Mitäköhän Päivä Tuo Tullessaan?

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Mitäköhän Päivä Tuo Tullessaan?

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 12 Tammi 2012, 01:58

//Tästä se lähtee!

Rindou

Pisteliään raikas ilma täytti metsän. Rindou oli viimein saanut itsensä ulos talostaan. Pitkästä aikaa hän ei kuitenkaan poistunut talostaan siksi, että olisi menossa kapakkaan tai ihan vain ostamaan ruokaa, ei, nyt hän oli menossa harjoittelemaan taitojaan.
Ensin naisen piti vain löytää sopiva paikka, missä olisi rauhallista ja hiljaista. Mikä voisi olla parempi tapa viettää päivä, kuin harjoitella itsensä puhki! Kerrankin jotain muuta, kuin riidan haastaminen kapakassa. Neito ajatteli sarkastisesti naureskellen päässään. Hän oli kävellyt jo tovin, nautiskellen luonnosta ja etsien sopivaa kohtaa, jossa muuttaisi muotoaan. Mahdollisimman kauas kaikesta mahdollisesta. Rindou ei halunnut häiriötekijöitä lähettyvilleen, ei ainakaan tänään. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta tapella kenenkään kanssa, riidan haastaminen toki oli aivan eri asia neidon mielestä. Tässä! Juuri sopiva paikka muutta muotoa.. Hetkessä nainen oli muuttanut ulkomuotonsa alkuperäiseen hahmoonsa ja hän aloitti harjoittelun.
Nopeampia iskuja, ketterämpää juoksua, sitä tavallista. Rindou laiminlyönyt jo tarpeeksi usein harjoittelunsa, hänen oli korkea aika kiriä itsensä kiinni.
Yhtä nopeasti kuin nainen oli aloittanutkin, hän lopetti. Hänen päässän kulki jos millaista ajatusta. Neito luovutti harjoittelunsa suhteen ja istahti maahan miettimään kaikenlaista. Tuuli humisi puissa, ilma tuntui hiukan kirpeämmältä kuin aikaisemmin.

//Vähän ehkä omalla tavallaan tynkä, mutta tässä tämä nyt on! :)
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 19 Tammi 2012, 22:42

Aethena

Koleassa metsässä asteli nuori neitokainen, jonka lumenvalkeat hiukset liehuivat auki kuin viitta tyttöä seuraten aina reisiin saakka. Ilman kylmyydestä huolimatta tällä tummahipiäisellä haltialla oli niukalti vaatetta yllään, nahkainen asuste, joka jätti enemmän paljaaksi kuin peitti ja sen päälle oli vetänyt turkiksista tehdyn ruskeanharmaan viitan, joka ylttyi melkein maahan saakka. Jaloissaan tuolla oli kuitenkin polviin asti yltävät nahkasaappaat, joista jäi sirot jäljet pieneen lumikerrokseen, joka peitti maata. Joku olisi voinut sanoa Aethenan kulkemisen olevan jopa kömpelön oloista tai huteraa, jos tarkemmin tuota tarkasteli, sillä neitokainen ei ollut tottunut kulkemaan kahdella jalalla, oli aina enemmän suosinut neljää tassua. Kuitenkin teki näitä retkiä niin sanotussa omassa muodossaan, jotta haltiaruumiin taidot eivät jäisi kokonaan ruosteeseen ja tämä muoto oli alkanut pikkuhiljaa tuntua jotenkin tärkeältä tytön kasvaessa kohti aikuisikää.

Haltian askeleet hidastuivat ja pysähtyivät tuon pitkien, suippojen korvien kuullessa ääntä, joka ei kuulunut metsään. Joku, joka ei metsässä asunut olisi hyvin voinut sivuuttaa sen ja huonompi kuuloinen ei sitä olisi edes kuullut. Neito siristi jäänsinisiä silmiään ja kallisti hieman päätään kuin kuunnellen paremmin. Jääneidolla oli tietysti haltian tapaa paljon paremmat aistit kuin sanotaan nyt ihmisellä, mutta tytölle ne tuntuivat ärsyttävän huonoilta tottuneena puuman terävempiin aistehin etenkin hajuaistiin. Aethena ei osannut määritellä mikä epätavallisen äänen aiheutti. Joku liikkui vähän matkan päässä, mutta se ei ollut ainut ääni mitä kuului. Mystisen äänimaiseman takia neidon uteliaisuus heräsi, se oli muutenkin herkässä varsinkin tätä nykyään ja muutti suuntaansa ääntä kohden. Astellessaan eteenpäin mietti pitäisikö muuttaa muotoaan, mutta mietti samaan hengenvetoon, että oli typerä arkajalka. Mikä tahansa siellä oli, voisi tuo kohdata sen ihan haltianakin. Ja ainahan voisi muuttua ja lähteä karkuun.

Pohjolanhaltian ei tarvinnut kauaa talsia, kun tuo sai näköpiiriinsä naisen, joka istui maassa hieman avonaisemmalla kohdalla metsässä. Tämä löytö hämmensi Aethenaa vielä enemmän, sillä äänet, jotka hän hetki sitten oli kuullut eivät olleet tuoneet neitokaisen mieleen kaksijalkaista ilmestystä. Haltia kyyristyi puun taakse katsellen tätä muukalaista hieman arasti, mutta jos vain mahdollista vielä uteliaampana. Kuolleen oloisia pensaan varsia sojotti maasta neitokaisen ympärillä. Aethena yritti aivot sauhuten miettiä miten nyt toimisi. Halu oli suuri yrittää kommunikoida tämän muukalaisen kanssa, mutta neitokaisen päässä olevat vaistot ja arkuus kiljuivat tuota lähtemään vähin äänin pois vielä kun pystyi. Ristiriitaiset ajatukset pyörivät haltiatyttösen päässä jonkun tovin kunnes tuo nousi ylös, tai ainakin oli tarkoitus. Haltia alkoi nousemaan kyyryasennostaan ja otti samalla jostain syystä askelta taaksepäin kompastuen lahjakkaasti johonkin oksaan tai juureen joka pilkotti lumikerroksen alta. Siitä seurasi tietenkin se, että pienen kiljahduksen saattelemana Aethena rysähti keskelle pensaan oksia selälleen takapuolen ensin tömähdettyä ikävästi kovaan maahan. Siinä tuo sitten makasi hämmentyneenä selällään oikeastaan uskaltamatta liikkua. Toinen olisi kuuro, jos ei olisi tätä kuullut ja mitä sitten tapahtui? Haltia nielaisi ja sätti itseään päänsisäisesti kammeten itsensä varovasti istualleen tarkkaillen sinisillä silmillään sen paikan suuntaan jossa muukalaisen oli nähnyt.

(Miettisin pitkään miten tämän kohtaamisen nyt hoitaa ja sain tälläisen ajatuksen. Rindoun pitänee vain nyt tarttua syöttiin XD))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 30 Tammi 2012, 19:16

Rindou

Nainen oli sulkenut silmänsä ja kuunteli luonnonääniä, joita ympärillä kuului. Kauniin ajattelun rikkoi kiljahdus. Rindou ei asiaa sen enempää miettinyt, hän ponkaisi itsensä pystyyn ja otti toisen miekkansa vyöltään. Nopeasti nainen lähti ensin juoksuaskelin kohti ääntä, loppujen lopuksi hän hiljensi askeleensa hitaanpuoleiseksi kävelyksi. Mikä tahansa oli kiljahtanutkaan, se olisi paras yllättää takaapäin. Vaikka lumi narskuikin Rindoun kenkien alla, hän tiesi hyvin, miten piti kävellä, jotta narskunta ei herättäisi vastustajan huomiota. Nainen saattoi vain kuvitella, mitä löytäisi, kunhan pääsisi sinne, missä tuo jokin otus oli.

Hämmästyksekseen Rindou huomasi ensin jotain aivan muuta valkoista, kuin lumi. Ne saattoivat olla hiuksia, mutta nainen ei mennyt siitä takuuseen. Kuitenkin hänen uteliaisuutensa heräsi. Nainen käveli vielä vähän lähemmäs olentoa. Miekka, jota Ridnou oli tähän asti pitänyt edessään suojana laskeutui alas. Hän näki edessään kyyristyneen haltian, joka katsoi juuri sinne, mistä Rindou oli lähtenyt. Omalla tavallaan naista huvitti, että hän oli löytänyt puun takaa haltian, eikä mitään suurta hirviötä tai vastaavaa. Hymynkare piirtyi hetkeksi naisen kasvoille, sitten hän kokosi taas itsensä ja kröhäisi kuuluvasti.
"Enpä olisi uskonut löytäväni haltiaa tarkkailemasta minua?" Rindou tokaisi kysyvän huvittuneella äänensävyllä ja veti miekkansa takaisin vyölleen. Hänellä ei ollut aikomustakaan hyökätä muukalaisen kimppuun ihan tuosta noin vain, eihän hän tiennyt olisiko tuosta edes mitään vaaraa. Nainen odotti miten haltia reagoisi tämän puheeseen.

(Tarttuuhan se :D Kauhea kyllä ku ei yhtään pitempää nyt just keksiny, mutta eiköhän tämä tästä)
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Helmi 2012, 12:38

Aethena tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin kuullessaan äänen aivan eri suunnasta mistä sitä oli etsinyt. Nuori nainen puhalsi hiussuortuvia pois silmiltään samalla kun käänsi sinisten silmiensä katseen naiseen, joka näytti katselevan tuota huvittuneena. Se jos mikä ärsytti neitokaista sen lisäksi, että koko tilanne oli penteleen noloa. "En minä...tarkkaillut", jäähaltia totesi ja kampesi itsensä ylös piantareesta yrittäen kerätä joitakin arvokkuutensa rippeitä, vaikka se oli hieman hankalaa kun hiuksia koristi jäätyneet lehdet ja oksanpätkät. Aethena mittaili muukalaista katseellaan ja mietti samalla mitä ihmettä tuolle pitäisi sanoa. Samaan aikaan tyttö tunsi suurta halua lähteä karkuun ja mieluiten neljällä jalalla, mutta ylpeys joka nosti päätään neidon sisällä esti tuota tekemästä niin.

"Mitä sinä edes teet täällä?" Aethena kysyi hieman töksähtäen. Oikeastaan ainoat joiden kanssa oli ollut tekemisissä oli tuon lauman jäsenet, eikä osannut käyttäytyä tälläisessä tilanteessa kovinkaan hyvin. "Olemme aika keskellä korpea", jäähaltia huomautti yrittäen olla vähemmän töykeän kuuloinen. Naisen kantama miekka ei näyttänyt kovin kivalta, eikä halunnut tutustua siihen lähemmin, kun oli itse aseeton. Nuori neitokainen jäi tuijottamaan naista tarkkaillen tuon jokaista elettä. Yksikin turhan uhkaava ele ja Aethena ottaisi jalat alleen.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 26 Helmi 2012, 14:07

Rindou

Nainen otti rennomman asennon ja asetti kätensä lanteilleen.
"Ajattelin ja tapoin aikaa, mieluummin teen sitä korvessa kuin hirveässä ihmisvilinässä. Sitäpaitsi metsäreissut ovat mukavia" , Rindou vastasi olkiaan kohauttaen.
"Mitäs itse teet täällä?" Nainen kysyi itsevarmalla äänellä. Hänellä ei ollut enään mitään aikomusta käyttää aseitaan haltiaan. Toinen syy oli se, että olisi epäreilua käyttää aseita aseetonsa vastaan, toinen taas, ettei Rindou halunnut hankaluuksia.

"Minkälainen haltia sinä oikein olet?" Nainen kysyi yrittäen hymyillä mukavan oloisesti, mutta siinä hän ei täysin onnistunut. Pitkään aikaan ei nainen ollut hymyillyt tai nauranut, ehkä se johtui siitä. Rindou katseli nuorta haltianeitoa, joka omalla tavallaan huokui jonkinmoista pelkoa, mutta samalla neidossa oli asennetta, rohkeutta. Nainen piti siitä, mikä oli osittain syynä siihen, ettei hän halunnut riitaantua haltian kanssa.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Helmi 2012, 21:50

Jäähaltianeitokainen katseli kun naisen olemus rentoutui ja tuo vaikutti vähemmän uhkaavalta, vaikkakin Aethena ei ollut niin tyhmä että olisi siihen tuudittautunut. Neito siristi silmiään naisen kysymykseen ja näytti pohtivan asiaa. Sen saattoi humata pienestä, yksinäisestä rypystä haltian silmienvälissä otsalla. Ei osannut päättää olisiko hyvä vai huono asia kertoa tuolle vieraalle ilmestykselle itsestään. Asiaa pohdittuaan haltia tuli siihen tulokseen, että voisi ainakin jotain kertoa, ei siitä olisi mitään haittaa. "Minä asun täällä", Aethena sanoi yksinkertaisesti ja teki kädellään epämääräisen eleen siihen suuntaan mistä oli tänne hiippaillut. Muukalainen väänteli naamaansa jonkinlaiseen hymyyn, mikä sai neidon hieman kurtistamaan kulmiaan. Tuo kuitenkin kohotti leukaansa uhmakkaan tai ylpeän oloisena, se jäi hieman epäselväksi. "Jäähaltia", ilmoitti lyhyen ytimekkäästi ja laski kädet lanteilleen hyvin paljon samaan tapaan kuin edessään seisova nainen.

Jäähaltianeito alkoi nyt hieman itsekkin rentouduttuaan tutkailemaan itseään vanhempaa naista, tuon eleitä, ilmeitä ja muutenkin käytöstä. Aivan kuin ei olisi koskaan ennen nähnytkään toista kaksijalkaista, vaikka se ei tietysti pitänyt paikkansa, koska joillakin Laumalaisilla oli humanoidimuoto. "Mikä sinä sitten olet?" Aethena kysyi nostaen katseensa naisen keskivartalon kohdalta ylös tuon kasvoihin. "Kauas sinä olet tullut ajattelemaan. Öh... onko sinulla jokin ongelma?" valkohiuksi kysyi hieman ymmärtämättä mitä nainen oikeastaan OLI ollut tekemässä. Sitäpaitsi neitoa häiritsi yhä tuo outo tuoksu ja ääni. "Kuule, satuitko näkemään tuota jotain eläintä vähän aika sitten?" Kysymys oli epämääräinen, mutta naisella ei varmastikaan ollut yhtä hyvää hajuaistia kuin puumalla, eihän Aethenakaan haltiana haistanut paljoa mitään. Otti kuitenkin kasvoilleen viattoman ilmeen ja sitä tuo oli treenannut enemmän kuin tarpeeksi.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 13 Maalis 2012, 22:30

Rindou

Naisen kasvoille nousi pieni hämmästynyt ilme, tämän saattoi huomata kulmien hienoisesta nousemisesta. Rindouta huvitti jäähaltian käytös, mutta samalla se vaikutti jotenkin imartelevalta. Aivan kuin haltianeito olisi matkinut naista. Toisaalta se saattoi vain vaikuttaa siltä naisen omassa päässä.

Rindou hämmästeli neidon kummaa, tutkailevaa käytöstä. Eikö hän ole ennen ihmistä nähnyt? Nainen ei ehtinyt edes suutaan avata, kun kysymyksiä alkoi tulvia.
"Olen khimaira, eli en käytännössä ole ihminen" Rindou aloitti. "Ajattelen aina silloin, kun yritän rauhoittua tai rentoutu, miettiä vaikkapa arkipäivän asioita" nainen jatkoi yrittäen samalla selittäessään keksiä oivaa syytä 'ajattelulle'. Hetkeen Rindou ei vastannut mitään, häntä kummastutti kysymys jostain eläimestä. Kuitenkin hetken aikaa mietittyään hän ehkä jopa tajusi, mitä haltianeito oli tarkoittanut.
"Sinä taidat tarkoittaa minun oikeaa muotoani. Siis olin aluksi khimairana, mutta muutin ulkomuotoani" nainen selitti ja hieraisi niskaansa kädellään. Oli vaikea selittää jostain, mistä ei ollut täysin varma.
"Saankos tiedustella mikä nimesi on?" Rindou kysyi äkkiä, pieni hymy kasvoillaan. Hyvin vaivihkaisesti nainen tutki haltianeitoa ja tämän reagointia, sekä ulkomuotoa.

//Sori että kesti näin kauan vastata ^^''
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 23 Maalis 2012, 12:39

Aethena tuijotti itseään vanhempaa naista pienen pieni ryppy otsallaan aivan kuin olisi ajatellut ankarasti. "Ja mikä se sitten on?" kysyi kuullessaan toisen rodun. Ei tarkoittanut olla töykeä, mutta kysymys tuli jotenkin töksähtävästi. Naisen tutkaileva katse häiritsi jäähaltiaa ja sai tuon liikuskelemaan hermostuneen oloisena paikallaan. "Aethena", tuo vastasi kuitenkin kysymykseen nimestään, eihän se mikään salaisuus voinut olla, ei nainen siitä mitään hyötyisi. Kamalan vaikeaa ja monimutkaista ajatella mitä saa kertoa ja mitä ei. "Entä sinä sitten? Minä en koskaan jaksaisi vain istua ja tuumailla maailman menoa kovinkaan pitkään. Ei siitä pääse kuitenkaan puusta pitkälle", nuori totesi ja osoitti tietynlaista nuorille yleistä malttamuutta asioissa.

"Missä sinä asut? Tuletko kylästä?", kysymyksiä alkoi tulla tiheämpään ja olihan Aethena oikeasti kiinnostunut siitä miten muualla elettiin kuin tutussa ja turvallisessa kotiluolassa. Ei neidolla ollut elämässään mitään valittamista, mutta aina saattoi kurkkia aidan yli. Kaipasi jännitystä ja tietyllä tapaa myös rajojen rikkomisesta oli kysymys, koska Lyron ja monet muutkin tuppasivat olemaan Aethenaa kohtaan hyvin suojelevaisia. Olihan moni nähnyt tuon kasvavan pikkutytöstä asti.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 04 Huhti 2012, 13:46

Rindou

"Se on..No..Eräänlainen eläin.." Rindou sanoi mietteliäästi ja hieraisi niskaansa. "Jos tahdot, voin näyttää sen sinulle.." nainen jatkoi hiljaisemmalla äänellä, melkein kuin itsekseen mutisten. Nainen huomasi neidon hermostuneen liikuskelun ja lopetti tarkemman tutkailun. Kuullessaan haltian nimen, nainen nyökkäsi kohteliaasti.
"Olen Rindou, josku sitä vain tulee elämässä tilanteita, jolloin haluaa vain istua ja ajatella", nainen vastasi ja kohautti harteitaan. Omalla tavallaan nuoren neidon malttamattomuus oli virkistävää vaihtelua pysähtyneeseen elämään.

"Ei, en asu kylässä, asun metsässä. En pidä oikein väenpaljoudesta", Rindou selitti ja vaihtoi painoaan toiselle jalalle. "Käyn kyllä kylässä silloin tällöin.. Tosin hyvin harvoin.." nainen jatkoi, mutta päätti jättää enemmät yksityiskohdat kertomatta. Hänestä oli hupaisaa, että haltia neito ei vaikuttanut tietävän paljoakaan muusta, kuin siitä mitä hänen ympärillään nyt oli. "Et siis ole paljoa käynyt kotisi ulkopuolella?" Rindou tiedusteli. Nainen laittoi kätensä puuskaan pitääkseen ne lämpimämpinä. Kylmä ilma ei tuntunut kovinkaan mukavalta muutenkin jo kylmissä käsissä.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 13 Huhti 2012, 19:08

Aethena siristi silmiään toisen sanoille mietteliäänä ja kohautti sitten olkiaan. "Ihan sama se, mietin vain kun ei ollut tuttu tuoksu", haltia selvensi uteluaan ja yritti samalla painaa toisen nimen mieleensä kaiken varalta, jos sitä vaikka tarvittaisiin joskus. "Metsässä vai? Hassua kun en ole ennen törmännyt... kodin? Noo...miten sen nyt ottaa. Kyllä minä metsän tunnen", neitokainen selitti samaan hengenvetoon ja pälyili ympärilleen aivan kuin olisi kuullut jotain. Aethena ei oikein tiennyt mitä tämän naisen kanssa pitäisi jutella, ei ollut tottunut tälläiseen. "Minä tuota... oli kiva tavata", ilmoitti yhtäkkiä suunnaten katseensa takaisin toiseen ja hymyili tuolle jopa hieman. "Minun olisi varmaan parempi mennä, ennen kuin joku tulee hakemaan minua", sanoi pientä pahoittelevaisuutta äänessään. Haltianeitokainen puraisi huultaan ja näytti hetken empivän. "Olisi kyllä kiva tavata uudestaan, jos haluat", Aethena totesi itsekkin yllättyneenä tästä. Voisi vaikka etsiä toisen asuinpaikan, vaikka olikin jo pidemmällä kuin yleensä, mutta mitä sillä nyt oli väliä.

((Haittaneeko jos lopetellaan tää tähän ja otetaan joskus uusiksi?)
Ylva
 


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron