Outo tapaaminen // Lotdow

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Outo tapaaminen // Lotdow

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 24 Tammi 2012, 18:16

~ Hime ~

Tyttö veti laukkuaan paremmin olalleen ja raahasi viikatettaan perässään. Lumikinoksissa oli vaikea kulkea, jos raahasi kaiken lisäksi viikatetta mukanaan. Vaaleat hiuskiekurat putosivat aina silmien eteen ja turhautunut neiti yritti aina puhaltaa ne pois. Olalla oleva laukku painoi, mutta haltiatytöllä oli muutakin ajateltavaa. Aluksi oli löydettävä jokin paikka, missä ei olisi hirveästi lunta. Pian tyttö löysikin sellaisen ja asetti laukkunsa kivelle. Hän yritti viikatteellaan aurata loputkin lumet pois ja avasi sitten laukkunsa. Tuo otti laukusta teltan* ja alkoi pystyttämään sitä löytämälle paikalle. Hime otti laukustaan pienen astian, jonka ajatteli täyttää vedellä. Hän vilkuili ympärilleen ja laittoi laukkunsa sitten sisälle telttaan. Tyttö laittoi viikatteensakin teltan sisälle.
"Toivottavasti kukaan ei tunkeudu telttaani, sillä aikaa kun olen poissa", hän mutisi puoliääneen ja lähti sitten kävelemään puroa päin, jossa oli yleensä ennenkin käynyt.

Hime saapui pian purolle ja mutristi hieman alahuultaan. Hän otti yhden kiven ja alkoi yhdestä heikon näköisestä paikasta rikkomaan jäätä. Jää alkoi halkeilemaan ja Hime otti pieniä jäänpalasia pois virtaavan veden päältä ja täytti mukaan ottamansa asian kylmällä vedellä. Tyttö joi hieman vettä ja täytti astian sitten uudestaan. Hän sulki sen ja nousi seisomaan. Hime katseli ympärilleen ja lähti sitten kävelemään takaisin leirintäaluettaan päin.

//*En ole varma milloin teltta keksittiin :DD
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 24 Tammi 2012, 21:36

Lelacã

Mainio sää? Pah. Koko päivä oli tuullut niin lujaa että kaikki suomut olivat jäätyneet pystyyn. Kauluskin oli kohmea. Lelacã kiemurteli eteenpäin ja tunnusteli kylmää maata käsillään. Lunta oli hänelle aika vähän, mutta kädet upposivat kinoksiin ikävästi. Lelacã tiiraili maastoa jos vaikka näkisi jotain mielenkiintoista. Mitään kiintoisaan ei kuitenkaan näkynyt. Käärme jatkoi matkaa samaisen tylsistyneenä, kunnes en ainoaan silmään iski jotain. Kauempana puiden takana kökötti kaikessa rauhallisuudessaan teltta. Ketään omistajaa ei näkynyt lähistöllä, saattoi olla sisäpuolellakin. Lelacã vilkuili ympärilleen ja lähti kohti telttaa. Normaali teltta, jossa ei vaikuttanut olevan ketään sisällä. Ja koska kukaan ei ollut lähellä, voisi käärme kaikessa rauhassa vähän tutkia paikkoja. Lelacã pisti yläruumiinsa teltan sisäpuolelle. Kauluskin mahtui juuri ja juuri mukaan, samoin etummaiset kädet. Ei mitään sen ihmeellisempää kuin laukku. Käärme tiesi ettei toisten tavaroita saisi penkoa mutta uteliaisuus vei voiton. Lelacä tarrasi laukkuun ja avasi sen. Hän ei ehtinyt hirveästi penkoa kun hänelle tuli sellainen tunne että joku katsoi häntä.

//Teltta keksittiin jo aiiiikoja sitten. Se on kehittynyt vuosien aikana :)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 25 Tammi 2012, 18:19

~ Hime ~

Vaaleahiuksinen tyttö käveli aika hitaasti eteenpäin ja kiipesi aina välillä suurimpien lumikasojen päältä. Välillä niitä ei jaksettu kiivetä joten Hime kiersi ne. Pian hän saapui takaisin sille paikalle, mihin oli telttansa pystyttänyt. Neiti pysähtyi kuin seinään ja jäi tuijottamaan suurikokoista toukan näköistä olentoa, joka oli tunkeutunut tytön telttaan. Nuorukainen astui hieman taaemmas ja tuijotti telttaansa tunkeutuneen olennon takaosaa. Pitikin hänen jättää viikate teltan sisäpuolelle. Ja laukkukin oli siellä kaikkine tärkeine tavaroineen.
"Ulos teltastani", tyttö sanoi ja yritti kuulostaa tarpeeksi pelottamattomalta javähän vanhemmalta kuin oli.
Hän astui taas hieman taaemmas ja valmistautui näkemään minkälainen olento teltasta tulisi pois. Hän puristi toisen kätensä nyrkkiin ja toisen kätensä vesiastiansa ympärille. Hän vilkuili ympärilleen ja katsoi oliko jossain lähellä samannäköistä hirvitystä. Hime käänsi katseensa sitten takaisin siihen tunkeutujaan ja avasi toisen kätensä nyrkin, sulkien sen kuitenkin pian taas.

//Aijaa :D olenpas mä tyhmä~
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 25 Tammi 2012, 22:02

Lelacã näki lattialla olevan viikatteen. Kuka ikinä tätä telttaa käyttäisi, hän ei saisi vaarallista teräasenttaan takaisin. Sehän voisi puhkoa jonkun silmän! Ajatus sai käärmeen värähtämään ja hän poimi viikatteen hamapidensa väliin. Ääni pihalta sai tuon kauluksen tekemään nopean leventyvän liikkeen, joka heilautti koko telttaa rajusti. Lelacã peruutti ulos teltasta ja levitti kauluksensa. Hän puri edelleen viikatetta hampaiensa välissä ja katsoi tulijaa. Tavallisen oloinen tytteli, häntä nuoremman näköinen. Käärme oli hiljaa paikallaan ja valmistautui läjäyttämään tyttöä hännällään jos hän tekisi jotain agressiivisyyteen viittaavaa. Toistaiseksi tytöllä ei ollut kädessä muuta kuin vesiastiaa, mutt taskuista voisi löytyä aina kaikenlaista. Lelacã pudotti viikatteen maahan ja silmäili tyttöä, pää vähän kallellaan. Häntä pelotti eikä kärme uskaltanut liikkua. Hengitys kuului selvästi ja lämmin ilma höyrystyi. Lelacãn sieraimet suurenivat ja pienenivät, sitten hän liikkui. Nappasi viikatteen takaisin suuhunsa ja veti häntänsä eteensä.
"Varoh wain thai hujautan!" hän sihisi varoittavasti, mutta viikate suussa sai hänen äänensä sössöksi. ¨Tosissaan hän oli, vaikkei ollutkaan varma uskaltaisiko tehdä muuta kuin kiljua jos tyttö alkaisi kiljua.

//:D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 25 Tammi 2012, 22:26

~ Hime ~

Tyttö räpytti pari kertaa silmiään, huomatessaan olennon tulevan ulos teltasta. Vaaleahiuksinen neiti siirsi kätensä nopeasti suunsa eteen. Olihan tyttö lyhyehkön elämänsä kaikenlaista nähnyt, mutta tämä kammotus oli ihan outo näky neidin silmissä. Kävi hyvä tuuri ettei tuo alkanut kiljumaan. Käsi silti pysyi suun edessä. Mistä tietää, jos kirkaisu pääsisikin tytön suusta, kun tuo siirsi kätensä pois. Hime tuijotti isompaa olentoa hetken, ennen kuin tajusi tuon pitävän hänen viikatettaan suussaan. Nythän tytöllä ei ainakaan olisi mitään millä puolustautua. Tyttö huomasi käärmeen näköisen olennon pudottavan hänen viikatteensa maahan, ja astui hieman lähemmäs. Hime pysähtyi kuitenkin, kun käärme nappasi viikatteen takaisin suuhunsa. Tuo sihisi tytölle jotain ja Hime räpytti taas silmiään. Hän katsoi tuota hetken aikaa, ennen kuin vihdoin siirsi kätensä pois suunsa edestä ja veti henkeä. Hän päästi suustaan kirkaisun, mitä ei ollut itsekkään pitkään aikaan kuullut ja kaatui sitten lumihankeen peruuttaessaan. Hime lopetti kirkumisen ja jäi hieman kylmissään tuijottamaan käärmettä.
"Anna viikatteeni takaisin senkin rumilus!", tuo kiljaisi uudestaan, vaikka käärme olikin kyllä kaikessa outoudessaan aika söpö.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 25 Tammi 2012, 22:38

Käärme oli vaiti, kunnes se tapahtui. Tyttö alkoi kiljua ja niin teki Lelacã. Viikate putosi maahan heti kun käärme aukaisi suunsa. Nopea ääni sai hänet vastaamaan kiljuntaan kiljumalla. Käärme mätki maata hännällään ja kiljui vöhintään yhtä lailla mitä tyttökin. Lumi pöllysi oikein kunnolla ja Lelacã puristi kätensä nyrkkiin.
"Mene pois!" hän sihisi kauhuissaan ja yriitti peruuttaa, onnisutmatta tekemään mitään. Kohta kiljunta lakkasi ja Lelacãn rinta kohoili ankarasti. Piru vie kun ihmiset olivat nykyään äänekkäitä. Kun hän oli ollut neljä, ei tuollaista kiljumista oltu kuultu eikä nähty. Tyttö vaati viikatettaan.
"En anna! Se on vaarallinen!" Lelaca muistutti ja poimi viikatteen käteensä. Hän veti sen kauas tytöstä, jotta vaaratilanteet vältettäisiin. Saman tien hänen olisi kyllä pitänyt katkaista häntänsä ja repia hampaansa suusta. Niistähän vaaratilanteita vasta tulikin. Lelacã vilkaisi viikatetta ja nousi niin ylös hännälleen kuin pystyi. Hän mäjäytti sen kiinni puun runkoon ja heilutteli häntäänsä. Käärme yritti pitää katseensa kokoajan tytössä, joka oli istahtanut hangelle. Lelacã ei mennyt takaisin tytön luokse. Hän ei uskaltanut.

//Voin kuvitella miltä näyttää kun molemmat kiljuu :D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 26 Tammi 2012, 21:35

~ Hime ~

Vaaleahiuksinen tyttö katsoi silmät suurina kun tuo käärmekkin kiljui. Hän istui lumen seassa kylmissään, muttei silti noussut ylös. Hän tuijotti suoraan suurikokoiseen käärmeeseen ja katsoi kun tuo sihisi jotain viikatteen vaarallisuudesta poimi sen takaisin suuhunsa. Haltiatyttö nousi ylös ja pyyhki lumet nopeasti pois mekkonsa helmasta. Hän katsoi kun viikate paiskattiin puun runkoa vasten. Hime mutristi hieman alahuultaan ja tuijotti käärmeen näköistä olentoa vihaisen näköisenä.
"Anna se takaisin!", hän huusi ja veti syvään henkeä, ennen kuin lähti varman näköisenä kävelemään lähemmäs käärmettä, vaikka oikeasti pelkäsikin aivan yhtä paljon, kuin tuo käärmeolento näytti pelkäävän häntä.
Hime pysähtyi parin metrin päähän käärmeestä ja ojensi toista kättään. Hän tuijotti suoraan käärmeen toiseen silmään ja puristi toisen kätensä nyrkkiin.

//Aww :DD Se olis jännä näky
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 26 Tammi 2012, 21:45

Käärme peruutteli hiljalleen kun tyttö lähtri uhkaavana häntä kohti. Lelacã tuiojtti silmästä silmään tytön kanssa, ennenkuin reagoi.
"EEK! Mene pois!" hän kiljui ja teki hännällään kaikkea. Huitoi, mätki, löi ja läiski. Lumi oikein sinkosi ympäriinsä kunnes se loppui kesken ja alkoi tulla multaa. Valkoinen lumi sai ruskean täplityksen mullasta. Käärme jatkoi vielä hetken aikaa hakkaamista kunnes sai tarpeekseen ja rullasi hännän eteensä. enties lumen seasta löytyisi tytön pilalle muussaantunut ruumis. No, Lelacãhan voisi vaikkapa syödä sen. Hän kallisti päätään ja vilkaisi viikatetta. Tytöltä ei vaatisi paljoa kiivetä sitä puusta joten hän loikkasi ylös ja nappasi viikatteen uudelleen hampaidensa väliin. Hän luikerteli kauemmas tytöstä, kylmien väreiden kulkiessa hänen ruumiinsa läpi.
"Poissss", Lelacã sihisi, antaen s-kirjaimen pysyä oikein pitkänä sihinänä. Kieltä oli hauska heilutella ilmassa, se kutitti varsinkin näin kirpeällä säällä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 26 Tammi 2012, 22:15

~ Hime ~

Tyttö peruutti ja suojasi käsillään kasvojaan aina välillä kun toinen mäiski lunta, mutta jatkoi silti hitaasti matkaansa, kunnes oli lähellä käärmettä. Tuo kiljui kyllä aika kovaa, sen Hime oli jo tajunnut. Hän oli myöskin jotenkin ymmärtänyt toisen olevan poika, joten tuon kiljuminen oli aika huvittavaa. Tosin tällä hetkellä tyttöä ei naurattanut. Käärmehän voisi nyt vaikka liiskata hänet, kun hänellä ei ollut mitään suojaa tai asetta. Tosin käärme vaikutti aika kiltiltä, toisin kuin Hime voisi olla todella ilkeä ja uhkaava, ellei vastassa olisi tuollaista jättiläistä ja jos hänellä olisi viikate. Hime katsoi kun käärme hyppäsi ja nappasi viikatteen takaisin suuhunsa. Tyttö puristi huulensa yhteen ja juoksi takaisin telttansa luokse samalla kun käärme luikerteli pois päin. Tyttö otti teltassaan olevasta laukustaan puukon ja juoksi käärmeen perään.
"Anna viikatteeni takaisin tai sinusta tulee ruokaani!", tuo uhkasi, vaikka ajatus käärmeestä ruokana etosikin.
Hime pysähtyi kuitenkin ja kiljaisi kuin pikkulapsi, jolta oltiin viety tikkari. Hän pamautti jalkansa maata vasten ja lysähti istumaan. Tuo laittoi kätensä puuskaan ja jäi tuijottamaan maata. Tätä puolta hän ei tiennyt itsekkään. Viikate oli kyllä tärkeä esine, jos sen takia näin lapsellisiksi ruvettiin. Tosin oli vielä sekin puoli palauttaisiko varas tikkarin takaisin vai ei. Jos ei niin tästä voisi tulla tappelu ja aseena voisi toimia hyvinkin vaikka tuo ilkeän näköinen oksa, josta törrötti kaikenlaisia muita teräviä oksia.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 29 Tammi 2012, 22:07

Käärme pieli viikatetta edelleen hampaidensa välissä. Tytön uhkauksen myötä ote löystyi ja vielä viimeisen tempun jälkeen Lelacã pudotti vastentahtoisesti viikatteen maahan. Suoraan eteensä. Hänellä ei kuitenkaan ollut pienintäkään aikomusta antaa sitä toiselle, vaan jättäisi sen siihen eteensä. Tulkoon hakemaan jos uskaltaisi, vaikka jos tyttö tulisi niin käärme menisi kauemmas. Tuollahan oli puukko, sillä voisi puhkoa vaikka jonkun silmän.
"Ole hyvä", Lelacã sihisi ja siirtyili vähän paikallaan. Hän heilutteli häntäänsä puolelta toiselle ja raapi kynsillään maata. Tämä oli se pelottavin osuus, kun antoi toisen tehdä siirtonsa. Lelacä oli valmis loikkaamaan kiljuen pakosalle tai vaikka mätkäisemään hännällään uudestaan tyttöä. Se ei kuitenkaan vaikuttanut hyvältä idealta, varsinkaan kun toisella se pahuksen puukko oli.

//Lyhyt, sori :/
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 29 Tammi 2012, 22:23

~ Hime ~

Tyttö katsoi kun toinen pudotti hänen viikatteensa maahan eteensä ja jätti sen siihen. Vaaleahiuksinen neiti katsoi välillä käärmettä ja välillä viikatettaan. Tuo piteli puukkoa edelleen edessään, käärmeeseen osoitettuna ja siirtyi hieman lähemmäs tuota. Tyttö kumartui hieman, mutta tuijotti edelleen suoraan käärmeeseen. Hän nappasi nopeasti viikatteensa ja peruutti hieman.
"Kiitos", tuo sanoi ja suoristautui hieman.
Tyttö näytti jo hieman rauhallisemmalta ja vilkaisi käärmeeseen. Tuo nosti pienen virneen huulilleen ja heilautti viikatettaan käärmettä päin, niin ettei se kuitenkaan osunut tuohon. Nyt kun hänellä oli viikate, hän voisi vähän leikkiä tuon toisen kanssa. Ei hänellä oikein muutakaan tekemistä ollut ja äskeisen perusteella käärme vaikutti vähän säikyltä. Ei yhtään niin pahalta, kuin ulkonäöstä voisi päätellä. Hime virnisti taas ja viskaisi puukon taakseen, teltan lähelle.
"Nyt voisimme leikkiä vähän, jos sinulle käy. Leikimme vaikkei se kävisikään", hän sanoi käärmeelle ja osoitti tuota viikatteellaan.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 30 Tammi 2012, 19:39

Lelacã antoi tytön ottaa viikatteensa itselleen. Ei käärme sillä muutenkaan mitään tekisi, paitsi vetäisi sen varren poikki. Tytön mieliala vaihtui erittäin nopeasti kun hän heilautti viikatettaan kohti Lelacãa. Käärme peruutti säikähtäneenä. Hän ei halunnut naarmuja suomuihinsa, ihosta puhumattakaan. Tyttö halusi leikkiä. Lelacã ajatteli alkuun että hänen pitäisi heittää jokin keppi jonka likka saisi noutaa, mutta sana "leikki" olikin tässä tpauksessa hieman vääränlainen vertauskuva. Tästähän oli tulossa tappelu! Lelacã murahti hieman ja heilautti häntäänsä. Yksikin isku sen luisesta päästä, niin se olisi henki pois tytöltä. Lelacã ei halunnut tappaa ketään tahallaan, mutta säästyttiinpähän laihtumiselta. Käärme levitti kauluksensa leveälle ja nsti itsensä hyvään asentoon.
"Leikkiä? Saamasi pitää tytteli", Lelacã sihisi. Ehkä tämä oli hänen kannaltaan vain esittämistä, toisen säikyttelyä jottei tarvitsisi toimia oikeasti, mutta käärme piti sitä toimivana. Lisäksi hänellä oli monta ässää hihassa, kaiken varalta. Kuinkakohan moni ihminen olettaisi hänen esimerkiksi kaivautuvan maan alle, tai omistavan vähän turhankin leveän alaleuan.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 31 Tammi 2012, 15:46

~ Hime ~

Tyttö astui hieman taaemmas, toisen heilauttaessa teräväkärkistä häntäänsä tuota päin. Haltianeiti katsoi toista hetken aikaa hiljaa, ennen kuin käänsi viikatteensa taas tuota päin. Hän virnisti pienesti, kuullessaan toisen vastauksen. Hänen piti kyllä olla varuillaan. Hän ei nimittäin mielellään halunnut tuon käärmeen tappavan häntä hännällään tai tekevän mitään muutakaan ilkeänpuoleista. Hime astui taas hieman lähemmäs toista, mutta lähtikin sitten juoksemaan läheistä puuta päin. Hän kiipesi sen oksia pitkin ylös ja heilautti viikatettaan toista päin. Tyttö putosi kuitenkin pian itse alas lumikinokseen. Ehkä puissa kiipeileminen talvella ei ollutkaan niin hyvä idea. Tyttö irvisti hieman ja nousi nopeasti seisomaan. Hän asetti viikatteensa taas eteensä, suojaksi siltä varalta, että toinen hyökkäisi häntä päin ja tekisi jotain outoa teräväkärkisellä hännällään.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Helmi 2012, 23:35

Käärme säikähti pahan päiväisesti kun tyttö lähti häntä kohti. Tuon kaulus laski alaspäin monta astetta ja ilme vaihtui taas samaan pelokkaaseen. Samassa tyttö päättikin kokeilla puuta ja kiipesi sinne kuin mikäkin orava. Lelacã ei ehtinyt reagoida vaan viikate sivalsi aivan hänen nenänsä edestä. Jos hänellä olisi ollut vielä ulostusrefleksi, olisi lumi hangelle varmasti levinnyt jotain, mutta nyt käärme vain pompahti kijahduksen säestämän taaksepäin ja käoertyi hetkeksi aikaa rullalle. Hän kokosi itsensä taas läjään ja nosti eturuumiinsa ylös. Nyt olisi hänen vuoro leikkiä tätä leikkiä ja Lelacã sulki kauluksensa. Käärme katosi maan alle ja kaikki multa ja pikkukivet levisivät läikittämään lunta. Käärme myllsi maata niin että onnistui kaatamaan tytöt teltankin kumoon maan kumpuillessa yläpuolellaan. Lelacã otse ei ollut tilanteesta tietoinen koska ei nähnyt mitään mitä maan pinnalla tapahtui. Hän yritti kuitenkin vain aiheuttaa tytölle paineita ja hyökkäisi sitten pinnalle, kun sen sopivaksi näkisi.

Käärme myllersi vielä hetken, kunnes suuntasi takaisin pinalle itsensä. Hän kynsi ilmaa hetken aikaa, vaikkei nähnytkään mitään ja sitten selasi katseellaan maastoa, joka oli kohoillut sieltä täältä. Hän näki myös lässähtäneen teltan. Miksi se aiheutti hänelle mielihyvää? Takaisin tyttöön. Lelaca pyörähti ympäri ja avasi suunsa. Kaikki hampaat nousivat pystyasentoon kun käärme valmistautui näykkäisemään tytöstä palasen muistoksi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 03 Helmi 2012, 16:15

~ Hime ~

Tyttö katsoi kun toinen kaivautui maan alle. Hänen silmänsä suurenivat hieman ja tuo katsoi kun maa nousi joistakin kohtaa, mistä käärme kulki. Tuo lähestyi tytön tavaroita ja pieni ei -huudahdus pääsi tytön suusta, ennen kuin toinen myllersi niitten alta ja kaatoi menessään teltan. Hime puristi huulensa tiukasti yhteen ja tuijotti ylös nousevaa maata hiljaa. Pian toinen lähti hieman häntä kohti, ennen kuin nousi pintaan. Hime peruutti muutamia askelia, kun toinen kynsi ilmaa hetken aikaa. Hän räpytteli silmiään nopeasti monta kertaa ja tuijotti toista hetken aikaa. Hän katsoi toisen hampaita hetken aikaa, ennen kuin asetti viikatteensa eteensä ja pyllähti maahan. Tyttö alkoi kiljumaan ja puristi silmänsä tiukasti kiinni. Hän avasi ne kuitenkin nopeasti ja lähti konttaamaan pois päin käärmeestä, toivoen ettei tuo lähtisi heti myllertämään perään. Hän ei nimittäin haluaisi tuntea toisen teräviä hampaita tai terävää hännänpäätä itsessään.
Ventus-setä
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 10 vierailijaa

cron