Viilenevä syksyilma tekee tepposet //Forte

[Forte]

"Elämme kaikki yhdessä, herkässä tasapainossa ja harmoniassa. Elämän ikuisessa kiertokulussa kaikki olennot ovat yhteydessä toisiinsa, eikä mikään ole ulkopuolinen."
Paitsi ihmiset, mutta Rohendiron jätti sen sanomatta, sillä puolueettomana Shashi voisi tuntea olonsa kiusalliseksi ja ehkä jopa velvolliseksi olemaan samaa mieltä. Ei, sitä haltia ei halunnut. Shashilla sai, ja piti, olla omat mielipiteet. Jos hän halusi kaupata korujaan ihmisille, siitä vain. Se ei ollut haltialta pois, eikä hän uskonut hetkeäkään Shashin paljastavan ihmissotilaille mitään Rohendironista. Eihän siihen olisi mitään syytä, koska sotilaalliset ja stretagiset aiheet eivät kuuluneet ystävysten jutusteluun. Ei nagalla olisi mitään kerrottavaa. Paitsi ehkä Rohendironin korttitaidot, vaikkei niissä juuri kehumista ollutkaan. Korppeja alkoi hyppiä enemmänkin paikalle, ne katselivat pelaamista, kuin yleisö uhkapelurien ympärillä.
"Ehkä ne lyövät vetoa voittajasta."
Rohendiron seurasi katseellaan korppia, joka oli hypellyt Shashin olkapäälle. Se äännähti kieltävästi, aivan kuin olisi jokin suurikin mestari pelaamisessa, ja sai nagan vaihtamaan korttia.
"Hei, tuo on huijaamista. Sinulla on apua."
Mutta apu oli niin hupaisa, ettei sitä voinut laskea huijaukseksi, ei lähellekkään. Mutta jos Shashi nyt voittaisi, täytyi haltian myöntää korppien oveluus. Mokomat päihittäisivät hänet. Miten noloa se olisikaan.

Hetken aikaa Rohendiron mietti seuraavaa siirtoaan ja mittaili kahden eri kortin välillä, kunnes valitsi ristin hertan sijasta ja laittoi sen hajanaisen pakan päälle. Pieni virne kohosi haltian kasvoille.
"Sehän on täydellinen aika juhlia. On pimeää ja kylmää, joten siihen on hyvä tuoda jotain iloista, jottei masennu täysin. Keskitalven juhla. Siitä alkaa myös virallisesti kevät, ja aurinko on joka päivä pikkuisen kauemmin esillä."
Rohendiron teki hieman tilaa käsiensä välistä pikkukorpille, joka haki hänestä turvaa.
"Pimeä tulee niin aikaisin tähän aikaan vuodesta, ratsuni ei suostu liikkumaan metsässä auringon laskettua."
Rohendiron oli täysin unohtanut ajan, hänellä oli niin mukavaa, mutta saattoi hyvinkin olla, ettei hän päässyt enää kotiin tämän vuorokauden aikana.

[jester]

Shashi kieltämättä joutui kohottamaan hieman kysyvästi kulmiaan haltian hyvin harmoniselle mielipiteelle, sillä jotenkin naga epäili ettei toinen laskenut ihmisiä siihen mukaan. Ainakaan mielellään. Mutta koska toinen ei sanonut mitään ääneen, naga laski katseensa pian takaisin kortteihin.
Saattaa kieltämättä olla, mutta silloin minä olen se, joka jotain menettää
Mies hymyili hieman, sillä korppien ainut keskinäinen kauppatavara tuntui olevan miehen korut ja jalometallit. Ne saattoivat hyvinkin kiertää korppien välillä viikonkin, ennen kuin ilmestyivät taas takaisin nagan työpöydälle.
Haltian syyttäessä nagaa huijaamisesta, Shashi joutui peittämään virnistyksensä ja sen sijaan kohotti kysyvästi kulmiaan.
Minullako? Mistä sellaista päättelit?
Mies hymyili viattomana, samalla kun olkapäällä ollut korppi jatkoi vielä viattomampana sulkiensa sukimista.
Voin tosin kertoa myös tietäväni kaikki korttisi hyvin suurella varmuudella. Tässä talossa mikään ei pysy salassa
Naga lisäsi viattomasti, jatkaen samalla korttiensa tarkastelua. Niin huvittavia kuin olennot olivatkin, Shashi päätti säästää haltian mahdolliselta häviämiseltä yhdessä toimivia lintuja vastaan.

Haltian suoranainen innostuneisuus talven juhlasta sai nagan jälleen kohottamaan kulmiaan. Selitys oli toki järkevä, mutta ei kokonaan vakuuttanut nagaa.
Kevään alku keskellä valkoista? Meidän aikakäsityksemme mukaan kevät alkaa sitten, kun luonto alkaa heräämään unestaan ja nagat heräävät sen kanssa. Vaikka voin kyllä ymmärtää juhlinnan keskellä pimeintä kylmää
Shashi esitti oman näkemyksensä, hieman huvittuneena siitä, kuinka nopeasti lajien väliltä löytyi yhtäläisyyksien myötä myös eroja. Toisaalta nagat tuntuivat eroavan suuresti kaikista muista nukkuessaan talviuntaan.
Toisaalta on huvittavaa, että sama mikä eniten erottaa haltioita ja nagoja, erottaa myös minua itseäni omasta kansastani
Sillä Shashi ei nukkunut talvella. Naga ei nukkunut yleensäkään hyvin, vaikka musta nahka esti kalpean ihon ja tummien silmänalusten näkymisen. Miehellä oli onnea syntyä seppien sukuun, jolloin tämä saattoi viettää talvensa pajan lämmössä muiden nukkuessa.
Yhteispeluun paljastuttua korppi ilmaisi varsin avoimesti osoittamalla kortin joka nagan kuului laittaa pöytään. Luottaen enemmän lintuunsa kuin itseensä, naga toimi tuon ohjeiden mukaan.

Jos asia on niin, olet tarpeen vaatiessa tervetullut jäämään yöksi, kunhan heinäsuovassa nukkuminen ei haittaa
Naga hymyili hieman, sillä tällä ei todellakaan ollut mökissä kunnollista sänkyä. Kolmea kylki kyljessä seisovaa rakennusta nimittäin yhdisti ulkoseinien lisäksi myös korkean katon rajassa kulkevat hyllyt, joista muodostui yhtymiskohdassa taso jolla Shashi säilytti yleensä eläinten heiniä. Pajan puolelle johtava pieni kolo oli lähinnä korpeille, mutta sieltä tuli myös lämmintä ilmaa. Sen sijaan mökinpuolta ja eläinsuojaa yhdisti nagan mentävä väli, joka tosin oli varsinkin vielä näin varhain niin täynnä heinää, ettei eläinten ääntä suuremmin kuulunut. Korpit pääsivät kolojen kautta tosin vallan hyvin edestakaisin. Tasanne oli myös tarpeeksi leveä että sinne olisi mahtunut kolmekin nagaa nukkumaan levällään.
Tosin, ellei haltia päässyt hyppäämään kahden ja puolen metrin korkeuteen, Shashi joutuisi nostamaan toisen sinne.

[Forte]

Rohendiron hieroi jälleen ohimoaan, hän oli todella huvittunut. Mitä ihmeen ideaa hänen oli jatkaa korttipeliä loppuun, jos Shashi kuitenkin tiesi hänen korttinsa? Rohendiron tunsi olonsa sekä typeräksi että iloiseksi. Harvinainen combo häneltä. Tosin, eihän voitto ollutkaan tärkeää, vaan ylipäätänsä seuran pitäminen toiselle ja sosiaalinen kanssakäyminen. Sama se, vaikka Shashi tiesi kortit, Rohendiron jatkaisi loppuun asti sen, minkä oli aloittanutkin, parhaansa mukaan. Sellainen hän vähän oli.
"Sinä ja lintusi pelaatte kieroa peliä."
Rohendiron virnisteli hieman ja taitteli korttejaan yhdeksi pinoksi ja sitten takaisin viuhkaksi muutaman kerran. Mietteliäänä haltia tarkasteli punaisia ja mustia korttejaan.
"Kevät on arvaamaton, siitä ei oikein koskaan tiedä, onko se edes tullutkaan, ennen kuin on kesän vuoro. Mutta niin nagat kuin kukaan muukaan ei herää, ennen kuin aurinkoa on tarpeeksi, ja keskitalven jälkeen aurinko vasta alkaa tulla takaisin. Siksi kevät lähtee siitä."
Rohendiron ei yrittänyt väitellä eikä kumota Shashin näkemystä, lähinnä hän halusi vain selittää, miksi haltioiden suvussa uskottiin kyseiseen näkemykseen. Ainakin Roherdironin suvussa.
"Onko sitten olemassa kenties stereotypistä nagaa?"
Rohendiron kysyi uteliaana, muttei ollut varma, oliko kysymys niinkään järkevä. Eihän mikään tässä maailmassa ollut sterotpistä, kaikki olivat yksilöitä. No, vastatkoon Shashi parhaan taitonsa mukaan.

"Heinäsuovassa? Ystäväiseni, minä nukun vaikka pöydän alla, jos muuta paikkaa ei ole."
Tietysti Rohendiron nukkui mieluiten sängyssä, mutta ei ollut mitään hyötyä kiukutella ja polkea jalkaa, jos sellaista ei vain ollut. Ja heinäsuovat olivat todella mukavia. Lämpimiä, pehmeitä ja tuoksuivat mukavalle. Mikäs siinä kölliessä.
"Mutta jään vain, jos se ei ole sinulle haitaksi. Ja minun pitää käydä tarkastamassa orini vointi vielä. Sinulla ei sattuisi olemaan mitään harjaa eläimille?"

[jester]

Shashi hymyili edelleen viattomana haltian syytöksille, jotka olivat kieltämättä totta, vaikka naga ei sitä täysin suoraan myöntäisikään. Oli lisäksi vallan eri asia, hyödyttivätkö korppien avustukset yhtään mitään.
Voinemme kutsua tätä ryhmäpeliksi
Naga nauroi ja korppi tämän olkapäällä nyökytteli mukana päätään, päästäen hieman naurua muistuttavia kurkkuääniä. Haltian siirrellessä korttejaan, korppi tosin lopetti ja jäi kiinteästi tuijottamaan haltian tekemisiä. Voisi kuvitella että lintu epäili haltian olevan se, joka pelasi hieman venytetyillä säännöillä.
Haltian näkemyksellä oli omat perustelunsa ja Shashi nyökkäsi ymmärryksen osoituksena.
Kieltämättä. Toisaalta meille olisi aivan sama vaikka laskisimmekin kevään alun kylmän ajan keskeltä, sillä se aika on meille melkein olematonta hyödyttömyydessään
Naga totesi, sillä kieltämättä puolikäärmeet eivät välttämättä heränneet välttämättä edes heti kun lämmintä aikaa olisi ollut riittävästi. Osa toki heräsi aiemmin, mutta toisaalta jotkut myös elivät puoliunessa aina kesään saakka.
En tarkoittanut eroavaisuudella muuta, kuin että itse en ole koskaan nukkunut talvisin, ainakaan niin pitkiä aikoja kuin muut. Enkä välttämättä nuku muutenkaan paljoa. Onni on, että ketään ei haitannut ahjon ympärivuotinen lämpimänä pito kotopuolessakaan
Shashi tarkensi, hymyillen hieman huvittuneena asialle. Viikko oli melkein pisin aika, jonka mies itse koskaan vietti talvellakaan unessa. Mutta se riitti vallan mainiosti, kunhan asiaan tottui.

Pöydän alle en sentään koskaan laittaisi vieraitani nukkumaan
Shashi hymyili, eikä haltia olisi kyllä kovin mukavasti nagan matalan pöydän alle edes mahtunut. Kun harjasta oli kyse, hiljaa olleet korpit ryhtyivät taas pitämään yhteen ääneen meteliä, ennen kuin olkapäällä istunut sai äänensä kuulumaan. Shashi odotti varsin tyynesti suukovun lopputulosta, katsellen korttejaan nyt kun korpin huomio oli muualla.
Muutamaa nokan napsautuksen, erilaisten äänten ja eleiden jälkeen kolme nuorinta ottivat ilmaa siipiensä alle ja siirtyivät eläinsuojaan. Sen sijaan vanhemmat jäivät kinastelemaan keskenään, kattoparrulla olleenkin joutuessa käskytyksen kohteeksi. Tai sitten ne pitivät neuvottelua. Shashi ei ollut täysin varma, mutta kohotti kuitenkin katseensa korteista korppeihin.
Harja, hevoharja, laatikkolipasto. Krak. Alhaalla, alhaalla
Kuului kohta neuvo ylhäältä ja naga nyökkäsi hymyillen, kyseisessä laatikossa oli kaikkea ylimääräistä mutta säilytyksen arvoista. Korpeilla oli sentään pitkä muisti esineiden olinpaikoista.
Eiköhän sellainen sitten löydy, varmistan vain asian
Shashi laski korttinsa pöydälle noustessaan kokoamaltaan tyynykasalta ja suunnatessaan sitten lipastolle josta aiemmin oli napannut kortit. Toisen korpin keikkuessa olkapäällä, naga veti alimman laatikon auki ja antoi korpin etsiä sen kätköistä harjaa. Nagan huonolla näöllä yhden viileän esineen etsiminen muiden samanlaisten joukosta olisi vain kestänyt kauemmin. Pelikorttienkin numerot olivat tarkoituksella suuret ja selkeät, että naga erotti ne. Ja totta kai korpeista oli niiden kanssa apua.
Harja. Krak-kra. Hevonharja
Korppi ilmoitti kohta, kopauttaen esinettä kädellään jotta Shashi tietäisi minkä ottaa. Mies nosti harjan, antoi korpin kiivetä takaisin olkapäälleen ja sulki häntänsä avulla laatikon.
Toivottavasti tämä kelpaa?

[Forte]

Tuskin tästä korttipelistä enää voittoa, tai ylipäätänsä kunnon peliä enää tulisi. Rohendiron kasasi korttinsa jälleen pinoksi ja laski pöydälle. Jos hän nyt kuitenkin oli jäämässä, hän voisi yhtä hyvin harjata orinsa ja huoltaa varusteet ennen kuin tulisi aivan täydellisen pimeää. Ajatus tänne jäämisestä ei ollut oikeastaan yhtään hassumpi idea loppujen lopuksi, saipahan vähän juttuseuraa. Tämä oli ollut kieltämättä yksi parhaita päiviä, mitä haltialla oli ollut, eikä hän halunnut sen päättyvän ihan vielä.
"No, sitten meille tulee pitkä aika keskustella ja pelata korttia yhdessä."
Rohendiron ei itsekkään nukkunut erityisen paljon, hän ei tarvinnut unta 8 tuntia yössä, muutama tunti silloin tällöin riitti vallan mainiosti. Mutta jos tuli tilaisuus, kyllä haltia veteli hirsiä pidempääkin. Ajatus talviunista oli vallan herttainen, voisi käpertyä lämpimään ja nukkua kevään ensisäteisiin asti.
"On kovin sääli, ettet voi opettaa minulle talviunen saloja."
Rohendiron naurahti hiljaa. Sellaista asiaa tuskin saattoi opettaa, se vain tapahtui aivan itsestään. Kun lämpötila laski, liskot, käärmeet, siilit ja monet muun eläimet yksinkertaisesti nukahtivat, eikä sen kummempaa. Ei sitä kaiketi voinut säädellä, ja varmaan nagoilla oli sama juttu. No, ainakaan tässä tuvassa oli mahdotonta ryhtyä talviunille. Korpit nimittäin aloittivat jälleen keskustelunsa ja raakkuivat kuin viimeistä päivää. Shashi ei tuntunut reagoivan niiden rähinöintiin, aivan kuin ei edes kuulisi sitä, mutta Rohendiron katseli lintuja vähän kummastuneena. Häntä ei toki haitannut korppien raaunta, kuulihan sitä metsässäkin, mutta tuollainen yht äkkinen kuoro vähän nosti haltian kulmakarvoja hämmentyneenä.

Oliko metakka lähtenyt tosiaan liikkeelle pelkästään hevosen harjasta? Voiko muka olla? Rohendiron ei koskaan oppisi tajuamaan Shashin siivekkäitä ystäviä.
"Kiitos. Nuo korpit eivät lakkaa hämmentämästä minua. Ovatko ne aina olleet yhtä fiksuja?"
Rohendiron ojensi jälleen kättään, jos vaikka joku korpeista haluaisi tulla hänen seurakseen, Shashin etsiessä harjaa. Korpeista Rohendironin huomio kiinnittyi taas nagaan, tämän löytäessä etsimänsä. Haltia tarkkaili harjaa muutaman sekunnin, ennen kuin nyökkäsi.
"Todella hyvin. Pahastutko, jos käyn samantien katsomassa sitä?"
Rohendiron nyökkäsi päällään kohti eläinsuojaa, osoittaen puhuvansa hevosestaan.

[jester]

Naga naurahti toisen toteamukselle, mutta jos haltia todella halusi valvoa ei se nagaa todellakaan häiritsisi. Päinvastoin.
Jos siitä ei ole sinulle vaivaa, niin mikä ettei
Shashi mietti oikeastaan jo samalla mitä pientä syötävää voisi laittaa pöytään. Nagaa itseään kun ei häirinnyt se, että tämä oli melkein juuri syönyt ruuan, mies kun pystyi syömään kokonaisen vuoan itsekseen ilman ongelmaa. Silloin ei myöskään tarvinnut tosin syödä hetkeen. Rohendironin haaveillessa talviunista, naga tarkasteli toisen vartaloa varsin kriittisellä silmällä.
Kuolisit nälkään. Tuskin haltia pystyy syömään tarpeeksi varastoon säilyäkseen kokonaista talvea hengissä
Mies totesi suorasanaisesti, vaikka itse nukkuminen ei välttämättä olisikaan ongelma. Sille oli syynsä, miksi kaikki talviunta nukkuvat tai horrostavat eläimet ahmivat syksyllä vatsansa täyteen ja olivat vuorostaan herätessään valmiita syömään melkein mitä vain eteen sattuvaa.

Kumpikaan korpeista ei ollut tällä kertaa valmis kaveeraamaan haltian kanssa. Vanhemmat olivat nuorempia versioitaan omanarvontuntoisempia, varsinkin kun haltialla ei ollut enää mitään lahjustakaan lautasellaan.
Ensimmäinen ainakin oppi nopeasti sanoja, mutta kuten huomaat, ei se vieläkään lauseita oikeastaan osaa. Molemmat vanhemmat kuitenkin pystyvät kommunikoimaan. Toisaalta kaksi nuorempaa ovat alkaneet pikkuhiljaa matkimaan sanoja, vaikka ovatkin varsin vaiteliaita vieraiden seurassa. Vanhin poikanen osaa jo sanoja, mutta ei myöskään ole kovin puhelias.
Shashi vastasi, miettien hieman korppien puhelahjoja. Ne olivat vieraiden seurassa varsin hiljaista porukkaa, vaikka aina välillä innostuivatkin auttamaan. Juuri kuten hevosharjan kanssa.

En tietenkään, eläimille pitänee muutenkin ottaa lisää heinää alas jotta vuohi viitsii jaksaa sitä hevosesi kanssa
Shashi totesi huvittuneena, viitaten sitten mökin ulko-ovea kohden. Toisin kuin pajan ja mökin välillä, ei eläinsuojaan ollut omaa oveaan vaan sinne piti mennä ulkokautta. Ellei sitten halunnut tunkea yläkautta heinien välistä ja huonolla tuurilla pudota sitä parin metrin pudotusta alas toiselta puolen.
Mies siirtyi mökin ovelle ja piteli sitä auki hännällään, siirtyessään itse suurimmalta osin ulkopuolelle odottamaan haltiaa, ojentaen tälle samalla harjan.

[Forte]

No, oikeassahan Shashi olisi. Talviuniin tarvittiin sellainen määrä ruokaa, ettei Rohendiron voisi syödä niin paljon edes viikossa. Hänen kai oli hyvä jättää ajatuksensa mukavista, talven yli kestävistä nokosista. No, ehkä näin oli hyvä. Rohendiron halusi osallistua perheensä keskitalven juhlaan. Nukkuminen toimi nagoille, ei haltioille.
"Jos olet yhtään niin kärttyinen ja nälkäinen, mitä talviunilta heräävät käärmeet, toivon todella olevani jossain muualla silloin."
Rohendiron mutisi huvittuneena, vaikka muisti hyvin Shashin sanoneen, ettei nukkunut juurikaan talviunta. No mutta noin teoriassa kuitenkin, Rohendironin oli varmaan parempi olla poissa tieltä.

Korppeja ei näyttänyt enää kiinnostavan haltian läsnäolo, ne kyllästyivät todella nopeasti vieraaseen hyypiöön reviirillään ja katselivat nyt haltiaa lähinnä ilmeellä "Kuka tuo on?". Se siitä ystävyydestä lintujen kanssa. Älykkäitä, toki, mutta myös valikoivia seuransa suhteen ja osoittivat sen aika suorasukkaisesti. Rohendiron viihtyi paljon paremmin hevosensa parissa, se sentään ei unohtanut ystäväänsä. Paitsi jos tarjolla oli ruokaa.
"Heinää voi tarvita melkoisesti. Hevosen kokoinen eläin syö enemmän, mitä päälle päin näyttää."
Vähän kuin nagatkin, nähtävästi. Rohendiron nousi mukavilta tyynyiltä ja lähti ystävänsä perässä ulos, ottaen samalla kiittäen harjan mukaansa. Ulkona oli jo hämärää, syksyinen ilma sen kuin kylmeni entisestään ja Rohendiron värähti pikkuisen, tullessaan lämpimästä talosta suoraan ulos. Onneksi haltian ruumiinlämpö pysyi samana, joten kylmyydellä ei ollut juurikaan vaikutusta, ja siihen tottui todella nopeasti. Silti, eläinsuojaan astuminen tuntui mukavalta, se oli lämmin ja Rohendironia tervehti eläinten tuttu ääntely, joisa pehmeä, matala hörähdys oli ylitse muiden. Ori tarkasti, ketkä astelivat sisään ja tervehti molempia, kunnes keskittyi aivan muuhun.
"No katsos tuota."
Rohendiron hämmästyi pikkuisen, orin töniessä ystävällisesti turvallaan vuohta. Se oli alkanut ystävystyä pienen sarvipään kanssa, ja kahden niin erilaisen olennon läheisyys näytti niin suloiselta ja hauskalta samaan aikaan. Hevonen hörisi matalasti vuohelle, aivan kuin juttelisi sille, ja välillä yritti ystävällisesti rapsuttaa etuhampaillaan sarvipäätä.
"Yleensä se ei pidä edes muista hevosista."
Rohendiron naureskeli huvittuneena ja taputti orinsa selkää.

[jester]

Shashi naurahti haltian sanoille, sillä tämä itsekin olisi välillä ollut mieluummin muualla nagojen alkaessa heräillä.
Itse en sentään ole suuremmin kärttyinen kuin nahkaa luodessani
Naga totesi hymyillen, mutta toisaalta, kukapa ei olisi hieman ärtynyt kun iho kutisee koko vartalossa ennen kuin alkaa kuoriutua pois. Haltian kävellessä ulos, naga viittasi vanhempia korppeja odottamaan sisällä ja linnut tottelivat. Kerrankin myös varsin tyytyväisen oloisina kun saivat jäädä mökkiin.

Naga luotti siihen, että heinää riittäisi myös nelijalkaiselle vieraalle. Yleensä naga varastoi kaikkea mieluummin enemmän kuin vaikutti tarpeelliselta, sillä koskaan ei välttämättä tiennyt mitä tapahtui ja kuka tuli kylään. Mökin ulkopuolella Shashi suorastaan tunsi ruumiinlämpönsä alkavan taas tippua alaspäin, mutta matka mökin ovelta eläinsuojalle ei sentään ollut pitkä. Sille oli hyvä syynsä, miksi kaikki rakennukset olivat yhdessä kasassa. Eivätkä aiemmin näkyneet tummat pilvetkään olleet vielä alkaneet sataa ja raivota, mutta ilma tuntui silti melkoisen painostavalta.
Eiköhän sitä heinää ole kuitenkin tarpeeksi
Shashin omat lemmikit eivät kuitenkaan syöneet niinkään paljoa heinää ja sitä oli yleensä melkein kasoina siellä täällä kun vuohi levitteli heinää ympäriinsä nuorempien korppien kanssa. Haltian hämmennys sai nagan vilkaisemaan tuon katseen suuntaan miehen itsekin päästessä eläinsuojaan sisään ja näky sai tämän virnistämään huvittuneena.
Ehkä se vain tarvitsi toisen tuittupään seuraa
Naga naureskeli, katsellessaan vuohta joka selvästi yritti edelleen näyttää ylpeältä ja kuin ei vähempää piittaisi hevosesta. Näytös vain kaatui jo siihen, että sitä ei selvästikään enää häirinnyt hevonen samassa tilassa ja aivan itsensä lähellä.
Suloinen pari, kieltämättä
Shashi lisäsi siirtyessään sisemmäs eläinsuojaan saadakseen eläimille heinää. Nuorempien korppien olisi tosin kuulunut olla eläinsuojassa, mutta naga ei nähnyt eikä kuullut niitä missään. Mihin lie olivat kadonneet, lintujen meneminen ja tuleminen oli miehelle varsin tuttua.

Naga pysytteli hieman kauempana hevosesta kiertäessään suojan mökinpuoleiselle seinustalle ja nousi sitten jälleen häntänsä varaan saadakseen alas lisää heinää.
Kuinka paljon hevosesi syö?
Shashi kysyi haltialta otettuaan kaksi sylillistä heinää alas. Ainakin vuohi näytti vielä tyytymättömältä, vaikka lampaat olivatkin syömässä. Nagan pitäisi myös muistaa lisätä linnuille jyviä, mutta vettä eläimillä vielä näytti olevan vallan riittävästi.
Kerätessään vielä kolmatta sylillistä, naga hoksasi yllättäen korppien lämpöjäljen ja hajun. Otukset olivat siis piiloutuneet heinän sekaan. Kaikki tosin tuntui tapahtuman muutamassa sekunnissa, kun linnut itsekin nähtävästi hoksasivat nagan. Yllättäen miehen kasvoille hyökkäsi kaksi hätäisesti piipittävää höyhenkasaa, eikä käärmeenruumis loppupeleissä ole kaikista tukevimpia tapoja kurotella ylöspäin. Se joko kaatuu tai romahtaa alaspäin. Tai molempia.

Yksi asia johti toiseen ja pienen huudahduksen saattelemana naga löysi itsensä taas kerran eläinsuojan lattialta. Tällä kertaa tosin selällään ja kaksi nuorempaa korppia aivan miehen kyljissä kiinni. Linnut tosin eivät vaikuttaneet niinkään järkyttyneiltä pudotuksesta, vaan ne tuijottivat hevosta ja jatkoivat hätääntynyttä piipitystään. Vanhin kolmikosta oli tosin edelleen ylhäällä, eikä vieras nelijalkainen sitä haitannut. Sehän oli nähnyt sen jo vanhempiensa kanssa, mutta nuoremmat olivat tuosta otuksesta suorastaan kauhuissaan.
Ne eivät ole ennen tainneet nähdä hevosta näin läheltä
Shashi mutisi, hieroen toisella kädellään takaraivoaan. Onneksi eläinsuojan alustan purut ja muut pehmikkeet tekivät tehtävänsä laskun pehmittämisessä.

[Forte]

Rohendiron ei edes yrittänyt peitellä huvittuneisuuttaan, hevosen ja vuohen erikoisen ystävyyden nähdessään.
"Tulee melkein sääli erottaa ne."
Rohendiron katseli oria, töni leikkisästi, mutta lempeästi päällään viisi kertaa pienempää olentoa. Sotahevoseksi se osasi olla yllättävän säyseä ja hyvätapainen. Haltia alkoi putsata hevosen karvaa, aloittaen tyypilliseen tapaansa kaulan kohdalta, ja eläin sen kun nautti huomiosta, se ojensi päätään autuaana, oikein kerjäten lisää harjausta.
"Yleensä se syö illalla vielä kaksi sylillistä, mutta pärjää kyllä yhdelläkin, varsinkin, kun se ei tee mitään erityisen raskasta."
Shashin laskiessa heinät alas, nuori ori unohti samantien harjauksen ja Rohendironin huomion, vatsa oli tämän yksilön kaikkein suurin pomo. Samantien alkoi kuulua heinien kahinaa ja rouskutusta, orin hamutessa turvallaan korsia. Rohendiron jatkoi harjausta ja tuskin edes huomioi Shashia, joka tasapainotteli edelleen yläilmoissa.

Mutta odottamattomat, yllättävät asiat iskivät aina todella nopeasti ja vailla minkäänlaista aikaa antaa reagoida tilanteeseen. Sekä Rohendironin että orin päät kääntyivät, kun heinäparvelta kuului hätääntynyttä piipitystä. Ja kaikki tosiaan tapahtui hetkessä. Shashilla tosin oli onnea kaatumisensa kanssa. Hänellä oli allaan purua, pehmikettä, ja yksi haltia. Shashi oli ollut Rohendironin sokealla puolella, joten haltia oli vain hieman nähnyt toisesta silmäkulmastaan jotain mustaa, ennen kuin se oli iskeytynyt häntä vasten ja teilannut samantien. Eikä Shashi ollut valehdellut, hän todella oli, järkyttävän, painava. Rohendiron nosti kasvojaan heinien seasta ja ravisteli hieman päätään.
"Sepä hienoa. Jos nyt kuitenkin viitsisit nostaa ruhosi pois päältäni, olisin erittäin tyytyväinen."
Rohendiron puhalsi otsahiuksia silmiltään ja yritti kohottautua hieman käsiensä varaan. Ori katseli heitä molempia korvat pystyssä ja pää kallellaan, se ei tuntunut käsittävän, miksi isäntä oli päättänyt heittäytyä pitkäkseen. No, eipä eläintä tuntunut asia pitkään liikuttavan. Se nosti päätään kohti korppeja, yrittäen nuuhkia uteliaana piipittäviä sulkakasoja.

[jester]

Naga nyökkäsi katsellessaan vuohen ja hevosen keskinäistä kommunikointia. Olisihan se sääli. mutta naga ei voinut vuohtaan antaa haltialle mukaan, mutta haltia myöskään luopuisi hevosestaan. Ei niin, että naga olisi suostunut eläintä ottamaankaan. Ehkäpä ensikerralla haltiakylässä vieraillessaan Shashi joutui raahaamaan ylimääräisen suuparin mukana.
Jos hevoselle kelpasi kerran kaksi sylillistä, naga laski päässään kolmen heinäsylillisen riittävän ainakin aamuun asti. Vuohi pitäisi varmasti huolta, ettei uusi ystävä söisi kolmen muunkin edestä. Uusien heinien tullessa alas hevosen lisäksi myös lampaat ja vuohi siirtyivät syömään, viimeiseksi mainittu ohjaten välillä hevosen päätä hieman kauemmas muiden pienempien heinistä.

Kuullessaan jostain vierestään korppien piipityksen lisäksi haltian äänen, Shashi katsahti ympärilleen ja huomasi toisen poissaolon. Ja kieltämättä naga taisi maata jollain muulla kuin pelkästään puruilla. Mies käänsi päätään nähdäkseen olkapäänsä yli kohden ääntä ja kohotti samalla yläkroppaansa. Aavistuksen hankalaa kun molemmat nuoremmat korpit olivat samalla hetkellä päättäneet kiivetä nagan hartioille parempaan turvaan. Linnut eivät olleet enää niin kauhean pieniä.
Anteeksi, olen pahoillani
Shashi sai itsensä kohotettua kokonaan takaisin käärmeenvartalonsa varaan ja kääntyi ojentaakseen haltialle käden auttaakseen toisen ylös. Nuoremmat korpit lennähtivät nopeasti takaisin ylös, vilkuillen milloin epäluuloisesti hevosta ja milloin katsellen nagaa hieman häpeävinä käytöksestään.
Ethän loukkaantunut?
Naga kysyi tarkastellessaan haltiaa loukkaantumisen varalta, tietäen myös hyvin olevansa toista reilusti painavampi ja myös vankempaa tekoa.

[Forte]

Nagan ja lattian välissä ei kieltämättä ollut ihan paras paikka, vaikka sitten maassa olikin ollut purua ja heinää. Käärmeen ruho oli todellakin hyvin painava, suuri ja pelkkää lihasta, joten oliko se ihmekkään, että Rohendironilla ei ollut paras olo sillä hetkellä? Helpotus oli suuri, Shashin noustessa haltian päältä ja ojentaessa kättään auttavaisesti.
"Ei se mitään."
Rohendironin ääni, lähinnä tuskallinen pihinä, ei ollut vakuuttavinta sillä hetkellä. Varovasti haltia nousi istumaan ja tarttui ojennettuun käteen, vetäen itsensä jaloilleen. Ei haltia tietenkään näin pienestä rikki mennyt, hän oli pudonnut tuhansia kertoja hevosen selästä ja oli joutunut kidutettavaksi, joten yksi, hyvinsyönyt käärme ei onnistunut murskaamaan mitään arvokasta tästä kehosta. Siltä ei vain ihan heti vaikuttanut. Nimittäin Rohendironin noustessa seisomaan, miehen selästä kuului ikävä rusahdus, joka sai haltian irvistämään. Itse asiassa hänen vanhoja haavoja särki enemmän, kuin luita. Muutama ala- ja yläselän sekä olkapäiden liikutus sai Rohendironin jälleen kuntoon, ei häneltä ollut mitään murtunut.
"En, kiitos kysymästä."
Haltia hymyili pikkuisen, ja jatkoi sitten lausettaan huvittuneena.
"Ainakin sait pehmeän laskun, mutta älä tee sitä toiste."
Rohendiron naurahti, poimi maasta harjan, ja jatkoi hevosensa sukimista.

"Kuten varmaan olet jo huomannut, olen puolisokea. En voinut mitenkään aavistaa, että kaadut. Pahoittelen, että olin tiellä."
Rohendiron kyykistyi alemmas, harjatakseen hevosen jalat ja vatsan paremmin.
"Mikä sinut edes säikäytti?"
Rohendiron ei jotenkin uskonut, että Shashi voisi edes pelätä mitään. Miten noin suurella ja voimakkaalla olennolla saattoi olla mitään pelättävää? Naga voisi tappaa jonkun pelkästään valtaisalla pyrstöllään. Tuskin mikään uskalsi uhmata sellaista eläintä. Varsinkin, jos nagat tuottivat minkäänlaista myrkkyä. Rohendiron oli todella iloinen, että oli saanut Shashista mieluummin ystävän, kuin vihollisen.

[jester]

Shashia ei kieltämättä täysin vakuuttanut haltian pihisevä ääni, mutta toisaalta toinen vaikutti olevan kunnossa. Selän rusahdusta lukuun ottamatta, mutta ainakin toinen pystyi liikuttelemaan itseään entiseen tapaan. Ei siis ainakaan murtumaa. Ja kai hevostenkouluttajana toinen oli tottunut ainakin silloin tällöin tekemään parempaa tuttavuutta maan kanssa pudotessaan hevosen selästä. Tosin silloinkaan toinen tuskin sai nagan vertaa päälleen painoa. Tosin Shashin näkökulmasta haltian pitkä ja hoikka ruumis oli oiva saamaan murtumia ja mustelmia, mutta tätä näkemystä naga ei viitsinyt sanoa ääneen. Mutta ainakaan toinen ei ollut loukkaantunut.
Kiitän sinua siitä ja yritän ainakin olla tekemättä sitä toiste
Naga naurahti hieman ja siirtäessään katseensa vihdoin ylhäällä istuskeleviin korppeihin. Vanhin kolmesta poikasesta näytti hiljaa sättivän nuorempia versioitaan.

Pahoittelet olleesi tiellä?
Shashi kuullosti ja näytti hämmentyneeltä kääntyessään taas katsomaan haltiaa. Naga heilautti käsiään ilmaan ja pyöräytti silmiään.
Kautta voittoisan Indran, en voi käsittää mitä sinä pahoittelet
Naga suorastaan huokaisi jo hieman huvittuneena koko jutusta, pudistaen sitten päätään hymyillen. Toisen kysymys sai Shashin nostamaan taas katseensa korppeihin, joille mies myös hymähti hieman.
Kahden nuoremman korpin mielestä taisin olla heiniä turvallisempi vaihtoehto pelottavaa ratsuasi vastaan
Shashi totesi, pudistaen taas hieman päätään. Korpit olivat loppupeleissä melko varovaisia eläimiä, vaikkakin kaksikko tuntui olevan pahimmasta päästä.
Vaistoon reagointi on yleensä melko syvällä nagan selkärangassa, sillä se voi pelastaa hengen missä tahansa tilanteessa.
Naga selitti, siirtäen katseensa korpeista alas lampaisiin ja vuohiin, jotka olivat hypänneet kauemmas metelin takia. Olennot olivat kuitenkin nopeita toipumaan ja vuohi oli jo pitämässä taas muiden puolia heinäkasalla.

[Forte]

Rohendiron hyppäsi muuten vain istumaan orinsa selkään ja rapsutti sen säkää, samalla kun eläin mussutti heinää ja korviaan luimistellen yritti ajaa vuohta pois, saadakseen enemmän. Mutta sarvipää ei näyttänyt välittävän isompansa uhoilusta yhtään, kai se luotti, ettei ori oikeasti mitään tekisi. Eikä se tehnytkään.
"Minusta on hyvä pyytää anteeksi varmuuden vuoksi. Ei siitä haittaakaan ole."
Yksisilmä hymähti pikkuisen, nojaten taaksepäin hevosen selässä, kunnes melkein makasi leveällä alustallaan. Tosin, jos Rohendiron ei olisi sattunut olemaan tiellä, Shashi olisi voinut satuttaa itsensä kaatuessaan, vaikka sitä kyllä haltia epäili. Mutta Rohendiron oli opetettu olemaan kohtelias ja nöyrä, joten hän ei halunnut ottaa mitään riskiä, että mikään voisi jäädä hiertämään heidän välejään. Siksi oli parempi pahoitella asiaa aina varmuuden vuoksi. No, ainakin heidän toveruus näytti olevan ihan hyvällä mallilla, eikä Rohendiron oikeastaan uskonutkaan, että yksi nolo kaatuminen sitä voisikaan pilata. Se olisi ollut todella pikkumaista. Rohendiron suoristautui takaisin istumaan ja yritti houkutella jonkun korpeista jälleen kädelleen, vaikkei uskonut niiden vieläkään pitävän hänestä sen kummemmin. Ne eivät kai luottaneet Rohendironiin tarpeeksi, mutta jos haltia kävisi täällä useammin, ehkäpä nekin huomaisivat hänet ihan siedettäväksi tapaukseksi.
"Luulisi korppien nähneen isoja eläimiä, kuten peuroja tai hirviä, ja huomanneen ne vaarattomiksi."
Rohendiron hyppäsi alas hevosensa selästä ja putsasi vielä jotain, maasta makoilun tuloksena tarttuneita heinänkorsia vaatteistaan ja hiuksistaan.

"Me kai voisimme palata sisälle? Eläimet näyttävät voivan loistavasti."
Rohendiron silitti pikkuisen yhtä lampaista puhuessaan. Eläimet taisivat kaivata vähän keritsemistä, niiden villa alkoi olla niin paksua. Ei sillä, että Rohendiron paljoakaan lampaista tiesi, mutta ne kerittiin yleensä kahdesti vuodessa. Keväällä ja syksyllä. Siitä haltia sai loistavan aasinsillan ja muisti ajatuksen, joka hänellä oli ollut ennen eläinsuojaan tulemista.
"Mainitsit nahan luomisesta. Oletko tosissasi, että luot koko nahan?"
Rohendironin oli vaikea uskoa sitä. Miten esimerkiksi hiusten seasta saisi luotua yhtään mitään? Toisin kuin talviunilta heräämisen, nahanluonnin haltia voisi nähdä mielellään.

[jester]

Naga tarkkaili hetken aikaa hevosta haltian hypättyä tuon selkään, mutta eipä ratsu näyttänyt mihinkään olevan lähdössä. Näin ollen mies saattoi siirtyä heinäkasan ja sen syöjien ohi kanojen nukkumapaikoille ja täyttää niiden ruokakipon siemenillä. Onneksi tällä kertaa nagankaan ei tarvinnut kurotella, vaan kannellinen astia löytyi suojan nurkasta.
Häntänsä naga tosin veti varmuuden vuoksi turvaan seinänvierustalle, sillä mies ei luottanut samalla tavalla hevoseen kuin haltia. Eipä niin, että hevosta olisi lainkaan tuntunut haittaavan vaikka ratsastaja selkään olikin hypännyt kesken syömisen ja käytti hevosta melkein makuualustanaan.
"Hevonen on kuitenkin eri asia. Se haisee... erilaiselta. Eikä yksikään hirvi ole vielä tunkenut päätään eläinsuojaan"
Naga naurahti ja katseli kun vanhin kolmesta poikasesta päätti ottaa haltian paikan tuon hypättyä hevosen selästä. Sitä ei tuntunut haittaavan iso eläin.
"Eivätkä nuoremmat vielä poistu paljoa pois mökiltä. Ehkä vuoden sisällä nekin alkavat lennellä kauemmas ilman vanhempiaan, mutta eivät vielä"
Shashi lisäsi, kuunnellen nuorempien hieman säälittävää piipitystä kun vanhempi sisarus oli mennyt pelottavan olennon selkään istumaan.

Toisen ehdottaessa sisälle palaamista, naga nyökkäsi ja lähti siirtymään ovea. Vuohi tuijotti haltiaa suorastaan paheksuvan oloisena tuon silittäessä lammasta. Avatessaan eläinsuojan oven naga joutui hännällään estämään kukkoa karkaamasta pihalle. Eläimet saivat yleensä syksylläkin olla hyvin paljon ulkona jolloin varsinkin kaksi nuorempaa korppia saivat itselleen tekemistä paimentaessaan niitä aina välillä takaisi mökille päin.
Rohendironin yllättävä kysymys sai nagan hetkeksi kääntämään päätään vinoon ja kukon vahtimisen sijaan katsomaan haltiaa. Olivat hän kieltämättä aiheesta tainnut mainita.
Kyllä, yleensä kaksi kertaa vuodessa. Kuten mikä tahansa käärme
Shashi vastasi hieman naurahtaen.
Tosin se on melko ärsyttävää, koko naka kutisee ja kuivuu.
Mies mumisi ja pelkkä ajatus sai tämän rapsuttamaan leukaansa kuin se olisi kutissut.

[Forte]

Rohendiron vielä silitteli lammasta, joka tuntui pitävän rapsutuksista ja huomiosta, Shashin avatessa ovea lähtöä varten. Myös sotahevonen käänsi päätään ovelle, se kai luuli, että oli koittanut hetki lähteä, sillä eläin peruutti mielenosoituksellisesti. Sillä oli mukavaa, ja se halusi jäädä toistaiseksi tähän sekalaiseen seurakuntaan. Se ei tuntunut pahastuvan kenestäkään, edes seässään istuvasta korpista. Varmaan jokainen, tässä rakennuksessa oleva, oli löytänyt itselleen aivan uudenlaista seuraa ja ystävyyttä.
"Minusta on vaikea kuvitella asiaa, mutta uskon, kun kerran sanot."
Kuivunut, Shashin muotoinen kasa nahkaa oli jotenkin vain niin eläimellinen ajatus, jotenkin liian erikoinen edes nagalle.
"Miten se edes tapahtuu?"
Rohendironin piti alunperin pohtia ajatusta itsekseen, mutta sanoi sen halumattaan ääneen. Ei Shashia ollut tähän asti haitannut kyseleminen millään tavalla, ja haltia toivoi, ettei haitannut nytkään. Oli kyllä todella kiehtovaa ja erikoista saada niin itsestään erilainen ystävä, mitä naga oli. Rohendiron tuntui jatkuvasti oppivan uutta käärmemäisestä toveristaan. Ainakaan ei tullut itsestäänselviä hetkiä.

Rohendiron silitti vielä vuohta, vaikka eläin heilautti päätään ja sarviaan varoittavasti, ennen kuin lähti takaisin ovelle. Eläimet kyllä pärjäisivät yön yli. Rohendironin astuessa takaisin pihamaalle, aurinko oli kokonaan laskenut ja vaalea, hopeanhohtoinen kuu valaisi ympäristöä. Oli hyvin rauhallista, metsästä ei kuulunut mitään ääniä, ja kaiken lisäksi mustan, syksyisen maan väri alkoi muuttua. Taivaalta oli nimittäin alkanut sataa lumihiutaleita. Ne olivat pieniä, ja luultavasti sulaisivat pois aamulla, mutta se oli silti ensilumi ja todella kaunista. Rohendiron naurahti itsekseen ja ojensi kättään kohti taivaita, saadakseen lumihiutaleen käsiinsä. Ne tosin sulivat samantien.
"On sääli, että et tosiaan ole talven olentoja. Kunhan lumisade lisääntyy, maasta tulee todella kaunis."
Rohendiron hymähti ja lähti jatkamaan matkaansa takaisin Shashin tuvalle. Naga varmaan halusi jo takaisin sisätiloihin.