Kyllä ne teot muistetaan || Crim and kuuraparta!

[suskari]

Punapää vastasi myöntävästi aavekoiran kysymykseen oliko tuo Sinisen kuiskauksen jäsen ja vielä ihmetteli miksi se aavekoiraa kiinnosti. Kalman olisi tehnyt mieli huomauttaa että pitäisihän tuon nyt tietää, etenkin kun Kalma oli useammin kuin kerran ollut kyseisen ryhmän kanssa ongelmissa, mutta jos tarkaan mietti.. Kalma ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tuota punatukkaa siinä ryhmässä aikaisemmin, joten taisi olla uusi. Kalman kasvoille levisi joksikseen huvittunut, mutta samalla hieman hermostunut virneen poikanen.
"Taidat olla keltanokka siinä ryhmässä?" Kalma kysyi vuorostaan, mutta vastausta odottamatta jatkoi sanojaan. "Sanotaan nyt vaikka että tunnen komentajasi Dariuksen.. todella hyvin." Kalma vastasi sitten nuoremmalle haltialle ja vilkasi tuon ohi maassa makaavaa valkohiuksista vanhempaa joka näytti olevan aivan lopussa ja hyvin hakatun näköinen. Hyvin Merarin tyylistä toisin sanottuna. Olisi ehkä pitänyt antaa Merarille heti lisäaikaa että tuo olisi saatu päiviltä, vaikka punapää olisikin ollut tiellä. Katse kohosi nuorempaan takaisin.

"Enkä kyllä sanoisi että millään hyvällä tavalla." Kalma huomautti ja oli ottamassa, tai siis olisi ottanut veitsensä esille jos ne olisivat olleen vyöllä lantiolla roikkumassa. Kalma katsahti hämmentyneenä paikkoja joissa vaitsien pitäisi olla ja katsoi sitten ympärillensä nähden jonkun matkan päässä aseensa maassa. Muutoksen myötä varmaan vyö katkennut ja aseet pudonneet maahan.. ja voimia tuskin kannattaisi käyttää yhtään ylinmääräiseen teleporttaukseen jos vaikka tulisi hätätilanne. Kalma siis jätti nyt aseensa sikseen ja päätti tyytyä nyt omasta takaan oleviin aseihinsa, eli kynsiinsä ja hampaisiinsa.
"Ja väistä hus pois sen vanhuksen luota niin hoitelen sen pois ennen kuin siintä on enemmän harmia minulle." Kalma sanoi kehottaen näin ystävällisesti punapäätä väistämään ilman suurempia välikohtauksia.
"En vahingoita sinua jos et puutu tapahtumiin, mutta jos sen teet.. et jätä paljoa valinnan varaa." Kalma ilmoitti kävellen hieman ontuen lähemmäs kaksikkoa jääden kuitenkin seisomaan turvallisen välimatkan päähän tapittaen punapäätä vaativasti tällä hetkellä ainoalla terveellä silmällään.

[Crimson]

Delathos, Iriador

Iriador ei voinut kuin kohauttaa toista kulmaansa toisen kommentille. Siinä missä nuorukainen ei ollut pitänyt kutsuttavan itseään keltanokaksi, ei hän myöskään pitänyt siitä että hänelle tuiki vieras henkilö puhui sanaakaan Dariuksesta.
Ehkä niin, tuskin se sinua millään tavalla liikuttaa. Sinuna pitäisin muuten suutani soukemmalla, punapää totesi samalla neuvoessaan, mikä toisen parhaaksi oli, naamallaan hyvin vakava ja määrätietoinen ilme. Nuorukainen itsekin vilkaisi maassa makaavaa lajitoveriaan, joka ilmeisesti vieläkin yritti epätoivoisena saada itseään pystyyn, mutta sai itseään vain väsyneemmäksi yrittämällään. Katse kohtasi jälleen tuon ihmisen katseen tai mikäliene tuo sitten ikinä olikin. Iriador seurasi kun toinen kampesi itsensä ylös maasta, kehottaen väistämään pois tieltä, jotta tuo voisi tehdä lopun valkohiuksisesta haltiasta. Punatukka kohotti toista kulmaansa, katsoen itseään lähestyvää ontuvaa miestä ilmeellä ihanko tosi. Hän ei aikonut väistää. Ei todellakaan.

Käsi laskeutui sitä mukaan jälleen pitelemään miekan kahvaa mitä lähemmäksi mies haltiaa tuli.
Sinuna en haastaisi riitaa tuossa kunnossa - etenkään minun kanssani, Iriador sanoi varoittavasti, Joten anna jo olla ja painu tiehesi vielä, kun en ole suuttunut. Olet jo entuudestaan huonossa kunnossa, jonka takia en tahdo satuttaa sinua enempää vaikka mieleni ehkä tekisikin sen jälkeen mitä tuumasit esimiehestäni, nuorukainen sanoi yhä varoittavaan sävyyn. Jos tuo mies ei ottaisi vinkistä vaaria, saisi tuo turpaansa vielä pahemmin kuin oli jo valmiiksi ottanut. Sanat sanottuaan punatukka peruutti Delathosin luokse, joka ei alkuun olisi millään tahtonut yhteistyöhön toisen haltian kanssa, mutta soi sitten tuolle tilaisuuden lopulta nostaa itsensä pystyyn maasta.
Anna miekkasi niin hoitelen tuon piskin pois päiviltä tässä ja nyt, vanhempi totesi punapään kannatellessa tuota pystyssä ja katsahti kulmat kurtistuen kohti Jackia. Ilmeisesti molemmat tahtoivat lopettaa toisensa, mutta siihen Iriador ei antaisi mahdollisuutta ei niin Delathosille kuin ei Jackillekään
Tuki jo turpasi ja anna minun hoitaa tämä, punatukka ärähti takaisin haltiakielellä, katsahtaen terävästi Delathosin suuntaan ja sitten taas punasilmäiseen mieheen, Annan sinulle vain tämän tilaisuuden kadota silmistäni, jonka jälkeen teen sinusta silppua, jos todella on pakko. Joten mitä aiot?

[suskari]

Kalma ei voinnut olla pienesti virnuilematta pojan sanoille, jos tuo oli jo nyt sitä mieltä ettei hän kykenesi enää taistelemaan niin oli tuo täysin väärässä, hän olisi jo karannut paikalta jos olisi sitä mieltä ettei kykenisi yhtä mukulaa ja puolikuntoista vanhusta voittamaan. Punatukka kun oli eleillään tehnyt selväksi ettei aikoisi siirtyä pois palkkiometsästäjän luonta minnekkään vaan aikoisi pelastaa tuon kurjan sielun elämän, vaikka tuskin olisi edes sellaisen avustuksen arvoinen. Tulisi kuitenkin uudestaan häntä jahtaamaan ja paljon paremmin varustettuna.
"Jos olisin liian huonossa kunnossa, olisin jo lähtenyt." Kalma huomautti pojalle samalla kun tuo jatkoi sanojaan huomauttaen Kalmalle puhumisesta Dariuksesta väärin, josta punapää selvästikkään ei ollut pitänyt, kohotti aavekoira toista kulmaansa kysyvästi.
"Mitä!? Loukkasiko sinua se että sanoin tuntevani hänet hyvin?" Kalma sanoi sitten pienesti huvittuneesti naurahtaen nuoremmalle haltialle. Outoja nämä nykyajan nuoret.. loukkaantuvat jo jos omasta rakkaasta edes mainitsi. Tai no tässä tapauksessa varmaan tuttavan, tuskin nuo kaksi sentään olisivat yhdessä asuvan pariskunta.

Kalma seurasi vakavoituen ja hiljentyen kuinka nuorempi siirtyi nostamaan vanhemman pienestä vastaan taistelusta huolimatta ylös, josta kaksikko kävi taas pöpisemään omalla kielellään keskenään josta Kalma ei ymmärtänyt tuon taivaallista. Mutta vanhemman katsoessa aavekoiran suuntaan saattoi Kalma arvailla mielessään että mies oli enemmän kuin valmis jatkamaan, vaikka ei enää omin jaloin pystyssä pysynnytkään. Kalma vain pudisti päätään vastauseksi kettuilevan näköisesti. Olisi hullu jos aikoisi vielä yrittää.. Kalman huomio kuitenkin siirtyi nuorempaan tuon alkaessa puhumaan hänellekkin ymmärrettävää kieltä.
"Tarjouksesi on hyvä, mutta en halua riskeerata elämääni jatkossa jos tuo pääsee vapaana pomppimaan ja valmistautumaan uuteen yritykseen." Kalma huomautti nuoremmalle ja lisäsi vielä varsin katkerana. "Etenkin kun minulla on perhekin, joka tarvitsee minua." Niin hänhän se hankki suurimman osan ruuasta ruokakaappiin ja hankki rahaa elämiseen joko tappamalla haltoita tai myymällä saalis eläimien nahkoja ja lihoja. Töitä kun ei aavekoiralla vielä ollut kun yö liikkuja oli. Mutta noiden sanojen myötä aavekoira hyökkäsi kohden kaksikkoa suoraan edestä ottaen kohteekseensa suoraan valkohiuksisen koittaen tuota iskeä kynsillä samalla kun koitti pyyhkäisyllä kaataa nuoremman maahan.

[Crimson]

Delathos, Iriador

Nuorempi kurtisti kulmiaan aavistuksen verran, kun Jack pudisti päätänsä ja sanojensa mukaan ilmeisesti ei ollut vielä valmis lopettamaan. Ilmoitti vielä omaavansa perheen.
Miksi riskeeraat henkesi, jos sinulla on perhe elätettävänä? Iriador totesi toista kulmaansa kohottaen, mutta vakavoitui sitten, Ja mitä Dariukseen tulee, en pidä siitä että itselleni tuntemattomat puhuvat tutuistani, punatukka vielä lisäsi tympeänä hymähtäen.

Eipä kauaa sanojen jälkeen tarvinnut odotella, kun koira lähti kuin lähtikin vielä hyökkäämään kaksikkoa kohti. Del typeränä vetäisi Iriadorin toisen miekan käteensä, mutta se oli virhe, jota tuon ei olisi pitänyt tehdä. Sotilas nimittäin otti nokkiinsa aseensa menetyksestä, repäisi aseensa takaisin omaan käteensä ja tönäisi vanhemman kauemmas Jackin hyökkäyksen tieltä, väistäen vielä ilmaan loikkaamalla toisen kamppausyrityksen. Kuuraparta ei jaksanut itseään kauan pystyssä pitää ilman nuorempansa apua, joten tuo valahti takaisin maahan lujaa haltiaksi kiroten hieman kauemmas muusta kaksikosta. Iriador puolestaan vetäisi nyt molemmat pitkät katanan malliset miekkansa ja peruutti muutamia askeleita taaemmas Jackista, jääden valmiusasentoonsa seisomaan.
Olet todellakin hullu, tiesitkö sitä? Tunnut suorastaan kerjäävän ongelmia, punatukka tuumasi ajatuksiaan ääneen punasilmäiselle, Et tahdo suututtaa minua, enkä minä tahdo olla sinulle harmiksi. Joten ole kiltti ja häivy, punatukka sanoi vielä maltillisesti, kehottaen koiraa häipymään. Seuraavaa hyökkäystä hän ei enää kuitenkaan antaisi anteeksi, vaan kävisi päälle miekkoineen ja todellakin sanojensa mukaan tekisi tuosta otuksesta silppua.

[suskari]

"Siksi koska tiedän mihin hänenlaiset tyypit pystyvät halutessaan." Kalma vastasi nuoremmalle nyökäten kohden valkohiuksista. Hän oli ollut puolet elämästään tuon miehen tyylisten jahtaamana ja vasta nyt päässyt eroon perseensä kuolaajista.. ja nyt saannut taas uuden peräänsä. Siksi hän halusi eroon tuosta mahdollisimman pian, etenkin kun tuo sattui olemaan harvinaisen taitava vielä ja kiero kuin korkkiruuvi.
"Mutta tunnet hänet halusit sitä tai et poju hyvä, ei siintä tarvitse pulttia vedellä." Kalma hymähti pienesti ja lisäsi vain hieman pojan ärsytys kynnystä nostaakseen.
"Et tainnut muuten tietää että komentajasi on alhainen varas?" Kalma huomautti ihan näin ohi mennen punapäälle puhuen siintä kuinka tuo saakeliärsyttäväkusipäärunkkari Darius oli yrittänyt viedä hänen vaimonsa kunhan olisi hänet polttanut roviolla tuhkaksi. Se kerta oli kyllä käynnyt harmillisen lähellä onnistumista, mutta ei siintä enempää..

Punapää tönäsi suojattinsa kauemmas aavekoiran iskusta ja itsestään samalla kun itse pomppasi korkealle ilmaan ja laskeutui maahan mukavan sulavasti. Kalma ei tosin sitä ollut näkemässä kun tuo tapitti maahan kaatunutta kuurapartaa kuin jotakin pahinta vihollistaan näyttäen ollen täysin valmis repimään mies paran kappaleiksi tällä sekunnilla. Punapään sanat saivat kuitenkin Kalman kiinnostuksen siirtymään hetkeksi tuohon vakavana kuin hautakivi konsanaan.
"Sitten tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa, sinä jätät minut rauhaan ja minä sinut kunhan olen hoitanut tuon mätäpaiseen helvettiin." Kalma sanoi katkerana kääntäen hitaan tuomitsevasti katseensa takaisin vanhempaan ja nuoremmasta enää välittämättä otti aavekoira askelia kohden maassa makaavaa.
"Ei minulla sinua kohtaan mitään henkilökohtaista ole, mutta olet liian vaarallinen säästettäväksi." Kalma puhui Delathokselle samalla kun lähestyi kuurapartaa ja kun oli päässyt tarpeeksi lähelle laski toisen jalkansa tuon selän päälle painaen kenkäänsä varmasti inhottavasti miehen selkää vasten luita kuitenkaan rikkomatta.
"Joten mitään viimeisiä sanoja tai jotakin?" Kalma kysyi laskeutuen hieman alemmas ja nosti toisen kätensä terävät raatelu kynnet ylös valmiina iskemään yhden jos toisenkin kerran että tämä mies saataisiin päiviltä nyt eikä silloin kun kumpikin olisi niin pahassa kunnossa että kumpikin menettäisi henkensä.

[Crimson]

Delathos, Iriador

Iriador seurasi aluksi sanaakaan sanomatta tilannetta vierestä, antaen koiran astella itse maassa makaavan haltian luo nähdäkseen mitä tuo toiselle tekisi. Tappaa, se nyt oli selvä, mutta ilmeisesti tuo moukka antoi vielä mahdollisuuden toisen lausua viimeiset sanansakin ennen viimeisen iskunsa antamista.
Delathos ei vaivautunut edes kohottamaan päätänsä. Tuo oli sisimmässään suorastaan tyytyväinen siihen, ettei punapää osoittanut aikeitakaan enää pistääkseen hanttiin Jackille tai sotkenut lusikkaansa tähän soppaan.
Hah! Sinä se tässä olet liian vaarallinen säästettäväksi, mutta minkäs teet, kun raukkamaisena kirppukasana päätät, pakkasherra ähki sijoiltaan ja murahti kivusta, jota piski hänelle onnistui tuottamaan nostaessaan jalkansa hänen selkäänsä vasten.
Viimeisiä sanoja? Sinulta minä niitä viimeiseksi pyytäisin, rakki, Delathos ärähti, Mutta jos kerran niin kauniisti pyydät, niin pala helvetissä, tuo vielä lisäsi, ihan vain ärsyttääkseen tätä karvakasaa, vieläpä haltiakielellä.

Punatukka pyöräytti silmiä päässään katsellessaan, mihin vanhempi haltia oli tilannetta ajamassa omalta osaltaan. Tuona aikana Iriador oli ehtinyt myös pyöritellä lukuisia ajatuksia päässään erityisesti jälleen mainintaa Dariuksesta. Nuorukainen asteli lähemmäs kaksikkoa ja pysähtyi miekan mitan päähän Jackista. Miekan terä nostettiin osoittamaan kohti koiraotusta, samoin kuin jäätävä lähes valkeiden silmien katse.
Valitettavasti puollan omiani, enkä anna sinun täten tappaa tätä miestä, punapää totesi kylmästi, Toisena, esimieheni ei ole varas, ja siinä missä minäkin, puoltaa omiaan eikä kaltaisia tappajia. Joten siirry syrjään, tuon sanottuaan molemmat miekat lähtivät nopeasti sivaltamaan kohti koiraa. Tarkoituksena oli ajaa punasilmäistä vain kauemmas valkohiuksisesta, joka taas aloitti kiroamisensa kun nuorempi sittenkin ajoi itsensä samaan sotkuun hänen kanssaan. Koira siirtyi kuin siirtyikin taaemmas, pois Delin luota, ja Iriador kiersi haltian toiselle puolelle, ollen nyt näin vastakkain Jackin kanssa ja vanhempi hänen selkänsä takana.
Uusi vastustajasi olen nyt minä, Iriador totesi, hämmentyen sitten nykäisystä housunlahkeessaan, kun hyvin tympeänoloinen valkotukka ojensi yhtä hopeista tikaria nuoremmalleen. Toinen miekoista asetettiin takaisin paikoilleen, ja nuorukainen poimi tikarin käteensä olettaen, että sillä olisi joku suurikin merkitys kenties tulevassa taistossa. Ase kuin ase, kunhan se ajaisi asiansa.
Kun molemmat teräaseet tuntuivat olevan tukevasti käsissä, lähti nuorukainen hyökkäämään toista kohti suoraa edestäpäin. Yllättäen tuo kuitenkin katosi näkyvistä, käytti valmiiksi tallattua lunta hyödykseen ja kiersi aavekoiran toiselle puolelle, muuttui jälleen näkyväksi ja iski molemmilla aseillaan kohti otusta.

[suskari]

"Luulisi sinun tietävän että jos päästän sinut nyt menemään olisit vain muutaman viikon päästä jälleen perässäni päätäni hamuamassa ja aina niin monta kertaa kuin vain säästän sinut." Kalma murahti valkohiuksisen sanoihin, sillä ei nähnyt mitään syytä miksi tuon pitäisi hänet jättää rauhaan. Etenkin kun herra vaikutti juuri sellaiselta persoonalta joka ei heviltä luovuttanut jos jotakin oli päättänyt.. Valkotukan viimeisille sanoille Kalma vain kallisti hieman päätään ja naurahti kuivasti.
"Olisi kivaa jos sanoisit sen niin että minäkin ymmärtäisin sen." Kalma sanoi virnistäen ja oli laittamassa kynsiään uppoamaan viimeisen kerran metsästäjän selkään kun huomasi silmäkulmassaan miekan terän kääntäen katseensa punatukkaiseen, joka oli paikalle tullut miekkojensa kanssa osoittaen häntä. Kalma tujotti tuota miestä ärtyneenä ja syystäkin tuo penska alkoi häirinnöllään olemaan harvinaisen ärsyttävä tapaus. Melkein kuin punkki turkissa. Punapään sanoihin aavekoira oli sanomassa jotakin kun nuorempi hyökkäsikin kimppuun huitoen miekoillaan ja sai aavekoiran totta kai astumaan askeleen jos toisenkin taaemmas tuon miekkojen ulottuvilta. Hän ei halunnut edes kokeilla tässä kunnossa oliko niissä hopeaa vai ei.

"Kyllä komentajaasi alhaisempaa henkilö saa etsiä, vain alhainen varas yrittää varastaa muiden vaimoja!" Kalma ärähti selvästikkin suuri katkeruus äänessään ja jatkoi saarnaamista punapäälle.
"Ja minun vaimoni varastaminen, jopa mahdollinen raiskaaminen, ei tietääkseni kuulu hänen työkuvaansa!? VAI KUULUUKO!?" Kalma ärähti loppua kohden aivan kuin koko tapahtuma olisi ollut tuon punapään vika. Eihän se kyllä ollut, mutta Kalmalla vain oli patoutumia sitä haukansilmää kohtaan. Sama taisi olla toisinpäin myös, ehkä.
Seuraavaksi punapää ilmoitti että tuo olisi hänen taistelupari eikä Kalma sitä käynnyt kieltämään ääneen, sillä poju vaikutti tosiaankin aikovan pelastaa tuon kurjan sielun elämän. Saipa vielä apua tuolta valkopäältä tikarin muodossa, joka tehoaisi häneen ainakin todella hyvin jos tuon miekat eivät.. toivottavasti eivät.
"Tule sitten.." Kalma tuhahti sitten ja vastausta saamatta haltian penska otti ja hyökkäsi suoraan kohden Kalman ollessa valmiina ottamaan sen vastaan. Punapää kuitenkin onnistui yllättämään Kalman omalla tempullansa kadoten edestä ja ilmestyen miehen taakse. Kalma sihahti muutaman kirosanan pyörähtäen sivuttain välttäen ainakin tikarin hopeisen terän, mutta miekka leikkasi alaselkään ikävän haavan saaden Kalman horjahtamaan muutaman askeleen taaemmas.
"Osaat telepotata.. ärsyttävä kyky." Kalma virnisti pienesti ja samalla huomasi kykenevänsä parantamaan miekasta tulevan haavan, jonka myös teki. Riittäisi siis vain jos hän varoisi tikaria. Tästä saattaa tulla mukavan helppo taistelu jos keltanokka ei huomaisi miekkansa olevan hyödytön häntä vastaan. Niimpä aavekoira vuorostaan syöksähti punapäistä miestä kohden ja pyrki miehen iskuetäisyydelle, jolloin tuon kenties olisi helppo sivaltaa häneltä suolet pihalle. Kalma ei sitä sallinut vaan kun aseet olivat ilmassa iskemässä nosti aavekoira koipeaan koittaen potkaista punapäätä kylkeen ja sitten tarrata toisesta kädestä kiinni purrakseen hauis lihakseen.

[Crimson]

Delathos, Iriador

Jälleen kerran oli Iriador saanut kuulla jokseenkin ei niin miellyttävää puhetta kumppanistaa, joka sai nuoremman entistä ärsyyntyneemmäksi. Tosin ärsytyksen ei saanut antaa haitata taistelua, josta syystä punatukka pyrki tasaamaan mieltään sitä mukaan kun aavekoira kävi häntä epäsuorasti yllyttämään. Iskut menivät kuitenkin perille tai no ainakin toinen niistä. Tikarin sivallus väistettiin heti, mutta miekka onnistui iskeytymään vasten koiran selkää, aiheuttaen terällään ikävän haavan ja saaden toisen horjahtamaan eteenpäin. Punapää ei suinkaan jäänyt paikalleen, vaan loikkasi muutamia askelia taaksepäin ottaakseen etäisyyttä vastustajastaan, ettei tuo pääsisi heti häneen iskemään kynsiään kiinni.
Mies kävi ääneen ilmoittamaan nuorukaisen taidosta osata teleportata paikasta toiseen olevan ärsyttävä.
En sanoisi sitä ärsyttäväksi taidoksi, mutta saat minun puolestani olla asiasta juuri sitä mieltä mitä tahdot, punatukka ehti sanoa, kun koira kävi hyökkäämään häntä kohden.

Vastustaja lähestyi, mutta Iriador seisoi vain keskittyneenä aloillaan, odottaen oikeaa hetkeä tehdä vastahyökkäyksensä. Lopulta miekka nostettiin ylös ja sillä lähdettiin tekemään nopeaa sivallusta kohti koriaa, kunnes terä jouduttiin ohjaamaan jonnekin muualle punapään pistäessä merkille itseään lähestyvän jalan. Nopea väistö sivulle pois jalan tieltä ja käsikin vetäistiin nopeasti pois hyökkääjän tieltä, jottei toinen onnistunut siihen hampaitaan puremaan. Muutama askel vielä taaemmas ja aseet suunnattiin suoraa kohden vastustajaa.
En ihmettele enää lainkaan, miksi Darius kohtelee sinua kuin koiraa ja miksi tuokin ääliö on perääsi lähtenyt, punatukka sanoi närkästyneenä ja nosti tikarin sitten silmiensä tasolle katsoakseen sitä lähemmin. Jokin merkitys sillä oli, se täytyi vain keksiä ja sittenkös nuoremmalla välähtikin.
Hopeaa. Et suinkaan vain olisi altis sille? Iriador kävi tuumaamaan ennen kuin lähti vuorostaan itse hyökkäämään toista kohti. Tälläkertaa miekalla iskettiin ensin ja vasta sen jälkeen tikarin suunta määriteltiin vastustajan liikkeitten perusteella. Tämän tehtyään, ei nuorukainen suinkaan jäänyt paikoilleen, vaan pyrki niin väistämään kuin saattamaan iskujaan perille molemmilla aseillaan ympäri aavekoiran kehoa.

[suskari]

Kalma sai huomata että hänen hyökkäyksensä oli ollut täysin turhan kanssa tätä nulikkaa vastaan tuon astuessa taaemmaksi potkun tieltä ja vielä kaiken kukkuraksi onnistui väistämään terävät hampaat. Nyt Kalma ainakin sai varoituksen siintä ettei paininut sentään ihan minkään kevyen sarjalaisen kanssa, vaan tästä saattaisi hyvinkin tulla verinen hengissä jäämis taistelu joita hän nyt oli käynnyt usemman kerran läpi elämässään häviten ja voittaen. Tietysi ainahan hän voisi käyttää metsästäjää hyödykseen.. ei, hän ei sellaiseen alentuisi ikinä vaikka moni muu sen olisikin saattanut tehdä.
"Huomioiden että olen koira... joten älä näsäviisastele penikka." Kalma virnisti kuivahkosti omille sanoillensa vahtien nuoremman liikkeitä, jokaista pienenitäkin mitä tuo teki koittaen mielessään keksiä jotakin miten saisi murrettua edes hetkeksi tuon puolustuksen. Edes pieneksi murto-osa sekunniksi että hän pääsisi iskemään välillä itsekkin. Kalman ajatus maailma kuitenkin keskeytyi punapään sanojen myötä kun tuo tikarin tutkiskelun jälkeen huomautti että hänen heikkous voisi olla hopea. Kalma naurahti pyöräyttäen silmiään päässään.
"Aivan kuin tuo nyt isokin salaisuus olisi?" Kalma tuhahti samalla kun nuorukainen itse syöksähti aavekoiraa kohden, joka väisti taaemmas kahta ensinmäistä iskua ja joita sitten alkoi satamaan tuon tuosta ilman minkään sortin taukoa ja Kalma, joka oli jo valmiiksi väsynyt ja haavoittunut, oli tarpeeksi töitä väistellä iskuja ja saaden jopa osumia. Ei pahoja tai edes kuolettavia, mutta osumia tuli sinne tänne väkisinkin kaikesta väistelystä huolimatta. Taukoa ei siltikään vaikuttanut tulevan joten Kalma päätti tehdä jotakin vaarallista ja riskialttista pysähtyen yht`äkkiä ja otti miekan, joka ei ollut hopeaa, vatsansa sisään vastaan murahtaen pienesti kivusta ja nosti virnistäen katseensa punapäähän tarraten tuon kädestä, jolla tuo miekkaansa piti, nykäisten alas päin pakottaen Iriador kaatumaan alas turvallensa maata kohden. Mutta ennen kuin haltia nuorukaisen mikään ruumiin osa edes kosketti maata yritti Kalma potkaista tuota polvella naamalle, tai ylipäätänsä päähän saadakseen tuon tajunnan horjumaan. Oli onnistunut tai ei katosi aavekoira paikalta kauemmas pidellen vatsaansa, josta oli varmaan valunnut mukavasti verta ulos, ja lähti parantamaan sitä ennen kuin enempää vuotaisi tuota elämän eliksiiriä lumihangelle. Toista tuollaista hän ei kyllä tekisi. Kuolee vielä verenhukkaan kesken taistelun..
"Mikä sinut saa viihtymään sen hullun kanssa?" Kalma kysyi yllättäen punapäältä horjahdellen hieman vähän sinne ja tänne.

[Crimson]

Delathos, Iriador

Punapää soi koiralle iskuja, jotka eivät ottaneet loppuakseen. Iriador jaksaisi pitää tätä vauhtia yllä pidemmänkin tovin, mutta loppuja kohden se vain kulutti hänen voimiaan ja saattoi olla haitaksi tätä olentoa vastaan - joka tuntui osaavan parantaakin vielä itseään. Enemmän tai vähemmän nopeasti. Ennen kuin Iriador ehti sen suurempia suunnitelmia kehittää päässään päästäkseen loitommalle aavekoirasta, sai tuo todeta hämmennyksen valtaavan mielen ja kehon, kun vastus ottikin hänen miekkansa vastaan ja antoi lävistää itsensä. Juuri kun punatukka oli jotain toteamassa ääneen, tarttui piski hänen miekkaa pitävästä kädestään ja koska nuorukainen sillä hetkellä oli hämmennyksen valtaamassa tilassa, ei hän tietenkään osannut tilanteeseen reagoida riittävän nopeasti.

Koira onnistui horjuttamaan tasapainoa, ja sai punapään kaatumaan naamalleen kohden maata. Ennen tätä, tuo kuitenkin soi muikean potkun vasten punatukan päätä, joka sai turvalleen kaatumisen sijasta nuoremman putoamaankin pelkästään polvilleen maahan. Päässä heitti iskun voimasta, mutta tajuttomaksi se ei ollut onneksi korkeahaltiaa vienyt. Sehän tästä vielä olisi puuttunutkin! Sen jälkeen niin Iriador kuin Delathos olisivat jääneet täysin ilman minkään näköistä puolustusta tuon hullun kynsiin. Menettäneet hyvin oletettavasti henkensä. Ja ruumiit ne olisi jätetty metsään mätänemään. Ruuaksi linnuille ja raatoihin kajoaville pedoille.
Lopulta kun silmissä ei enää heittänyt yhtä pahasti, nousi Iriador takaisin jaloilleen. Aluksi hieman horjahdellen. Mutta sitten taas vakaammin, kun jaloilla onnistuttiin ottamaan tukevampaa sijaa hangen keskeltä. Jack esitti kysymyksen, joka sai punapään kulmat kurtistumaan asteen verran.
Kuka sanoi, että viihtyisin. Hän on esimieheni ja olen vain osa hänen joukkojansa, korkeahaltia kävi heti vastaamaan maltillisesti toiselle enemmän ja vähemmän valehdellen. Mutta enempääpä ei koiran tarvinnutkaan tietää.

Iriador pisti merkille toisen horjahtelun. Taistelu oli jatkunut jo pitkään vastapuolen kannalta, joten ei ihmekään, jos tuo alkoi uupumaan. Nyt jos koskaan olisi tilaisuus iskeä toinen maahan! Sanaakaan sanomatta, katosi nuorukainen kaikkien näkösältä. Jälleen käyttäen hyväkseen valmiiksi tallottua hankea, tuo lähestyi aavekoiraa näkymättömänä, kunnes puolenvälin saavuttaessaan teleporttasi tuota lähemmäs. Koska Koska Iriadorilla ei ollut tapana lähestyä vihollisiaan näkymättömänä, muuttui tuo näkyväksi pelottavan lähellä koiraa. Käsi hakeutui nopeasti toisen harteelle, samalla kun toinen pyrki estämään hopeisen tikarin kera mahdollisen vastaankäymisen. Tämän päälle nuorukainen kävi vielä potkaisemaan polvellaan kohden toisen vatsaa. Jos punapää onnistuisi saamaan toiselta ilmat pakenemaan ulos, saisi hän myös toivottavasti tilaisuuden viimein paeta pois paikalta vanhemman haltian kanssa.

[suskari]

Kalma tosiaan alkoi jo olemaan hyvin väsynyt pitkään kestäneen taistelun takia, lisäksi Merarin käyttö oli itsessään jo tarpeeksi uuvuttavaa touhua.. ja sitten vielä täydessä kunnossa oleva eliitti sotilas tulee haastamaan riitaa. Vähemmästäkin sitä väsähti! Kalman hoiperrellessa ja horjuessa käytti punapää armotta tilaisuuden hyväkseen ja hyökkäsi aavekoiran kimppuun.. tai no ainakin katosi taas sillä inhottavalla tempullaan. Kalma pälyili hämmentyneenä ympärilleen etsien katseellaan kadonnutta punapäätä kun tuo ilmestyikin aavekoiran nenän eteen. Kalma sätkähti jonkin verran tuota temppua ja oli aikomassa nostaa terävät kyntensä miestä vastaan kun nuorempi puolustautui tikarilla, tarrasi harteista kiinni potkaisten vatsaan varsin ikävästi. Kalma körähti pudoten henkeä haukkoen polviensa varaan lumihankeen, mutta siltikään aavekoira ei siirtänyt katsettaan pois punapäisestä haltiasta. Ties vaikka nyt yrittäisi lopettaa hänet tähän paikkaan. Tappamisen sijaan nuorempi haltia kuitenkin siirtyi vanhempansa avuksi jättäen henkeä haukkovan aavekoiran lumeen polvilleen. Kalma ei kyennyt tekemään itse asialle enään yhtään mitään kun henki oli salpaantunut hetkeksi aikaa ja pelkkä polvillaan pysyminen vajaalla hapen saannilla oli vaikeaa, joten Kalma päätti luovuttaa omalta osaltaan.. Varovasti aavekoira nousi ylös kun oli saannut henkensä kulkemaan ja kävi keräämässä aseensa maasta, jonka jälkeen koira poistui nilkuttaen paikalta.

[Crimson]

Delathos, Iriador

Punapää onnistui kuin onnistuikin saattamaan toisen vasten hankea, ja perääntyi tyytyväisenä taaemmas uhristaan. Tappaa hän ei aikonut, sillä ei hänellä ollut vastaavaan varsinaisesti syytä. Olihan lajitoverin vahingoittaminen tietenkin ihmisolentojen kohdalla rangaistava teko, mutta siinä tapauksessa Iriador olisi vaatinut täydellisen tilannekatsauksen siitä, mitä kaksikon välillä oli aikaisemmin tapahtunut ennen päätöksiään. Joku muu olisi saattanut tosiaan tappaa aavekoiran niille sijoilleen, mutta nuorukaisessa asui ammatistaan huolimatta yhä se toisia säälivä nuorimies, joka ei turhaa verenvuodatusta voinut sietää. Varsinkaan, kun vapaa-ajastaan oli kyse.

Iriador tarkkaili polvillaan maassa olevaa tummatukkaa hetken, kunnes poistui hölkäten valkohapsisen luokse. Vihellys kantautui ilmaan, kun Delathos oltiin saatu maasta taas jaloilleen, jolloin jostain kauempaa puiden lomasta aukealle laukkasi yönmusta shire, jonka selkään nuorempi haavoittuneen Delathosin auttoi. Nopea vilkaisu vielä Jackin suuntaan kertoi, että toinen oli luovuttanut omalta osaltaan, eikä olisi enää käymässä kynsineen kiinni kaksikkoon onneksi. Helpotus oli varmaan molemmin puolinen. Aseitaan keräten tuo rämpi paikoittain syvässä hangessa, lopulta lähtien nilkuttamaan pois paikalta Iriadorin katseen seuraamana, jolloin punapää rohkeni huokaista helpostuksesta.

Lopulta nuorukainen nousi Delathosin taakse, varmisti nopeasti että vanhempi olisi tukevasti edessään istumassa ja kannusti sitten Poldoran nopeaan laukkaan suunta pois päin pimeästä metsästä.