Viilenevä syksyilma tekee tepposet //Forte

[jester]

Shashi naurahti, virnisti ja teki pienen nyökkäyksen haltialle.
Voinen antaa kehun saman tien takaisin, sillä itselläni ei hetkeen ole ollut näin hyvää keskusteluseuraa
Naga sanoi, sillä todellakin, suurin osa vieraista oli mahdollisemman lyhyen vierailun tekeviä maalaisia. Aateliset eivät nykyään puhuneet kuin sodan uhasta, eikä haltiaseppien seurassa ehtinyt erikoisempia jutella kun yritti sisäistää erilaista miekantekotaitoa. Toisen ilmoittaessa, ettei tuli ollut koskaan tätä purrut, naga hymyili huvittuneena.
Se on yhtä polttava kuin miltä näyttää. Harva yleensä viitsii edes kokeilla. Eikä normaali tuli teekään eroa sen välillä, mitä polttaa. Virvatuli on vielä lahjottavissa.
Vastauksena tuli räsähti, suorastaan tuohtuneen oloisena samalla kun Shashi otti haltian ojentaman kaulakorun.

Jos sinua ei haittaa jättää sitä tänne, voit olettaa saavasi sen viikon sisällä korpin tuomana
Shashi sanoi, mittaillen samalla korun painoa kädessään. Virvatuli otti kyllä varsin mielellään yrtit, mutta se ei sanottavasti kiinnostunut haltiasta. Muutama liekki heilahteli ojennetun käden suuntaan, mutta lopulta tuli vain sylkäisi kipinöitä itsekseen.
Ne ovat oikeastaan vain lemmikkeinä, mutta ne viihdyttävät varsinkin nuorempia korppeja. Ja ehkä sinun kannattaa jättää virvatuli rauhaan. Kesti muutama kuukausi että sain sen edes ilmestymään ahjoon.
Mies totesi katsellessaan tulen vetäytyvän vielä aavistuksen kokoon. Toisin kuin korpit, se ei välittänyt vieraista, olivat he kuinka kohteliaita tahansa.

Seuraatko perässäni mökkiin. Paja ei ole paras paikka nauttia lämmintä syötävää ja juotavaa, vaikka se muuten mukavan lämmin onkin
Shashi ehdotti, siirtyen pajan mökinpuoleiselle seinälle ja avaten mökkiin johtavan oven. Pajaan verrattuna vaalea ja valoisa mökki pysyi lämpimänä ahjon tulen avulla. Väriä paikkaan toivat monet värikkäät lautalattiaa peittävät matot, seinillä roikkuvat kankaat ja mökin keskiössä tumman, matalan puupöydän ympärillä olevat monet tyynyt.

[Forte]

Virvantuli oli kuin kissa, se nuuhki ensin haltian kättä, mutta käpertyi sitten kokoon sähisten. Se ei nyt jostain syystä pitänyt lainkaan Roherdironista, vaikka tämä oli kuinka ystävällinen tahansa. Tuli oli oikukas ja ylpeä. Se tunsi oman arvonsa, eikä sen tarvinnut kumartaa ketään, joten sen ei tarvinnut myöskään olla mukava. Mutta Rohendiron sai mukavan tuntuman siihen, miltä ystävällinen, hetkeksi rauhoittunut tuli tuntui. Sitä oli vaikea kuvailla, se muistutti melkein vettä sormien välissä. Hyvin vaikea elementti, mutta eihän tulta oltu tehty kosketettavaksi. Mutta Rohendiron tiesi, milloin kannatti vetäytyä kauemmas ja antaa jonkin olennon vain olla rauhassa.
"Mielelläni. Ylpeä tuli, vaikkakin kovin säyseä ja työteliäs, täytyy myöntää."
Rohendiron kehui pikkuisen virvantulta, ettei sille jäisi kärttyinen olo haltian läheisyydestä. Rohendiron ei halunnut olla vastuussa tulen karkaamisesta. Joten, haltia vetäytyi kauemmas tulen luota, antaen sen rauhassa rätistä ja tanssia itsekseen.
"Uskallan toki jättää koruni, mutta löytävätkö korpit minut? Liikun harvoin, mutta haltioiden kylä ei ole helppo löytää, ehkä edes linnun."
Rohendiron kyllä tiesi, että eläimet, jotka olivat sodan, tunteiden ja eettisyyden yläpuolella, saivat rauhassa tulla ja mennä haltiakylän ympärillä. Niiden mieltä ei painanut niin turha asia, kuin sota. Ja oliko nyt korppi ihan luotettavin olento tällaiseen tehtävään? No, sen näki sitten.
Rohenridon nyökkäsi hyväksyvästi Shashille ja lähti seuraamaan nagaa mökin puolelle. Millainen hänen kotinsa mahtoi olla? Sen haltia pääsi omin silmin pian näkemään, sillä oven takana olikin jo aivan erilainen huone. Siinä oli samankaltaisuutta pajaan verrattuna, joista sen huomasi Shashin asunnoksi, mutta silti paikka oli täysin eri maata. Värien kirjo, joka oli samalla niin kaaottista ja täydellissä tasapainossa, tervehti Rohendironia heti, kun hän astui sisälle. Kankaat ja matot loivat kodikkuutta vaaleaan, valaistuun asuntoon. Rohendironilla oli todella mukava olla sill hetkellä, hän piti väreistä.
"Asut todella mukavasti. Kaunis paikka."
Haltia käveli yhden seinävaatteen luokse ja kosketti sitä sormenpäillään. Kankaiden värit ja muodot muistuttivat hyvin paljon korujen taidetta, niissä oli samaa rytmiä ja sykettä, ehkäpä tämän oli kutonut saman lajin nainen.
"Aikamoinen käärmeenpesä."
Rohendiron naurahti ystävällisesti ja istahti yhdelle tyynylle jalkojensa päälle.

[jester]

Naga hymyili virvatulen poksahdellessa haltian kehulle suorastaan ylpeydestä loistaen, mutta se tyytyi silti pysyttelemään ahjossa. Ainakin se oli antanut vieraalle pienen mahdollisuuden ennen vetäytymistään. Shashi nyökkäsi huvittuneena haltialle toisen tiedustellessa korppien luotettavuutta lähetin tehtävissä. Myös kattopalkilta kuului muutama nyrpeän kuuloinen rääkäisy, ennen kuin lintu painoi päänsä takaisin siiven alle ja jatkoi torkkumistaan.
Myönnän, että ne eivät välttämättä vaikuta luotettavimmilta läheteiltä, mutta ovat kuitenkin tottuneet toimittamaan tavaraa edestakaisin. Kukapa muukaan talvella veisi koruja pajasta yhtään mihinkään. Mutta kehotan pitämään lähellä jotain, jolla voit korun tuojan lahjoa
Mies naurahti, sillä mustat linnut tuntuivat tekevän melkein mitä tahansa ruuan eteen. Tietyin rajoituksin tosin, sillä ihan mitä tahansa temppuja ne eivät suostuneet esittämään.

Haltian astuessa sisään mökkiin naga liukui myös sisään ja sulki pajan oven perässään. Roherdironin siirtyessä ihailemaan seinävaatetta, Shashi vei teepannun yhdelle pöydän päällä olevista alustoista.
Kiitos, suurin osa kankaista annettiin mukaan suvulta
Shashi totesi naurahtaen. Hän itsekin nautti väripaljoudesta ne olivat kaikki muistutusta siitä, että hänellä oli perhettä ja sukua vaikka ei näitä välttämättä pitkiin aikoihin nähnytkään.
Haltian siirtyessä istumaan naga haki heille teekupit, lusikat ja lautaset, kattaen ne sitten pöytään yhdet haltian eteen ja toiset itselleen vastakkaiselle puolen.
Ennen kuin naga itse vielä istuutui, tämä siirtyi vielä pajanpuoleiselle seinälle tehdyn leivinuunin luokse ja avasi sen. Sisältä levisi nopeasti ruuan tuoksu koko mökkiin, nagan irrottaessa oranssin lannehuivinsa ja ottaessa suurehkon savivuoan uunista. Ruoka kypsyi ahjosta kierrätetyn kuuman ilman avulla.
Toivottavasti ruoka kelpaa
Mies naurahti tuodessaan vuoan pöytään. Kannen alta paljastui jogurttikastikkeessa hautuneita kasviksia, sekä häränlihaa.

//Tuli nälkä D8

[Forte]

Mikäli Rohendiron lähtisi haltioiden piilopaikasta, varmaan hänkin saisi mukaansa kaikenlaista roinaa ja rompetta. Edelleenkin hänen äitinsä piipahti yllätysvierailulle poikansa taloon ja toi mukanaan jotain kutomiaan kankaita tai muita tarvekaluja. Perhe oli vähän sellainen, eipä siitä eroon päässyt. Ei sillä, että Rohendiron olisi halunnut. Hänelle perhe oli todella tärkeä, ja hän otti kylään tulevat vanhempansa aina mielellään vastaan. Haltia epäili, että myös Shashi kunnioitti ja muisti sukuaan, sillä tuskin tuo olisi pitänyt pelkästään mukavuussyistä kankaita ympäri taloaan, jos todella ei pitäisi perheestään. Kun tämä päivä kääntyisi iltaan ja jos Rohendiron olisi yhä paikalla, ehkäpä he kaksi Shashi kertoisi vähän enemmänkin itsestään ja lajistaan. Tietysti myös Rohendiron kertoisi itsestään, mutta hän epäili nagan tietävän jo haltioista yhtä sun toista, joten mahtoiko enää olla mitään kerrottavaa. No, tietty Rohendironista itsestään, mikäli se oli kiinnostavaa.
"Ovatko sukusi jäsenet yleensäkkin käsityöläisiä?"
Rohendironin oli vähän vaikea kuvitella nagan tekevän mitään erityisen paljon liikkumista vaativaa työtä. Ainakin olivat taitavia siinä, mitä he tekivät.

Rohendiron tiesi olevansa vieras, mutta hän tunsi lievää syyllisyyttä, kun ei edes kysynyt, tarvitsiko Shashi apua. Mutta naga liikkui niin tottuneesti ja nopeasti, että Rohendiron epäili olevansa vain tiellä. Shashilla menisi enemmän aikaa hänen neuvomiseen kuin itse kattamiseen. Joten, oli parempi pysyä vain poissa tieltä. Ehkä sen verran haltia saattoi tehdä, että kaataisi teen valmiiksi kuppeihin, sen hän ainakin osasi neuvomatta. Mahtoikohan Shashin luona käydä usein vieraita? Ainakin naga vaikutti ihan tyytyväiseltä, haltian ollessa hänen seuranaan ja kestitettävänään. Ainakin naga taisi itse syödä hyvin, ruuan tuoksu valtasi nopeasti talon ilmatilan ja sai Rohendironin huomaamaan, miten nälkäinen hän oikeastaan oli.
"Luulin, että olisimme ottaneet jotain pientä teen kanssa."
Huvittuneena Rohendiron hieroi ohimoaan ja naurahti sitten hiljaa. Ei sillä, että haltia valittaisi, hän kuitenkin oli aktiivinen ja energinen, ja kuten miehet yleensäkkin, söi kuin hevonen. Kannen alta paljastui herkullisen ja aivan uude näköinen ruoka.
"Siitä ei kannata huolehtia, en ole koskaan ollut nirso. Mutta minun täytyy kiittää sinua, todella paljon. Olet ollut hyvin vieraanvarainen, enkä tiedä, miten voisin korvata sitä."

[jester]

Naga vei vuoan kannen seinän vierustalla olevalle pienelle pöydälle ja sitoi oranssin huivin takaisinlanteilleen. Eipä se päässyt likaantumaan kun kun vuokaa rauhassa kantoi, vaikka muutaman mustemman täplän naga sai pois pyyhkäistäkin.
"Oikeastaan kyllä, ne keiden tarvitsee rahaa tehdä. Ei kaikkien kuitenkaan siihen tarvitse osallistua. Osa metsästää, osa huolehtii jumalista ja niin edelleen. Jokainen tekee mistä tykkää ja missä on hyvä."
Shashi vastasi hymyillen, hieman huvittuneena haltian kiinnostuksesta.
"Tosin, on meilläkin nagoja ja nagineita jotka huolehtivat turvallisuudestamme. Tehtävä on useimmiten tosin enemmän rituaalimainen."
Naga naurahti, viitaten samalla ohimennen seinällään roikkuvaan, suorastaan kunniapaikalla keskellä seinää olevaan kolmeen miekkaan, jotka olivat täysin käyviä aseelliseen yhteenottoon koristeellisesta ulkomuodostaan huolimatta.

Shashi olisi nemmenkinkin voinut loukkaantua, jos haltia olisi tarjonnut apuaan. Nagalle ei ollut mikään ongelma kestitä vierataan, sillä keskustelu oli kuitenkin kaikista mukavinta ruuan ja juoman ääressä ja täydellä vatsalla. Varsinkaan, kun kauaa viihtyviä vieraita ei käynyt läheskään niin usein kuin nagojen keskuudessa yleensä.
"Tämä on minun käsitykseni pienestä. Jos satut joskus käymään nagaperheen luona vierailulla, saat varautua vähintään viiteen ruokalajiin, moneen alkupalaan ja vielä useampaan jälkiruokaan."
Shashi totesi nauraen, tietäen itse hyvin, etteivät haltiat syöneet samanlaisia määriä kuin mitä täysikasvuinen naga saattoi syödä yhdellä istumalla.
"Ei vieraanvaraisuutta tarvitse korvata, mutta voinen toivoa että voin mahdollisesti tehdä vastavisiitin joskus haltiakylässä käydessäni"
Shashi totesi, asettuen itse vastakkaiselle puolelle unohtamatta tosin isännän velvollisuuksiaan. Ennen kuin naga rentoutui tyynyille, tämä kaatoi molempien kuppeihin lämmintä teetä ja viittasi sitten haltiaa ottamaan ensin ruokaa.
"Rahaakin tarvitsemme lähinnä ostaaksemme sataman erikoisuuksia, joita rakastamme käyttää ruuassa"
Naga lisäsi vielä aiempaan keskusteluun viitaten.

[Forte]

Shashista huomasi jatkuvasti jotain uutta ja mielenkiintoista, ja haltia kuunteli uteliaana uuden ystävänsä kertomuksia. Ystävän? Voisiko Shashia sanoa jo ystäväksi? Rohendiron kyllä saattoi, mutta se, miten naga suhtautui häneen, sai haltian puolesta jäädä vielä arvoitukseksi. Rohendiron itse loi aika nopean käsityksen, kuka oli luottamuksen arvoinen ja kuka ei, mutta eihän samaa voinut vaatia muilta olennoilta. Siltikin, tuskin Shashi tarjoaisi ruokaa ja seuraansa, ellei haltia olisi edes hieman miellyttävä tuttavuus. Rohendiron pohti, miltä mahtoi nagojen ja naginien yhteisä näyttää. Se vaikutti melkein liian eksoottiselta ollakseen uskottavaa, ja mikäli Roherdiron ei näkisi Shashia edessään, hän varmaan olisi nauranut jonkun kertomuksille käärmemäisistä ihmisistä ja näiden kylästä. Ainakin kuullostivat elävän melko vapaasti ilman hierarkisia paineita ja johtajien määräyksiä.
"Tapaisin mielelläni sukusi."
Rohendiron hymähti itsekseen ajatukselle, ja pohti, miltä mahtoivat naispuoliset nagat näyttää.

Haltia katseli edessään olevaa ruokaa hetken aikaa, nähden samalla melkein sielunsa silmin viisinkertaisen annoksen tavallisissa nagojen ruokapöydässä.
"Jos pelkästään perheillallinen on niin iso, mahtavat isot juhlat, kuten häät olla melkoisen runsaita ruualtaan."
Rohendiron otti teekupin käsiinsä, Shashin kaadettua kuumaa juomaa niihin. Kuppi lämmitti mukavasti käsiä ja hetken aikaa haltia vain piteli sitä käsissään, ennen kuin varovasti puhalteli juomaan, jotta se jäähtyisi juomakelpoiseksi.
"Tulet aina olemaan tervetullut kattoni alle. Etkä voi erehtyä talossa, kellään muulla ei ole pihallaan yhtä paljon nuoria hevosia."
Kotikylässään Rohendiron tunnettiin ammatissaan hyvin, joten jos Shashi sattuisi eksymään, aina löytyi joku näyttämään oikean suunnan. Rohendiron meinasi ottaa siemauksen teetä, mutta totesi sen liian kuumaksi vielä, ja laski kuppinsa, ottaen sen sijaan ruokaa. Päivän ratsastusretki oli todella saanut hänet nälkäiseksi, joten ateria tuli hyvään aikaan.
"Toivottavasti en ole missään vaiheessa sanojani ollut loukkaava. Pyydän sinua ymmärtämään, että lajisi on minulle uusi tuttavuus ja olen sangen utelias kuulemaan enemmän sinusta ja rodustasi."
Rohendiron pyöritteli ruokaa lautasellaan, antaen senkin hieman jäähtyä ennen syömistä.

[jester]

Naga vilkaisi haltiaa varsin huvittuneena ja otti teekuppinsa vasemmalla kädellä, puhaltaen hieman juomaa saadakseen sen jäähtymään hieman nopeammin.
"Kaikista parhainta on tulla kevätjuhlien aikaan, mutta voit olettaa joutuvasi hyvin ruokituksi talven jäljiltä nälkäisten nagojen joukossa"
Shashi sanoi naurahtaen, sillä suurin osa nagoista nukkui läpi talven ja keväällä koko yhteisö kulutti syksyllä valmiiksi kerätyt ruokavarat hyvin nopeasti. Syksy olisi muutenkin kiireistä aikaa nagoille, mikä toisaalta johti siihen että muualla asuessa varsinkin syksy oli Shashille yksinäisempää aikaa. Talven yksinäisyyteen tämä oli toisaalta tottunut, mutta muuten mökki saattoi välillä tuntua hyvin tyhjältä.

Haltian miettiessä naga ruokailujen kokoa, Shashi saattoi vain hymyillä ottaessaan teekupistaan pienen hörpyn.
"Itse asiassa mitä suurempi juhla, sitä varmempaa on, että perhe syö ensin kotonaan ja lähtee vasta sitten juhlimaan."
Mies selitti kärsivällisesti, sillä tätä ei toisaalta haitannut ollenkaan kertoa omia tapojaan muille. Suurin osa tämän tapaamista olennoista olivat kiinnostuineita harvemmin tavattujen lajien tavoista, mutta kaikki eivät välttämättä halunneet udella millään tavoin pelätessään vaikuttavansa tunkeilevilta. Se vain vaikutti yleensä keskusteluunkin, tehden siitä melko hankalaa.
"Mukava kuulla, saattaa olla että tulen käymään kunhan kylmä aika vain on mennyt ohi"
Shashi nyökkäsi, sillä naga epäili tietävänsä haltian talon paikan, vaikka ei koskaan ollut hevosia täynnä olevaa pihaa sen enempää. Naga otti ruokaa vasta vieraansa jälkeen, antaen sen vielä jäähtyä lautasella.
"Koska et tiedä minun tavoistani, en omasta mielestäni voi pitää sinua loukkaavana pelkän tiedonhalun takia. Myönnän, että olen itsekin ollut aina varsin kiinnostunut niin haltioiden kuin ihmistenkin tavoista heitä enemmän tavattuani"
Shashi hymyili ja maistoi taas juomaa, lipoen sitten ilmaa kielellään ja nauttien ruuan tuoksusta.

[Forte]

Ainakaan Rohendiron ei ollut onnistunut vielä kysymään mitään liian ilkeää Shashilta, joten luultavasti haltia voisi hieman enemmänkin keskustella nagan rodusta.
"Mikäli olet menossa kevätjuhliin, hae minut mukaan."
Oikeasti Rohendiron ei edes uskonut, että nagojen perinnejuhliin otettiin ulkopuolisia mukaan, mutta ajatus oli silti ollut kiehtova, ja mielellään kyllä haltia näkisi käärmeihmisten elämää. Talvella oli varmaan aika turhaa lähteä, Shashi oli jo kylmettynyt, vaikkei vielä ollut äärettömän kylmä, joten varmaan kyläkin nukkui tähän vuodenaikaan. Mutta eikö se silloin ollut helppo valloituskohde ihmisille? Olisi varmasti kamalaa Shashille palata kotikonnuilleen ja löytää kaikki pois pyyhittynä. Shashi itse varmaan sai elää suhteellisen vaarattomasti, jos hän kerta teki koruja sekä ihmisille että haltioille, ei kai kukaan voinut olla vihamielinen ilman syytä, edes täysin erilaiselle rodulle.

Kun ruoka oli jäähtynyt tarpeeksi, Rohendiron pääsi vihdoinkin maistamaan sitä. Ruoka oli todella erilaista ja hyvin eksoottista verrattuna haltioiden tekemiin aterioihin, jotka toki olivat hyviä. Mutta tämä oli vain niin uutta.
"Tämä on todella hyvää. Ainakaan et näe nälkää täällä."
Rohendiron hymähti kohteliaasti, keskeyttäen hetkeksi ruokailunsa jutustelun ajaksi.
"Sinulla ei taida olla tarvetta käydä talvihorrokseen näin lämpimässä paikassa. No, et ehkä pääse liikkeelle, kun ilma tästä kylmenee, mutta minä pääsen, ja tulen kyllä mielelläni tänne uudelleenkin. Ja mikäli ikinä haluat nähdä talvista luontoa vähän tarkemmin, minulla on rekeä vetäviä hevosia myös. Tarvitset vain paljon turkisvaatteita."
Ajatus oli kieltämättä vähän hupaisa, ja Rohendiron alkoi nauramaan hillitysti, mutta aidosti iloisena.

[jester]

Shashi kohotti kulmiaan toisen ilmoittaessa voivansa tulla mukaan kevätjuhlaan.
Jos välttämättä haluat, mutta muista että varoitin sinua
Naga naureskeli ja pudisti päätään edelleen huvittuneena, sillä oikeastaan nagoja ei todellakaan haitannut muutama ylimääräinen suu, vaikka he eivät välttämättä itse heti kylään kutsumassa olleetkaan. Shashi otti taas hörpyn kuumaa juomaa ja laski sitten vihdoin kuppinsa alas pöydälle, ennen kuin asettui paremmin pyyhkeille. Mies näin ollen suorastaan makasi oman puolensa tyynyillä, nojaten vasemmalla kyynärpäällään yhtä isointa tyynyä vasten ja käytti vapaata kättään jo hieman jäähtyneen ruuan syömiseen. Haltian antamat kehut saivat myös Shashilta varsin tyytyväisen nyökkäyksen, sillä ruoka oli varsin maistuvaa.
Kerään syksyllä yleensä varastoni varmuuden vuoksi täyteen varsinkin satamasta tarvitsemiani mausteita, mutta maalaisväki pitää yleensä vallan hyvin huolen ruokavarastoni tavallisempien tavaroiden riittävyydestä

Shashi hymyili nyökäten, sillä naga ei oikeastaan välttämättä syönyt kuin kerran viikossa, varsinkin talvella kun ei suuremmin tarvinnut edes liikkua. Näin ollen ruokaa oli usein enemmän kuin tarpeeksi. Haltian ehdotus sai nagan jättämään lusikallisensa puoleenväliin ja kohottamaan kulmiaan.
Voin vain kuvitella, miltä se näyttäisi
Naga mumisi, vieden ruuan loppuun asti ja hymyillen myös ajatukselle.
Mutta en kieltämättä nuku talvella, eikä ajatus myöskään ole täysin epämiellyttävä
Mies lisäsi, saatuaan hetken miettiä asiaa ja nyökäten kuin itsekseen.
Talven keskellä seura olisi varsin tervetullutta
Shashi lisäsi hymyillen ja ottaen jälleen hieman teetä. Miestä suorastaan huvitti kuinka nopeasti tämä itse oli rentoutunut haltian seurassa.

[Forte]

Talvi ei ollut edes kunnolla alkanut, ja Rohendiron oli jo odottamassa kevättä ja mahdollista juhlaa nagojen kanssa. Siitä riittäisi tarinoita kotiväelle vielä pitkäksi aikaa. Ja Rohendiron tunsi sekä velvollisuudeksi että puhtaaksi haluksi esittää vastaavanlainen kutsu Shashille jossain vaiheessa. Ensin haltia halusi keskittyä ruokaan, joka oli niin hyvää. Hän melkein voisi tulla tänne toiste pelkästään ruuan takia.
"Mikäli kylmä ei pelota sinua liikaa, perheeni viettää perinteisesti sydäntalvella pientä juhlaa. Olet tervetullut seuraan. Nuoremman veljeni kihlattu tulee myös, joten suvun ulkopuoliset henkilöt eitä ole kiellettyjä."
Rohendiron pikkuisen pyöräytti rannettaan symbolisena kutsueleenä Shashille. Ja mikäli talvi oli liikaa, kesällä oli aina jos jonkinlaista syytä juhlia ja varmasti yksi naga mahtui luikertelemaan kans joukkoon. Varsinkin, jos koruseppä teki töitä myös eri kylissä, varmaan haltioista jo osa oli nähnyt hänet. Ja ne jotka eivät, näkisivät varmasti. Tuon kokoista ja väristä kehoa oli vähän vaikea olla huomaamatta. Harvemmin Rohendir oli tavannut ahdasmielisiä lajitovereita, mutta olisi sääli, jos Shashin erikoinen ulkonäkö saisi muut loittonemaan, ennen kuin nagan mukava luonne paljastui. Luonne merkitsi ainakin Rohendironille niin paljon enemmän, kuin ulkonäkö, ja tällä hetkellä hän oli todella tyytyväinen, ettei ollut tuominnut nagaa ulkonäön perusteella.

Hetken aikaa Rohendiron oli hiljaa, jotta he molemmat voisivat hetkeksi keskittyä ruokailuun. Haltia melkein kaapi lautaseensa reijän, yrittäessään saada viimeisetkin palaset herkusta lusikkansa kyytiin. Sitten, saattoi keskittyä teehen ja keskusteluun.
"Talvella matkustan aika vähän, silloin on paras aika kouluttaa nuoret hevoset, mutta voit aina lähettää jonkun korpeistasi tuomaan minulle viestiä, jos tunnet olevasi yksin. Tulen kyllä."
Rohendiron istui hieman mukavammin ja otti teekupin käsiinsä, siemaisten lämmintä juomaa. Miten hyvää se olikin, täynnä kesäisiä makuja, sekä ripaus talven rauhaa. Aivan ihanaa juomaa. Rohendiron oli ajatellut kysellä jotain nagoista, nyt kun tilanne oli aika rauhallinen ja luottavainen, mutta jotenkin hänelle ei tullut mitään mieleen.
"Pelaatko kenties jotain? Korttia tai lautapelejä? Minulla on yleensä tapana pelata jotain ruuan päätteeksi."

[jester]

Shashi ei välttämättä olisi edes tarvinnut keskustelua, vaikka se oli mukavaa vaihtelua mökin hiljaisuuteen. Jo pelkkä toisen olennon läsnäolo oli mukavaa vaihtelua korppien seuraan. Toisaalta, mökki oli varustettu havaitsemista vaikeuttavalla taialla juuri sen takia, että liian moni ei sinne eksyisi. Haltian kutsu juhlaan oli toki kiinnostava, mutta naga epäili vahvasti saisiko itseään poistumaan niinkin pitkälle matkalle talvella.
Katsotaan. Olen kiitollinen kutsusta, mutta kylmä aika ei todellakaan ole parasta matkustusaikaa minun kaltaiselleni olennolle
Shashia olisi kieltämättä kiinnostanut kyseinen juhla, sillä mies itse ei oikeastaan voinut ymmärtää miksi kukaan juhlisi mitään keskellä talvea. Silloin oli pimeää, kylmää, lunta kaikkialla ja nagan tapauksessa useimmiten aika oli myös yksinäisin.

Syötyään oman lautasensa tyhjäksi, naga laittoi sille vielä lisää ruokaa. Sen sijaan, että tämä olisi itse syönyt sen, mies nousi ja vei lautasen vuoan kannen viereen ja palatessaan kannen kanssa, tämä koputti muutamaan otteeseen pajan ovea. Shashi ei ehtinyt edes laittaa ruoan kantta paikalleen, ennen kuin viisipäinen meluava lintulauma ilmestyi pajan puolelta lautaselle ja kävi aterian kimppuun.
Käytän yleensä talvella aikaani hyvin paljon erilaisten korujen parissa
Mies kohautti olkapäitään irrottaessaan taas lannehuivinsa ja nostaessaan sen avulla vuoan. Naga ei mielellään toisaalta vaivannut muita olentoja pyytelemällä heitä käymään, vaikka vieraat olivat aina tervetullutta vaihtelua eikä Shashi välttämättä yllätysvisiiteistäkään niin välittänyt.
Voin pelatakin, kortit ainakin löytyvät, mutta joudut melko varmasti ensin opettamaan säännöt sillä pelaan hyvin harvoin
Naga naurahti, siirtäen jo hieman jäähtyneen vuoan takaisin uuniin jotta se pysyisi vielä lämpimänä ja sitoi jälleen lannehuivin paikoilleen. Matkalla pöydän ääreen mies teki pienen mutkan ja otti lipaston ylimmästä laatikosta korttipakan jonka laski sitten pöydälle.

[Forte]

Mikäli Rohendiron ei olisi jo tottunut mustatakkisiin korppeihin, jotka ilmestyivät aina jostain ja katosivat yhtä nopeasti, hän olisi pelästynyt tuota eläinten pyrähdystä paikalle. Ne nähtävästi tiesivät homman nimen, ja tulivat suurena, äänekkäänä ja nahistelevana massana lautasen ympärille. Se oli yhtä höyhenten sekamelskaa, oli mahdotonta sanoa, mihin yksi lintu loppui ja toinen alkoi. Tietysti Rohendironin ja Shashin eläimet olivat hyvin erilaisia, mutta tietynlainen samankaltaisuus oli tuossa tavassa, jolla Shashi kohteli lintujaan, ruokki, hoiti, ja luultavasti myös opetti niitä. Ei kai kukaan, joka saattoi pitää huolen toisesta lajista, voinut olla täysin paha? Samalla tavalla nuoret, yksivuotiaat hevoset tunkivat heinäverkon luokse, Rohendironin laittaessa niille päivällistä. Siivet tai kaviot, eläin oli eläin.
"Korut tuskin ovat hassumpaa seuraa, kovin vain ovat vaitonaisia."
Rohendiron ei juurikaan välittänyt, vaikka yksi korpeista tuli etsimään hänenkin lautaseltaan rippeitä. Se oli selvästi syönyt, mutta kärkkyi lisää. Ahne olento.

Rohendiron rapsutteli pikkuisen korpin pörheitä niskauntuvia, mutta havahtui korttipakkaan, jonka Shashi oli tuonut pöydälle. Huomio kiinnittyi pelikortteihin, ja Rohendiron pläräsi niitä sormiensa välissä, sekoittaen paperisia, punaisen ja mustan kirjavia pelivälineitä.
"Katsotaan, osaanko vielä itsekkään pelata. Opettelin joskus vähän ennustamaankin korteista, mutta se ei ollut todellista taituruutta."
Rohendiron naurahti hiljaa, ja alkoi jakoa molemmille kortteja saman määrän. Vaikkei Rohendiron ollut erityinen uhkapeluri, hän osasi yhtä sun toista peliä, joten eiköhän joku ollut mieluisa heille molemmille. Jaettuaan kortit, haltia selitti mahdollisimman selkeästi, mutta lyhyesti kyseisen korttipelin säännöt.
"Mitä nagat yleensä tekevät vapaa-ajallaan?"
Rohendiron kysyi samalla, kun nosteli korttejaan ja vaihtoi niiden paikkaa viuhkamaisessa muodostelmassa.

[jester]

Shashi nyökkäsi käydessään jälleen istumaan tyynyille, myöntyen hiljaa korujen vaitonaisuuteen, sillä väitteeseen oli melkoisen hankala sanoa mitään vastaan. Huomatessaan nuorimman korpin lennähtävän kerjäämään haltialta rippeiltä, naga ei voinut kuin katsoa lintua hieman paheksuen. Jos jotain ne osasivat, niin käyttää tilaisuutta, ja vieraita, hyväkseen.
Haltian hoitaessa kortit naga teki itselleen tyynyjä ja häntäänsä hyväksi käyttäen hyvin paljon nojatuolia muistuttavan rakennelman.
Ennustamaan? Saitko tietää mitään ratkaisevaa tulevaisuudestasi?
Shashi kysyi hieman huvittuneena toisen alkaessa jakamaan kortteja. Rohendironin jaettua kortit, naga kokosi ne käteensä ja nojasi suurehkoon, selkänojan virkaa toimittavaan tyynyyn ja jäi kuuntelemaan toisen antamaa ohjeistusta. Peli ei kuulostanut ainakaan turhan haastavalta Shashin korviin ja naga nyökkäsi aina välillä, tuijottaen kulmat hieman rypyssä korttejaan.

Onni harvoin suosi miestä missään peleissä, mihin liittyi hitustakaan onnea. Ehkä sen takia tämä varsin mielellään vältteli esimerkiksi juuri korttipelejä.
Jos olemme juuri syöneet kunnolla, jatkamme useimmiten keskustelua tai yksinkertaisesti rentoudumme. Muussa tapauksessa saattaa olla, että pelaamme jotain pelejä, kerromme kaskuja, soitamme musiikkia tai vastaavaa. Monella meistä on sen verran paljon vapaa-aikaa, että teemme sitä mitä normaalistikin. Ehkä hieman hitaammalla tahdilla vain
Shashi yritti miettiä parhainta tapaa järjestää korttina, ennen kuin päätyi järjestämään ne ensin maan ja sitten numeron mukaan. Naga ei saanut päähänsä viime kertaa, kun olisi pelannut korttia.
Mitä sitten haltiat tekevät?
Shashi kysyi, kohottaen katseensa korteista ja samalla miehen pää kääntyi kysyvästi hieman vinoon. Naga ei ollut koskaan viettänyt niin kauaa haltoiden seurassa, että olisi kiinnittänyt asiaan huomiota. Shashi ei olisi edes miettinyt asiaa, ellei toinen olisi ensin kysynyt.

[Forte]

Kyseinen korttipeli oli siitä miellyttävä, että se ei vaatinut suuria aivolohkomääriä ja taktiikkaa. Samalla saattoi hyvin jutella niitä näitä ja pitää muutenkin seuraa toiselle. Rohendiron järjesteli vielä muutaman kortin, ennen kuin antoi niiden olla rauhassa. Järjestys oli pienimmästä suurimpaan, maalla ei ollut niin väliä.
"En. Tulevaisuuden ennustaminen on tylsää, minusta on paljon mielenkiintoista kohdata tulevaisuus, kun siitä tulee nykyisyyttä, ja yllättyä joka kerta."
Rohendiron nojasi käsiään pöytään, katsoen mietteliäänä kortteja ja odotti, että Shashi oli myös valmis pelaamaan. Siitä tosiaan oli jonkin verran aikaa, kun viimeksi oli tullut pelattua korttia. Rohendiron asui yksikseen, joten eipä hänelle juuri kukaan pitänyt seuraa tavallisesti. Satunnaisesti pikkuveli tuli piristämään päivää, koska he kasvattivat hevosia yhdessä, mutta nykyään käynnit harvenivat veljen perheen perustamisen takia. Tietysti Rohendiron oli onnellinen asian puolesta, mutta välillä oli ikävää, miten perhe ja ystävät unohtuivat seurustelun tieltä. Sääli.

Rohendiron asetti pöytään ensimmäisen kortin ja keräsi sen jälkeen muutaman tyynyn ympärilleen, saadakseen vielä vähän paremman asennon.
"Melko lailla samoja asioita. Tarinoiden kertominen on aina hyvin suosittua, ja ylipäätänsä muiden kanssa keskustelu. En usko, että rotumme eroavat loppujen lopuksi niin paljon toisistaan."
Rohendiron etsi jo seuraavaa korttia laitettavaksi pöydälle, kun samainen nuori korppi päätti liittyä peliin. Se hyppeli tasajalkaa jakamatta jääneiden korttien luokse, ja nosti nokallaan päällimmäisen.
"Taidamme saada kolmannen pelaajan, ystäväiseni."
Haltia ei voinut olla nauramatta hieman korpin leikkimielisyydelle.

[jester]

Shashi nyökkäsi hymyillen ja katsellen taas korttejaan. He olivat itse asiassa saaneet useammankin silmäparin seuraamaan peliä, sillä lautasen tyhjennyttyä korpit olivat jääneet tarkkailemaan korttipelaajia.
Kieltämättä, mitäpä iloa olisi tulevaisuuden odottamisessa, jos tapahtumat tietäisi ennalta
Yksi korpeista lennähti mökin kattoparruille haltian taakse ja jäi katselemaan sieltä käsin peliä. Kolme suurinta korppia olivat myös syötyään jääneet kuuntelemaan haltian selittäessä pelin säännöt. Shashi ei ollut täysin varma, oliko korppien mielenkiinto välttämättä niin kovin hyvä asia, mutta jätti mainitsematta eläinten kiinnostuksesta haltialle.

Haltian juttelu sai nagan siirtämään harkitsevan katseensa vielä lautasen viereen jääneistä yksilöistä takaisin haltiaan, ennen kuin käänsi katseensa nuoreen korppiin, hymyillen tuon peliyritykselle.
Elämme kuitenkin pienellä maalla ja olemme toisaalta jotakin kautta koko ajan tekemisissä toistemme kanssa, mikä selittää asian varmasti osaltaan.
Shashi huomasi silmäkulmastaan myös toisen isomman korpin liittyvän pöydän seuraan, tosin se hyppeli lattian kautta ja siitä Shashin olkapäälle.
Toivottavasti koko ryhmä ei päätä liittyä mukaan
Naga hymyili, valitsen sitten kortin laitettavaksi pöydälle. Ennen kuin mies kuitenkaan ehti korttia pöytään asettaa, kuului korvan vierestä nokan naksautus. Silmäkulmastaan mies näki, kuinka lintu ojensi vasenta siipeään, suki muutamia sulkiaan ja naksautti uudelleen nokkaansa. Shashi katsoi uudestaan korttejaan, ennen kuin hymyili ja heitti korpin valitseman kortin pöytään. Lintu itse istui sillä välin varsin viattomana ja kiinnostuneena haltiaa katsellen.

Miksi haltiat pitävät juhlia keskellä kylmää aikaa?
Shashi oli itse asiassa pyöritellyt kysymystä jo hetken mielessään, mutta koska nagan oma mieli ei keksinyt mitään viisasta vastausta, tämä päätti kysyä suoraan haltialta. Muutkin korpit päättivät liittyä peliseuraan, vaikkakin ne pysyivät hieman sivummalla. Kolmas korppi myös komensi terävästi nuorempaansa pysymään erossa pelikorteista. Komento sai nuoremmat hyppimään haltian käsien suojiin ja vilkuilemaan sieltä sääliä keräävän piipityksen kera.