The Night Fantasy

// Nya ja Taka tänne //

Shashi hymyili hieman puolidemonille, joka vaikutti edelleen hieman uniselta vaikka alkoikin vaikuttaa jo heränneemmältä. Naga vilkaisi vielä pajan suuntaan, päättäen jättää korun lopullisen viimeistelyn hieman myöhempään.
Ei se ollut ongelma. En voinut jättää sinua pakkaseenkaan
Mies totesi ja siirtyi matalan pöydän ääreen kaataakseen kahteen kuppiin teetä. Toisen mies ojensi nuorukaiselle ja toisen otti itselleen, samalla kun heitti sokeroidun kirsikan lautaselta suuhunsa. Mies asettui istumaan tyynyille samalla kun puhalsi kuumaa teetä saadakseen sen jäähtymään juomakelpoiseksi.

Silmäkulmastaan mies tarkkaili nuorukaista tuon kävellessä ja nyökkäsi kiitokseksi tuon kehuista. Nagan lisäksi myös molemmat vanhemmat korpit tarkastelivat vierasta ylhäältä talon kattoparrujen päältä, mutta pysyttelivät melko hiljaa ja vaikuttivat suorastaan nukahtaneilta. Siis jos ei pieniä päänliikkeitä laskettu kun puolidemoni onnistui kävelemään pois näkökentältä.
Menneisyydestä?
Shashi ei voinut olla utelematta toisen toteamuksen johdosta. Menneisyys ei tainnut olla kovinkaan mukavaa jos se johti aiemmin tapahtuneen kaltaiseen pyörtyilyyn.

Taka

"Niin... Menneisyydestäni sillä näin silmieni edessä isoveljeni kuoleman ja sensein..." Taka hymyili selkä Shasiin päin. Hän kääntyi ja tuli miehen viereen istumaan. Teekuppi kädessään, nuorukainen tuijotti pöytää. "En mielelläni muistele tai puhu niistä tapauksista. Joskus saatan nähdä painajaisia heistä ja kuinka en pystynyt suojelemaan tai pelastamaan heitä." Taka sanoi lasittunein silmin.
Taka hörppäsi teetä ja hymyili vaivalloisesti Shashille. Korppien tarkkailu häntä kohtaan oli melko huvittavaa. "Olenko minä nyt noin mielenkiintoinen?" Nuorukainen naurahti ja nappasi yhden hedelmän. Sitä hän sitten mussutteli hiljattain miettien alkaisiko nyt puhumaan tälle käärmemiehelle menneisyydestään. Kuitenkin jollekulle olisi kyllä kuitenkin joskus parasta puhua, mutta hän ei sitä nyt alkanut tekemään.

Taka hymyili Shashille ja katsoi vielä kerran ympärilleen, kuin varmistaakseen olevansa hereillä. "Käykö luonasi yleensä ketään?" Taka päästi suustaan ja joi jo vähän jäähtynyttä teetään teekupistaan. Vielä vähnän syöden joitakin hedelmiä hän kuunteli tarkoin ääniä, ihan varuiltaan.

//Täällä ollaan taas... Tosi vasta ensi vuodella taas tavataan :)

Naga puhalteli edelleen hiljaa teetä kuunnellessaan nuorukaisen tarinaa ja samalla tarkkaillen tuota. Kuolemaa. Shashi sääli nuorta joka oli joutunut jo menettämään kaksi selvästi itselleen läheistä ihmistä. Mutta mennyt oli mennyttä ja Taka itse oli kuitenkin elossa.
Et voi suojella koko maailmaa. Parempi antaa menneen olla mennyttä
Shashi totesi, ennen kuin hörppäsi jo hieman jäähtynyttä juomaa kupistaan. Naga maistoi kielellään muutaman kerran ilmaa, nauttien teestä nousevien yrttien tuoksusta. Puolidemonin huomioidessa korpit, mies itse kohotti hetkeksi katseensa lintuihin.
Ne eivät vain luota sinuun, koska olet uusi tuttavuus ja niille vieras
Mies totesi, ottaen itselleen muutaman palan suolalihaa. Lähiaikoina Shashi oli onnistunut syömään liikaa sokeroituja hedelmiä viitsiäkseen enää ottaa niitä itse.

Takan kysymys sai Shashin kohottamaan hieman kulmiaan, mutta naga tyytyi kohauttamaan sitten olkapäitään.
Ei yleensä. Vieraat eivät löydä mökkiä jos kukaan ei ole opastamassa
Mies selitti totuuden mukaisesti. Toisaalta lähiaikoina vieraista ei tuntunut olleen pulaa. Taka oli jo toinen olento johon naga oli onnistunut törmäämään hieman kauemmas mökiltä lähdettyään. Kaksijalkaiset tuntuivat suorastaan viihtyvän kylmässä. Asia, jota Shashi ei voinut käsittää.
Saatko usein aiemman kaltaisia kohtauksia?

Taka

Nuorukainen hieman vuorostaan kohotti kulmiaan ja näytti hetken poissa olevalta. "Ne vaihtelevat... Joskus kohtaukset ovat kovempia ja olen pitempään tajuttomana. Joskus ne ovat lievempiä ja herään jo parin tunnin päästä... En koskaan tiedä milloin ne tulevat ja mebevät, mutta heikkenen aina huomattavasti ne ovat tuloillaan. Siitä osaan arvioida, kai." Taka naurahti ja otti vuorostaan kuivalihan suuhunsa, kun sokeri oli alkanut maistua hieman liian makealta ja sai pään yleensä särylle.

Nuorukainen mietti hetken keskustelua ja muuta, mutta sanoi sitten: " Niin, menneisyydellä ei ole väliä, kuolema on arki päiväinen juttu täällä. Olen jo tottunut siihen, kun on hieman-" Taka sulki suunsa, hän ei halunnut toisen kuulevan hänen tappaneen moniakin olentoja. Sen takia hän henkäisi hieman ja käänsi katseensa lattiaan. Taka mutusteli lihaa, eikä sanonut mitään hetkeen. Hän nousi ylös venytteli ja nykäisu itsensä liikkeelle. "Mmh... Kiitos. Tarjoilusi oli hyvää. Toivottavasti en syönyt liikaa." Taka hymyili. "Taidan lähteä kohti ihmisten kylää. On kai melko myöhä, mutta kyllä mibä löydän poiskin. Kiitos vielä kerran Shashi. Kohraisin sinut mielelläni vielä uudelleen ja olisi mukava tavatakkin uudelleen." Nuorukainen käveli kohti ovea kipsahti ja kumarsi hitaasti Shashille. Nousi sitten ja astui ulos.

Shashi kohotti hieman kulmiaan toisen selitykselle.
Vaarallista touhua. Ei ole hyvä pyörtyä kaukana kotoa.
Naga mumisi kohottaen teekuppiaan ja ottaen sitten hetken harkittuaan hörpyn, viitsimättä sanoa asiasta enempää vieraalle nuorukaiselle. Kai toinen osasi jo itsestään huolta pitää. Ainakin elämänkokemusta kuului olevan.
Siihen on kai mahdotonta olla tottumatta
Mies hymähti ottaen itselleen muutaman suolalihan siivun. Toisen ilmoittaessa kuitenkin pian lähtevänsä, naga käänsi päätään hieman vinoon.
Jos sinun täytyy lähteä niin en voi pakottaa sinua jäämään
Shashi totesi, vastaten sitten toisen kumarrukseen pienellä nyökkäyksellä.
Turvallista matkaa
Naga lisäsi katsellen kun toinen käveli ovelle ja poistui ulos. Sitten pitäisi kai jatkaa työntekoa ennen kuin päivä etenisi yhtään pidemmälle.

//Ajttelin kiittää pelistä. Joten tässä se sitte tulee. Kiitos!!

//Juup, kiitos pelistä myös sinulle : D//