Viilenevä syksyilma tekee tepposet //Forte

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viilenevä syksyilma tekee tepposet //Forte

ViestiKirjoittaja jester » 01 Joulu 2011, 22:23

Shashi ei ollut aikonut harhailla kauas. Syyssää saattoi tunnetusti muuttua hyvinkin lämpimästä hyvinkin kylmäksi, varsinkin kun aurinkokin oli hetki sitten ohittanut korkeimman kohtansa ja siirtynyt laskuun. Hiljaa mies kirosi itseään ja vaihtolämpöisyyttään hieroessaan käsiään vastakkain. Mökki ei ollut turhan kaukana, mutta jo nyt tuntuvasti viilenevä ilma tekisi matkanteosta hidasta ja hidastaisi sitä ennestään. Sentään pajassa palaisi jo valmiiksi tuli ja näin ollen kuumaa juotavaa olisi helposti ja nopeasti tarjolla.

Huomattuaan ilman viilenevän, naga oli kerännyt itsensä käärmemäiseksi keräksi ja istui oman käärmevartalonsa päällä miettien parasta toimintavaihtoehtoa. Tämän ei ollut edes tarkoitus tehdä mitään erikoista, kerätä ehkä vielä muutama yrtti ruokaa varten, tarkistaa ansat ja ehkä virittää muutama uudestaan. Talveksi oli hyvä olla paljon ruokaa kun et voinut oikeastaan liikkua suuremmin ympäriinsä.
Shashi puhalsi kuumaa ilmaa käsiinsä katsellen ympärilleen.
Muutama korppi seisoskeli maassa miehen ympärillä ja yksi istui puussa vahtimassa. Muutaman sekunnin miettimisen jälkeen mies kohautti olkapäitään ja lähti oikomaan itseään liikkuen mökin suuntaan. Liikkuminen oli ulkopuolisen silmin ehkä jopa huvittavan jähmeää.

Ylhäällä olevan korpin äkkinäinen äännähdys sai miehen pysähtymään ennen kuin matkaa oli taittunut edes muutamaa metriä.
Vaara! Krak! Vieras! Kraa!
Kuului puusta, saaden Shashin varuilleen ja molemmat maassa olleet korpit lennähtämään puihin. Suurikokoisin korpeista lennähti kohti kuulemaansa ääntä ja Shashi seurasi tämän lentoa, etsien elävän olennon aiheuttamaa lämpöä tai hajua kieltään lipomalla.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 01 Joulu 2011, 23:08

Syksy oli loistavaa aikaa. Roherdiron piti kovasti kauniista, lämpöisistä aamuista, jotka muuttuivat nopeasti kirpeiksi pakkasilloiksi ja maa saattoi jopa kuurautua silloin tällöin. Se kuullosti niin hauskalta, kun kävellessä nuo lähes kristalliset muodostelmat rikkoontuivat jalkojen alla. Mutta ainakin parina yönä kuura oli jättänyt tulematta, joten oli vielä suhteellisen lämmintä ja aurinkoista. Puut olivat osittain tiputtaneet lehtensä, ja värikäs matto muodostui metsänpohjalle noista sadoista pikku tilkuista. Kauniita.
Roherdiron oli ottanut mukaansa metsäretkelle erään nuoren orin, josta tulisi sotahevonen. Se oli ollut helppo kouluttaa, kiltti, itsenäinen, älykäs ja työteliäs olento, mutta myös kovin nuori, joten aina silloin tällöin suurikokoinen eläin yritti oikutella ja olla ratsastajaansa parempi. Mutta turhaan, Roherdiron oli tarpeeksi kokenut, hän istui satulassa ja ohjasi ratsuaan taitavasti. Auringon pitkät, kultaiset säteet saivat orin punaruskean karvan loistamaan, kuin hiotun kuparin ja Roherdironin hiukset saivat vaalean säväyksen. Molemmat olivat rauhallisia, mutta uteliaita ja katselivat tarkkaavaisina ympäristöään, jättämättä huomiotta mitään tärkeää.
Mutta kuten olettaa saattaa, eläinten aistit olivat hioutunueempia, kuin haltioiden tai ihmisten, ja suuri ori nosti äkkiä valppaana päätään ja käänsi somat, pienet korvansa eteenpäin. Se kuuli korppien rääynnän ja epävarmana peruutti muutaman askeleen. Mutta Roherdiron taputti ratsuaan kaulalle rohkaisevasti, kehottaen sitä kulkemaan edelleen. Ori jatkoi matkaansa, kuten pyydettiin, mutta seuraava asia, minkä he näkivät, sai jopa Roherdironin säpsähtämään. Se oli jotain, mitä edes pitkäikäinen haltia ei ollut ennen nähnyt. Kuin ihmiskeho, johon oli liitetty käärme, painajaisten olento, katkaistu ruumis, johon oli liitetty magialla jotain siihen kuulumatonta. Roherdironin ainoa silmä laajeni hieman epäuskoisuudesta, hänen nähdessä, luultavasti, miespuolisen olennon. Ratsukko oli tarpeeksi kaukana, ettei olento voisi satuttaa heitä, mutta tarpeeksi lähellä, että molemmat näkivät toisensa. Roherdiron ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi tervehdykseksi.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 01 Joulu 2011, 23:32

Shashi oli pian huomannut saman kuin mitä korpit jo kauan ennen nagaa, tai lähinnä aistinut olentojen hajun ja näiden ruumiinlämmön. Hevonen ja haltia. Ainakin siltä pari vaikutti. Ei kovinkaan mukava yllätys, kun ottaa huomioon nagan melko haavoittuvaisen olotilan ja epätietoisuuden toisen suhtautumisesta. Käärmeen vartalo alkoi hiljaa kiertyä takaisin kerälle, jolta se oli juuri melkein suoristunut. Alavartalon ollessa kerällä, miehen ylävartalo alkoi hiljaa huojua edestakaisin. Isoin korppi oli pysähtynyt puuhun hevosen lähelle ja se, sekä kaksi muuta tarkkailivat tulijoita valppaina. Shashi ei muutenkaan voinut sanoa erikoisemmin pitävänsä hevosista. Ne olivat isoja, painavia ja saattoivat astua vaikka nagan hännän päälle. Jotkut helpommin kuin toiset.

Haltian nyökätessä tervehdykseksi naga saattoi hieman rentoutua. Joskus muulloin naga olisi voinut vain nyökätä takaisin ja jatkaa matkaansa, mutta viileän ilman hidastamat liikkeet eivät houkuttaneet lähtemään turvalliselta kerältä. Ratsukko ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kaukana, etteikö naga olisi voinut itseään sinne asti ponnauttaa käärmevartalollaan ja alle kiertynyttä vartaloa oli kuitenkin helpompi suojella. Shashi nuolaisi muutaman kerran kielellään ilmaa, ennen kuin käänsi päätään hieman vinoon ja hymyili. Ilmassa ei haissut tappelu.
Ssangen viileä ssyysssäää eiköss?

Nagan sanoja säesti kaksi korppia, joista pienin oli pysynyt nagan lähellä, mutta kaksi suurempaa olivat nyt molemmat eri puolilla hevosta.
Viileä sää, viileä sää!
Kuului kahdesta suusta, kun korpit osallistuivat nyökytellen keskusteluun ja naksauttelivat nokkiaan.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 02 Joulu 2011, 00:28

Kumpikaan olennoista ei tuntunut tietävän, miten suhtautua toiseen. Se oli erikoinen tapaaminen, kahden eri lajin välinen vuorovaikutus, jossa yksikin liike paljasti, oliko kyseessä ystävä vai vihollinen. Ja koska Roherdiron ei ollut varma, millaisen miehen kanssa oli tekemisissä, se sai liikkua ensin ja osoittaa hänelle olevansa vaaraton. Jalkojen tilalla oleva käärmeenpyrstö sai väreet kulkemaan haltian selkäpiissä. Siinä oli jotain niin alkukantaisen vaarallista ja kiehtovaa, vähän samanlainen tunne, kun lapsena ärsyttää kivellä lepäävää käärmettä, vaikka tietää sen olevan myrkyllinen. Roherdiron oli utelias, mutta mikäli käärmemies ei välittäisi hänestä, hänkin antaisi sen mennä menojaan. Tosin, tavalliset käärmeet olivat jo kadonneet. Ne nukkuivat pesissään, joten oli hassua nähdä tämä jättiläiskäärme yhä kylmällä maalla. Ja korpit. Ne pyörivät heidän ympärillä, tuijottaen mustilla nappisilmillään. Mitä ihmettä ne oikein halusivat? Linnut katselivat tapahtumaa kuin näytelmää, odottaen seuraavaa draamaa. Jostain syystä se ei tuntunut luonnolliselta. Eivät korpit normaalisti kerääntyneet tällä tavalla. Roherdironin epävarmuus tarttui nuoreen oriiseen, ja se alkoi levottomana kuopia jalkaansa ja heittää päätään vertikaalisessa suunnassa. Se ei tuntunut ymmärtävän tilanteesta yhtään enempää, ja olisi kai mielellään juossut pois. Mutta vastoin vaistojaan, se vain peruutti, kuunnellen ja luottaen Roherdironin ohjeistukseen.
Sitten, ensimmäinen teko. Käärmemies puhui. Ääni tuli jostain syvältä rintakehästä, se oli sihisevää, kylmän kuuloista ja muinaista. Jostain syystä se herätti kunnioitusta haltiassa, ja mitään sanomatta Roherdiron laskeutui hevosen selästä, osoittaakseen, ettei aikonut ainakaan hyökätä.
"Melkoisen, vaikkei tämä ole vielä kuin viileää. Kylmyys tulee myöhemmin."
Roherdiron vastasi kohteliaasti ja rauhallisesti, vetäen hiukan kiinnemmäs yllään olevaa, turkiskauluksella koristeltua kangasviittaa. Ei tullut kylmä, jos pukeutui hyvin. Mutta ennen kuin Roherdiron ennätti kysymään mitään, käheä, raakkuva korpin ääni keskeytti ajatukset. Eläimet tuntuivat olevan yhteydessä käärmemieheen jollain tavalla.
"Ystäväsi ovat sangen puheliaita. Mutta ketä itse mahdan puhutella?"
Roherdiron viittasi kädellään elegantisti korppeja, puhuessaan ystävistä, ja sitten käärmemiestä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 02 Joulu 2011, 08:33

Shashin huomio oli suurimmaksi osaksi kiinnittynyt hevoseen, varsinkin sen liikehtiessä levottomana vaikka se toisaalta oli ratsastajansa hallinnassa. Hevonen vaikutti myös olevan enemmän valmis juoksemaan pois, mikä oikeastaan hymyilyttikin nagaa hieman. Kavioeläin vaikutti niin helpolta säikytettävältä, tosin se taisikin olla nuori.
Tosin, haltian laskeutuessa ratsailta nagan huomio siirtyi tähän. Shahsia ärsytti yhä enemmän, ettei tämä ollut heittänyt tavallisten vaatteidensa lisäksi päälle kaulahuivia lukuun ottamatta mitään lämpimämpää. Shahsi nyökkäsi toisen vastaukselle, tietäen, että kun viileä vaihtuu kylmään, häntä itseään näkyisi vielä vähemmän ulkona. Tuskin ollenkaan.

Toisen sitten tiedustellessa nagan nimeä, mies kohotti hieman kulmiaan. Kohteliasta olisi tietysti ollut esitellä ensin itsensä. Tosin, moni ihminen ja haltia tuntui heti luopuvan kohteliaisuudesta sodan uhkan alla ja itse tilanne oli tällä hetkellä muutenkin erikoinen.
Paha tapa! Kraa!
Tapa tyhmä! Krak-krak
Kuului puusta korppien selvästi ajatellessa samaa, mutta kaksi lintua tuntuivat pian joutuvan keskenään enemmän tai vähemmän kovaääniseen väittelyyn. Shashi itse oli tottunut kovaksikin yltyköön meteliin ja jätti sen sujuvasti huomiotta.

Shashi Ssimin Rahshar, mitätön korusseppä, palvelukssesssanne, herra
Naga vastasi, tehden samalla lyhyen kumarruksen. Jouduttuaan tapaamaan turhan paljon aatelisia, kumarrus ja herroittelu olivat helposti jääviä tapoja.
Ssaanen tiedusstella teidän nimeänne, hyvä herra?
Mies kysyi omalta osaltaan haltialta, istuen taas käärmeruumiinsa päälle samalla kun alkoi venyttelemään ja liikuttelemaan sen lihaksia. Ei olisi hyvä kylmettyä tähän tai kestäisi koko talvi päästä lämpimään. Pienikokoisin korppi lennähti nagan liikkuvalle käärmeruumiille ja hyppeli sitä pitkin istumaan Shashin viereen.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 02 Joulu 2011, 20:22

Roherdiron katseli vähän korppeja, jotka alkoivat samantien taas laulaa kuorossa, kun hän puhui sanankin. Korppien puhe ja käärmemiehen läsnäolo saivat Roherdironin melkein epäilemään, oliko tämä tilanne totta ollenkaan. Molemmat, suhteessa toisiinsa, olivat niin epätodellisia. Mutta keskustelu oli aloitettu, joten Roherdiron jatkaisi sen loppuun asti. Ainakin käärmemies oli ihan fiksu olento, kerran saattoi puhua ja ymmärsi haltian sanat. Kuullessaan esittelyn, ja miehen nimen, Roherdiron hymyili pikkuisen hillitysti ja vastasi pieneen kumarrukseen. Jos jotain, hän oli hyvin kohtelias haltia. Tässä vaiheessa Roherdiron oli jo tajunnut, ettei Shashi aikonut hänelle mitään pahaa, muuten tuo olisi varmaan hyökännyt jo. Käärmeillä oli uskomaton nopeus ja voima halutessaan. Joten, haltia uskaltautui muutaman askeleen lähemmäs, edelleen hillitysti hymyillen. Miten kohteliasta käärmemieheltä kysyä myös hänen nimeään.
"Roherdiron, hevosenkouluttaja, tiedustelija, mitä ikinä haluatkaan. Mutta ennen kaikkea olen ystävä."
Shashi ei vaikuttanut olevan missään yhteydessä ihmisiin, eiväthän nekään olleet lainkaan kiinnostuneet yliluonnollisista olennoista, joten Roherdiron uskalsi kyllä paljastaa nimensä.

Roherdiron tiesi kyllä käärmeistä yhtä sun toista, joten hän oletti tietävänsä myös Shashista edes jotain. Siksikä haltia uskalsi esittää kysymyksensä ja oman näkemyksen asioista.
"Vuodenaika ei taida olla kovin suopea sinulle? Näytät hieman kohmeiselta."
Roherdiron yritti olla mahdollisimman kohtelias sanoissaan, jottei Shashi loukkaantuisi. Ilma oli sitäpaitsi viilenemään päin. Tähän aikaan vuodesta satoi usein, ja sateet kylmensivät ilmaa entisestään. Napakka tuulahdus sai jopa Roherdironin värähtämään viittansa alla lievästä viileyden tunteesta. Ei varmaan olisi enää äärettömän pitkän matka talveen.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 02 Joulu 2011, 20:48

Shashi silitti vieressään istuvaa pienikokoisinta korppia hitain, pitkin vedoin ja lintu näytti todella nauttivan saamastaan huomiosta. Nagan katse ei siltikään siirtynyt haltiasta muualle, ellei korkeintaan välillä toisen ratsuun. Haltian vastatessa sekä kumarrukseen, että kertoessa nimensä naga kallisti hieman taas päätään vinoon. Kieli maisteli muutamaan otteeseen ilmaa.
Roherdiron
Naga toisti hiljaa, melkein miettivänä. Mies melkein kuvitteli tuntevansa nimen jostain, mutta kohautti sitten olkapäitään. Kaikkien haltioiden nimet tuntuivat nagasta melkein samoilta, elleivät ne sitten tulleet useammin vastaan.

Toisen tiedustelu sai nagan kohottamaan hetkeksi kulmiaan, ennen kuin tämä naurahti ja pudisti päätään.
Ei kieltämättä, tossin olissin toivonut päivän olevan yhtä lämmin kuin miltä sse alussi vaikutti
Naga hymähti, pudistaen hieman päätään. Kylmä tuuli sai nagan liikehtimään paikoillaan entistä enemmän, eikä tämä voinut olla vilkaisematta sivusilmällä mökkinsä suuntaan. Pienin korpeista rääkäisi hiljaa ja mies epäili mustan linnunkin haluavan pikkuhiljaa pajan lämpöön.
Tällaissella ilmalla mikään ei ole mukavampaa kuin isstua pajan lämmösssä ja juoda kuumaa juotavaa
Naga lisäsi, nojaten hieman taaksepäin ja sulkien hetkeksi silmänsä melkein kuin unelmoiden.

Kesti tosin vain hetken, ennen kuin naga avasi taas silmänsä ja jäi tuijottamaan haltiaa.
Tossin, onhan sse teillä mukavaa, kun ruumiinlämpö ei vaihtele ulkoilman mukaan
Shashi lisäsi hymähtäen lähinnä huvittuneena. Korpit olivat vaienneet hetkeksi ja vilkuilivat milloin haltiaa, milloin nagaa ja milloin pesänsä suuntaan. Ne tuntuivat suorastaan aistivan miehen tahdon päästä jonnekin lämpimään. Mielellään niin nopeasti, eli hyvin hitaasti, kuin tämä vain jähmeällä ruumiillaan pääsisi.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 02 Joulu 2011, 21:55

Tuuli oli saanut puut heilumaan ja natisemaan jälleen, lehtiä sateli heidän ympärilleen maahan, kuin suuria, värikkäitä lumihiutaleita. Roherdiron kohotti pikkuisen kättään ja kosketti yhtä pientä, ohitseen sulavasti liikehtivää lehteä. Syksy sopi hänelle, se oli niin rauhallista ja värikästä aikaa, muutoksen ja uuden ajan alkamista. Pieny viileys tuntui vain hyvältä, joten Roherdironilla oli oikeivn mukava olla. Samaa ei voinut sanoa Shashista, joka näytti haluavan olla aivan jossain muualla. Varmaan käärmeiden tapaan myös hän muuttui kylmällä verkkaiseksi ja kohmeiseksi.
"Syksy on kuin nainen, ailahteleva ja jatkuvasti mieleltään muuttuva."
Roherdiron vastasi pieneen naurahdukseen. Uteliaana Roherdiron ojensi kättään lähemmäs korppeja, yrittäen saada niiden huomion itseensä. Jos kerta kyseessä oli kesyjä olentoja, saattoivathan ne tulla myös hänen luokseen. Tai sitten eivät. Ehkä ne kuuluivat vain Sashille. Tulivat tai eivät, Roherdironin huomio kääntyi uudelleen käärmemieheen.
"Tuohon ajatukseen minun on sanottava olevani samaa mieltä."
Roherdiron oli palannut takaisin hevosensa luokse. Mikäli Shashi halusi lähteä, Roherdiron ei jäänyt häntä estämään, vaan jatkaisi matkaansa samantien.
Mutta Shashin toteamus sai haltian vielä jäämään paikalleen. Hän oli siis ollut oikeassa olennon ruumiinlämmön suhteen.
"En tunne lajiasi, mutta mikäli olet yhtään käärmeiden kaltainen, ilma alkaa olla turhan kylmä sinulle liikkua. Mikäli voin tarjota apuani, teen sen mielelläni."
Roherdiron viittasi kädellään hevoseensa, joka rauhallisena etsi lehtien seasta viimeisiä, vihreitä korsia.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 02 Joulu 2011, 22:17

Shashi kohotti toista kulmaansa toisen vertaukselle, ennen kuin alkoi hymyillä huvittuneena.
Kuulosstaa ssiltä, että ssinulla on assiantuntumasta assiassta
Naga naurahti ja seurasi sitten katseellaan toisen yritystä saada korppien huomiota itseensä. Koska Shashikin jutteli haltian kanssa, ei korpeilla ollut mitään syytä pitää toista miestä enää mitenkään suuresti epäilyttävänä. Molemmat suuremmat linnut olivat yhtä aikaa lähdössä lentoon, pitivät keskenään pienen äläkän ja sitten toinen niistä nousi siivilleen. Liito loppui suoraan haltian ojennetulle kädelle ja lintu jatkoi siitä matkaansa miehen olkapäälle.

Haltian kääntäessä huomionsa takaisin nagaan, Shashi kohotti nopeasti kättään lintua kohden vaikkei mitenkään etäisyyden takia siihen voinutkaan yltää.
Varo, sse voi yrittää näykkiä!
Naga puhui hätäisesti, juuri kun lintu yritti kuin yrittikin napata haltian hiuksia nokkaansa ja itselleen. Ja jos ei hiuksia, niin se ainakin yrittäisi varastaa toisen kaulakorun.
Shashin äkillinen ja hyvin käärmemäinen sähähdys sai linnun tosin nousemaan taas lentoon, saaliin kanssa tai ilman ja naga yritti huvittuneen sijasta näyttää edes hieman anteeksipyytäväiseltä lintunsa käytöksen suhteen. Yritystä ei tosin voinut kuvata kovinkaan onnistuneeksi.

Toisen myöntyessä nagan ajatukseen mies itse nyökkäsi hymyillen, sillä kukapa nyt ei olisi ajatusta pitänyt mukavana. Haltian tarjotessa apuaan naga kohotti tuolle kulmiaan, voimatta peittää myöskään aavistuksen huvittunutta hymyään.
Ymmärrät kai, että olen painavampi kuin yksikään haltia?
Naga kysyi ja oikoi loppupuolta käärmeen hännästään, heilauttaen sitä pitkin maata. Häntä lakaisi jähmeän maan helposti puhtaaksi.
Saatan olla enemmän myrkylliseen suuntaan, mutta lihasta ei silti puutu
Shashi lisäsi virnistäen tällä kertaa myrkkyhampaat näkyen ja lipaisi samalla taas kielellään ilmaa hampaiden välistä.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 02 Joulu 2011, 23:22

Roherdiron tuli yleensäkkin toimeen eläinten kanssa, mutta korpin tuleminen luokse oli ollut hieman yllättävää. Miksi niin, sitä haltia ei tiennyt. Sysimustan linnun läheisyys oli kuitenkin ollut ihan hauskaa, ennen kuin se alkoi vedellä hiuksista ja yrittää varastaa korua. Mikäli Shashi ei olisi kutsunut lemmikkiään takaisin, Roherdiron olisi mahdollisimman säyseästi hätyyttänyt sen muualle, hänen koruunsa ei saanut koskea. Ehkäpä siihen voisi lisätä jotain pieniä yksityiskohtia. Shashi kuitenkin oli koruseppä, joten varmaan hänellä jokin idea olisi. Tällä hetkellä hopeakoru oli aika yksinkertainen, pelkästään hevosen ääriviivat. Aivan kuin paperista leikattu kuva.
No, heillä oli sillä hetkellä muuta mietittävää, kuin hopeahevonen. Siihen liittyi oikea sellainen. Suuri ori oli nostanut päätään uteliaana, kuullessaan Roherdironin äänen. Jotenkin se aavisteli, että kyse oli nyt siitä, ja eläin ojensi uteliaana päätään kohti käärmemiestä, korvat hörössä ja sieraimet suurina, yrittäen ottaa selvää ja hieroa tuttavuutta.
"Hyvä Shashi, saatan olla puolisokea, mutten ole tyhmä, huomaan kyllä kokosi."
Roherdiron oli jopa pikkuisen ivallinen äänessään, mutta hyväntahtoisesti, ja taputti hevosensa selkää.
"Orini on sotahevonen, se on kasvatettu kantamaan lähes itsensä painoisia taakkoja. En ehdottaisi apuani, ellen voisi tarjota sellaista."
Roherdiron kosketti lempeästi hevostaan etujalkoihin, suunnilleen niveltaipeiden kohdalle, ja antoi muutaman, hiljaisen kehotuksen. Aluksi eläin vähän ihmetteli, mutta muisti sitten kyseisen käskyn, ja alkoi varovasti valua alemmas, taittaen toisen etujalkansa vatsan alle ja toisen suoraksi eteensä. Kumarrus opetettiin juuri sen takia, että loukkaantunut ratsastaja pääsisi takaisin selkään.
"Kunhan et myrkytä hevostani, olet vapaa käyttämään sen tarjoamaa apua."
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 02 Joulu 2011, 23:42

Shashi tarkkaili suurta, nelijalkaista eläintä kulmiensa alta harkiten haltian ehdotusta. Hevonen vaikutti kuitenkin rauhalliselta. Ainakin tällä hetkellä, mutta ne tuntuivat toisaalta pillastuvan milloin mistäkin. Naga vilkaisi haltiaa joka ainakin tuntui luottavan ratsuunsa. Mies suorastaan tunsi korppien katseet niiden seuratessa tilannetta suurella mielenkiinnolla.
Shashi mutristi suutaan toisen hieman ivalliselle äänelle, luoden aavistuksen ärtyneen katseen toisen miehen suuntaan. No, ainakin toinen tuntui tietävän mistä puhui. Naga toivoi, että olisi itse tiennyt mihin oli ryhtymässä. Uusi tuulenpuuska sai nagan kylmentymään entisestään.

Jos tuo olento, ei heitä minua selästään matkan aikana, lupaan uhrata Agnille syksyn upeimman lehtiseppeleen
Shashi mumisi hiljaa, vaikkakaan tulenjumala tuskin tuli hevosten kanssa parhaiten toimeen. Parempi kuin ei mitään. Naga kiertyi hiljalleen pois kerältään, liikkuen kohden hevosta hiljaisin liikkein, mikä ei tällä kertaa johtunut pelkästään kylmästä ilmasta. Lähemmäs päästyään naga vilkaisi Roherdironia edelleen hieman epäillen.
Miten minun on tarkoitus nousta tuon selkään?
Mies kysyi epäilys ilmiselvänä äänessään viitaten kädellään samalla kohti hevosta, mutta ainakin tämä oli valmis antamaan hevoselle tilaisuuden. Loppujen lopuksi tilanteessa ei tuntunut olevan mitään menetettävää ja aina oli mahdollisuus päästä nopeammin takaisin lämpöön. Jotenkin idea ei siltikään tuntunut kovin viisaalta.

Kotiin! Valkea! Lämpöä!
Kuului puusta, kun toinen suuremmista korpeista levitti siipensä ja lähti lentämään kohti mökkiä, saaden hyvin nopeasti pienimmän korpin peräänsä. Toinen isoista linnuista liisi vain muutaman puun eteenpäin ja jäi sitten odottamaan outoa maassa matkaavaa kolmikkoa.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 03 Joulu 2011, 11:10

Roherdiron oli kyllä ystävällinen ja avulias, mutta hän itsekkin hämmästyi, miten nopeasti tarjosi erikoisen näköiselle Shashille apuaan. Kyseessä kuitenkin oli, käärmemiehen omien sanojen mukaan, myrkyllinen olento. Kuka tahansa muu olisi varmaan jättänyt asian sikseen, mutta Shashin inhimillinen olemus sai Roherdironin luottamaan häneen sen verran, että uskalsi tarjota apua. Tuskin Sashilla olisi mitään syytä myrkyttää kumpaakaan, hän olisi tehnyt sen jo halutessaan. Sitäpaitsi, Roherdiron oli avoin, jokainen ei-ihminen ansaitsi mahdollisuuden olla haltian ystävä. Viholliset olivat asia erikseen, niitä harvoin oli, sillä Roherdiron pyrki eliminoimaan nämä samantien.
"Ei se heitä. Sotahevosen on oltava kuuliainen kaikissa tilanteissa."
Luottavaisesti Roherdiron taputti eläimen kaulaa, sen valuessa kumarruksessaan yhä alemmas. Etujalat taipuivat yhä enemmän, eturuumis paitui kohti maata, kunnes hevosen rintakehä kosketti metsänpohjaa.
"Etköhän sinä nyt pääse."
Orin eturuumis oli niin matalalla, että sen selkään saattoi ryömiä ilman porrasaskelman kummallisempaa nousemista. Eläin oli levoton, se ei tuntenut oloaan turvalliseksi lähestyvän olennon seurassa, jokainen hevonen varoi luonnostaan käärmeitä. Mutta Roherdironin seura sai senkin rauhoittumaan ja olemaan paikallaan. Se, miten käärme istuisi satulassa, oli vähän kimurantti tilanne. Ehkä samanlaisesti, kuin naiset, jalat, ta tässä tapauksessa pyrstö, samalla puolella. Mikäli Shashi pysyisi satulassa. Tästä tulisi erikoinen reissu.
"Ovatko korpit sinun lemmikkejäsi?"
Roherdiron piti keskustelua yllä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 03 Joulu 2011, 11:53

Naga mulkoili hevosta vielä hetken aikaa, ennen kuin huokaisi ja kohautti, hitaasti, olkapäitään. Shashi laski kätensä hevosen kaulalle ja rapsutti olentoa hetken, mikä aiheutti melkein hetkellisen hymyn miehen kasvoille. Elävä olento sekin oli, eikä loppujen lopuksi ulkomuotonsa alla tuntunut korppia ihmeellisemmältä. Hevosen matalan asennon takia nagan ei edes tarvinnut nousta ylemmäs, vaan tämä saattoi helposti päästä satulaan.

Mies oli myös nähnyt naisten ratsastavan hameineen satulassa jalat yhdellä puolella, joten se tuntui nytkin parhaimmalta ratkaisulta. Koko käärmeruumiin vetäminen hevosen selkään ei kuitenkaan toisi sen parempaa tasapainoa. Ratkaisunsa tehtyään Shashi nyökkäsi itsekseen ja naga kohottautui sen verran, että pääsi fiksusti istumaan satulaan. Tosin tämä totesi heti, ettei voisi istua satulassa keskellä, muu ruumis vain vetäisi miehen takaisin maahan. Näin ollen tämä korjasi asentoaan, istuen melkein satulan toisella puolella, kun muu vartalo roikkui toisella.

Korpit? Eivät Ne ovat enemmänkin ystäviä?
Shashi vastasi hieman epävarmana, katse keskittyneesti tuijottaen satulan etuosaa, vilkaisten pikaisesti Roherdironia. Naga myös piti satulasta kiinni molemmin käsin ja tämän hännänpää liikkui kokoajan pienin liikkein edestakaisin maassa.
Seuraa! Seuraaja ei eksy! Kraa-kraak!
Kuului edestäpäin, kun korppi levitteli siipiään ja liisi sitten seuraavaan puuhun. Naga nosti hieman katsettaan satulasta, ensin katsoen korpin perään ja sitten haltiaa.
Sinun täytyy seurata sitä, tai kävelet ohi
Shashi totesi, nyökäten sitten korpin suuntaan.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 03 Joulu 2011, 19:22

Roherdiron ei nauranut muille, se oli todella epäkohteliasta, mutta Shashin kohellus sai aivan huomaamattoman hymyn ilmestymään haltian rauhallisille kasvoille. Sotaori oli äärimmäisen kärsivällinen, se odotti rauhassa paikallaan, että käärme saisi hilattua itsensä satulaan, ennen kuin muutamalla nopealla ja tarkalla liikkeellä nousi takaisin neljälle raajalleen. Eläin luimisteli korviaan ja heilutteli päätään, se ei pitänyt tilanteesta nyt yhtään, jokin pitkä ja painava olento tanssi sen selässä, välillä osuen pitkällä pyrstöllään orin leveään takapuoleen tai vatsaan. Mutta siltikin, Roherdironin rauhallisuus ja ystävälliset sanat saivat eläimen pysymään paikallaan ja odottamaan kärsivällisesti.
"Hevonen ei taida olla sinulle tuttu eläin."
Roherdiron hymähti pikkuisen, Shashin tapellessa satulan kanssa. No, eihän hänenkään ensimmäinen kertansa ollut näyttänyt erityisen kauniilta, joten haltia osasi olla kommentoimatta.
Mutta se, miten Shashi taitteli pitkää häntäänsä mukaan, oli aika erikoinen näky. Roherdiron oli utelias näkemään, miten edes kyseinen mies liikkui ilman jalkoja. Varmaan kiemurrellen, kuten käärmeet noin yleensä. Miten utelias hän olikaan ottamaan selvää erikoisesta Shashista. Kunhan nyt pääsisivät edes liikkeelle. Kärttyisenä sotaori potkaisi toisella takakaviollaan ilmaa, vaikkei muuten liikkunut.
"Miten erikoisia ystäviä. Sangen mukavia tosin."
Roherdiron katseli korpin liihottamista oksalta toiselle. Se oli kuin liikkuva mustetahra värikkäällä kankaalla. Ymmärtäen vihjeen, Roherdiron otti hevosen ohjista kiinni ja lähti seuraamaan puussa hyppivää lintua, sotaorin seuratessa kuuliaisesti perässä.
"Olet siis koruseppä, mikäli ymmärsin oikein? Millaisia koruja valmistat yleensä?"
Roheridon uteli ja katsahti käärmemiestä. Maasto oli onneksi tasainen, joten askeliaan ei tarvinnut kytätä jatkuvasti. Aikaa saattoi kuluttaa mukavaan keskusteluun.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 04 Joulu 2011, 14:27

Hevosen noustessa seisomaan, naga päästi hyvin epämiehekkään älähdyksen ja puristi satulaa entistä lujempaa. Shashi olisi mieluusti kietonut viisi metrisen häntänsä hevosen ympärille varmistaakseen paikallaan pysymisensä, mutta eläin itsekään ei tuntunut olevan kovin tyytyväinen tilanteeseen. Näin ollen naga päätti vain pysyä selässä miten parhaiten pystyi. Haltian kysymykselle Shashi pudisti päätään.
"Minulla on... ssyyni tyytyä korkeintaan kärrykyytiin. Hevosset eivät yleenssä... tietyisstä ssyisstä päässtä minua kovinkaan lähelle"
Naga mumisija virnisti sitten haltialle, vain hätkähtäen jälleen ratsun potkaistessa takajalallaan.
"Täytyy ssanoa, että tunne on molemminpuolinen"
Mies lisäsi hieman narahtaen, sillä naga ei itsekään voinut sanoa viihtyvänsä hevosten lähellä.

"Ssangen mukavia? Tuolla ssuhtautumissella ne vielä jättävät ssinut tyhjätasskussi"
Naga naurahti, hellittämättä silti hetkeksikään otettaan satulasta varsinkin hevosen lähtiessä liikkeelle. Shashi nosti häntäänsä sen verran, ettei se laahaisi niin paljoa maata ja piti sitä kahtena kerroksena hevosen kylkeä vasten mahdollisimman hevosta häiritsemättä. Haltian jatkaessa juttelua Shashi pystyi hieman rentoutumaan miettiessään jotain muuta kuin tämän hetkistä tilannetta.
"Oikeasstaan sse riippuu ssiitä mitä kukakin tilaaja haluaa, vaikkakin kaikissta mieluissimpia ovat hopealangoissta taiteltavat erillaisset kuviot"
Shashi vastasi, katsellen samalla kun korppi hypähteli puita pitkin eteenpäin.
"Entä ssinä? Ssotahevosia näin ssodanuhkan alla?"
Naga kysäisi viitateen päällään kohden hevosta, jonka toinen oli maininnut olevan sotaratsu.
jester
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron