Kuulin puskaradiosta || Pappis

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Kuulin puskaradiosta || Pappis

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Marras 2011, 17:37

Nimue Black

Syksyinen iltapäivä oli muuttumassa iltaan Cryptin valtakunnassa. Metsä, joka oli vihreyttään loistanut koko kesän, oli nyt muuttunut oranssin kirjavaksi putoavista lehdistä. Osa eläimistä valmistautui talviunille, toiset taas etelään muuttamiseen. Loput valmistautuivat selviytymään yli kylmän ja synkän talven.
Erästä metsänkuluttajaa eläinten ongelmat eivät olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mustanpuhuva, luiseva eukko oli lähtenyt taivaltamaan metsän poikki, saavuttaakseen vielä ennen pimeää Kylän, jossa huhu puheiden mukaan asusteli kauppias. Kauppias, joka myi mitä erikoisempia esineitä. Uteliaisuuttaan ja tylsyyttään oli Nimue lähtenyt liikkeelle. Huppupäisen velhottaren rinnalla kulki tasaisen pelottavaa tahtia kissa demoni, joka ei näyttänyt yhtään sen pirteämmältä mitä emäntänsäkään. Kaksikko karkotti pelkällä olemuksellaan lähistön eläimet kauas itsestään.

Matkaa oltiin taitettu jo tunti jos toinenkin. Velhotar ei ollut täysin varma olivatko he kulkeneet edes oikeaan suuntaan, mutta itseään täynnä oleva eukko ei suostunut myöntämään olevansa eksyksissä. Pian kuitenkin puiden lomasta alkoi erottua pienehkö kylä. Se oli varmasti kyseinen kylä, jota he olivat etsineet. Mikäli kivikasvoinen eukko olisi pystynyt mitään tunteita osoittamaan luisevilla kasvoillaan, olisi kasvoja koristanut nyt tyytyväinen virne.
Kylän asukkaat eivät näyttäneet pitävän uudesta tulokkaasta. Ne, jotka vielä kaduilla pyörivät, soivat velhottarelle erittäin kysyviä ja arvioivia mulkauksia. Nimue ei kuitenkaan noista välittänyt. Olkoot kuolevaiset omissa oloissaan. Mutta mikäli yksikään heistä erehtyi liian lähelle päätään aukomaan, ei Nimue aikonut pidätellä itseään.
Hetken kylässä pyörittyään, osui velhottaren silmiin rakennus, joka vaikutti olevan hänen etsimänsä. Rakennuksesta hehkui jotain epätavallista. Demoni velhottaren vierellä päästi matalan, karun äännähdyksen joka kieli siitä, ettei Velhotar itse ollut ainoa joka aisti jotain. Pienesti hymähtäen, lähti eukko kävelemään kohti rakennusta. Ovelle päästyään Velhotar koputti oveen kolmesti luisevilla rystysillään, jääden sitten odottamaan vastausta. Ovesta hän ei käynyt ilman lupaa, periaatteiden ja kohteliaisuuden vuoksi.

// Le Pappis. Tänne~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 15 Marras 2011, 19:19

//Le Pappis has arrived mösjöö. Along with Le Fu.

Ofelia "Mirleena" Remington

Koputus kuului Ofelian liikkeen ovella. Tämä kummastutti kauppiasta hieman, sillä useimmin asiakkaat vain kävelivät sisään, oven yläpuolelle asennetun kellon ilmoittaen heidän tulostaan. Ofelia tuijotti hetken ovea odottaen, josko tämä vieras tulisi sisään. Kun tätä ei tapahtunut, Ofelia huikkasi tälle tiskin takaa:
"Käykää sisään vain, ovi on auki!" Nainen vilkaisi nopeasti selkänsä takana olevaan peiliin varmistaakseen, että hänen paloarpensa peittävä loitsu oli yhä voimassa eikä oikea silmä ollut täysin hiusten peitossa, niin kuin hän usein tapasi niitä pitää. Ofelia tarkisti vielä katseellaan ettei poikittain oveen nähden aseteltujen hyllyjen välissä vipeltänyt yhtään ylimääräistä demonia tai hiirtä. Vaikka olisi vipeltänytkin hän ei olisi voinut sille mitään, sillä asiakas oli kuitenkin juuri oven takana astumassa sisään.

//Hahahaa! Tynkävastaushyökkäyyyyss!!
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2011, 18:57

Koputusta seurasi hiljaisuus. Demoni ja omistajansa odottivat maltillisesti, kunnes sisältä kuului huuto, joka pyysi sisään. Ovi oli auki. Hymähdys karkasi velhottaren suusta, samalla kun luiseva käsi tarttui oven kahvaan ja eukko astui sisään. Puoti oli.. erikoisempi mitä yleensä, mutta siltikään tämä lämmin, tunkkainen pöllähdys vasten kasvoja ei saanut minkäänlaista reaktiota aikaan noidan kasvoilla. Huppu laskettiin alas, oven painuessa perästä kiinni. Usvamainen demoni taas päätti ottaa oman vapauden ja tutkia paikkaa paremmin itsekseen. Koko paikka huokui mystisyyttä ja jotain salaperäistä. Johtuiko sitten vain esineistä, joita täällä myytiin vai itse puodin pitäjästä, joka istui tiskin takana. Jokin tuossa naisessa sai eukon varuilleen, joskin ylimielisen itseriittoinen noita ei nuoremmalleen suostunut minkäänlaisia varauksen merkkejä osoittamaan.

Mirleena Gaifington, otaksun Oli ensimmäiset sanat velhottaren suusta, tummanpuhuvan eukon kävellessä peremmälle. Sauvan jäätävän tasainen kolke tuntui pysäyttävän ajan aina muutamaksi sekunniksi Kuulin että myytte mitä harvinaisimpia ja oudoimpia esineitä näin ainakin huhupuhe kertoo.. pitäneekö paikkansa?
Jäätävän pistävä katse jäi odottamaan nuoremmalta vastausta. Katse ei näyttänyt liikkuvan toisen silmistä minnekään, vaikka todellisuudessa Nimue tarkkaili naista päästä varpaisiin, koettaen saada jotain selkoa tästä mystisen oloisesta naisesta. Demoni puolestaan käveli lähemmäksi omistajaansa, päästäen samalla pantterimaisen karjahduksen. Se ei selvästikään ollut tyytyväinen olotilaansa tässä rakennuksessa

// TYNKÄTYNKÄ! No, kunhan päästään eteenpäin >8D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Marras 2011, 23:41

//Jotenkin hajosin tolle Mirleena Gaifingtonille :'DD Surkein anagrammi ikinä!

Ofelia "Mirleena" Remington

Ovesta sisään tullut asiakas ei ollut mikään arkinen vieras. Ofelian olisi tehnyt mieli huomauttaa tälle asiakkaalle, että kukaan täysijärkinen noita, demoninkutsuja tai mikä lie ei tulisi ihmisten kylään noin huomiota herättävästi. Kuullessaan toisen sanat Ofelia nousi ylös ja asetti kätensä avoimesti tiskin päälle.
"Huhupuheet pitävät paikkansa", Ofelia sanoi myhäillen ja oli kerrankin iloinen, että hänen maineesa oli kiirinyt läpi lähialueiden.
"Harvinaiset yrtit, kirjat ja myös korut..." kauppias aloitti hymyillen, "Myöskin taikakalut, kunhan hinnasta sovitaan." Ofelia kiersi tiskin viereltä sen eteen lähemmäksi asiakasta vaikka tämän alinomainen tarkkaileva katse ja outo usvainen demoni saivat hänet tuntemaan itsensä uhatuksi.
"Miten voin palvella teitä tänään?" hän kysyi tavanomaisella asiakaspalvelijan äänellä. Hymyä unohtamatta.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2011, 13:15

// Kaks asiaa missä minä en loista. 1. Sudokut. 2. Anagrammit. So *blank stare*


No, nainen myönsi huhupuheiden pitävän paikkansa. Hyvä. Hän ei siis turhaan ollut kävellyt keskellä korpea sijaitsevaan tuppukylään, jossa kaikki katsoivat häntä kuin itse saatanaa. No, ehkä hän oli hieman.. huomiota herättävän näköinen, tosiaan, mutta se oli kuolevaisten ongelma. Täältä tuskin löytyi hänen vertaistaan vastusta, joten noita uskoi olevansa turvassa. Ylimielinen kun oli. No, Mirleena täsmensi, että kaupasta löytyi niin harvinaisia yrttejä, kuin kirjoja ja koruja. Myös taikakaluja, mutta niistä naikkonen ilmoitti luopuvansa vain, kun hinnasta sovittiin. Pieni tuhahdus karkasi vanhemman noidan huulilta.

Naisen kiertäessä tiskin takaa pois, osui eukon katse tuon asustusta koristavaan ruukkuun*. Tutun näköinen.. jostain kenties lukenutkin. Mutta se ei ollut se, mitä eukko oli tullut hakemaan. Tuskin nainen edes omaa kehonsa koristetta kävisi myymään.
Asiakaspalveluun kuuluvalla tavalla, kyseli nainen pian miten voisi auttaa uutta asiakastaan.
Etsin erästä korua Eukko aloitti, nostaen kätensä eteensä, kämmenpuoli ylöspäin Se näyttää tältä Sormien napsautus ja samassa, kämmenen yläpuolella leijaili hologrammimainen illuusio jaden vihreästä kaulakorusta. Korun kivi oli muodoltaan ovaali ja sen keskellä oli kutun silmää muistuttava musta kuvio.
Korun omistajalla on kyky muuttua. Joksikin, mihin me noidat emme yleensä syntyjämme kykene Lohikäärmeet eivät suo illuusiomuotojaan kaikille Eukko selitti virnuillen hologrammin takaa Joten, osaatko auttaa vai oletko tyhjäntoimittaja, kuten kaikki muutkin?


// * Uskon että se ruukku nyt on mukavasti lanteilla, kuten siinä esittelykuvassa. Jos ei pidä olettamus paikkaansa, ignooraa toi lause. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 18 Marras 2011, 22:37

//Ofelialla on ruukku aina mukanaan, että oikein oletit : )

Ofelia "Mirleena" Remington

Kauppias katsoi hetken hologrammissa esiintyvää korua ja mietti pitäisikö hänen perustaa ihan oma liike pelkästään noidille, koska ei tehnyt hyvää hänen imagolleen, jos heitä ramppaisi päivät pitkät ovesta sisään ja ulos.
Ofelia tunsi itsensä loukatuksi asiakkaan sanoessa häntä tyhjäntoimittajaksi ja laittoi kätensä vastalauseen omaisesti puuskaan.
"Minun valikoimaani ei voi verratakaan muihin", nainen sanoi pilke silmäkulmassaan. Ofelia ei valehdellut, sillä tuskin yhdelläkään kauppiaalla oli niin paljon varastettua tavaraa myyntilistoillaan kuin hänellä. Todistaakseen kuitenkin asiakkaallekin sanansa hän meni takaisin tiskin taakse ja otti "povitaskustaan" pienen avaimen. Avain sopi tiskin laatikon lukkoon, josta Ofelia nosti kauniin tummanruskean puisen rasian, jonka hän laski hyvin varovaisesti tiskille. Kahdella nopealla ranneliikkeellä Ofelia avasi rasian ja kääni sen asiakkaansa nähtäväksi.
"Tässä ovat kaikki valikoimani taikavoimaiset korut." Rasiassa lepäsi satiinisen tyynyn päällä kaiken kaikkiaan kolmetoista korua. Yhtä käytettiin vihamiehien kiroamiseen, toista riitteihin, kolmas toi onnea ja neljäs suojeli. Joukossa oli myöskin koru, jota käytettiin nimenomaan muodonmuutoksiin, mutta sitä koristava kivi oli sininen eikä jaden värinen niin kuin asiakas oli tahtonut. Ofelia antoi asiakkaan katsella rasian sisältöä rauhassa ja muisteli samalla itse loppujen korujen kykyjä ja voimia.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2011, 17:43

Pieni pilkka oli näemmä osunut oikeaan kohtaan ja pian puoti puksu puolustelikin oman kauppansa valikoimaa. Hyvä niin, sillä mikäli tuo ei näkisi tarvetta puolustaa omaa kauppaansa, tuolla tuskin oli mitään mitä noita itse saattoi tarvita. No, Mirleena kävelikin sitten tiskinsä taakse ja kaivoi rasian esille, alkaen sitten esittelemään kauppansa maagisia voimia omaavia koruja. Luiseva eukko käveli tiskin luokse tarkastelemaan tarjontaa, antaen pistävän jäätävien silmiensä lipua valikoiman yli.
Hyödyllisiä kapistuksia mutta ei hänelle. Kun korut oltiin katsastettu loppuun, jokaisen voima tunnistettu tai arvattu, nousi katse ylös kauppiaaseen.
Valikoimasi on laaja mutta ei kattava Eukko totesi jäätävästi, samalla kun suoristautui ja lähti kävelemään putiikkia ympäri, selaillen hyllyjä mietteliäänä. Demoni puolestaan jäi istumaan paikoilleen ja tuijottamaan Mirleenaa tarkkaavaisen viekkaana.

Onko kaikki täällä myytävänä? Nimue kysyi samalla kun selaili hyllyjä jotka olivat täytetty ties millä roinalla ja tavaralla. Katse ei kertaakaan harhautunut takaisin kauppiaaseen, vaan luiseva eukko oletti saavansa vastauksen ilman katsekontaktiakin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Joulu 2011, 20:05

Ofelia "Mirleena" Remington

Asiakkaan kommentoidessa Ofelian valikoiman laajuutta, kauppias pahoitteli asiaa, mutta mielessään hän toivotteli asiakkaalle hauskaa matkaa helvettiin, sillä kovin monella ihmiskauppiaalla ei ollut näin laajaa valikoimaa.
"Kaikki, mikä on asetettu näytteille, on myytävänä", Ofelia vastasi kauppiaanhymyllään.
"Mutta, jos hyllyiltä ei löydy haluamaanne esinettä, kysykää toki. Se saattaa olla varastossa tallessa," hän jatkoi ja astui pois tiskin takaa, lukittuaan ensin puisen korurasian. Naisen mukana ollut demoni tiirasi Ofeliaa yhä ja noita mulkaisi tätä takaisin. Kattorakenteiden päällä piilottelevat pikkudemonitkin tunsivat olonsa uhatuiksi, mutta ne pysyivät liikkumattomina ylhäällä. Tosin, jos ne huomaisivat, että heidän emäntänsä olisi uhattuna ne toimisivat epäröimättä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Joulu 2011, 17:05

Kaikki mikä oli näkyvillä, oli myytävissä. Näin kauppias ainakin totesi, pyysi vielä kysymään jos hyllystä ei löytynyt haluamaansa esinettä, josko varastossa saattaisi olla. Nimue hymähti kääntyen sitten Mirleenan puoleen.
Jopa ruukku? Oli seuraava kysymys, eukon nyökätessä kohden myyjättären mukana kiikkuvaa ruukkua. Ei hän tyhmä ollut. Ruukku oli arvokas ja varmasti myyjäkin sen tiesi. Ei tuo muuten killuisi tuon lanteilla aina mukana, eihän? Taisi jopa osata käyttää sitä. Mistä heräisikin epäilys siitä, ettei myyjätär ollut itse ihan tavallinen tallaaja. Eukon pää täyttyi kysymyksillä, silkasta uteliaisuudesta, joka tuskin jaksoi kauaa sykkiä. Nimue ei tunnetusti ollut liian utelias ja usein uteliaisuuden kohde lakkasi kiinnostamasta ennen kuin tiedonjano kasvoi sietämättömäksi.

Tuskin sinä sitä tarvitset lienee vain koristeena asustuksessasi? Noita jatkoi, koittaen näin onkia jonkinlaista tietoa esiin Mirleenasta ja tuon motiiveista ruukun omistamiseen.
Kissapetomainen demoni puolestaan oli levottomasti alkanut pyörimään Mirleenan ympärillä, tarkkaillen tuota entistäkin tarkemmin. Tuon käytös heijasti turhankin selvästi velhottaren ajatusmaailmaa, jota ei pystynyt lukemaan itse eukon kasvoilta millään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Joulu 2011, 14:34

Ofelia "Mirleena" Remington

Noita siirsi kätensä vaistomaisesti lanteillaan lepäävälle ruukulle, asiakkaan alkaessa kysellä siitä. Kyläläiset olettivat, että ruukussa oli alkoholia, eikä Ofelia viitsinyt keksiä heille parempaakaan tekosyytä, mutta tässä tilanteessa jokin parempi idea saattaisi olla tarpeen.
"Koristehan se..." Ofelia vastasi hymyillen ja siveli siroilla sormillaan ruukun pienempää suuta, "Edesmennyt äitini teki tämän ja siksi sillä on paljon tunnearvoa. Ikävä kyllä ei ole myytävänä." Noita otti pienen askeleen kauemmas kissamaisesta pedosta ja aprikoi, pitäisikö hänen käyttää Daemonin ruukun demoneita.
"Löysittekö hyllyiltä mitään mielenkiintoista?" Ofelia päätti kysyä ajaaksen keskustelun pois itsestään ja näin ollen myös Ruukusta. Parhain tilanne olisi, jos asiakas olisi löytänyt jotain, sillä silloin saisi kauppias tuloja ja toivottavasti myös asiakkaan ulos liikkeestään.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Tammi 2012, 22:00

No, Kävi ilmi ettei kauppias ollut halukas myymään ruukkua, kehitellen pienoisen tarinankin tuon kohdalle. Joku olisi ehkä saattanut pahoitella Mirleenaa tuon menetetystä äidistä, mutta Nimue tuttuun tapaansa ei näyttänyt minkäänlaisia reaktioita päällepäin, vaikka sisällään tunsi pientä inhoa noin imelille tunnearvo tarinoille.
sääli Nimue totesi lopulta. Ei hänellä oikeastaan tarvetta tuolle kapistukselle ollut, joten ihme kyllä eukko jätti Mirleenan ahdistelemisen sikseen. Pitäkööt ruukkunsa. Demoni kuitenkin jatkoi kauppiattaren kyttäämistä. Se oli selvästikin innostunut Ofelian otettua askeleen kauemmas itsestään. Jokainen pienikin pelon tai epävarmuuden merkki oli aina ilo silmälle. Näin Demonin mielestä.

Mirleenan kysellessä, oliko hyllyistä löytynyt mitään kiinnostavaan, kääntyi luisevan eukon katse kiertämään hetkeksi kauppaa, kunnes pistävä katse palasi itse kauppiaaseen.
Valitettavasti ei mutta mikäli sinulla on keijun siipiä, otan niitä mielelläni
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 28 Tammi 2012, 19:13

Ofelia "Mirleena" Remington

"Keijun siipiä..." Ofelia toisti ja yritti muistella, missä hän niitä säilyttikään. Nainen otti jo ensimmäisen askeleen kohti takahuoneen ovea, kunnes käännähti katsomaan asiakastaan uudestaan.
"Onko lajilla merkitystä?" Ofelia kysyi ja asteli takaisin tiskin luokse, jonka laatikoiden sisältä hän otti esiin listan.
"Varastossa pitäisi olla ihan tavallisten metsäkeijujen, demonien, kuurakeijujen ja pixien siipiä." Ofelia alkoi toivoa, että saisi tämän asiakkaan ulos liikkeestään mahdollisimman pian. Tuon demonin tuijotus sai hänet hermostuneeksi, eikä asiakkaan itsensäkään katse ollut mitenkään rentouttava.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Helmi 2012, 11:15

No, myyjä kävi miettimään oliko hänellä keijun siipiä. Eukko odotti maltillisesti tuon pähkäillessä asiaa, joka hänen mielestään olisi pitänyt muistaa heti. Pian Mirleena kuitenkin kävi kysymään, oliko lajilla merkitystä. Tuolla oli laajempikin valikoima? Vaikuttavaa. Nimue kuunteli tarkkaan minkälaisia siipiä naisella oli tarjota, pohtien sitten itse hetken, mitkä olisivat parhaimpia rohtoihin, joita aikoi keitellä.
Metsäkeijujen siipiä pirulaiset kun nukkuvat talviunta, harvinaisen vaikeaa löytää näin pakkasilla Eukko totesi lopulta, ottaen askeleen lähemmäksi myyjätärtä.
Pistä niin paljon kuin varastosi vain antaa myöten ehkä sitten vierailen joskus toisten täällä, etsimässä jotain muuta mutta nyt, tyydyn vain siipiin

Demoni tuhahti itsekseen, lähtiessään kävelemään oven pieleen. Se olisi jaksanut kytätä Ofeliaa tunti tolkulla, mutta kerta emäntä jo antoi lähdönmerkkejä, ei tuo peto viitsinyt enempää aikaansa kuluttaa naisen kyttäämiseen. Demoni kuitenkin lohduttautui sillä, että näkisi tuon vetovoimaisen naikkosen uudemmankerrankin. Ehkä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 04 Helmi 2012, 22:08

Ofelia

Noita nyökkäsi ja kävi hakemassa asiakkaalleen oikeanlaisia siipiä, joita hän säilytti lasisissa purkeissä takahuoneessa. Hän otti mukaansa seitsemästä purkista viisi, joista hän tulisi ottamaan hieman ylihintaa, koska metsäkeijujen siipiä ei tosiaan saanut talvella laisinkaan.
"Tässä, olkaa hyvä", Ofelia sanoi ja laski purkit varovasti tiskille ja esitti naiselle hinnan, jonka hän toivoi tuon hyväksyvän sen ilman suurempia tinkimisiä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2012, 13:17

No, Myyjätär poistui varastonsa puolelle, jättäen Eukon ja tuon demonin kahdestaan kaupan puolelle. Jäätävä katse lipui kaupan poikki, pysähtyen sitten omaan demoniinsa. Kissapeto heilutteli häntäänsä levottomana, päästäen mielipiteitä kumpuavan murahduksen. Eukko virnisti pienesti, todeten demonille etteivät he tällä kertaa alkaisi naista enempää ahdistelemaan.. mutta seuraavalla kerralla.
Pian tuo palasikin viiden purkin kanssa ja kertoi hinnan. Kallista lystiä, mutta toisaalta Nimue ymmärsi sen harvinaisen hyvin. Eipä eukko käynytkään tinkimään vaan kaivoi pussukastaan kauppiaan pyytämän hinnan.

Kiitän tästä. Vaikka en sitä alun perin etsimääni löytänytkään. Ehkä ensikerralla Eukko totesi kerätessään ostoksensa talteen ja pahemmitta hyvästelyittä lähti kävelemään ulko-ovelle, poistuen pian kaupasta


// Dats it? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron