa, jossa oli vettä. Azure kaatoi hieman haavojen päälle ja siteiden. Se helpottaisi hiukkasen kipua. Misute huokaisi helpottuneen. Azure nousi ja katsoi susiaan. Murahti vain ja ne menivät makaamaan ja pysyivät paikoillaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 04 Joulu 2011, 15:46

~Saphira~

Nainen makasi maassa ja mietti miten tämän hautajaisia kohta vietettäisin. Nakattaisiinko tämä vain kaivettuun kuoppaan? Saphira koitti nousta ja nähdä haavansa, mutta se ei onnistunut. Kipu oli liian kova ja verta upposi maahan kohta litra litralta, jos sitä enään edes riitti. Toinen vain lähti, juoksemalla poies. Eïkä Hira edes kuulut mitä se sanoi juostessaan pois, koska nainen kuuli nytkin vain omat ajatuksen, hengityksen ja sydämmen lyönnin. ´Jos tämä koitti nähdä jotain, ei tämä nähnyt. KAikki, joka ikinen asia oli täysin sumeaa, joten Hira näki vain isoja maalattuja väriplänttejä.
Hira siirsi kättänsä viimeisillä voimilla haavaa kohden. Tämä laski kätensä siihen ja tunsi kyljessä olevan haavan syvyyden ja sen, kaiken ne suolet ja.. Hyyi.
Varovasti tämä veti kätensä pois, kun kuuli pientä huutoa. Se tuli takaisin? Jonkun tiosen kanssa. Hira ei saanut mitään selville mitä toinen sanoi. Joku tuli vain ja nosti Hiraa hieman pystymmäs. Hetken päästä se sama tyttö tuli takaisin tuoden jotain, vettä, jolla se avun antaja sitten pesi haavoja ja laittoi niiden päälle jotain. Hira koitti puhua mutta suusta pääsi vain pientä muminaa. "Antakaa.. Mi.." Saphira nielaisi sylkeä, verta, jotain mitä tämän suussa olikaan. "Valtikka.." tämä koitti ilmoittaa että saisi valtikkansa käteen. SE toisi lisää voimaa Hiralle, joka olisi aika paljon apua tässä tilanteessa. Hira koitti saada selvää toisen puheesta mutta ei kuullut paljoakaan, muuta kuin sanat "Nyt..Leikkiä.." sanat olivat siis ainoat mitä Hira kuuli oudon tyypin sanovan. Tahtoiko tämä nyt leikkiä, hetikö? Hira irvisti ajatukselle. Ei se oli jotain muuta..
//sorry lyhhyys ja pitkä odotusaika^^
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 05 Joulu 2011, 11:01

Misute & Azure

Misute kuuli toisen mutinan ja yritti itse saada selvää. Muttakun hänkin oli hienosti haavojen peitossa. Tyttö katsoi kauempana olevaa valtikkaa. Hän poimi sen maasta ja tuijotti sitä. "Mikä tämä on?" Misute kysyi ääneen. Azure kääntyi katsomaan. "Anna se tänne törppö!" Azure riuhtaisi sen Misuten käsistä. "Hei!" Misute ähkäisi ja mutristi suutaan. Azure ojensi sen tytölle. "No niin neiti... Tässä se valtikka tai jokin." Hän mutisi. Azure nousi seisomaan. Azure kääntyi sitten pienempään tyttöön. "No niin! Sitten sinä törppö!" Nainen virnisti ja otti Misutea kädestä. Hän sitoi tytön haavat ja lopuksi istui alas.

Misute tuijotti toista. Hän meni loukkaantuneen luo ja nosti hänen päänsä varovasti polvilleen. Toivoen että se helpottaisi naisen oloa. "Antakaa minulle anteeksi." Misute itki. Azure hymähti ja sudet menivät hänen luokseen. Ne kaatoivat hänet ja rupesivat leikkimään. Azure nauroi ja yritti varoa niiden märkiä kieliä. "Lopettakaa! Kutittaa!" Azure nauroi ja pääsi lopulta pystyyn. Nainen katsoi Misutea. "Olen Azure Naomiya. Kuka sinä olet ja tuo toinen on?" Nainen lipaii huuliaan ja hymyili viekkaasti. Misute katsoi Azurea. "Olen Misute Fuzi. Enkä tiedä vielä kuka hän on.." Misute sanoi hiljaa ja silitti hiljaa toisen hiuksia.

//Lyhyt täälläkin.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 14 Joulu 2011, 18:01

~Saphira~

Nainen tunsi olonsa jo helpommaksi, mutt asilti haavoihin sattui. Tämä kuuli selvästi miten toiset repivät valtikkaansa. Sitten kuitenkin sen varsi painautui Hiran kättä vasten jolloin tämä sieppasi sen heti kunnolla otteeseensa. Saphira tunsi kuinka energiaa virtasi sauvasta ja kuinka se pääsi valloilleen naisen kehoon. Saphira avasi kunnolla silmänsä auki ja näki tytön joka piteli tätä polviensa päällä itkien. "Olenhan elossa vielä, ei se mitään." Saphira totesi ja päästi naurunpoikasen. Vaivalloisesti tämä nousi istualleen ja katsoi nyt naista joka makasi maassa susien takia. Lemmikeitä? Sitten tämä jäi istumaan hiljaa ja katselemaan tyttö ja naista. Hetken päästä Hira vasta tajusi että he tuijottivat häntä, odottivat jotakin, nimeä. "olen Saphira.." Hira sanoi luottavasena siihen että oudot tyypit eivät tarvitse sukunimeä. Saphira katsoi susia jotka olivat Azuren vierellä, ja käänsi sitten katseensa Azureen. "kiitos kun tulit apuun." Sabhira heläytti pienen hymyn Azurelle ja katsoi sitten Misuteen. "Olet puoliksi susi?" Sabhira päätti aloittaa vaikka siitä.

//Kesti, kuten jo tiesit, lyhyttä, senkin varmaan jo tiesit :D jos nyt pääsisin taas vauhtiin tän ropen kaa..
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Joulu 2011, 10:50

Misute & Azure

"Ei, en ole puoliksi susi. Olen ihan susi, joka osaa muuttaa muotoaan." Misute hymyili helpottuneena, kun toinen ili päässyt jaloilleen ja puhui. Hän pyyhki silmiään ja hymyili vaivalloisesti. Tytön haavoja särki, mutta muuten kaikki oli aivan hyvin.
Azure vilkaisi hieman Saphiraa. "No eipä kestä, kun te hieman törppöilitte täällä. Oli pakko tulla nyt katsomaan mitä tuo susi pillitti." Azure ilkkui ja murahti eräälle ruskealle sudelle. "No nyt saat läksytyksen Hige! Varastit aamulla pihvini!" Azure karjaisi ja syöksyi sutta kohti. Hige joutui maahan selälleen ja uikutti. Misute katsoi hieman kiusaantuneena toisa. "Anteeksi. Tämä mellakka. Tarvitsetteko mitään?" Misute hymyili ja nousi itsekkin. Azure hiersi sutensa ohimoita hymyillen kiusottelevasti. "Siitäs saat!" Hän haukkui suden kanssa. Misute ymmärsi mitä Azure oli juuri huudahtanut ja tirskahti.

Lopulta kuritus loppui ja Azure nousi ylös. "No niin. Olen itse puoliverinen ja sinä olet mikä?" Nainen osoitti Hiraa sormellaan ja väläytti suden hampaansa esiin. Kiiltävät rasavillit ailmät tutkivat haavoituneita.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 15 Joulu 2011, 15:46

~Saphira~

Saphira päätti että voi nyt tarpeeksi hyvin, jotta voisi nousta seisomaan. Se kävikin käden käänteessä ja Hira seisoi jo kunnolla. "ahaa.."
Nainen seurasi hieman oudoksuvasti Azuren ja tämän susien, mitä nyt ne olivatkaan, niiden pelmuilua.
Nainen asetti painonsa toiselle jalalle ja tuhahti. Tämä nosti oikean kätensä ja katsoi kynsiään, jotka olivat lohkeilleet. Kulmat kurtussa tämä nosti katseensa taa Miuteen, sitten Azureen. "Ei minä en ainakaan." tämä vilkaisi sivusilmällään Misutea ja hymyili.
Hetken siinä oltuaan, kun Azure lopetti painimisen "higen" kanssa, ja kun Azure kertoi olevansa puoliverinen, vilauttaen hampaitaan naisen kasvoille nousi hymy, kun vihdoin hänkin keskittyi Saphiran tekemisiin. "Olen muodon muuttaja, sitä oikeaa ja alkuperäistä niin sanottua siniveristä sukua." Saphira nosti toisen kätensä ja näytti "" merkit sormillaan kun tämä sanoi siniveristä.
"En tiennyt että muodonmuuttajilla, on jotain sukulaismuuttujiakin, kuten se että osaa muuttua vaan yhteen muotoon, suteen yms." Saphira naurahti iloisesti ja laittoi sitten kätensä kyljen päälle koska siihen koski nauraessa.
" Osaan muuttua myös karhuksi, ketuksi, kotkaksi, hiireksi ja sudeksi. Oli onneni että en ollut kettu kun tapasin Misuten." Tämä naurahti ja käänsi päänsä niin, että hiukset heilahtivat pois kasvoilta. "Osaan myös muuttaa kehon muotoja ja matkia toisen tyyliä yms." Tämä rupesi melkeimpä jo listaamaan kaikkea mitä osaa.
Saphira lähti lähemmäs Misutea ja koitti katsoa tätä tarkkaan. "Jääkö sinulta merkkejä susimuodostasi? Meinään, korviasi ja häntää jotain niistä?" Hira sanoi selvästi innostuneelta ja halukkaanlta kuulla lisää tästä Misutesta.
Demintty
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron