Viilenevä syksyilma tekee tepposet //Forte

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja jester » 11 Helmi 2012, 15:52

Tuskin se kauaa on suutuksissaan, korpit tuntuvat yleensä pitävän haltioista.
Shashi totesi korpin kadottua pajan puolelle pois näkyvistä. Äänettömyydestä päätellen muut linnut nukkuivat jo.
Mutta se aikoo varmaankin pitää huolta että kukaan mökissä ei nuku liian pitkään
Naga lisäsi huvittuneena, minkä jälkeen tämä kiemurteli hieman pidemmälle heinäparvella ja suorastaan sukelsi yhteen suurempaan heinäkasaan joita peremmälle oli kasautunut. Vaikka Shashi olisi periaatteessa pärjännyt ihan ilman heiniäkin, ne toivat mukavasti lisää lämpöä. Heinien seassa mies kiersi käärmevartalonsa löyhälle kerälle jonka keskelle ihmismäinen osa vartalosta mahtui hyvin makaamaan. Mitä sitä vuoteella kun sellaisen sai taiteltua ihan osasta itseään.
Tämä paikka tuntuu aina olevan lämmin, mutta varsinkin talvisin heinä estää kylmän ilman tulemisen eläinsuojasta
Shashi lopetti lauseen haukotukseen saatuaan ensin päänsä kunnolla näkyviin heinien seasta. Isohkokaan heinäkasa ei tosin kokonaan peittänyt lähes kuusimetristä käärmeenvartaloa vaan mustat suomut pilkistivät sieltä täältä näkyviin.
Tosin silti, tämä paikka olisi täydellinen kummitustarinoiden kertomiseen
Mies naurahti huvittuneena, kääntäen sitten katseensa haltian suuntaan ja virnistäen. Naga itse erotti varsin hyvin haltian olinpaikan niin tuon hajun kuin lämmönkin perusteella.
Siellä jossain pitäisi olla peittokin, jos satut tarvitsemaan
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 13 Helmi 2012, 10:53

Roherdiron sulki hetkeksi silmänsä, levätessään heinillä. Ne tuoksuivat miellyttävältä ja kahisivat hiukan Shashin liikkuessa heinien keskellä. Roherdiron hymyili itsekseen ja nousi hetkeksi kyynerpäidensä varaan.
"Olen tottunut heräämään aikaisin."
Roherdironilla oli sekä hevosia että ylivilkas pikkuveli, joten korppien aikainen aamuherätys ei ollut yhtään niin kamala asia. Mutta puhuttuaan koko yön, kieltämättä vähän pidempään nukkuminen ei olisi yhtään hassumpaa. Roherdiron ei kuitenkaan ihan vielä aikonut nukahtaa, hän katseli ystäväänsä. Shashi oli ollut ystävällinen koko päivän, ja Roherdiron tunsi olonsa hyvin tervetulleeksi erikoisen käärmemiehen seurassa.
"Kieltämättä. Tiedätkö yhtään hyvää kauhutarinaa?"
Roherdiron oli aina pitänyt tarinoista, varsinkin kauhu, sillä kaikenlaisia muita, romanttisia draamoja, komediaa ja sen sellaista näki ihan arkisessa elämässä. Kauhua hyvin harvoin, joten sellaisten tarinoide kuunteleminen oli aina mielenkiintoista. Roherdiron toki tiesi itse muutamia tarinoita, mutta hän oli utelias kuulemaan aivan erilaista kauhua, mikäli nagoilla sattui olemaan ihan omanlaisia tarinoita. Jos ei ollut viettänyt Shashin kanssa aikaa, saattoi jo nyt pimeässä tuntea olonsa pelokkaaksi täysin mustan, pitkän ruumiin omaavan olennon seurassa. Oikeastaan Shashia oli vähän vaikea erottaa pimeästä, silloin tällöin näkyi palanen häntää, mutta sekin tuntui katoavan heinän sekaan.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 13 Helmi 2012, 19:37

Shashi naurahti ja kohautti olkapäitään.
Täällä kukaan ei yksinkertaisesti pysty nukkumaan kovin myöhään, vaikka armonaikaa voi saadakin pari tuntia
Naga totesi tietäen että korpit eivät välttämättä melunneet, mutta niillä oli omat keinonsa saada tahtonsa läpi. Varsinkin aamuisin kun nuoret halusivat ruokaa. Tosin tällä kertaa ne saattaisivat tyytyä siihen mitä kanasta oli jäljellä ja loppuihin hedelmiin. Siis jos onnekkaita oltiin.
Nah, ei tule mieleen ainakaan montaa. Metsässä oleva mökki tai kuolleiden puiden tarinat tuntuvat olevan kaikille tuttuja
Shashi totesi hetken mietittyään, ennen kuin kohottautui istumaan ja katseli ympäri mökkiä lipoen muutamaan otteeseen kielellään harkitsevan oloisena.
Tosin yksi tarina kertoo pienestä ihmistytöstä, mutta sitä ei voi kertoa jos hän sattuu kuuntelemaan. Raukka eksyi metsään ja yrittää yhä löytää pois.
Mies mumisi hiljaa, ennen kuin kävi takaisin makaamaan ja vilkaisi haltiaa kohauttaen olkapäitään.
Korppi on yrittänyt palauttaa vaeltavaa sielua kuolleiden maahan mutta se ei ole halunnut lähteä. Näin ollen pimeän aikaan tyttö vaeltaa sumuisena hahmona metsässä ja yrittää saada kulkijan mukaansa harhapoluille. Ei ole hyvä kulkea pimeällä.
Shashi lisäsi hiljaisella äänellä, lipaisten jälleen ilmaa kielellään, ennen kuin pudisti päätään.
Siitä ei pitäisi puhua. Ei pidä tästä paikasta muutenkaan ja inhoaa korppeja.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 14 Helmi 2012, 11:35

Roherdiron kuunteli uteliaana Shashin mainintoja kummitustarinoista. Kummitustarinat olivat erikoisia, kyllähän sitä tiesi, etteivät ne olleet totta, mutta jotenkin silti niitä aina vähän pelkäsi. Tai ainakin tuli jännittynyt olo, kun seuraavan kerran nukkui yksin pimeässä. Miksi aaveilla oli niin iso valta mieleen? Yleensä ihmiset, ja tietysti myös haltiat, pelkäsivät sitä, mitä eivät ymmärtäneet tai hallinneet.
"Täytyy myöntää, että iso osa kuulemistani tarinoista liittyy jotenkin juuri metsään, hylättyihin taloihin tai ikivanhoihin hautausmaihin."
Roherdiron oli varmaan kuullut ne kaikki, mutta kyllä hän silti kuulisi myös Shashin versiot samoista tarinoista. Pointti ei nimittäin ollut tarina, kuka siinä oli murhaaja ja miten kummitus kosti, vaan se, miten tarinankertoja kertoi. Kertojalla oli todella suuri vaikutus saada tunteet mukaan satuun.

Mutta Shashin puhuessa ihmistytöstä, Roherdironin huulille nousi pieni hymy.
"Aavelapsista on monia tarinoita. He eivät saa rauhaa, ennen kuin oikeanlaiset rituaalit tai heidän viimeinen tahto tai kosto on suoritettu."
Roherdiron otti hieman paremman asennon heinien päällä ja jostain syystä katsoi ympärilleen, kuin varmistaakseen, että he todella olivat kaksin.
"Eläimet ovat ihmeellisiä. Ne tuntuvat aistivan asioita, mitä me emme. Olen kuullut, että korppi on sielujen saattelija, se vie kuolleet rajan toiselle puolelle. Varmaan jokainen eläin esiintyy jossain aavetarinassa. Olen myös kuullut, että jos poikuutensa säilyttänyt nuorukainen ratsastaa astumattomalla orilla hautausmaalla yöllä, ensimmäinen hauta, jonka luokse hevonen pysähtyy, on vampyyrin tai levottoman sielun."
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 19 Helmi 2012, 16:41

Eikö ole mielenkiintoista, että lapset muuttuvat usein niin kostonhimoisiksi kuoltuaan? Tai sitten he haluavat seuraa tai leikkikaverin. Mieluiten jonkun olla on ollut sama kohtalo
Shashi kysäisi aavistuksen huvittuneella äänensävyllä, keräten takaisin istumaan noustessa valahtaneita heiniä. Lämpimästä ja tutusta mökistä huolimatta aaveista puhuminen tuntui suorastaan kutsuvan kylmää ilmaa sisään.
Hautausmaa tarina kuulostaa aika mielenkiintoiselta, mutta se on kyllä totta että eläimet tuntuvat tietävän jotain mitä me muut emme
Naga totesi hieman naurahtaen ja heilautti kättään ilmassa kohden kattoa. Musta väri hukkui pimeyteen, vaikkakin mies itse pystyi aistimaan lämmön.
Se tuo suorastaan epämukavan tunteen kun eläin tuijottaa ilmaa kuin siellä olisi jotain. Varsinkin jos saa tunteen että siellä todella on jotain
Naga lisäsi hieman hymähtäen, ennen kuin lipaisi taas ilmaa kielellään. Ele oli vaistomainen, vaikka Shashi oli jo hetki sitten todennut että mökissä ei ollut ketään ylimääräistä. Ainakaan sellaista jonka olisi voinut huomata.

//Ei jotenki saa kovin pitkiä vastauksia kirjoitettua nyt -.-' //
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Helmi 2012, 21:40

Roherdiron nojasi käsiään heinäkasoihin ja katseli Shashia, hän halusi jonkinlaisen kiintopisteen valottomassa asunnossa, sillä vaikka Roherdiron ei suoranaisesti uskonut aaveisiin, ei hän myöskään kieltänyt niiden olemassa oloa. Ja jos hän sattuisi katsomaan nyt johonkin muualle, hän saattaisi hyvinkin nähdä jonkin kalpean hahmon liikkuvan pimeydessä. Shashi oli paljon turvallisempi tuijoteltava, ainakaan ei mennyt järki, jos nagaa tiiraili. Sikäli mikäli Roherdironilla enää oli mitään menetettävää. Mutta Shashiakin oli vähän vaikea erottaa pimeästä, vaikka Roherdironilla oli suht hyvä näkö. Miksi aavejutuista aina puhuttiin juuri yöllä, jolloin menetti hyvät unet lopullisesti?
"Voin kertoa sinulle kyllä joskus jonkun tarinan, niitä kyllä riittää."
Roherdiron hymähti pikkuisen ja seurasi vähän katseellaan Shashin pitkää häntää, samalla ollen ajatuksissaan.
"Hassua, miten kummitukset kiehtovat aina kaikkia. Rodusta, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Yliluonnollinen ja selittämätön on aina niin mielenkiintoista ja sellaisia tarinoita jaksaa kuunnella loputtomiin."
Roherdiron aina välillä ihmetteli, miten niin monet asiat jakoivat mielipiteitä, mutta sitten muutamat poikkeukset olivat kaikista niin jännittäviä. Ehkä se johtui siitä, että aaveita ei voinut kontrolloida, ei edes tietää, olivatko ne totta. Ne olivat kaikkien yläpuolella, pelottivat yhtä lailla kaikkia. Hupaisaa, pelko yhdisti enemmän, kuin ystävyys tai rakkaus.

"Aina silloin tällöin kesken ratsastuksen hevonen saattaa vain jäädä seisomaan paikalleen ja tuijottamaan jotain, vaikken itse näe mitään. Niinä hetkinä todella epäilen, mahtaisikohan hevonen ymmärtää maailmasta minua enemmän, ja vähän pakostakin katselen ympärilleni."
Roherdiron pudisteli päätään vähän nolona ja huvittuneena, kaivautuen sitten uudelleen heinien sekaan. Heidän piti nukkua vähän, mutta tästäkin taitaisi tulla pieni dialogi. Sama se, eipä Roherdironia haittaisi. Tuskin korpit muutenkaan antaisivat heidän nukkua kovin pitkään.

// Ei se mitään, jos haluat, voidaan siirtyä aamuun koska vain ^^ //
Forte
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron