Kirjoittaja Forte » 05 Joulu 2011, 23:06
Virvantuli oli kuin kissa, se nuuhki ensin haltian kättä, mutta käpertyi sitten kokoon sähisten. Se ei nyt jostain syystä pitänyt lainkaan Roherdironista, vaikka tämä oli kuinka ystävällinen tahansa. Tuli oli oikukas ja ylpeä. Se tunsi oman arvonsa, eikä sen tarvinnut kumartaa ketään, joten sen ei tarvinnut myöskään olla mukava. Mutta Rohendiron sai mukavan tuntuman siihen, miltä ystävällinen, hetkeksi rauhoittunut tuli tuntui. Sitä oli vaikea kuvailla, se muistutti melkein vettä sormien välissä. Hyvin vaikea elementti, mutta eihän tulta oltu tehty kosketettavaksi. Mutta Rohendiron tiesi, milloin kannatti vetäytyä kauemmas ja antaa jonkin olennon vain olla rauhassa.
"Mielelläni. Ylpeä tuli, vaikkakin kovin säyseä ja työteliäs, täytyy myöntää."
Rohendiron kehui pikkuisen virvantulta, ettei sille jäisi kärttyinen olo haltian läheisyydestä. Rohendiron ei halunnut olla vastuussa tulen karkaamisesta. Joten, haltia vetäytyi kauemmas tulen luota, antaen sen rauhassa rätistä ja tanssia itsekseen.
"Uskallan toki jättää koruni, mutta löytävätkö korpit minut? Liikun harvoin, mutta haltioiden kylä ei ole helppo löytää, ehkä edes linnun."
Rohendiron kyllä tiesi, että eläimet, jotka olivat sodan, tunteiden ja eettisyyden yläpuolella, saivat rauhassa tulla ja mennä haltiakylän ympärillä. Niiden mieltä ei painanut niin turha asia, kuin sota. Ja oliko nyt korppi ihan luotettavin olento tällaiseen tehtävään? No, sen näki sitten.
Rohenridon nyökkäsi hyväksyvästi Shashille ja lähti seuraamaan nagaa mökin puolelle. Millainen hänen kotinsa mahtoi olla? Sen haltia pääsi omin silmin pian näkemään, sillä oven takana olikin jo aivan erilainen huone. Siinä oli samankaltaisuutta pajaan verrattuna, joista sen huomasi Shashin asunnoksi, mutta silti paikka oli täysin eri maata. Värien kirjo, joka oli samalla niin kaaottista ja täydellissä tasapainossa, tervehti Rohendironia heti, kun hän astui sisälle. Kankaat ja matot loivat kodikkuutta vaaleaan, valaistuun asuntoon. Rohendironilla oli todella mukava olla sill hetkellä, hän piti väreistä.
"Asut todella mukavasti. Kaunis paikka."
Haltia käveli yhden seinävaatteen luokse ja kosketti sitä sormenpäillään. Kankaiden värit ja muodot muistuttivat hyvin paljon korujen taidetta, niissä oli samaa rytmiä ja sykettä, ehkäpä tämän oli kutonut saman lajin nainen.
"Aikamoinen käärmeenpesä."
Rohendiron naurahti ystävällisesti ja istahti yhdelle tyynylle jalkojensa päälle.