Mitä mä tein viime yönä?!//Jatkoa


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Joulu 19, 2011 2:58

Rindou

Nainen katsahti Oscarin puoleen ärtyneenä. Omalla tavallaan hänen olisi tehnyt mieli heittää mies ulos, mutta sitten toisaalta taas Rindou olisi halunnut haltian jäävän. Ristiriitaiset ajatukset saivat hänet vain entistä ärtyneemmäksi.
"Onko yleensäkään tuollaisille tapahtumille mitään loogisia selityksiä?" neito naurahti, "Mutta vaikka olisi.. Oli se silti.." hän piti tauon ja mietti sopivaa sanaa vastaukseksi. "Ihanaa.." Rindou lisäsi sitten ja siemaisi nopeasti teetään. Vielä enemmän nainen toivoi, ettei Oscar lähtisi. Ei ainakaan vielä.

Viesti Ma Joulu 19, 2011 3:07

Oscar

Rindoun sanoissa oli kieltämättä perää, mutta järjellä ja logiikalla tähän mennessä ajatellut Oscar ei pystynyt ymmärtämään, että hän oli saattanut niinkin spontaanisti tehdä jotain niin sanottujen alkukantaisten vaistojen ohjaamana. Rindou sanoi myös nauttineensa eilisestä ja Oscar tunsi punastuvansa kevyesti. Vaikka tuo nainen ei ollutkaan mikään maailman kaunein, ei todellakaan, hänessä oli silti jotain viehättävää ja karismaattista. Oscar tunsi ymmärtävänsä tekonsa syytä hieman paremmin.
"Se oli..." mies sanoi viimein. Hänen olisi tehnyt mieli mennä Rindoun luokse ja kietoa kätensä hänen ympärilleen, mutta jokin esti häntä tekemästä niin. Kiusallisessa hiljaisuudessa vietettiin pari hetkeä, joiden aikana Oscar kertasi mielessään eilisiä tapahtumia ja jotain, jolla voisi keskeyttää sen vaitiolon.
"Tuota..." Oscar aloitti ja hörppäsi lisää teetä, joka oli jo jäähtynyt.

Viesti Ma Joulu 19, 2011 3:16

Rindou

Vaitiolo tuntui ikuisuudelta. Naisen pää löi aluksi tyhjää, pikemminkin hänen päänsä löi hyvin pitkään tyhjää. Ajatuksia lähti pulppuamaan, mutta jokainen toinen toistaan ristiriitaisempia.
"Minä.." Rindou aloitti, mutta ei jatkanut lausettaan loppuunkaan. Hän ei tiennyt miten pukisi sanoiksi kaiken sen, mitä hän tällä hetkellä sisällään tunsi.
"Olisi oikeastaan.. Ihanaa.. Jos vain voisit jäädä.." Nainen vihdoin jatkoi, mutta suhteellisen hiljaisella äänellä. Hän pelkäsi, ettei Oscar haluaisi jäädä. Rindoun teki mieli pyyhkiä tuo äskeinen lause kokonaan, mutta sanottu mikä sanottu. Tehtyä ei enään voinut muuttaa.

Viesti Ma Joulu 19, 2011 9:03

Oscar

Haltia ymmärsi Rindoun seuraavien sanojen myötä, ettei ikinä kykenisi ymmärtämään naisen sydäntä.
"Miten voisin?" Oscar kysyi ontosti naurahtaen, "Miten voisin näiden viimeisten päivien jälkeen?" Runtelit, hakkasit ja talloit minut allesi. Katse Oscarin silmissä oli vaikeasta ymmärrettävissä. Jossain sielunsopukassaan hän inhosi Rindouta ja sitä faktaa, että oli tätä heikompi, mutta toisaalta hän myös halusi hyväillä tätä ja hukuttaa suudelmiin. Haltia ei ollut koskaan tuntenut olevansa niin ristiriitaisten tunteiden vallassa, että hän itsekin alkoi epäillä, mitä hän oikeasti tahtoi.

Viesti Ma Joulu 19, 2011 10:05

Rindou

Nainen ei yllättynyt miehen sanoista, mutta silti se, miten Oscar vastasi alkoi ärsyttää häntä. Ei Rindou voinut kuitenkaan kieltää sitä, etteikö haltia ollut oikeassa.
"Arvasin.. Kaikki miehet ovat juuri samanlaisia.." Neito mumisi ja nousi pöytänsä äärestä. Hän kääntyi selin Oscariin.
"Voit puolestani siis lähteä.. Sait sen mitä kaikki miehet haluavat!" Rindou ärähti, mutta ei edes vilkaissut haltian suuntaan. Häntä ei huvittanut sen enempää olla tekemisissä miehen kanssa, vaikka nainen tiesi, että hänen tunteensa kertoivat myös toista. Rindou sulki kaikki ne tunteet ja antoi vain vihan kasvaa sisällään, niin olisi parempi. Parempi vain unohtaa se, mikä on jo koettu.. Neito ajatteli ja koetti olla sen enempää huutamatta Oscarille.

Viesti Ma Joulu 19, 2011 10:25

Oscar

Saatikka sitten naisen logiikkaa.
"Mitä?" Oscar tokaisi typertyneenä. Kaikki miehet samanlaisia? Kuinka monta sinä olet oikein kokeillut??!! Haltia ei sanonut sanaakaan vaan joi teensä loppuun, nousi ylös ja kiitti teestä. Ei mistään muusta. Ei henkensä pelastamisesta, auttamisesta saatikka eilis illasta. Ulko-ovelle saapuessaan hän sanoin vielä yhden asian, Rindouhun katsomatta:
"Minulla on vielä revanssini. Tulen hakemaan sitä joku päivä."

Viesti Ma Joulu 19, 2011 10:38

Rindou

"Siitä vaan! Aijon voittaa sinut silläkin kerralla.." Rindou ärähti. Hän alkoi hääriä niitä näitä keittössään, huomioimatta Oscaria enempää. Naisella ei ollut sen enempää sanottavaa, eikä häntä sen kummemmin kiinnostanut enään puhua miehelle. Jokin vihlaisi silti Rindoun sisintä, hän hylkäsi tunteen saman tien.
Vasta toisen kerran oli neito tuntenut tällaisia tunteita ja viime kerralla ne olivat johtaneet loppujen lopuksi suruun, niin kävi tälläkin kerralla, mutta aivan eri syistä ja erilaisella tavalla. Rindoun päässä napsahti, hän päätti, että jo samaisena iltana kapakka tuntuisi houkuttelevalta paikalta. Nainen saattaisi vajota samaan turmiolliseen elämäänsä, missä hän rypi muutama vuosi sitten, ennen kuin ryhdistäytyi. Rindou halusi unohtaa koko Oscarin ja tämän olemassaolon. Vaikka osittain hänen teki mieli vieläkin pysäyttää mies, ei hänellä ollut aikomustakaan tehdä sitä. Neidon viha oli nyt päällimäisenä ja muut tunteet sen alla.
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö