Viilenevä syksyilma tekee tepposet //Forte

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 15:48

Roherdiron käveli rauhassa edeltä, hän ei pitänyt mitään kiirettä askelissaan, sillä hevosen selässä istuminen ei näyttänyt olevan Shashille mikään helppo juttu. Jos ori joutuisi kävelemään yhtään tämän nopeammin, käärmemies luultavasti valuisi alas, oli sitten kuinka pehmeät ja keinuvat askeleet tahansa. Sentään tie oli tasainen. Roherdiron piti myös silmällä korppeja, hän ei halunnut eksyä, sillä ilman viileys voisi tehdä suurtakin vahinkoa Shashille, jos he viivyttelisivät. Käärmeet olivat kyllä ihmeellisiä eläimiä muutenkin. Ne katosivat aina talvella, aivan kuin koko niiden suku olisi vain kuollut, mutta keväällä ne ilmestyivät kuin tyhjästä. Syntyivät uudelleen joka vuosi, ja kuolivat aina syksyllä. Ikuinen kiertokulku maailmassa, sykli, joka oli pysäyttämätön ja täydellinen. Harmonia luonnonolentojen välillä. Ja se, että hevoset eivät päästäneet käärmeitä, eivätkä Shashia, lähelleen, olivat yksi osoitus tasapainosta luonnossa. Ei ollut hyvä taistella omaa luontoaan vastaan, jokainen oli mitä oli. Mutta mikä sitten oli epäluonnollista? Oli sangen normaalia ajatella, että sota oli epänormaalia, eihän mikään luonnossa koskaan sotinut, vaikka lajien välille saattoikin tulla reviirikiistoja. Ehkäpä tämä ihmisten ja haltioiden sota oli yksi iso reviirikiista lisää, ja sitä ei edes ollut tarkoitus lopettaa, ennen kuin toinen osapuoli voitti. Roherdironilla oli paljon aikaa ajatella, ja sota pyöri kieltämättä mielessä. Roherdiron puristi hiukan tiukemmin nahkaohjia, muistaessaan menettämänsä silmän ja arvet selässään. Miten julmaa, sadistista ja luonnotonta. Haltia ei itse kohtelisi ketään vankiaan yhtä julmasti.
Roherdiron havahtui ajatuksistaan, tajutessaan Shashin puhuneen hänelle. Onneksi haltia oli muutenkin hiljainen, pelkkä "hmm"- vastaus yleensä riitti, varsinkin, jos Roherdiron ei ollut sattunut kuulemaan sanoja. Kuten nyt. Kai ne olivat liittyneet korppeihin. Roherdiron alkoi uudelleen kuunnella Sashia ja tarkkailemaan korppeja. Edelleen opas lensi hänen edellään ja odotti, että matkalaiset seuraisivat.
"Koruseppien työ on aina kiehtonut minua. Se, miten kylmästä ja kovasta metallista saa sopivassa lämmössä jotain niin kaunista aikaan. Ehkä voisit tehdä jotain minunkin korulleni."
Roherdiron hymähti pikkuisen ja taputti orinsa kaulaa, kuullessaan käärmemiehen sanat.
"Niitä lähinnä. Mutta myös työ- ja metsästyshevosia. Mitä ikinä haltiat haluavat."
Ihmisille Roherdiron ei suostunut myymään, ihan sama, kuinka paljon he maksoivat. Hevosia ei heille annettu. Tuuli yltyi taas hieman ja taivaalle kerääntyi matalia, raskaita pilviä. Pian sataisi. Toivottavasti he ehtisivät Sashin tuvalle ennen kylmiä pisaroita.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 04 Joulu 2011, 17:01

Matka, joka Shashilta olisi itseltään varsinkin näinkin viileällä kelillä vienyt paljon kauemmin aikaa, ei vaikuttanut hevosen ja haltian kanssa olevan läheskään niin pitkä. Naga itse saattoi jo haistaa pajan ahjon savun, mutta mies ei ollut varma milloin haltia sattuisi taian takia huomaamaan mökin. Varsinkin, kun tuolla kuitenkin oli edelle lentelevä korppi oppaana ja Shashia itseään taika ei tietenkään hämännyt.
Kaikki metalli on kaunissta, jos vain ymmärtää kassoa. Eikö koko luonnosssa ole ssama assia
Naga totesi haltialle, mutta jäi sitten hieman pidemmäksi aikaa miettimään toisen korua koskevaa kysymystä.
Hmm Aina ssille jotain voi tehdä. Toissaalta täyssin uudenkaan muovaaminen ei olissi ssuuri ongelma
Shashi totesi hetken asiaa pohdittuaan.
Toki uussi on aina uussi
Mies lisäsi vielä, tietäen että monilla koruilla oli kantajalleen arvoa muutenkin kuin rahallisesti eivätkä nämä välttämättä halunneet uutta, vaikka se olisi ollut kuinka samanlainen.

Messässtysshevossia?
Naga oli kyllä nähnyt niin haltioiden kuin ihmistenkin laukkailevan hevosineen metsässä, jotkut aateliset milloin koirien ja joskus harvoin haukkojenkin kanssa.
Mitä hyötyä hevossessta on messällä?
Shashi kysyi melkein huvittuneena sillä, käärmeen tavoin, jos naga sattui joskus kiinnostumaan saaliistamisesta, tämä teki sen huomaamattomasti, hiljaa ja nopeasti. Pelkästään heidän kävellessään iso eläin tuntui pitävän enemmän ääntä kuin naga pitäisi koskaan metsässä ollessaan. Eteenpäin katsoessaan naga näki jo mökkinsä pilkottavan puiden lomasta ja pajan savupiipusta tuprusi savua. Korpit olivat nähtävästi herättäneet pajan tulen.
Kiinnosstaako kuuma juotava kiitossena avustanne?
Shashi kysyi kiinnittäen myös huomiota kerääntyviin pilviin, jotka yleensä tiesivät kylmää syyssadetta.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 18:39

Ainakin he jakoivat saman näkemyksen metallin kaneudesta. Koruseppä ei varmaan valmistanut aseita, korkeintaan koristeli niitä, mutta varmaan myös Shashi ymmärsi erilaisten tikarien ja veitsien kauneudesta jotakin. Aseet, kuten korut, piti tehdä huolella, jotta ne olivat käytännöllisiä ja kauniita. Eipä tainnut olla loppujen lopuksi niin paljon eroa näiden kahden eri seppäammatin välillä, molemmat pyrkivät luomaan jotain uutta, ennennäkemätöntä ja kaunista, mikä miellytti kantajan silmää.
"Tiedän hyvin vähän sepän työstä, mutta koristeletko ikinä aseita?"
Roherdiron päätti muuttaa ajatuksensa kysymykseksi. Hän oli utelias sekä uuden tuttavuutensa ammatista että myöskin rodusta. Roherdiron ei ollut erityisen vanha haltia, hän oli elänyt lähinnä omiensa parissa, mutta oli tavannut ihmisten lisäksi esimerkiksi lohikäärmeitä. Silti, Shashi oli aivan uusi tuttavuus. Roherdiron melkein halusi koskettaa käärmemäistä häntää. Mahtoiko se olla samanlainen, kuin tavallisilla käärmeillä? Suomuinen, lämmin ja sileä. Siltä se ainakin näytti, mutta koko asian kysyminen oli täysin asiaton ja epäkohtelias, haltia pitäisi suunsa kiinni, vaikka pohtisikin asiaa. Jotkin asiat oli parempi pitää ihan omana tietonaan. Myös se, mahtoiko Shashi olla ihmisten vai haltioiden puolella. Sinäänsä sillä ei ollut väliä, sillä tuskin käärmemies halusi olla hänen kanssaan missään tekemisissä, jos olisi ihmisten puolella. Raja näiden kahsan rodun välillä oli yllättävän rosoinen ja terävä, toista puolta ei siedetty lähes lainkaan. Sota ei tietenkään ollut hyvä asia, Roherdiron toivoi hulluuden loppuvan ja ihmisten lähtevän. No, oli parempi puhua neutraaleista asioista.
"En halua vaikuttaa töykeältä, mutta pidän mieluummin vanhan koruni. Hyväksyn toki taitojesi näytön sille, mutta en voi hankkia uutta."
Roherdiron kiersi suosiolla kävellessään leveän puunrungon, vaikka hevonen olisi hypännyt sen yli leikiten. Shashi tuskin olisi ilahtunut.

Roherdiron naurahti hiljaa, peittäen äänen kohteliaasti hihaansa. Selvästi Shashi ei tiennyt paljoakaan hänen ammatistaan, tosin, ei haltiakaan tiennyt Shashin.
"Hevonen on nopea. Sillä pääsee lähemmäs peuraa, sillä peurat eivät pelkää hevosia niin paljon, kuin kaksijalkaisia. Itse mieluummin väijyn saalistani, mutta jotkut jahtaavat niitä mielellään ratsain."
Roherdironin ääni hiljeni pikkuisen sanojen loppua kohden, sillä hän haistoi jotain. Ilmassa tuoksui savu. Metallinen ja raskas savu, joka tuli sepän pajasta. He olivat varmaan perillä, ainakin korpit näyttivät jääneen paikalleen, eli matkaa ei jatkettu eteenpäin.
"Kiitän, tarjouksesi on hyvin miellyttävä. Haluatko kenties alas ratsailta?"
Syysilma oli kylmä ja kolea, jopa haltialle, joten kuuma juoma kepaisi todella hyvin. Mutta asia kerrallaan. Roherdiron pysäytti hevosensa ja lempeästi kehotti sitä laskeutumaan jälleen polvilleen. Aluksi ori heilutti päätään kritisoivasti ja peruutti muutaman askeleen, mutta Roherdironin ystävällinen komennus sai hevosen lopulta hörähtämään matalasti ja laskemaan eturuumistaan jälleen kohti maata.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 04 Joulu 2011, 19:31

Shashi katseli mökin lähestymistä melko malttamattomana, vaikka toisaalta jo hevosen ruumiinlämpö oli auttanut lievittämään nagan kohmeisuutta varsinkin käärmevartalossa. Roherdironin tiedustelu aseiden koristelusta sai nagan tosin hieman jännittymään ja melko pitkän tovin ennen kuin mies vastasi.
Ssilloin tällöin, varssinkin erilaissiin paraatimiekkoihin ssaatetaan haluta lissäkorisstussta ajan myötä
Mumisi, kohauttaen olkapäitään ja miettien mitä sanoisi pajassaan olevista eri valmistusvaiheissa olevista miekoista joita löytyi lähemmäs kymmenen kappaletta pajan takaseinältä siististi eroteltuina kuokista ja muista maataloustyökaluista.
Voin katssoa pajasssa mitä ssille pysstyy tekemään
Shashi nyökkäsi toisen ilmoittaessa haluavansa pitää vanhan korunsa.

Naga rypisti kulmiaan haltian kertoessa hevosen hyödyllisyydestä metsällä.
Vain hukat jahtaavat typeryykssissään ssaalissta ymmärtämättä asiassta mitään
Shashi hymähti lipoen kielellään muutamaan otteeseen ilmaa, ennen kuin jatkoi.
Sse on lämpöissten tuhlaavaissuutta, juossta ssaaliin perässsä, ssyödä ja juossta taass
Mies hymähti, kohauttaen sitten olkapäitään kuin asialla ei olisi oikeastaan mitään väliä.

Shashi todellakin halusi alas ratsailta, mutta Roherdiron ei tarvinnut vastausta pyytäessään hevosta taas polvistumaan. Eläimen laskeutuminen oli aivan yhtä inhottavan tuntuista nagalle kuin nouseminenkin. Kävely oli sentään ollut aivan siedettävää, eikä tämä loppujen lopuksi ollut edes tippunut. Ei niin, että Shashi olisi ihan heti muiden hevosten selkiin hyppimässä.
Ratsun laskeutuessa naga päästi häntänsä taas kunnolla maahan ja valui melkein samaa tahtia hevosen kanssa alas, nauttien hetken aikaa kovasta maasta ruumiinsa alla. Sateen uhkan takia tämä tosin lähti hyvinkin pian liikkeelle, kiemurrellen käärmevartalollaan kuin normaali käärme. He olivat saapuneet pajan taakse, joten mies lähti kiertämään pajan ja mökin etupuolelle. Hevosen ruumiinlämpö oli ollut vallan tarpeeksi, että nagan aiemmin kohmettunut käärmeenruumis kykeni taas ihan normaaliin kävelyvauhtiin. .
Joss hevosstassi ei haittaa muiden eläinten sseura, sse voi viettää aikaanssa eläinssuojasssa
Mies ehdotti päästyään itse mökin pihalle ja viittoen pajan ja mökin muodostamaan nurkkaukseen rakennettua eläinsuojaa.
Paja lämmittää ssitä, ssamoin kuin mökkiäkin
Shashi lisäsi, samalla kun heitä saattaneen korpin lisäksi neljä muuta ilmestyi rääkkymään tervehdyksensä pajan seinässä olevasta pienestä reiästä joka johti eläinsuojan katolle.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 20:29

Roherdiron seurasi katseellaan, kuinka käärmemies valui alas hevosen selästä, kuin virtaava vesi. Pitkä pyrstö liukui sulavasti kylmähköön maahan ja ori pääsi jälleen nousemaan jaloilleen. Roherdiron ei viitsinyt sanoa, mutta oli itseasiassa ollut samaa mieltä metsästyksestä Shashin kanssa. Juokseminen vain stressasi eläimiä, oli paljon kunnioittavampaa niitä kohtaan väijyä ja tappaa saalis nopeasti ja kivuttomasti. Roherdiron oli oppinut tähtäämään nuolen yhdelläkin silmällä, joten kyllä hän sai itselleen aina jotain ruokaa. Jos ei muuta, niin sitten ansoista jäniksiä tai kanalintuja. Mutta jahtaaminen vain kulutti kaikkia osapuolia turhaan, kai sekin oli hauskanpidon muoto. Ja oliko se ihmekkään, ettei Shashi pitänyt saaliin johtaamisesta, tuolla keholla ei voinut jahdata oikein mitään, mutta käärmeet olivatkin mestareita väijymään kärsivällisesti.
"Metsästys on oma taiteenlajinsa."
Roherdiron kuitenkin totesi, käärmemiehen lähtiessä luikertelemaan märkien lehtien koristamalla tiellä. Nyt ainakin haltia näki, miten Shashi oikeastaan liikkui. Ihan kuten käärmeet, aaltomaisesti ja sulavasti. Roherdiron lähti Shashin perään, ori mukanaan.
"Lepo tekisi sillekkin hyvää, kiitän vieraanvaraisuudestasi."
Se, mahtoiko orille olla tuoretta heinää eläinsuojassa, ei selvinnyt haltialle, mutta se oli sivuseikka. Kaikkein eniten ori kaipasi lepoa, ruoka tuli kakkosena. Nyt Roherdiron erotti idyllisen pajan ja mökin. Se oli oikeastaan aika nätin näköinen paikka, rauhallinen ja luonnonläheinen, ja ilmassa tuoksui metallisavu yhä voimakkaammin. Nyt sen seasta erotti erilaisten aineiden, raudan, kuparin, hopean ja muiden metallien mineraalisen tuoksun. Ajatus lämpimästä ahjosta kuullosti houkuttelevalta syksyn viileyden vastakohtana. Roherdiron nyökkäsi vielä kiitokseksi ja vei ratsunsa eläinsuojaan. Ori pärski tyytyväisenä, nähdessään neljän seinän ja katon muodostaman rakennuksen, se taisi tietää, mitä tulemaan piti. Roherdiron riisui hevoselta satulan sekä suitset ja jätti ne eläinsuojan seinustalle odottamaan paluumatkaa. Ori köllähti samantien maahan, syvään huokaisten ja koetti piehtaroida saatuaan lepohetken. Roherdiron hymähti itsekseen ja palasi Shashin luokse.
"Se pitää eläinsuojastasi."
Haltia nyökkäsi päällään kohti hevosta, vaihtaen sitten puheenaihetta.
"Pahoittelen, jos kuullostan epäkohteliaalta, mutta olen nuori ja kokematon haltia. En ole nähnyt ennen kaltaistasi olentoa, joten voinko kysyä, mikä on lajisi nimi?"
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 04 Joulu 2011, 21:22

Shashi kohautti olkapäitään toisen jättäessä suuremmin kommentoimatta nagan mielipidettä metsästyksestä. Olihan tuo toisaalta tottakin. Naga itse ei vain sitä voinut ymmärtää.
Eläinsuojan muut asukkaat, vuohi, muutama lammas, kanat ja kukko, antoivat varsin tyynesti tilaa vieraalle ja suuremmalle eläimelle. Korkeintaan vuohi vaikutti ärtyneeltä joutuessaan jakamaan heinänsä vieraan kanssa. Yksi korpeista tosin livahti eläinsuojaan samaa matkaa haltian kanssa ja alkoi repiä muutaman metrin korkeudelta katon rajasta lisää heinää lattialle.
Haltian palatessa takaisin naga hymyili taas hieman.
"Ei olissi reilua eläimille, joss ne olissivat paikasssa josssa eivät viihdy"
Naga totesi, katsellen kuinka vuohi yritti pelkällä olemuksellaan saada hevosen tuntemaan olonsa vähemmän viihtyisäksi. Yritys näytti melkoisen tuhoon tuomitulta.

Haltian kysymys sai Shashin nostamaan hieman toista kulmaansa, mutta oikeastaan naga saattoi ymmärtää oman outoutensa.
"Kieltämättä, vaikka käyn välillä haltiakylässsäkin, viihdyn enemmän hieman ssivummalla kuin esillä joten en ihmettele ettet ole ennen nähnyt nagaa"
Shashi virnisti, samalla kun viittasi haltiaa seuraamaan itseään pajaan.
"Me emme yleenssä viihdy vieraiden lajien kesskuudessa jo ssen takia, että vaaran uhatesssa olemme melko asseettomia puolusstamaan muuta ruumisstamme. Toissin kuin vaikka kentaurit"
Naga lisäsi avatessaan pajan oven ja liukuessaan itse melkein kokonaan sisään, pidellen kuitenkin hännällään koko ajan ovea auki. Pajan maalattia oli kuiva ja lämmin, ahjossa paloi iloisesti tuli ja sen valo valaisi mukavasti koko pajaa, kiillellen takaisin milloin minkäkin muotoisesta metallin palasta. Pajan seiniä kiersi kahden metrin korkeudesta aina kolmeen metriin asti hyllyrivit, jotka olivat kaikki täynnä erilaista enemmän tai vähemmän järjestyksessä olevaa tavaraa.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 21:47

Roherdiron oli ollut itseasiassa melko yllättynyt nähdessään eläinsuojassa vuohen ja lampaita. Hän ei ollut olettanut käärmemiehen pitävän minkäänlaista karjaa, sillä hän ei olettanut tämän käyttävän villavaatteita tai juovan maitoa tai tekevän juustoa. Se oli jotenkin..epäkäärmemäistä. Mutta Roherdiron joutui muistuttamaan, ettei Shashi ollut käärme lajiltaan, ainoastaan omasi muutamia samankaltaisuuksia. Saattoihan hän olla kuin kuka tahansa mies, tai ylipäätänsä inhimillinen olento, joka luki kirjaa ja joi lämmintä maitoa takan edessä. Mitä Roherdiron oli asiaa arvostelemaan? Mutta oli ollut mukavaa kuulla Shashin arvostavan karjaansa. Se sai pienen hymyn kohoamaan haltian vakaville huulille. Olento, joka kohteli eläimiä hyvin, ei voinut olla kauhean sadistinen. Tämä reissu alkoi tuntua yhä vain järkevämmältä ja mukavammalta, se oli menossa hyvään suuntaan. Ainakin sen puolesta, että Roherdiron sai kuulla enemmän, mikä Shashi oli. Naga. Haltialle oli tullut ensimmäisenä mieleen, että Shashi olisi kenties jokin kentaurin sukulaislaji, mutta nähtävästi käärmemies oli aivan omaa luokkaansa. Rohendiron mietti sanaa muutaman kerran ja pohti sitä mielessään.
"Uusi olento minulle. Olen tyytyväinen, että tapasin sinut."
Roherdiron olisi voinut kysyä vaikka kuinka paljon nagoista, mutta päätti tälläkin kertaa olla hiljaa, ettei olisi vaikuttanut tunkeilevalta. Eihän Shashi kysynyt mitään haltioistakaan. Tosin, hän oli varmaan tavannut sellaisia ennenkin.
"Asettomuus voi olla hyväkin asia..."
Roherdiron välillä toivoi, että osaisi olla aseeton ja puolueeton sotaa ajatellen. Hän ei halunnut sen enempää aiheuttaa kuin kokea tappamisen tuskaa. Mutta hän ei voinut jättää tovereitaan eikä luottaa ihmisiin, ei ainakaan nyt. Sota jatkuisi, eikä sille voinut mitään.
Roherdiron huokaisi pikkuisen ja ikävät ajatukset kaikkosivat hänen mielestään, Shashin avatessa oven pajaansa. Sisältä tuleva lämmin, kutsuva valo sai haltian tyytyväiseksi. Kiitollisena nyökäten Roherdiron asteli sisälle pajaan ja katseli ympärilleen. Paikka oli hyvin kaunis ja kodikas, hyllyillä oli vaikka millaisia esineitä ja uteliaana Roherdiron asteli lähemmäs. Seassa oli sekä metallien palasia että puolivalmiita töitä, jotka kiinnittivät haltian huomion. Hän saattoi hyvin kuvitella, miltä puolivalmiit tetokset näyttäisivät lopulta. Miten taidokkaita ja yksityiskohtaisia, jokainen pieni koristelu oli oma taideteoksensa suuremman taideteoksen päällä.
"Uskomattoman kauniita.."
Roherdiron kuiskasi, vahingossa paljastaen ajatuksensa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 04 Joulu 2011, 22:31

Shashi ei voinut olla naurahtamatta.
"Et ole tainnut tavata kovinkaan paljon ihmeellissiä otussia jos olet kerran tyytyväinen asiassta"
Naga totesi virnistäen pitkästä aikaa hampaat välkkyen. Niin kauan kun sodanuhka leijui ilmassa, moni erikoisempi laji pysyisi piilossa. Nagat olivat, ainakin Shashin suku, piiloutuneet jo hieman ennen ensimmäistä sotaa. Vaikkakaan he eivät olleet kadonneet täysin jäljettömiin kuten jotkut.
"Ei aina. Luulissi että haltia tietää mitä voi tapahtua joss olet aseeton ja paha löytää ssinut"
Mies huomautti, kohauttaen olkapäitään.
"Me olemme ehkä olleet onnekaita, mutta kaikki eivät ssitä ole."
Naga lisäsi päästäessään pajan oven kiinni haltian asteltua sisään.

Toisen siirtyessä tarkastelemaan tekeillä olevia koruja, naga itse siirtyi hakemaan kattilaa jossa voisi lämmittää juotavaa. Shashi kohottautui vaivattomasti, vaikkakin hieman heiluvana, käärmevartalonsa varassa ottamaan kattilaa, mutta kuullessaan toisen kehuvan pieniä taideteoksiaan naga keskeytti hyllynsä koluamisen hetkeksi.
"Ne ovat oikeasstaan vain omakssi iloksi tehtyjä, lähiaikoina ei ole tullut mitään mielenkiintoissta tilaussta jotta olissin viissinyt käyttää sellaisseen paljoakaan aikaani."
Shashi totesi, tosin hymyillen samalla melko tyytyvisenä suorituksiinsa, ennen kuin kurottautui ottamaan haluamansa kattilan.
"Mitä haluat juoda? Ja otatko jotain syötävää?"
Shashi kysäisi, viipyen vielä katon rajassa ja tarkastellen kattoparrusta roikkuvia kuivattuja yrttejä. Korpit olivat siirtyneet myös sisään ja kaikki viisi istuivat kattoparrulla tarkkaillen lattiatason tapahtumia.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 22:57

Roheridon kyllä nautti kauniista asioista, kuten taiteesta. Melkein mikä tahansa saattoi olla taidetta niin halutessaan, ja korujen teko oli yksi sellainen. Haltia ei kehdannut koskettaa yhtäkään työtä, mutta olisi kyllä mielellään tarkastellut näkemäänsä vähän lähemmin. Rohendiron saattoi hyvin kuvitella käyttävänsä jotain noista upeista luomuksista, kaulakorua tai vaikkapa viitan solkea. Aikaisemmat keskustelut sodasta unohtuivat samantien. Kuka voisi ajatella surullisia asioita, kun näki jotain näin piristävää? Joissain koruissa oli kauniita kiviä, jalo-, tai puolijalokiviä. Varsinkin siniseen vivahtavat koristukset olivat Rohendironin mieleen.
"Mikäli ikinä löydän vaimoa, lupaan tulla ostamaan koruni hänelle sinulta."
Rohendiron hymähti itsekseen. Hän ei ollut erityisen naistenmies, ihastui silloin tällöin, muttei ollut muodostanut mitään pysyvää suhdetta. Ehkäpä haltia oli vain turhan nirso, mutta hän halusi olla varma suhteesta, ennen kuin teki mitään päätöksiä. Ei sillä, että Rohendironilla nyt mikään tulipalokiire olisikaan. Huomio kiinnittyi pian takaisin Shashiin ja Rohendiron jätti hetkeksi korut, kävellen takaisin huoneen keskustaan. Hän ei oikein tiennyt, missä kehtaisi istua ja missä ei.
"Minulle kelpaa mikä vain. Otan samaa, mitä sinäkin."
Shashi oli uskomattoman vieraanvarainen ja Rohendironille alkoi tulla vähän kiusaantunut olo, saattoiko hän missän vaiheessa korvata ystävällisyyttään.
"Mutta älä näe vaivaa takiani."
Haltia muisti lisätä. Uteliaana Rohendiron käyskenteli hieman ympäriinsä, ennen kuin siirtyi Shashin seuraan takaisin. Olisi ihan jännittävää nähdä, mitä naga söi. Varmaankin ihan tavallista ruokaa, vaikka eihän siitä voinut olla täysin varma.
"Miten nagoja tapaa niin harvoin? Onko sukusi harvinainen tai arka?"
Oli vaikea kuvitella niin mahtava olento araksi, mutta pakkostahan sitä vähän ujostui, jos ihmiset halusivat tappaa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 05 Joulu 2011, 00:01

Shashi naurahti toisen lupaukselle, sillä se ei olisi ensimmäinen kerta kun joku ostaisi vaimolleen korun nagalta. Tai rakastajattarelleen. Rikkaat miehet varsinkin tuntuivat jakelevan koruja kaikkiin suuntiin välittämättä siitä, mitä muut asiasta ajattelivat. Shashi ei ymmärtänyt kuinka joskus oli edes viitsinyt tehdä sellaiselle koruja. Sen sijaan haltian aito mieltymys taidekappaleisiin oli jotain mitä naga itsekin ymmärsi.
"Joss jokin tavallissen kiven sisältävä metallikoru kiinnosstaa, olet vapaa ottamaan ssen"
Naga naurahti, päätyen sittenkin ottamaan hyllyltä teepannun ja laskeutuen sen kanssa takaisin maan tasolle napattuaan muutaman mausteyrtin mukaansa.
"Ja kyllä niitä saa kosskea, pyrin tekemään koruista arkikäytön kestäviä"
Mies lisäsi huvittuneena, siirtyi nurkassa olevan vesitynnyrin viereen ja täytti pannun vedellä laittaen sen sitten roikkumaan tulen ylle. Sitten Shashi nappasi muutaman puuklapin ja heitti ne tuleen yrttien kanssa. Tuli vaikutti suorastaan nappaavan yrtit itselleen ja se roihahti nopeasti paremmaksi liekiksi ja hipoi melkein teepannun alareunaa.

"Voit isstua mihin vain mahtuu, en isse tarvisse tuoleja joten niitä on vain muutama. Ja turha kuvitella että sinussta olissi mitään vaivaa."
Naga totesi haltialle viitaten nurkkaan joka sisälsi lähinnä selvästi köyhempien henkilöiden tavaraa, joita naga oli ajankulukseen korjaillut. Toinen tuoleista oli jopa sillä hetkellä tyhjänä.
"Ja ssinä, lopeta se pannun pohjan ssyöminen"
Naga sanoi kääntyessän tulen suuntaan sen yhä osuessa pannun pohjaan. Hetken harkinnan jälkeen liekki asettui aavistuksen alemmas ja Shashi nyökkäsi sen suuntaan.
"Ei oikeastaan, vältämme vain mieluummin kaikenlaissia yhteenottoja ja ssamalla vältymme epämiellyttäviltä vierailta. Vaikka nykyään ei kyllä kosskaan tiedä kuka eksyy taloon."
Shashi vastasi haltialle, ottaen vihdoin huivin kaulastaan ja vieden sen oven viereiseen naulakkoon, ennen kuin palasi takaisin ahjon viereen, kiertyi kerälle ja kävi käärmeosansa päälle istumaan ja katseli haltiaa pää hieman kallellaan.
"Ssillä kerro minulle, ovatko haltiat voittaneet mitään sodallaan näiden vuossien aikana?"
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 05 Joulu 2011, 08:59

Roherdironin suipot korvat liikahtivat hieman, hänen kuullessa erikoisen toteamuksen Shashin suusta. Hänkö voisi todella ottaa jonkun noista kivettömistä koruista? Siitä vain? Rohendironista ajatus oli jokseenkin erikoinen. Korut olivat uskomattomia, kauniita taidetoksia jokainen, mutta haltialla ei ollut niihin mitään sidosta. Hän käytti harvoin koruja, joten niiden piti olla jotenkin tärkeitä Rohendironille itselleen, ennen kuin hän käytti mitään.
"Harkitsen asiaa."
Rohendiron oli vastannut ympäripyöreästi, kun ei halunnut ihan suoraan sanoa ajatuksiaan. Sitäpaitsi, nekin harhailivat jo kuuman juotavan puoleen. Haltia ripusti paksun talviviittansa naulaan, ja jälleen kerran katseli asuntoa. Rohendiron ei ollut huomioinutkaan, että Shashin asunnossa ei tosiaankaan ollut juuri lainkaan tuoleja. Nekin olivat niin itsestäänselviä huonekaluja, asunnon omistajan ruumiirakenteesta riippumatta. Eipä sillä Rohendironille ollut mitään väliä, hän voisi istua hyvin vaikka lattialla, haltia ei ollut turhan kranttu. Mutta lepo teki hänellekkin hyvää, sama se, missä istui. Melkeinpä herttaisesti Rohendiron katseli tulta, joka huokui olemuksellaan kutsua lämmitellä ja kerätä voimia sen punakeltaisessa loimussa. Mille tahansa rodulle tuli oli alkukantainen, vaarallinen ja turvallinen voima, joka herätti ajatuksia. Shashin puhuminen tulelle ja varsinkin sen totteleminen sai jopa haltian säpsähtämään hieman.
"Oletko maagi?"
Rohendiron ei ennättänyt valjastaa kieltään yhtään kauniimpia ja kohteliaampia sanoja varten, vaan hetken hämmästyksensä huumassa esitti kysymyksensä lyhyesti ja ytimekkäästi.
Luultavasti Rohendiron olisi pahoitellut epäkohteliaita sanojaan, mikäli aihe olisi vielä pysynyt tulessa, mutta se siirtyi Shashin rotuun, joka oli kieltämättä paljon mielenkiintoisempaa.
"Kuin metsän puut, jotka ottavat vastaan ja kestävät myrskyt."
Rohendiron mutisi vastaukseksi. Olihan se ihan hyvä tapa elää, mutta silloin joku toinen helposti juoksi ylitse, mikäli ei laittanut yhtään vastaan. Tosin, Shashin sanoissa oli järki, kun nuo kaksi lausetta yhdisti. Sen enempää haltiat kuin ihmisetkään eivät olleet saavuttaneet paljoa tällä sodalla. Pikemminkin teurastuksella.
"Kumpikaan osapuoli ei ole voittanut mitään. Uskon, että moni, ainakin haltia, haluaisi laskea aseensa, mutta miten voisimme? Tämä on kotimme, kukaan ei saa ottaa sitä väkivalloin, ja meidän on puollustettava itsellemme rakasta maata. Ihmiset eivät osaa elää harmoniassa muiden rotujen kanssa, kuten me, he haluavat omistaa jopa tuulen, maan, veden ja tulen."
Rohendiron puristi kättään nyrkkiin puhuessaan ja hänen äänensä muuttui ensin kireäksi, sitten surumieliseksi.
"En ole ollut taistelussa vielä itse, mutta sen kauhut kiirivät aina kotimetsään asti. Naiset ja lapset itkevät kaatuneiden miestensä ja isiensä perään, kaatuneet toverini ja hevoseni...Ja minkä takia tämä kaikki turha verenvuodatus?"
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 05 Joulu 2011, 09:43

Haltian ilmoittaessa harkitsevansa korun ottamista, naga nyökkäsi ja viittasi sitten kädellään haltian korua kohden.
"Saanko katsoa koruasi lähempää?"
Shashi kysäisi sitten, ennen kuin unohtaisi kokonaan asian. Jos toinen halusi siihen jotain pieniä muutoksia, se tuskin olisi nagalle ongelma. Tosin naga epäili, että saattaisi joutua pitämään korun muutaman päivän pajassaan jos aikoi mitän kunnollista sille tehdä.
Toisen maagi utelu sai nagan hetkeksi hämmentyneeksi, ennen kuin tulesta kuului räsähtävä ääni ja naga tajusi tulelle juttelunsa vaikuttavan jonkin sortin maagin toimilta. Shashi pudisti nopeasti päätään haltialle.
"Ei ei ei ei... Kyllähän sinäkin ymmärrät puhetta?"
Naga naurahti ja kurottautui sitten tulta kohti, sivellen tulen pintaa kädellään. Tuli reagoi nojaamalla Shashin kättä kohti.
"Se on virvatuli. Tosin, joutunut muuttumaan normaalimmaksi tuleksi jotta pystyisi lämmittämään pajaa ja mökkiä"
Mies selitti, vetäessään kätensä pois, vahingoittumattomana. Tuli asettui jälleen nätisti ja normaalina lämmittämään pannun pohjaa.

Haltian vertaus metsän puihin hymyilytti nagaa, sillä tämä sota tuntui edustavan kunnollista rajumyrskyä. Metsä kesti, vaikka puita kaatuikin. Oikeastaan Shashi itse toivoi, että noin olisi molemmilla puolin.
Toisen puhe sai nagan toisaalta nyökkäämään ja toisaalta pudistamaan päätään.
"Eivät kaikki ihmiset ole samanlaisia, kuten eivät ole haltiatkaan."
Shashi totesi, viitaten kohti korujaan ja toisaalta nurkassa olevia työkaluja kohden.
"Usko tai älä, mutta olen joutunut tekemisiin monien eri mielipiteiden kanssa."
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 05 Joulu 2011, 20:01

Rohendiron ei halunnut olla osa sotaa, mutta ei hän voinut jättäytyä siitä poiskaan. Hänen kunniansa, moraalinsa ja rakkaus lajiinsa ei yksinertaisesti antanut hänelle tilaisuutta kääntää selkäänsä tälle kaikelle. Rohendironista pääsi jälleen syvä huokaus, ja haltia katseli iloisesti tanssahtelevaa tulta. Miten onnekas tuli olikaan, kun ei tiennyt itse aiheuttamistaan vahingoista vihollisten leirissä. Se vain teki, mihin se oli luotu, poltti asioita ja ruokki itseään puisella aterialla. Tuli ei ollut paha. Se vain olemassa, eikä tehnyt mitään tahallisesti. Sanottiin, että tuhosta syntyi aina jotain uutta, ehkäpä myös tämä sota olisi väistämätön, jotta jotain uutta voisi syntyä. Mutta oliko se silti oikein, molempien osapuolien yksilöt kärsivät? Rohendiron ei tiennyt itsekkään, vihasiko hän ihmisiä, vai säälikö näitä ainoastaan. Yhtä kaikki, paha maku tuntui suussa, haltian vain kuullessa rodun nimen. Rohendiron ei tiennyt Shashin ikää, eikä lähtenyt sitä arvuuttelemaan (hän uskoi nagan olevan itseään vanhempi), mutta tuolla käärmemäisellä olennolla oli fiksuja kommentteja, vaikka ne kuullostivat niin yksinkertaisilta. Aluksi haltia ei sanonut mitään, katseli vain ajatuksissaan tulta, joka paloi nyt rauhallisemmin, Shashin hillitessä sen intoa.
"En ole vielä tavannut hyvää ihmistä."
Rohendiron mutisi. Mutta kuten hän oli aikaisemmin maininnut, hän tosiaan oli nuori haltia. Mitä tahansa saattoi vielä tapahtua. Rohendiron käänsi huomionsa liekeistä Shashiin ja hymähti pikkuisen.
"Uskon sanaasi, ystäväiseni. En itse usko, että on olemassa oikeaa mielipidettä. On vain tuntemuksia ja ajatuksia eri asioista."
Shashin seura oli jotenkin miellyttävän rauhallista, mahtoiko johtua juuri siitä, että naga oli puolueeton. Silloin saattoi olla samaa mieltä molempien osapuolien kanssa.

"Mikäli et pahastu, sodasta puhuminen ei ole hyvä aihe rauhallisiin hetkiin, kuuman juoman merkeissä."
Rohendiron otti vähän paremman asennon istumapaikassaan. Hänen oli vaikea unohtaa, miten Shashi oli koskettanut tulta ja se oli kietoutunut hänen kätensä ympärille, kuin kehräävä kissa omistajansa jalkoihin.
"Tuli harvemmin suostuu kuuntelemaan ketään. Miten erikoista. Sallisikohan se minunkin kosketuksen?"
Oli ihmeellistä, miten Shashi oli saanut ystäväkseen tulen. Se ei vastannut kellekkään.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 05 Joulu 2011, 21:07

Haltian toteamukselle naga kohautti olkapäitään.
Myös moni talonpoika pitää kaikkia haltioita pahoina
Shashi huomautti hieman hymyillen, sillä suurimmalla osalla köyhemmästä väestä oli vieläkin suuria ongelmia tuoda mitään nagalle korjattaviksi mitään. Mutta ne muutamat jotka toivat, osasivat sentään käyttäytyä kohteliaaksi ja toivat aina nagalle jotain vaihtokaupaksi tavaran korjaamisesta. Ei niin, että heistä haltian kaltaista keskusteluseuraa olisi saanut.
Jokainen katsoo asioita omasta näkökulmastaan. Olen tekemisissä molempien osapuolien kanssa joten olen tiedän hieman molempien asioista ja mielipiteistä, ei sen enempää
Shashi totesi, myönnellen toisaalta myös haltian kantaa oikeasta mielipiteestä.

Kieltämättä aihe ei ole paras mahdollinen rauhalliseen iltaan, vaikka tällaisina aikoina sota tuntuu olevan kaikkien ajatuksissa
Naga naurahti hiljaa, kohottautui pystyyn ja siirtyi taas yrttien alle. Shashi nousi katon korkeuteen, valitsi muutamia yrttejä ja laskeutui takaisin. Vesi alkoi pikkuhiljaa kiehua.
Jos heität yrtin ensin, voit ainakin onnistua suuremmalla varmuudella. Tosin, jos virvatuli päättää purra, se ei todellakaan tunnu mukavalta, mutta saavissa on viileää vettä.
Shashi totesi hymyillen, heilauttaen toista kättään kohden ahjon lähellä olevaa vesisaavia, ennen kuin ojensi kädessä olleet yrtit haltialle ja kääntyi ottamaan teepannun pois tulelta ahjon reunalle. Loput yrtit Shashi laittoi ohueeseen kangaspussiin, jonka tämä laski pannuun hautumaan.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 05 Joulu 2011, 21:49

Mikäli aihe olisi vielä ollut sodassa, Rohendiron olisi voinut kysyä Shashin omaa mielipidettä asioihin, mutta ne olivat tulleet aika hyvin selville aikaisemmin, nagan kertoessa näkemyksensä ja haltian verratessa sitä metsiin. No, asia oli jo loppuunkäsitelty, ja Rohendiron alkoi olla enemmän kiinnostunut tulesta, ja varsinkin teestä.
"Minun täytyy tunnustaa, että keskustelu kanssasi on miellyttävää. Suhtautumisesi molempiin osapuoliin on mukavan neutraali ja sanojesi käyttö on harkittua."
Rohendiron hymähti itsekseen ja seurasi katseellaan, kuinka Shashi poimi taas yrttejä. Käärmeenpyrstön kanssa mahtoi päästä aika korkealle, se ei ollut yhtään hassumpi ruumiinosa jalkojen tilalle. Tuossa kahden olennon yhdistävässä kehossa oli niin paljon kaikenlaista uutta ja jännittävää, josta Rohendiron olisi halunnut kysyä. No, ehkä joskus toiste, jos koskaan. Haltian yleinen ajatus oli, että oli kaikkein turvallisinta pysytellä vain hiljaa.
"Moni eläin on purrut minua, muttei koskaan tuli. Toivottavasti se pitää minusta."
Kiitollisena Rohendiron otti yrtit vastaan. Hän oli nähnyt tulelle uhrattavan, muttei koskaan ollut ajatellut sen haluavan todella jotain itselleen. Noustessaan takaisin seisomaan, Rohendiron myös muisti jotain, minkä oli melkein täysin unohtanut.
"Ai niin. Kaulakoruni. Luotan taitoihisi tehdä siitä hienon."
Haltia riisui hevosenjouhikorun ympäriltään. Sen keskellä välkehti palanen metallia, karigatyyri hevosen päästä. Rohendiron ojensi korun Shashille, ja siirtyi itse tulen ääreen. Hetken aikaa hän vain katseli tulta, aivan kuin odottaisi sen tekevän jotain, ehkäpä ääntelevän tai liikehtivän eri tavalla. Mutta ainakin toistaiseksi tuli napsahteli itsekseen, puhui omaa kieltään ja liikkui miten huvitti. Se ei tainnut olla kiinnostunut haltiasta sen enempää, kuin eläinsuojan vuohi orista. Josta haltialle tulikin mieleen..
"Voinko kysyä, onko sinulla vuohi ja lampaat pelkästään lemmikkeinä ja ystävinä, kuten korppisi?"
Joita ei ollut näkynyt vähään aikaan. Rohendiron heitti yritit tuleen, kuten Shashi oli tehnyt aijeimmin ja varovasti, hyvin hillitysti ja rauhallisesti, ojensi kättään lähemmäs virvantulta.
Forte
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron