Kirjoittaja Forte » 20 Joulu 2011, 22:21
Rohendiron oli lievästi huvittunut Shashin kadotessa taas maan alle, kuin jokin tarinoiden muinaispeto. Hupaisaa, miten paljon käärmemäinen kehonjatke herätti mielikuvitusta. Mutta enemmän kuin käärmeen häntä, Rohendironin kiinnostuksen herättivät sokeroidut hedelmät ja marjat, joita Shashi oli tuonut pöydän ääreen. Haltia katseli rakeisen, melkeinpä kristalliselta näyttävän pinnan omaavia herkkupaloja. Tätä menoa Rohendiron lihoisi yhdessä illassa enemmän kuin koko kesässä. Toisaalta, saihan elämässä vähän herkutella, hyvää seuraa, teetä, hunajaa ja sokeria, mitä muuta voisi tarvita kylmään talvi-iltaan?
"Tätä kutsuisin jo vieraanvaraisuudeksi. Minulla ei taida olla syytä lähteä enää ollenkaan."
Rohendiron virnisteli hieman, napatessaan muutaman, sokeroidun kirsikan suuhunsa. Ainoa asia, mikä sillä hetkellä saattoi haltian mieltä kalvaa oli se tosiasia, ettei hän voisi koskaan maksaa Shashille takaisin tämän ystävällisyyttä. No, olihan Rohendiron tosin noukkinut nagan mukaansa varmalta paleltumiselta, mutta ei kai siitä tarvinnut näin runsaasti kiittää? Shashi oli kyllä ollut todella mukava Rohendironille koko illan, ja haltian olo oli parempi, kuin pitkään aikaan. Toistaiseksi molemmat keskittyivät enemmän kuumaan juomaansa, kuin toisiinsa, ja Rohendiron puhalteli hiukan kuppiin, yrittäen edes pikkuisen jäähdyttää teetä. Hän ei ollut viitsinyt tivata uudelleen Shashia tämän kielestä, naga vastaisi ajallaan, jos haluaisi. Mutta nagan sittemmin puhuessa, haltia notsi katseensa tähän.
"Todella erikoinen ja uniikki tapa, en ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi mitään samankaltaista taitoa. Haltiat luottavat metsästyksessä enemmän näköönsä, pyrimme tappamaan saaliin siihen paikkaan."
Rohendiron tiesi, että oli olemassa käärmeitä, jotka myös kuristivat uhrinsa, eivätkä käyttäneet lainkaan myrkkyä, mutta varmaan sellainen olisi nagalle vähän hankalaa, vaikka heillä voimakas häntä olikin.
"Oletko sinäkin myrkyllinen?"
Rohendiron kysyi äkkiä uteliaana. Ei sillä, että hän olisi pelännyt Shashin myrkyttävän häntä, mutta varmaan nagojakin oli erilaisia, myrkyllisiä ja myrkyttömiä.
Kysymyksensä jälkeen Rohendiron oli hetken aikaa hiljaa ja keskittyi teehensä, sekä hedelmien napsimiseen aina aika-ajoin. Ulkona oli jo pimeää, eikä ikkunoiden takana vaikuttanut olevan maailmaa enää laisinkaan. Jossain hyvin kaukana ja hyvin heikkona erottuin susien ulvontaa. Se oli jotenkin talvinen ääni, hyvin kaunis yön laulu. Paitsi jos sattui olemaan ulkona niiden kanssa. Rohendiron laski hetkeksi teekupin takaisin pöydälle.
"Kuule Shashi, olet ollut mitä parhain isäntä tämän illan, mutta minulla ei ole mahdollisuuttakaan korvata vieraanvaraisuuttasi. En tiedä, osaanko itse edes olla yhtä huomaavainen."