Kirjoittaja Templer » 08 Joulu 2011, 19:43
Frederic
Mies oli ensin aivan ihmeissään, kun jänis saapui tielle, mutta tajusi pian, ettei matkasta tulisi täysin turvallinen, kun suden metsästysvietti naksahti päälle ja toinen lähti juoksemaan saalistaan kiinni. Fred sätti jo itseään, että miksi hän aina joutui näin onnettomasti kaikkialle onnettomuuksiin, mutta hänellä oli muutakin tekemistä, kuin miettiä menneistä, nyt hänen olisi pysyttävä selässä, koska metsä oli suuri, eikä Fred ollut lainkaan varma, missä hän tällä hetkellä oli, eli jos hän tippuisi selästä, tilanne olisi aika paskainen. Jos hyvin kävisi, hän löytäisi jonkin tutun kohdan, josta voisi kävellä kotiin, mutta jos huonosti kävisi hänen pitäisi vain päättää summassa suunta, johon suuntaan hän lähtisi kulkemaan. Hyvässä lykyssä hän päätyisi kylälle, huonossä hän joutuisi kävelemään ikuisuuksia löytäen uuden kylän, jonne hän sitten asettuisi asumaan.
Fred nosti päätään ja juuri sillä hetkellä oksa piiskasi hänen kasvojaan, mies nosti kätensä vaistonvaraisesti naamansa suojaksi, jonka johdosta hän putosi suden selästä, kun ei pitänyt enää kiinni. Kuten mies oli aikaisemmin ummoillutkin, hän putosi juuri puun kohdalle, juuri hänen tuuriaan. Hän ei kuitenkaan paiskautunut kovin kovaa, mutta hän sai hetken pidellä takaraivoaan, joka oli juuri iskeytynyt puun runkoon. Susi jatkoi matkaa, tuskin edes huomasi miehen putoamista. Fred jöi hetkeksi istumaan paikoilleen, mutta päätti sitten pian nousta, mutta suden etsiminen ei tullut kysymykseenkään, sillä jos sudella oli vielä metsästysvietti päällä, se voisi helposti tappaa Fredinkin. Silti keihäs oli pysynyt hyvin hänen kädessään, joten ei mies aivan aseeton ollut. Silti hän olisi helppo saalis, koska hänen päähänsä osunut isku sai hnet aivan ulapalle asioista ja miehen koettaessa kävellä, hän vain hoiperteli kuin humalainen.
//Juup (://