Viilenevä syksyilma tekee tepposet //Forte


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Joulu 20, 2011 12:37

Oli onni, että he olivat saaneet osakseen juuri haluamansa ammatit. Haltian olisi ollut hyvin vaikea kuvitella Shashia tekemässä työtään, ei siksi, että tuolla ei ollut jalkoja, vaan siksi, että nagat nukkuivat talvihorrosta. Hevoset kaipasivat myös silloin huomiota. Rohendiron itse taas ei olisi koskaan kestänyt korusepän piperrystä, häneltä olisi mennyt hermot. Hän piti enemmän isoista kuvioista ja liikkeistä. Ammatit olivat menneet oikeisiin osoitteisiin ja haltia tunsi olonsa kieltämättä ylpeäksi Shashin kohteliaisuudesta. Rohendiron oli kiertänyt mukavasti aiheen sodasta, siitä ei ollut mitään iloa puhua. Shashi oli selvästi hienotunteinen asiassa, ja jätti asian myös sikseen, jatkaen Rohendironin aloittamasta aiheesta hevosten uskollisuudesta. Välillä Shashi tosin hävisi hoitamaan iltapalaa, ja tuli pian takaisin teen kanssa. Se tuoksui mielettömän hyvälle, ja Rohendiron suoristautui paremmin istumaan, koska oli aikaisemmin röhnöttänyt puoliksi pöydällä.
"Sinun pitäisi nähdä, mitä kaikkea se suostuu tekemään pyynnöstäni. Ori tietää, että pidän siitä huolen, se uskaltaa päästää sinut lähelle, koska luottaa minuun. Kuka tahansa hevosistani päästäisi, jos näkisi minut kanssasi."
Rohendiron selitti näkökantansa asiaan, Shashin hakiessa vielä hunajaa teen kanssa. Sitä haltia ei olisikaan kehdannut pyytää, mutta miten paljon hän pitikään hunajasta. Ja ylipäätänsä kaikesta makeasta.
"Tietysti, aivan kuin olisit lukenut ajatukseni."
Rohendironin hymy nousi melkein korviin asti, hänen nähdessä hunajapurkin. Hän voisi syödä hunajaa melkeinpä sellaisenaan purkillisen. No, ei ehkä ihan. Siitä tuli helposti vähän kehno olo isoina määrinä.

Rohendiron ei ollut varma, oliko hyvä idea lisätä viini suoraan teehen, vai heidän molempien omiin mukeihin, jotka heillä vielä olivat aikaisemmasta teehetkestä. No, Shashi saisi itse päättää, paljonko halusi viiniä, joten Rohendiron kaatoi vain omaan kuppiinsa tilkan punertavaa nestettä pohjalle, ennen kuin kaatoi teetä siihen päälle. Yhdistelmä oli hyvän tuoksuinen, makea ja kesäinen. Ja siihen kun laittoi vielä vähän hunajaa, oli teetaivaassa. Rohendiron ainakin näytti niin raukealta ja onnelliselta, aivan kuin kanarialinnun syönyt kissa.
"Huomioin äsken, että..no, miten sen sanoisi..tunnustelet ilmaa aika paljon kielelläsi. Haistatko sillä, kuten tavalliset käärmeet?"
Rohendiron kysyi samalla, kun pyöritteli juomaa mukissa.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ti Joulu 20, 2011 9:20

Shashi nyökkäsi haltian selitykselle, ymmärtäen hyvin tuon idean joka myös tuntui tuottavan myös tulosta. Ainakin mitä tuon yhden eläinsuojassa seisovan nelijalkaisen ratsun perusteella saattoi sanoa. Ja nähtävästi toiselle kelpasi hunaja. Naga kohotti hieman kulmiaan, mutta naurahti sitten ja laskeutui hunajapurkki kädessään alas vieden sen pöydälle.
Ihan sitä en sentään pysty tekemään
Mies naurahti ja oli jo melkein istumassa, ennen kuin lähtikin taas kylmäkellaria kohti. Iltapalan valmistuminen kuitenkin kestäisi vielä hetken, joten naga saattoi vallan hyvin järjestää heille jotain välipalaa. Mukaansa Shashi nappasi matkan varrella hyllyltä laakean lautasen. Liikkuen kellarissa paljon haltiaa ketterämmin ja tutummin, nagan kun ei oikeastaan tarvinnut kuin kurotella hyllyille, tämä nappaili käsiinsä erilaisia lasipurkkeja. Jokaisesta purkista löytyi erilaisia sokeroituja marjoja tai hedelmiä ja näitä mies asetteli omiin kekoihinsa lautaselle.

Kun valikoima alkoi lähestyä kymmentä lajiketta, naga laittoi purkit takaisin paikoilleen ja palasi ylös lautasta toisella kädellään taiteillen.
Toivottavasti pieni välipala ei haittaa, sillä epäilen iltapalan joutuvan paistumaan oletettua kauemmin
Shashi naurahti, asettaen lautasen pöydälle ja käyden taas itsekin istumaan ja kiertäen häntänsä löyhälle kerälle ympärilleen tyynyjen päälle. Huomattuaan haltian jo kaataneen itselleen juotavaa, Shashi ei voinut olla hymyilemättä toisen ilmeelle, päätyi myös naga kaatamaan itselleen kupillisen. Tosin suuremmalla viinimäärällä kuin haltia. Kaksijalkaisten juoma kun ei helposti saanut nagan kaltaista olentoa edes humaltumaan. Shashi lipaisi kielellään ilmaa ennen kuin testasi juoman kuumuutta pienellä hörpyllä. Rohendironin esittämä kysymys siis joutui odottamaan hetken vastausta, ennen kuin naga asetti vielä liian kuuman juomansa takaisin pöydälle.
Se on.. oikeastaan melko tiedostamaton tapa. Mutta kieltämättä se parantaa hajuaistia
Shashi vastasi hieman miettivänä, sillä tämä ei tosiaan kiinnittänyt asiaan yleensä huomiota.
Kerrotaan että vanhoina aikoina myrkylliset kehittivät siksi itselleen tavan haistella kielellä, koska metsästimme silloin myrkyn avulla ja puolikuollut saalis piti löytää ennen kuin se pääsi liian kauas tai joutui jonkun muun suuhun
Mies lisäsi hieman huvittuneena hymyillen ja kokeili taas juomaansa. Suurempi määrä kylmää viiniä auttoi kuuman veden jäähdyttämisessä.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Joulu 20, 2011 10:21

Rohendiron oli lievästi huvittunut Shashin kadotessa taas maan alle, kuin jokin tarinoiden muinaispeto. Hupaisaa, miten paljon käärmemäinen kehonjatke herätti mielikuvitusta. Mutta enemmän kuin käärmeen häntä, Rohendironin kiinnostuksen herättivät sokeroidut hedelmät ja marjat, joita Shashi oli tuonut pöydän ääreen. Haltia katseli rakeisen, melkeinpä kristalliselta näyttävän pinnan omaavia herkkupaloja. Tätä menoa Rohendiron lihoisi yhdessä illassa enemmän kuin koko kesässä. Toisaalta, saihan elämässä vähän herkutella, hyvää seuraa, teetä, hunajaa ja sokeria, mitä muuta voisi tarvita kylmään talvi-iltaan?
"Tätä kutsuisin jo vieraanvaraisuudeksi. Minulla ei taida olla syytä lähteä enää ollenkaan."
Rohendiron virnisteli hieman, napatessaan muutaman, sokeroidun kirsikan suuhunsa. Ainoa asia, mikä sillä hetkellä saattoi haltian mieltä kalvaa oli se tosiasia, ettei hän voisi koskaan maksaa Shashille takaisin tämän ystävällisyyttä. No, olihan Rohendiron tosin noukkinut nagan mukaansa varmalta paleltumiselta, mutta ei kai siitä tarvinnut näin runsaasti kiittää? Shashi oli kyllä ollut todella mukava Rohendironille koko illan, ja haltian olo oli parempi, kuin pitkään aikaan. Toistaiseksi molemmat keskittyivät enemmän kuumaan juomaansa, kuin toisiinsa, ja Rohendiron puhalteli hiukan kuppiin, yrittäen edes pikkuisen jäähdyttää teetä. Hän ei ollut viitsinyt tivata uudelleen Shashia tämän kielestä, naga vastaisi ajallaan, jos haluaisi. Mutta nagan sittemmin puhuessa, haltia notsi katseensa tähän.
"Todella erikoinen ja uniikki tapa, en ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi mitään samankaltaista taitoa. Haltiat luottavat metsästyksessä enemmän näköönsä, pyrimme tappamaan saaliin siihen paikkaan."
Rohendiron tiesi, että oli olemassa käärmeitä, jotka myös kuristivat uhrinsa, eivätkä käyttäneet lainkaan myrkkyä, mutta varmaan sellainen olisi nagalle vähän hankalaa, vaikka heillä voimakas häntä olikin.
"Oletko sinäkin myrkyllinen?"
Rohendiron kysyi äkkiä uteliaana. Ei sillä, että hän olisi pelännyt Shashin myrkyttävän häntä, mutta varmaan nagojakin oli erilaisia, myrkyllisiä ja myrkyttömiä.

Kysymyksensä jälkeen Rohendiron oli hetken aikaa hiljaa ja keskittyi teehensä, sekä hedelmien napsimiseen aina aika-ajoin. Ulkona oli jo pimeää, eikä ikkunoiden takana vaikuttanut olevan maailmaa enää laisinkaan. Jossain hyvin kaukana ja hyvin heikkona erottuin susien ulvontaa. Se oli jotenkin talvinen ääni, hyvin kaunis yön laulu. Paitsi jos sattui olemaan ulkona niiden kanssa. Rohendiron laski hetkeksi teekupin takaisin pöydälle.
"Kuule Shashi, olet ollut mitä parhain isäntä tämän illan, mutta minulla ei ole mahdollisuuttakaan korvata vieraanvaraisuuttasi. En tiedä, osaanko itse edes olla yhtä huomaavainen."
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Joulu 21, 2011 8:26

Naga naurahti toisen sanoille ja nappasi itse muutaman hunajaisen omenanpalan suuhunsa.
Ehkä tätä voisi enemmän kutsua suorastaan huonoksi tavaksi
Shashi totesi ja asettui hieman mukavammin tyynyjen ja käärmeenkehonsa muodostamaan ympyrään. Ottaessaan taas pienen hörpyn juomastaan, mies sulki hetkeksi silmänsä ja nautti kupin lämmöstä ja mökin rauhallisesta ilmapiiristä. Oli suorastaan huvittavaa, että aina kun Shashilla oli vieraita, korpit pysyivät suurimman osan aikaa poissa. Sen sijaan yksin olevaa käärmettä ne eivät suostuneet millään jättämään muutamaa minuuttia pidemmäksi aikaa yksin. Haltian kommentoidessa nagan aiempaa kertomaa, mies avasi jälleen silmänsä ja hetkeksi normaalin pyöreiksi muuttuneet pupillit kapenivat taas punaisissa silmissä sopeutuakseen valoon.
Nykyään myös nagat käyttävät hyvinkin paljon jousta, sillä on kieltämättä kätevämpää tappaa saalis yhdellä kertaa. Vanha tapa ei tosin ole koskaan tainnut hävitä kokonaan
Shashi selitti, laskien kupin samalla pöydälle ja ottaen muutaman naposteltavan jälleen lautaselta. Haltian kysymys sai nagan nyökkäämään ja hymyilemään melko ylpeästi.
Ei minulla myrkkyhampaita ole vain näön vuoksi. Koko suku myrkyllistä, mikä on nykyään melko harvinaista. Sanotaan että suvun puhtauden takia siinä vielä esiintyy sylkijöitä
Naga lisäsi vielä, äänessä selvää ylpeyttä omasta perheestään ja otti sitten jälleen hörpyn teetä.

Rohendironin alkaessa taas puhumaan Shashi kohotti katseensa teekupistaan ja puhalteli edelleen hyvin lämmintä juomaansa. Haltian näkökanta nagan vieraanvaraisuudesta sai tämän kohottamaan kulmiaan ja sitten laskemaan kuppinsa alas pöydälle.
Loukkaat minua. En todellakaan odota saavani samanlaista kohtelua itselleni, sillä tämä on vain oma tapani
Shashi sanoi painokkaasti ja nousi sitten pöydästä käydäkseen jälleen katsomassa pajassa paistuvaa kanaa. Pajan ovella naga tosin pysähtyi ja pudisti hieman päätään, ennen kuin kääntyi katsomaan haltiaa.
Ja minulle tämä on vain pieni vaiva hyvästä seurasta
Mies lisäsi, ennen kuin siirtyi taas pajaan. Kana ainakin tuoksui varsin kypsältä ja tuli poksahti hiljaa huomatessaan oven auenneen, mutta ei vaikuttanut sen heränneemmältä.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Joulu 21, 2011 10:12

Rohendiron todella toivoi, ettei vahingossakaan säikäyttäisi Shashia, ties vaikka naga purisi häntä vaistomaisesti. Myrkkyhampaat kieltämättä olivat aikamoinen ase, Rohendiron olisi itse kaivannut sellaisia, joutuessaan vangiksi ja menettäessään toisen silmänsä. Myrkkyhampaita kun oli vaikea saada pois, kuten tavallisia aseita.
"Kunhan et päätä kokeilla hampaitasi minuun."
Rohendiron naurahti huvittuneena ja etsi jostain hedelmävuoren seasta itselleen päärynän mutusteltavakseen. Shashi tuntui olevan todella ylpeä hampaistaan ja nähtävästi myös verenperinnöstään. Mikäs siinä, Rohendiron ei tiennyt nagoista yhtikäs mitään, joten hän ei olisi oikea henkilö kommentoimaan asiaa, mutta hän ymmärsi sentään jotain puhtaasta sukulinjasta. Ainakin luuli ymmärtävänsä. Rohendiron todella toivoi, että hänellä olisi joskus kunnia päästä käymään nagojen kylässä, ja jos asia oli piilossa pysymisestä kiinni, Rohendiron ei kertoisi paikasta yhdellekkään elävälle sielulle, ei edes hevosilleen. Luvatessaan jotain, haltia oli sanansa mittainen mies, eihän hän ollut paljastanut edes haltiakylän sijaintia. Eikä siitä tosin olisi hyötyä ollutkaan, ihmiset eivät voineet löytää paikkaa.

"Pahoittelen sanojani, mutta oman kunniani puolesta on sanottava, että pyrin kohtelemaan muita, kuten he kohtelevat minua. Olet kohdellut minua todella hyvin koko illan, ja haluan tehdä samoin."
Rohendiron ei pyytänyt anteeksi kohteliaisuudesta, vaan koska todella tarkoitti sitä. Hän ei halunnut missään tapauksessa loukata Shashia, mutta haltian oma ylpeys ei antanut hänen vain lähteä seuraavana aamuna tekemättä edes jonkinlaista vastapalvelusta. Hän saattoi tehdä sen vuosien kuluttua, mutta tekisi kuitenkin. Rohendiron seurasi katseellaan Shashia, joka liikkui kohti pajaa. Nagan vielä kääntyessä, haltian kasvoille nousi ystävällinen hymy.
"Olen iloinen, että seurani on miellyttävää. Mutta jos tämä on sinusta pientä, haluaisin todella nähdä, minkä eteen olet valmis näkemään suuren vaivan."
Rohendiron naurahti hiljaa, kaataen lisää viiniä teensä sekaan. Se oli edelleen hieman turhan kuumaa.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti La Joulu 24, 2011 11:35

Shashi naurahti toisen toteamukselle ja virnisti hampaan välkkyen. Ne olivat kieltämättä varsin kätevä ase, vaikkakaan sellaiseen tarkoitukseen ei miehen niitä yleensä tarvinnut käyttää.
Voin lohduttaa sillä, että en ole kuolettavan myrkyllinen, ainakaan haltian kokoiselle, ja yleensä pidän kuitenkin aina jossain lähellä vasta-ainetta myrkylle
Naga lohdutti, sillä pahoinvointi, vatsakivut tai muut myrkyn oireet eivät kuitenkaan olleet kovin mukavia. Shashi oli sentään itse vastustuskykyinen omalle myrkylleen, muutoin myrkyntuottokyky ei olisi ollutkaan niin mukava. Päinvastoin.

Shashi hymähti hieman haltian sanojen puolesta, mutta pudisti sitten heti perään hymyillen päätään. Kunnia oli outo asia.
Jos olet sitä mieltä, olet vapaa tekemään niin. Mutta tiedät sentään, että minä en sellaista vaadi
Mies totesi siirtyen hetkeksi pajan puolelle, todeten paistoksen kypsäksi ja palaten hetkeksi nappaamaan mökin puolelta tarpeeksi suuren lautasen.
Aloittaisin sellaisessa tapauksessa ruuan teon vähintään päivää ennen, mutta yleensä kaksijalkaisille tuntuu riittävän napostelu
Shashi totesi naurahtaen siirtyessään taas pajan puolelle ja siirtäen sen jälkeen kanan lautaselle. Mies lisäsi vielä hieman maustetta ruuan päälle, taiteili jälleen uuden ruokalajin pöytään ja kaatoi itselleen lisää viiniä ja kuumaa vettä.
Ja sitä paitsi, en tulisi koskaan tyhjentämään kaikkia ruokavarastojani yksin
Mies naurahti istuessaan taas tyynyille ja kerätessään niitä häntänsä avulla jälleen sohvan tapaiseksi. Hetkeen tuskin taas tarvitsisi noustakaan mihinkään.
Suorastaan surullista, että mökin puolella ei ole takkaa
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Joulu 25, 2011 12:24

Rohendiron odotti rauhassa, että Shashi toi iltapalansa pöytään ja asettui mukavasti istumaan tyynyille, ennen kuin sanoi yhtään mitään.
"Varo mitä toivot, saatan kesällä hakea sinut aivan yllättäen seurakseni juhliin."
Rohendiron naurahti hyväntahtoisesti, syödessään lisää sokeroituja hedelmiä. Ai että miten paljon hän rakasti kaikkea makeaa, jostain syystä haltian puoli lautasesta olikin tyhjentynyt oikein reippaaseen tahtiin.
"Ja jos itse aijot pitää isoja juhlia, tulen mielelläni vaikka auttamaan valmisteluissa."
Rohendiron oli kieltämättä aika utelias näkemään, millä tavalla Shashi järjesti isoja pitoja. Tosin, eivät ne sinäänsä eronneet haltian kokemista juhlista varmaankaan ruuan määrän perusteella, kun Rohendironin veli oli ilmoittanut kihloistaan, heidän äitinsä oli edellisenä päivänä alkanut laittaa ruokaa kihlajaisjuhlia varten ja ruokaa oli riittänyt sen jälkeen pariksi päiväksi.

Rohendiron asettui hieman paremmin tyynyille kyljelleen makaamaan ja nojasi päätään käteensä.
"Alkaako edestakainen luikertelu väsyttää? Kyllä minäkin voin jotain tehdä, jos on tarve."
Puhuessaan haltia katsoi uteliaana Shashin paistamaa kanaa ja ajatukset siirtyivät uudelleen virvantuleen. Erikoislaatuinen liekki oli jo vähän aikaa nakertanut Rohendironin ajatuksia, ja lopulta hän päätti esittää kysymyksensä ääneen.
"Virantulesi on omapäinen, miten olet saanut sen tähän rakennukseen ja ystäväksesi?"
Tai apulaiseksi, miten ikinä halusikaan ajatella. Ystävä ehkä oli vähän neutraalimpi ja kohteliaampi, joten sitä oli hyvä käyttää. Ehkäpä Shashi hallitsi magiaa, jostain syystä se ei yllättäisi Rohendironia millään tavalla. Muutenkin erikoinen tuttavuus.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti To Joulu 29, 2011 8:50

Naga naurahti haltia toteamukselle, sillä ehdotus ei ollut lainkaan epämiellyttävä. Juhlien paras puoli taisi olla se, että sieltä ei ainakaan puuttunut seuraa.
Ellen ole onnistunut kasaamaan itselleni suurta työtaakkaa, en lainkaan pahastuisi juhlista
Shashi totesi ottaessaan itsekin sokeroidun hedelmän. Kellarista löytyisi niitä vielä purkki kaupalla, eikä nagaa suinkaan haitannut että haltia oli tyhjentänyt omaa puoltaan. Miehen oma puoli oli pysynyt melkein koskemattomana muutamia suupaloja lukuun ottamatta.
Tämä paikka on liian pieni ja pidän sen mieluiten piilossa uteliailta. Ja yleensä tapana on, että kun joku järjestää meillä juhlat, siihen osallistuu koko suku. Mutta jos ympäriinsä hyörivä naga joukko ei pelota sinua, on lisäkäsille varmasti aina töitä.
Shashi naurahti ja otti kuppina taas käsiinsä, puhallellen nestettä saadakseen sen hieman jäähtymään.
Joudut toki varautumaan siihen, että olet itse se outo ilmestys meidän parissamme
Naga lisäsi huvittuneena, sillä kieltämättä naga yhteisö pyrki mahdollisimman hyvin pysymään erossa kahden osapuolen keskinäisestä kinastelusta. Ihmisten vihamielisyys oli saanut myös puolikäärmeet pitämään monen muun lajin tapaan entistä pienempää ääntä itsestään.

Tarvetta tuskin tulee heti, sillä en usko että saat kanan jälkeen enempää ahdettua itseesi. Eikä tämä haittaa minua. Kauemmin viipyviä vieraita on kuitenkin sen verran harvoin
Mies vastasi haltialle ja otti sitten pienen hörpyn kupistaan.
Ellet sitten halua hakea itsellesi lisää sokeroituja hedelmiä
Naga lisäsi hetken asiaa mietityttään ja loi huvittuneen katseen haltian puoleiseen osaan hedelmälautasesta. Rohendironin kysymys virvatulesta sai Shashin hymähtämään hiljaa ja ennen vastaamistaan naga kurottautui repäisemään itselleen palan kanan kylkilihaa.
Se kestikin kauan, sain nukkua muutamia öitä ulkona löydettyäni sen ja senkin jälkeen se ketale meni ja puri minua
Shashi hymähti hieman tuohtuneena, heitti kananpalasen suuhunsa ja nielaisi. Ennen jatkamistaan mies otti kanasta vielä toisen palasen.
Ei pitänyt minusta ollenkaan, enkä oikeastaan uskonut onnistuvanikaan. Mutta eräänä sateisena yönä se yllättäen ilmestyi väliaikaiseen katokseeni ja söi yrtit joita olin pitänyt kuivumassa alkuperäisen nuotion yllä
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti To Joulu 29, 2011 11:59

Rohendironia ei haitannut lainkaan olla se, jota katsottiin oudoksuen juhlissa. Tietysti nagoille oli outoa nähdä kaksijalkainen, jokaiselle rodulle oma lajikumppani oli oikea olento, muut lähinnä kummajaisia. Tietysti Rohendiron halusi pitää mielensä avoimena ja antaa itselleen tilaisuuden olla ihmettelemisen kohde. Hän saattoi helposti kuvitella, millaisen reaktion aiheuttaisi nagojen keskuudessa niille yksilöille, jotka eivät olleet kylästään poistuneet, olihan hän itsekkin hämmästynyt Shashin kohtaamista.
"Otan sen riskin mielelläni."
Rohendiron naurahti ystävällisesti ja pyöritteli jäljellä olevaa teetä kupissaan. Vähän nolostuneena Rohendiron huomioi sokeroidut hedelmät, joita oli kadonnut yllättävän iso määrä hänen puoleltaan, Shashin mainitessa niistä. Haltia punastui lievästi ja hetken aikaa katseli muualle.
"Luulen, että tämä riittää. Minun pitäisi aamulla päästä vielä hevosen selkään."
Rohendiron ojensi huomaamattaan kättään, ottaakseen lisää makeita suupaloja, mutta jätti aikeensa ja kätensä puoleen väliin matkaa. Ottaen huomioon, miten antelias Shashi oli, häntä tuskin haittasi hedelmien katoaminen, mutta Rohendiron tunsi itsensä vähän turhan ahneeksi sillä hetkellä. Jääkööt nyt vähäksi aikaa, ehkä hän voisi napsia lisää herkkuja sitten aamulla. Tai saada jopa purkillisen mukaansa.

Jätettyään hedelmät rauhaan, Rohendiron kiinnostui Shashin virvantulesta ja sen tarinasta. Haltia yritti kohteliaasti peittää huvittunutta nauruaan hihansa taakse, kuullessaan nagan kertomuksen virvantulesta, mutta se onnistui sangen huonosti, ja virne paljasti haltian ajatukset tarinasta.
"Kuin kulkukissa, sanoisin. Omalaatuinen ja ylpeä olento, joka antaa silittää vasta, kun itse tuntuu siltä."
Rohendiron hymähteli pikkuisen. Virvantuli vaikutti siltä, ettei todellakaan halunnut kenenkään apua tai seuraa, mutta heti kun tuli vaikeat olot, tuo kehräsi jaloissa. Toivottavasti yrtit olivat maistuneet.
"Mutta miten edes löysit sen? En ole tavannut ennen tulta, joka on noin oikukas, mutta kuitenkin niin komennettavissa."
Yleensä tulella oli oma tahto, sitä oli vaikea pitää kurissa ja järjestyksessä.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ma Tammi 02, 2012 3:52

Shashi naurahti miettiessään millaisen reaktion haltia saisi nagojen keskuudessa aikaan. Ainakin tuo olisi huomion keskipisteenä hyvinkin pitkään ja varmana puheenaiheena sitäkin pidempään.
Mukava kuulla, sillä huomiota tulisit saamaan
Mies totesi hieman naurahtaen. Totta kai kaikki nagat olivat kuulleet ulkopuolisista kaksijalkaisista, mutta läheskään kaikki eivät olleet noita edes nähneet. Vielä harvempi oli puhellut tai keskustellut kaksijalkaisten kanssa. Rohendironin jättäessä aikeensa syödä lisää hedelmiä, naga kiersi lautasta 90 astetta, jolloin sekä haltian että nagan puoli vaikutti melkein yhtä syödyltä. Samalla Shashi nappasi itselleen muutaman hedelmän.
Hyvin se näytti minutkin saavan selkäänsä, joten en usko että sinulla olisi ongelmaa
Mies totesi huvittuneena ja otti hedelmien jälkeen palan kanaa. Ainakin paisti oli hyvin maustettua.

Shashia itseäänkin oikeastaan huvitti virvatulen kanssa tapahtunut ensitapaaminen, vaikka sillä hetkellä se oli ollut kaikkea muuta. Naga nyökkäsi haltia kuvaukselle, joka oli kieltämättä varsin osuva.
Itse löytäminen ei ollut niin hankalaa, virvatulia löytyy hyvänä yönä sieltä sun täältä, vaikka ne saattavatkin kadota näkyvistä jos lähdet kävelemään kohti. Sanotaan, että ne osoittavat aarteiden paikkoja.
Mies totesi kaataen itselleen lisää vettä ja viiniä. Vesikin alkoi pikkuhiljaa harmillisesti jäähtyä.
Mutta tuo ei ole ihan normaaleimmassa muodossaan. En oikeastaan tiedä mitä se ajatteli muuttaessaan itsensä normaalin tulen kaltaiseksi vain syödäkseen yrtit
Shashi lisäsi kurottaen itselleen jälleen palan kanaa.
Hauska juttu, että oikeastaan taisin ensimmäistä kertaa kuulla virvatulen käyttämisestä ahjossa eräältä haltiasepältä. Eräältä vanhukselta. Mutta nykyään haltiakylästä ei kuulemma löydy virvatulia vaan niitä joutuu etsimään metsästä.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Tammi 03, 2012 11:45

Kevät oli kaukana, todella kaukana, mutta Rohendiron jo vähän suunnitteli tulevia kevään ja kesän juhlia, joihin kutsuisi Shashin tai joihin vastavuoroisesti itse menisi käymään. Ajatus tuntui niin kaukaiselta, mutta myös niin todelliselta, mikä tekikin siitä niin odotettavissa olevan. Toivottavasti talvi olisi pian ohitse, vaikka Rohendiron kyllä nautti talvesta ja sen kauneudesta. Ja olipahan jotain, mitä odottaa tulevaisuudessa. Koska tee alkoi olla vähän jäähtynyttä, Rohendiron ei vaivautunut kaatamaan sitä ollenkaan mukiinsa, ainoastaan viiniä. Se oli todella hyvää ja sai olon niin raukeaksi ja rentoutuneeksi. Tässä voisi istua vaikka koko illan juttelemassa mukavia Shashin kanssa. Sokerihedelmien napsiminen ei enää tullut kysymykseenkään, Rohendiron oli syönyt aivan tarpeeksi yhdelle illalle, mutta Shashille tuntui vielä maistuvan jopa kana. Uskomaton ruokahalu nagalla ja Rohendiron olisi ollut todella hämmästynyt, ellei hänelle oltaisi jo kerrottu aikaisemmin tämän käärmemäisen rodun ruokatottumuksista. Nyt Rohendiron tyytyi vain nojailemaan pöytään käsillään, typerän näköinen hymy kasvoillaan.

Virvantulta ei täältä nähnyt, mutta Rohendiron epäili, että se olisi pörhistellyt hienouttaan, molempien kehuessa erikoista luonnonilmiötä. Tai ainakin puhuessa siitä. Yleensä niin kauan, kun mitään negatiivista ei mainittu, ylpeät olennot rakastivat, kun niistä puhuttiin. Toki Rohendiron oli ennenkin nähnyt virvantulia, muttei yhtäkään, joka oli tullut taloon asti, pistänyt yrtit poskeensa ja käpertynyt takkaan, kuin pesään.
"Ehkä sillä on jokin outo syy pitää sinusta. Vaikka sinusta on kyllä aika helppo pitää."
Rohendiron hymähti pikkuisen, mutta Shashin lause sanoilleen sai haltian vakavoitumaan ja hiljentymään hetkeksi. Rohendiron käänsi katsettaan ikkunaan ja huokaisi syvään.
"Olen liian nuori ymmärtämään monia asioita, mutta olen kuullut, että haltioiden ja metsän ystävyys ei ole enää entisensä."
Rohendiron piti pienen tauon, ennen kuin jatkoi puhettaan.
"Enkä usko, että syy on vain ihmisissä, molemminpuoleinen viha kalvaa kaikkia, harmonia on järkkynyt. Luonto ei puhu enää kummallekkaan. Kunhan nyt tämä kaikki saataisiin vain päätökseen, mieluiten takaisin tasapainoon. Silloin voisin antaa anteeksi ihmisille heidän minulle aiheuttaman kärsimyksen."
Rohendiron sulki hetkeksi silmänsä mietteliäänä.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Tammi 04, 2012 1:02

Shashille ei ollut mikään ongelma napostella kanaa keskustelun aikana, toisaalta suurimpana syynä saattoi olla aikaisempi muutaman päivän paasto. Naga ei viitsinyt syödä kovinkaan usein, kun kylmällä ilmalla ei kerran kuitenkaan viitsinyt nenäänsäkään työntää ulos. Syömättömyys tosin johti sitten siihen, että kun ruokaa oli, sitä myös meni. Mies oli huomaamattaan syönyt jo melkein puolet kanasta asiaa sen kummemmin ajattelematta. Shashi melkein harkitsi myös käyvänsä lämmittämässä lisää teetä, mutta luopui melko nopeasti ajatuksesta ja otti vain paremman asennon tyynyillä. Haltiakin näytti tyytyvän pelkkään viiniin. Mies loi lyhyen silmäyksen viinipulloon, mutta tumman lasin ja huoneen hämäryyden vuoksi voinut sanoa kuinka paljon juomaa oli mennyt.

Kiitos, mutta epäilen että se vain pitää molemminpuolisesta hyötysuhteesta
Shashi totesi hieman huvittuneena ja teki pienen nyökkäyksen ulko-ovea kohden.
Täällä sillä on kuitenkin paljon mukavammat olot kuin ulkona, vaikka samalla se joutuukin tekemään hieman töitä
Naga totesi, sillä kylmä ja kostea ulkoilma ei välttämättä ollut kenenkään mielestä mukavaa. Toiset eivät ehkä välttämättä niin paljoa säästä piitanneet, mutta kuka saattoi loppujen lopuksi sanoa viihtyvänsä syksyn sateissa ulkona. Rohendironin sanat saivat Shashin kohottamaan hieman kulmiaan ja kääntämään päätään vinoon.
Ja kuitenkin kaikki lähtee tästä hetkestä
Naga mumisi hiljaa, ottaen kulauksen kupistaan ja nojaten tyynyistä kokoamallaan sohvalla taaksepäin. Miehen katse siirtyi katonrajaan tämän katseen muuttuessa hieman pohtivaksi.
Loppujen lopuksi et voi tietää, onko haluamasi se, mitä tarvitset tai mitä muut tarvitsevat. Aika näyttää. Tosin, joku on joskus tainnut sanoa, että kuolema on kaikille tasa-arvoinen. Silloinhan se tuo takaisin myös tasapainon?
Mies kysyi hieman huvittunut hymy huulillaan.
Kuolema myös palauttaa ruumiin maahan ja kiertokulkuun. Luontoon.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Tammi 04, 2012 1:25

Joku toinen olisi saattanut loukkaantua siitä, että Shashi käänsi sanat positiiviseksi eikä lähtenyt mukaan filosofiseen, ja yleensä kovin synkkään, ajatusmaailmaan. Mutta Rohendironista se lähinnä oli hienoa, oli hyvä nähdä asioiden toinen puoli, varsinkin sellaiselta, jota sota ei henkilökohtaisesti koskettanut. Rohendiron oli hetken hiljaa ja katseli Shashia, kunnes alkoi nauramaan. Nagalla oli positiivinen, joskin realistinen ajatusmaailma.
"Sinä saat kuolemankin kuulostamaan ystävällismieliseltä."
Tietysti Sashi oli oikeassa, ei ollut elämää ilman kuolemaa ja toisinpäin. Se oli ikuinen, aina olemassa ollut sykli, jota ei voinut katkaista. Kaikella tapahtumalla oli seurauksensa ja ne johtivat yleensä alkupisteeseen. Ja kuolema saattoi olla myös helpostus, Rohendiron oli joutunut joskus lopettamaan hevosia, joilla oli parantumattomia vammoja, kuten murtunut jalka tai selkäranka. Se oli silloin ainoa, lempeä ja ystävällinen teko.
"Maailma ei ole enää entisensä, mutta ehkei sen pidäkkään, muutos on lähtenyt liikkeelle ja ennemmin tai myöhemmin se palaa takaisin alkupisteeseen ja tasapainoon."
Rohendiron ei uskonut, että totaalista tuhoa tai paratiisia oli olemassa, aina jokin käynnisti liikkeen, joka johti lähelle jompaa kumpaa, mutta aina se päättyi siihen, mistä se alkoikin. Se, oliko prosessissa sivullisia uhreja, ei ollut kiertokulun kannalta tärkeää.
"Kaikki loppuu aikanaan. Kuten hyvä viini."
Rohendiron ei ollut tarkoittanut lisätä lauseeseensa mitään viinistä, mutta hän oli puhuessaan kaatanut viimeiset pisarat kuppiinsa. Aikaisemman kiertokulkupohdinna jälkeen tämä tuntui niin yksinkertaisuuteen taantumiselta, että Rohendiron alkoi uudelleen nauraa. Lieneekö syynä sitten hyvä tunnelma, alkoholi, vai niiden sekoitus, haltia oli tavallista hilpeämpi.

Hyvää ei voinut vastustaa, ja vaikka Rohendiron oli ollut varma, ettei söisi enää, hän löysi silti kädestään pian sokeroidun marjan ja söi sen, ennen kuin aivot ehtivät rekisteröidä koko asiaa ja kieltää häntä mussuttamasta enää enempää. Liian hyviä, jotta olisi voinut vastustaa. Eihän harakka voinut vastustaa kiiltäviä esineitäkään. Linnuista Rhendironille tulikin mieleen, ettei korppeja ollut näkynyt vähään aikaan. Luulisi niiden olevan ensimmäisenä kärkkymässä näin makeita ja herkullisia makupaloja. Korppeja, vuohi, kanoja..mistä ihmeestä Shashi löysi asukit pienoiseläintarhaansa?
"Tämä on ollut kyllä loistava päivä. Sinä et taida kaivata vielä lepoa?"
Ei sillä, että Rohendiron olisi itse väsynyt, mutta hän halusi varmistaa, ettei pidätellyt Shashia, jos tämä halusi nukkua.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Tammi 04, 2012 11:24

Shashi oli kai onnistunut uppoamaan jonnekin syvemmällekin ajatuksiinsa, sillä haltian alkaessa yllättäen nauraa tämä hätkähti ja melkein läikytti viininsä päälleen. Naga ei ollut osannut odottaa toisen naurunpuuskaa, mutta hymyili sitten huvittuneena ja naurahtikin hieman.
Kiitos, se tuntuu olevan yksi erikoisuuksistani
Mies totesi huvittuneena Rohendironin reaktiosta. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta että joku olisi loukkaantunut nagan ilmaistessa mielipiteensä, mutta toista miehen oma mielipide ei tuntunut haittaavan. Haltian puhuessa Shashi otti hörpyn kupistaan ja nojasi taas taaksepäin, tällä kertaa punaisten silmien katse taas haltiaan suunnattuna.
Tasapainoa ei ole ilman sekä hyvää että pahaa
Naga totesi nyökäten haltian sanoille, miettien samalla kuinka he olivat taas päätyneet juttelemaan syntyjä syviä. Mutta ainakaan ne eivät olleet tylsiä keskustelunaiheita tämän hetkisen vieraan kanssa. Rohendironin tosin lisätessä vielä toteamuksen viinistä naga ei voinut olla nauramatta toisen kanssa. Syvällisestä keskustelusta nopea siirtyminen hieman maanläheisempään.
Viinistä ei sentään tarvitse kantaa huolta, ystävä hyvä, sillä tätä viiniä löytyy vielä lisää kellarista
Mies totesi saatuaan naurunsa laantumaan ja viittasi kohti kellaria vapaalla kädellään.

Naga siemaisi omaa juomaansa hymyillen edelleen huvittuneena. Ilta oli mökissä harvinaisen eloisa, mutta mies ei pitänyt sitä lainkaan pahana asiana. Iltakin taisi tosin olla jo melko pitkällä mitä ikkunasta näkyvä pimeys antoi ymmärtää, mutta toisaalta syksyllä yöt pimenivätkin nopeasti.
Loistava seura tekee loistavan päivän itse kullekin. Ja ei, en voi sanoa vielä itseäni väsyneeksi. Kun kerran asiasta kysyit, kaipaatko itse nukkumaan?
Shashi kysäisi, katsellen haltiaa kulmat hieman koholla ja tarkasteli toista väsymyksen merkkien varalta. Naga itse kun pärjäsi vallan mainiosti muutaman tunnin unilla. Tosin viinin vaikutuksesta tämä saattoi nukkua pidempäänkin, vaikka käärmeruumis vaatikin enemmän alkoholia jotta se ylipäätään tuntui missään.
Mitä epäilet, kuinka paljon tästä yöstä on kulunut?
Shashi kysyi hieman huvittuneena. Mökkiä valaisevista muutamista öljylampuista ei oikein voinut mitata ajan kulua.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti To Tammi 05, 2012 12:38

Miten hupaisaa. Heidän keskustelunsa vaihtui syvälliseen ja hetkessä takaisin rentoon. Kumpi tahansa kelpasi Rohendironille, Shashi osasi olla hyvä puhekumppani kummassa aiheessa tahansa. Miten miellyttävää saada älykästä seuraa, jonka kanssa saattoi nähtävästi puhua melkeinpä mitä vain. Rohendiron ei jaksanut mennä enää takaisin aiheeseen kiertokulusta ja tasapainosta, oli paljon mukavampaa nähdä Shashin hymyilevän. Ja puhuvan mukavasti. Rohendiron havahtui siinä vaiheessa, kun kuuli Shashin sanovan häntä ystäväksi. Tähän asti, mikäli Rohendiron muisti oikein, Shashi ei ollut kutsunut häntä ystäväksi vielä, joten sana lämmitti suunnattomasti haltian sisintä. Hyvä tunne kävi läpi koko hänen kehonsa, oli aina mukavaa saada uusia ystäviä. Heillä molemmilla tuntui lisäksi olevan varsin mukavaa toistensa seurassa, Rohendironista oli mukavaa nähdä Shashin viihtyvän niin hyvin. Kuinka moni muka nauroi ja hymyili noin paljon hänen kanssaan? Shashi oli uskomaton kaveri.
"Jatkuvaan kiertokulkuun pitäisi kuulua hyvä viini."
Rohendiron hymähti pikkuisen ja pyöritteli tyhjää pulloa sormensa ja pöydän välissä.

Shashia ei väsyttänyt, joten Rohendiron nosti kohteliaan torjuvasti kättään, nagan esittäessä saman kysymyksen hänelle.
"Enpä juuri. Ainakin jos olen, en tiedä sitä vielä."
Rohendiron nojasti hieman vasten pöytää ja venytteli käsiään sen yli toiselle puolelle. Rohendiron tosin saattoi nukkua missä vain, vaikka hevosen selässä, jos matka olisi tarpeeksi tasainen. Sitä paitsi, kuka voisi edes harkita nukkumista Shashin seurassa? Mahdottomuus. Ainakaan Rohendiron ei uskonut näyttävänsä vielä väsyneeltä. Seuraava kysymys sai haltian katsomaan ympärilleen. Ei oikein näkynyt mitään, jonka turvin voisi mitata aikaa. Ulkona ei ollut valoa, ei edes pimeyttä, vain tyhjyys.
"Sanoisin, ettei vielä liikaa. Vielä on yötä jäljellä, jotta ehdimme avata yhden pullon viiniä."
Rohendiron ei sinäänsä ajasta välittänyt, tuskin mikään mahti maailmassa välitti, nukkuisivatko he päivällä vai yöllä.
"Muuten, voinko kysyä jotain vähän..yksityisempää rodustasi?"
Edelleenkin nagojen elämäntavat kiinnostivat, se aihe ei ollut kadonnut mihinkään.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö