Susien kohtaaminen

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Demintty » 19 Tammi 2012, 23:19

~Saphira~

Nainen hymyili kun toinen mietistkeli hetken, mutta säikähti kun toinen myönsi luvan ottaa keksin. Saphira naurahti ja sieppasi yhden keksin ja alkoi mutustella sitä kovinkin hartaasti. Seuraavaksi nainen säpsähti sille, kun toinen innostui kovastikin vaateostoksilla käymisestä. Oli mukavaa käydä ostamassa 200 vuoden jälkeen vihdoinkin vaatteita, ja vieläpä kaverin kanssa. Saphiran suulle levisi mahdottoman leveä hymy kun tämä kuunteli toista. "Itse en ole käynyt pariinsataanvuoteen ja risat päälle, niin ostoksilla." Tämä tokaisi innoissaan. "Tosin, älä innostu liikaa, on alkanut hämärtyä, ja en usko että mikään räätäli sun muut on enään auki." Saphira sanoi kiusoitellen, mutta äänessä oli myös totisuutta, olihan se totta että ilta alkoi hämärtyä.
Saphira heitti loput keksistä suuhunsa ja mutusteli sen loppuun asti maiskutellen lopuksi suutaan. "kiitos teestä." Hira kerkesi huikata kun toinen vei astioita pois. Sitten hira koki yllättävän kysymyksen, miten vanha tämä oli? "Nyt heitit pahan. En ole sen pahemmin laskenut..Mutta uskoakseni jotain 237 tai 238." Saphira sanoi hieman hidastaen puhetahtiaan sillä alkoi itsekkin miettiä. "Tosin..Sain voimani 23 vuotiaana joten olen ruumiillisesti 23.Uskon että ymmärsit, mutta jos et niin voisi sanoa että olen ollut 215 vuotta 23 vuotias." Saphira nopensi taas puhetahtiaan kun sai sanottua asiansa loppuun tyytyväisenä siitä. Saphira naurahti ja katsoi kun Misute tuijotteli tätä, ilmeisesti mittaili, sen sai selviksi seuraavasta kommentistaan. Hira punastui kun toinen mittaili tämän ruumista. Naisen teki mieli vain muuttaa itsensä pieneksi rusinaksi, jos se oli mahdollista.. Nainen läpräsi kynsinauhaansa ja sitten nosti taas katseensa Misuteen, mitä tämä sanoisi.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Tammi 2012, 23:39

Misute

"Olette hyvin kaunis ja kehonne rakenne on oikein muodollinen..." Misute höpötteli itsekseen ja mittaili vieläkin katseellaan. Hän istahti lopulta alas ja huokaisi. Äkkiä ovelta kuului koputus. Misute meni avaamaan ja Kazutaka tuli sisään nuorukainen rojahti tytön paikalle ja älähti. "Uuh... Asiakkaita oli aivan liikaa... Olisit tullut nyt sinäkin.." Kazutaka marisi ja huomasi äkkiä Hiran. Hän nousi nopeasti ja notkeasti ylös ja kumarsi pienesti. "Hyvää iltaa arvon neiti. Olen Kazutaka, te taidatte olla pikkusisareni ystävä vai mitä?" Kazutaka hymyili ja nousi. Ryhti ja lempeät kasvot. Misute hymyili ja tuli isoveljensä viereen. "Hira-chan. Vien isoveljen ylös, hän taitaa olla hieman uninen vai mitä?" Tytön tuijottava katse läpäisi Kazun. Nuorukainen nyökkäsi ja antoi pikkusisarensa viedä hänet omaan huoneenseensa.
Misute tuli pian takaisin. Uusi koputus. "Kukahan sieltä nyt tulee?" Misute kysyi ja näytti aivan hölmistyneeltä. Hän avasi oven ja katsoi pikku tyttöä. "Hyvää yötä." Tyttö sanoi ja ojensi pienen hopea kolikon. Tytön takana oli nainen joka hymyili. "Carmine, oli vähällä jäädä hevosten jalkojen alle, kun isoveljesi nappasi ja pelasti Carminen. Kiitän." Misute hymyili ja toivotti hyvät illan jatkot ja tuli sitten naisen luo. Huokaisten ja rojahtaen samalla tavalla kuin Kazutakakin. Hänkin älähti äänekkäästi."Äääh... Voi kumpa olisinkin nähnyt tuon. Kazutaka pelastamassa pientä tyttöä... Hän on aina niin suojelevainen. " Misute hymyili lempeästi. "Tuota... Hira-chan? Tahtoisitteko yöpyä täällä vaiko menettekö kotiinne? Voin toki tulla saattamaan. Jos te haluatte." Misute ehdotti ja haukotteli mareasti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 20 Tammi 2012, 00:02

~Saphira~

Vaaleaverikkö punastui kun kuuli toisen mutinat ja mietteet ääneen. Sitten yhtäkkiä, kun Misute oli irtuutumassa, niin oveen koputettiin. Saphira pysyi hievahtamattakaan, ja paloi halusta tietää kukahan siellä oli. Kun Misute avasi oven sisälle syöksyi tämän veli ja rojahti Misuten paikalle, Saphiran viereen kovin väsyneen näköisenä. Saphira vaan toljotti tätä kun tämä höpötti jotain ihan tokkurassa. sitten Kazutaka käänsi päätään naiseen ja nousi heti pirteämmän näköisenä ylös ja esitteli itsensä. "Joo kyllä olen." Saphira livautti nopeasti ja jäi kuitenkin ihmettelemään ekoja Kazutakan sanoja. Arvon neiti.."Ai joo olen Saphira." Tämä hymyili flirtisti Kazutakalle, mikä tuli ihan luonnostaan, Hira ei mahtanut sille mitään, se oli hänen luonteensa miesten lähellä.
Misute kuitenkin alkoi viedä tokkuraista veljeään yläkertaan. Saphira suoristi selkäänsä ja odotti kärsivällisesti jotta Misute saapui. Mutta juurio kun tämä kuuli neidon askeleet, oveen koputettiin jälleen. Saphira käänsi katsettaan jotta näkisi oven kunnolla. Misute riensikin jo avaamaan ja ovesta Saphira hahmotti vain pikku tytön, tai tyttöjä.. Saphira käänsi katseensa pois ja alkoi tuijotella seinää kummissaan kunnes Misute tuli takaisin. "Ketä siellä oli?" Saphira kysyi heti kun Misute oli kuulo etäisyydellä. Saphira katsoi Misuteen ja hymyili ystävällisesti. Sitten tämä mietti vielä hetken uppoutuen maailmaansa. "Ja miksi kaikki te olette niin kohteliaita? Kazutakakin sanoi minua arvon neidiksi." Saphira virnisti jo valmiiksi seuraavalle tokaisulleen. "Onko se jokin sukusairaus?" tämä heitti ihan vain vitsinä ilmaan äskeisen ja hymähti sille. Sitten tämä käänsi katseensa kunnolla Misuteen. "Voi jos voisinkin jäädä, mutta olen varmaan vaan vaivaksi.." Saphira sanoi hieman harmitellen, ihan tosissaan. "Nukun usein kotonani tai metsässä, turkkini pitää kyllä minut lämpimänä, jos et jaksa minua riesana täällä. Olethan jo noin väsynytkin." Saphira katsoi kun toinen haukotteli.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Tammi 2012, 09:16

Misute
Tyttö ei tahtonut olla epäkohtelias, mutta sanoi hiljaa ja ystävällisesti. "Niin... Olisi varmaan parasta että te lähdette omaan kotiinne. Kazu voi aamulla hieman ehkä.... Öh. Hämmentyä teidät nähdessään." Misute hymyili ja sipaisi otsatukkaansa. "Meidät on kasvatettu kohteliaksi ja hyvätapaisiksi. Ei se mikäään sukusairaus ole vaan perinne. Mutta läkäää luulkokkaan että se olisi jokin kirous." Tyttö naurahti ja käveli Hiraa kohti.
"Kas niin. Menkäämme? Tulen saattamaan teitä. Koska olen utelias jabtahdon nähdä kotinne ainakin ulkoa päin. Sitten lähden omaani nukkumaan." Misute hymyili ja tuli aivan Hiran viereen hän vieläkin katseli tätä, joskin vähän unisesti.
Sitten hän taas katsoi Hiraan. "Hira-chan. Mennäänkö?" Tyttö kysyi ja äänestä päätellen hän oli hieman kärsimätön. Ulkona oli jo entistä pimeämpää ja kylmepää. Eikä Misute tahtonut kävellä hirveästi ulkona pimeän aikaan, silloin oli kaiken maailman murhaajat ja hyväksikäyttäjt nurkilla. Mutta tyttö kyllä tarpeen tullen vaihtaisi muotoaan. Toinen iso ja mairea haukotus pääsi ilmoille. "Anteeksi kamalasti, uni tahtoo otaa kiinni minusta. Olen kerran nukahtanut pystyynkin. Olin vähällä kaatua..." Tytön ääni oli kirkas ja pirteä, kuienkin hänen olemuksensa oli väsynyt.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 20 Tammi 2012, 15:41

~Saphira~

Vaaleaverikkö kuunteli tarkasti toista. Olisi ollut mukavaa nähdä Misuten koti aamulla, päivän valossa, ja kuinka Kazu reakoisi kun tämä olisi vieläkin täällä. Saphira nauroi itekseen ja nousi seisomaan. "Jos aiot tulla mukaani kotiin, meidän pitää mennä ihmiskylään, tai siis sinne laitamille.." Saphira sönkötti Misutelle ja laittoi siteitään paremmin ympärille. ensin aukaisten ja kurkaten haavaa, sitten kietoen se kivun tunteista välittämättä ympärilleen uudelleen. Saphira nosti katseensa kohti ovea ja katsoi sitten Misutea. Tämä lähti kävelemään ovea kohti, muitta pysähtyi odottamaan sitten toista, jotta tämä nousisi ja tulisi sitten. "Katsotaanko oletko nopeampi mitä kettu?" Saphira naurahti ja kääntyi ympäri, tarrasi takkiinsa ja sauvaansa jotka olivat nakattuna lattialle, ja astui lopulta ulos ovesta. Kylmä viima tuntui heti Hhiran hiuksissa, ja pimeys taas valtasi kokon metsän. Saphira käänsi päätään Miosuteen kohti, virnisti ja lähti juoksemaan kohti puita pimeyteen. Hetken päästä kuitenkin kaheden puun välistä, ilmestyi pieni vaivainen kettu jolla oli siteitä vatsan ympärillä. Kettu uikutti Misutelle merkiksi, että voisiko hän tulla vihdoinkin perässä.
//Jos sää laitat vielä vastauksen ja sit siirrytään ihmiskylään mun alotuksella? Sinne tosin saattaa tulla lyhyempi jutska mut..?
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 23 Tammi 2012, 10:49

Misute

"Asumme kanssa ihmiskylän laitamilla. Ei täältä ole pitkä matka talollesi." Misute hymyili ja lähti uikuttaan ketun perään. Siinä ei eänää seissyt tyttö vaan pieni susi, joka nuolaisi huuliaan ja tasuaan. Se virnisti Hiralle ja tuli tämän viereen. "Älkää jaksako jankata, että olen hidas." Misute murahti ja lähti juoksemaan. Se ulvoi samalla, ja vilkaisi taakseen. Susi pääsi nopeaa vauhtia ja hyppi jo läjellä ihmoskylän keskustaa. Nuuhki hetken hiljaa ilmaa ja vainusi tutun hajun jota seurasi. Hän oli ehkä kadottanut Hiran nakyviltä, mutta ei hajua. Hän seurasi sitä tarkasti, juoksi kovaa vauhti ja oli vähällä törmätä katulyhtyyn.

Misute sai näkyviinsä Hiran ja ulvahti. "Löysinpäs!" Hän juoksi toisen rinnalle ja vilkuili ympärilleen.

//Juu sopii hyvin. Ja tuli aika lyhyt vastaus
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 26 Tammi 2012, 14:27

Tänne Pistin sen jatkon (:
Demintty
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 11 vierailijaa

cron