Kirjoittaja Onzki » 17 Helmi 2012, 15:33
Eveline
Neiti nyökkäsi, ja hymyili. Neitokainen näytti järkyttyneeltä. 2 vuotta?! Sehän oli... Paljon! Perhe? Eveline liikehti tuolissaan, ja laski välillä hermostunutta katsettaan. "Tämäpä tuli... yllättäen?" Eve sönkötti, ja hieraisi silmiään. "Mutta... Sehän... Sehän on sinun päätöksesi, enkä minä voi vaikuttaa siihen, joten... Voi samperi... " Neitokainen huokaisi, ja katsoi toista, ehkä hiukan huolissaan. "Minä-" tämä aloitti, mutta jätti kesken. Nainen ei osannut suhtautua asiaan millään tavalla, hän ei koskaan ennen ollut joutunut tällaiseen tilanteeseen, ja oli vaikea sanoa mitään, mutta jos tämä pysyisi hiljaa, sen voisi tulkita loukkaantumisena tai suuttumuksena. Näitä kumpaakaan Eveline ei tuntenut, vain surua ja hämmästystä, olihan tuo toki ymmärrettävää. "Rave, älä loukkaannu, jos en saa sanottua mitään." Tämä naurahti hermostuneesti, ja pieni hymy hiipi kasvoille.
"Olen tosiaan aika nuori, mutta kyllä se...-" tämä nielaisi, ja jatkoi:"Käy."
Tämä luuli, että se oli siinä, mutta kun tuo otti tilaa, ja polvistui tämän eteen, ja otti taskustaan uskomattoman kauniin sormuksen, tämä henkäisi. Ei tällaista tapahtunut! Tai näköjään tapahtui. Eveline ei koskaan ollut ajatellut, että olisi vaimo, tai äiti. Neito ei voinut kieltäytyä, ja jos totta puhutaan, tämä ei halunnut. Vaikka ajatus oli hurja, tämä todella rakasti Ravea. Eveline tuijotti hetken Ravea, kunnes tämä hyppäsi toisen kaulaan, ja nyökytteli päätää. "En osaa sanoa mitään, anteeksi, mutta kyllä!" Tämä naurahti.