Don't mind if I do//KITTYH

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Don't mind if I do//KITTYH

ViestiKirjoittaja Pappis » 20 Tammi 2012, 22:55

//pelissä tulee myöhemmin Agnoille sopimatonta materiaalia, joten k-18/k-AGNA merkintä!
//ärsyttää laittaa kaikki pelit mettään, mut ei voe mitään : /

Leonard

Mies oli nähnyt pitkän elämänsä aikana monia kartanoita. Toinen toistaan hienompia, isompia ja kauniimpia. Moni haaveili, että saisi asua joissain niistä kartanoista, joissa palvelijat tekevät kaiken työn eikä itse tarvitsisi edes vaivautua vaatteitaan pukemaan. Leonard oli nähnyt kauniit kartanot ja niiden upeat pitkät käytävät, kauniine tauluineen, mutta yhtäkään oikeasti kaunista kartanon isäntää tai emäntää hän ei ollut vielä tavannut. Eikä tulisikaan. Ei ainakaan siinä asemassa, jossa oli nyt.
Leonard käveli pitkin harmaata käytävää, josta oli puisia ovia ties minne. Sylissään miehellä oli laatikollinen edellisen kesän perunoita, jotka hänen oli määrä viedä keittiöön, jonne hän oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan unohtanut tien. Hänet oli myyty orjaksi kyseiseen kartanoon vasta eilen, eikä hän todellakaan ollut tottunut paikkaan. Muutamien minuuttien tuloksettoman haahuilun jälkeen, miestä alkoi ärsyttää. Ei ainoastaan se, että hänet oli ensin yritetty tappaa ja sen jälkeen myyty henkihieverissä orjamarkkinoille, vaan myös se, että hän oli ensimmäistä kertaa elämässään menettänyt täysin ihmisarvonsa. Leonard kirosi hiljaa mielessään avatessaan puisen uksen, joka avautui käytävälle, jonka poikki kulki pitkä, koristeltu ja todennäköisesti hyvin hintava matto. Seinillä oli tauluja, kuten käytävillä usein ja kynttilöitä oli sytytetty valaisemaan pimenevää iltaa. Keskitalvella valoa ei riittänyt päivällä pitkään, joten kynttilät olivat päällä usein koko päivän aina heräämisestä yöpuulle käymiseen. Mies vilkuili käytävän molempiin päihin ja hän ei voinut olla kummastelematta tämän kartanon outoa arkkitehtuuria. Juuri äsken hän oli ollut kellarissa. Miten oli mahdollista, että hän oli nyt herrasväen puolella? Leonard huokaisi syvään ja jatkoi matkaansa eteenpäin. Hän tulisi takuulla saamaan kepistä löytäessään tiensä viimein keittiöön. Tässä vaiheessa, miestä alkoi kuitenkin houkuttamaan ikkunat, joista voisi vain hypätä pois ja paeta orjuutta. Talvipakkasilla pakokeinoksi tosin tulisi kuolema. Kuolema... Leonard naurahti hiljaa itsekseen ja astui sisään satunnaisesta ovesta, eikä tajunnut sen olevan liian hieno ollakseen ovi keittiöön tai edes sinne vievään käytävään.

//Voilá!
Viimeksi muokannut Pappis päivämäärä 22 Tammi 2012, 03:29, muokattu yhteensä 2 kertaa
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Tammi 2012, 23:43

Delaney

Taas, taas vaihteeksi haltia oli saanu v-mäisimmän homman mitä koko kartanossa oli tarjolla, ainkin siltä se tuntui.
Isäntä istui nyrpeä ilme kasvoillaan tuolilla, kun taas orjaksi myyty haltia sai putsata hikihatussa makuuhuoneen lattialta luojaties mitä tahroja. Harja hankasi rivakoilla otteilla puista lattiaa, ja pinna kiristyi entisestään. Delaney pystyi miltei tuntemaan toisen arvostelevan ja halveksuvan katseen niskavilloissaan.

"Tuohon jäi tahra, tätä menoa saat hinkata lattioita kunnes kuolet nälkään." Isäntä sanoi vinoillen, jolloin Delaneyn hermot pettivät. Tuo nousi nopeasti lattialta seisomaan, paiskaten harjan nurkkaan. "Herra on hyvä siivoaa sitten itse !" Tyttö huusi, ja haltiakielellä tietenkin.

Nuorukainen ei kerennyt edes reagoida ilmein, kun isännällä napsahti, mies taisi inhota aikalailla haltiakieltä. Isäntä löi avokämmenellä naista niin että pää tuntui irtoavan harteista, ennenkuin katsetta kerettiin kääntämään takaisin lyöjään, iskeytyi miehen käsi kiinni kaulaan, kaataen haltian sängylle. Siinä olikin nopeasti isäntä päällimmäisenä ja entistäkin vihaisempi katse Delaneyn kasvoilla.

"Tässä talossa sinä olet minun, saan tehdä sinulle mitä tahdon, voin teettää sinulla mitä tahdon, eikä sinulla ole siihen mitään sanomista, ymmärrätkö ?"
Mies selosti tiukentaen otettaan nuoren kaulasta. Delaney näki mihin tämä oli menossa, mutta ei kyennyt juuri estelemään kun miehen toinen käsi veti paidan miehustaa alemmas, pois olkapäältä, ja pian huulet seurasivat perässä, suudellen ensin kaulan läheltä, liikkuen kokoajan lähemmäs solisluuta, ja siitäkin alemmas.

Hapen saanti oli jo ongelma, ja silmissä alkoi pyöriä, kunnes ovi pamahti auki, salaman nopeasti isännän pää nousi toisen iholta katsomaan kuka tuli, jos ovesta olisi astunut vaimo, tulisi siitä tunti turpaan kummallekkin. Mutta ei, isäntä oli onnekas, vain orja, uusi sellainen. Miehen ote tiukkeni hetkeksi orjan kaulalla, niin että naisen jalat alkoivat jo potkimaan epätoivoisena.
Hetken ajan isäntä vain katsoi vihaisena ovesta tullutta, kunnes tuo nousi haltian päältä riuhtaisten valkotukan sitten lattialle. Isännän otteesta päästyään Delaney veti kuuluvasti happea, jääden sitten lattialle tärisemään.

"Ulos täältä !" Isäntä karjaisi vihaisesti miehelle joka oli keskeyttänyt hänen pienen leikkinsä. "Ja viet tuon mukanasi !" Hän huusi potkaisten maassa makaavaa naista oikein kunnolla. Pieni kivun tuoma parkaisu pääsi ilmoille, mutta vain vahinkona.
Delaney koitti nousta lattialta, mutta yllätyksekseen saikin uuden potkun ansiosta lyyhistyä jälleen. "Saastaiset haltiat." Mies tiuskaisi potkaistuaan orjaa uudemman kerran, kävellen sitten takaisin tuolilleen istumaan pöyhkeän näköisenä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Tammi 2012, 00:10

Leonard

Mies ei ehtinyt edes tajuamaan saati pahoittelemaan ovierehdystään, isännän kasvojen vaihtuessa punertavasta kalpeaksi ja taas punertavaksi, kun tämä viimein karjuen käski sekä Leonardin, että maassa värjöttelevän haltiaorjan poistumaan. Mies vilkaisi aluksi haltianaista nenänvarttaan pitkin. Viimeisimmän haltiayhteenoton jälkeen, Leonard ei ollut kovin iloinen tavatessaan taas tämän suippokorvaisen kansan edustajia. Hän kuitenkin auttoi haltiaa vähän, että saisi oven suljettua heidän ja liki tultasyöksevän isännän välillä. Leonard tiesi, ettei tulisi pitämään lainkaan orjana olosta tässä talossa, saati orjana olosta yli päätänsäkään.
"Tukehdu kitapurjeeseesi..." Leonard mutisi ja käänsi katseensa takaisin haltiaan. Vaikkei mies mikään haltioiden ystävä ole ikinä ollutkaan, hän ei voinut kiistää sitä seikkaa, että tämä kyseinen haltia näytti verrattain sievältä ja muodokkaalta.
"Kuule..." Leonard aloitti ja kyykistyi naisen tasolle.
"Osaatko sanoa, missä päin täällä on keittiö?"

//Seuraavan viestin jälkeen voitaisiin hypätä jo toiseen vaiheeseen :D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Tammi 2012, 00:31

Delaney

Toinen orja auttoi naisen pois huoneesta, mutta huoneesta päästyään luuhistui Delaney vielä lattialle, mikä hävetti häntä suuresti, mutta silmissä sumeni jos koitti väkisin pysyä tolpillaan vähäisen hapen kera.
Tuo ovesta tullut mies manasi jotain isännästä, kyykistyen sitten Delaneyn tasolle.
Haltia mulkaisi toista hieman vihaisesti, mutta tuohan uteli vain keittiön sijaintia.
Happea saatuaan nousi neito kutakuinkin haparoiden ylös, nostaen paitansa kauluksen takaisin kohdileen. "Osaan, voin näyttää missä keittiö on." Delaney sanoi käheällä äänellä, joka sai tuon itsensäkkin vähän hämilleen, oliko se nyt niin outoa että kuristuksen jälkeen ei ääni kulkenut ? Neitonen rykäisi saadakseen äänensä taas kuulumaan.
Reippaat askeleet kulkivat miehen edellä johdattaen tuota keittiöön. "Älä odota kiitosta." Delaney sanoi avaten sitten alakerrassa olevan oven jonne tuo mies joutuisi varmaan useampaankin otteeseen kysymään tietä. "Törmäillään taas." Delaney lisäsi poistuen sitten.

*******

Päivän raskaat työt olivat taas pulkassa, ja kuten tavallista, joka paikkaan sattui, isäntä ei ollut taaskaan säästellyt nyrkkiä, ja haltia oli mustelmilla, hartiat olivat jumissa, ja jalkoja kivisti. Valittamiseen ei kuitenkaan ollut varaa. Neito kuitenkin huomasi miehen joka oli joku päivä sitten kysellyt tietä keittiöön.
"Hei, eksyitkö tännekkin, vai tulitko ihan tarkoituksella ?" Delaney kysyi hymyillen parrakkaalta mieheltä, keskustelun aloittaminen ei oikein ollut hänen paras valttikorttinsa.

//Yes box, ja ei voinu vastustaa XD Se sun piirtämä kuva on painautunu mun tajuntaan //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Tammi 2012, 00:44

Leonard

Mies katsoi hieman kummastellen haltianperään tämän poistuessa. Kiitosta mistä? Olkiaan kohauttaen hän astui keittiöön, sai oitis isot haukut ja moitteet siitä, miten kehno, hidas ja tyhmä orja tämä oli ja tietenkin kepistä.

*******

Leonardin selkään yhä sattui viimepäiväiset rangaistukset. Hänellä menisi ikuisuus totutella tähän paikkaan ja sitä myötä menisi myös ikuisuus, että hän voisi päästä läpi yhden työviikon ilman rangaistusta. Tosin hän ei todellakaan aikonut viettää siellä ikuisuutta. Kartano oli yksi hitonmoinen helvetti toimia orjana alkaen isännästä ja päättyen orjista vastaavaan luotto-orjaan, joka innokkaasti simputti muita orjia. Tosin oli paikalla muutamia valopilkkujakin. Naisorjia oli muutamia, mutta he olivat pääosin töissä keittissä tai sitten heillä oli oma pieni tarkoituksensa isännän huoneen läheisyydessä. Leonard hieman ihmetteli, miten se aiempi haltia yhä asui muiden orjien keskuudessa, koska sen taannoisen perusteella, isäntähän voisi kohdella häntä melko hyvinkin muutamia palveluksia vastaan.
"Ai ihan tarkoituksella orjaksiko?" Leonard vastasi retorisesti haltianaisen keskustelun avaukseen.
"Jo toki, totta kai. Entä sinä? Ihanko haaveammatti?"
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Tammi 2012, 00:52

Delaney

Sen lisäksi että tuo jonninjoutava ihminen, josta neito kerkesi jo kuvitella kaveria, käsitti kysymyksen väärin, alkoi tuo myös aukomaan päätänsä !
"Ehkä SINUN elämäsi suurin kohokohta on saada kepistä, mutta minä en siitä pidä." Delaney sanoi takaisin nostaen hihaansa jotta toinen näkisi selvästi kepillä hakkaamisesta tulleet mustelmat pitkin käsiä.
"Ja tarkoitin lähinnä tätä huonetta, viimeksi erehdyit keittiöstä, joten selvisitkö tänne ensimmäisellä yrittämällä, tähän huoneeseen, missä me muutkin nukumme ?" Neito jatkoi, nyt rauhallisemmalla äänensävyllä, laskien samalla hihansa takaisin alas.
"Olen Delaney, ja opin talon ja huoneet nopeasti ulkoa." Tuo lisäsi ojentaen kättänsä toiselle, kätelläkseen näin aluksi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Tammi 2012, 01:02

Leonard

"Noh, minä olenkin tällainen masokisti", mies vastasi sarkastisesti ja heilautti kättään kasvojensa arpien suuntaan. Haltian mustelmat vaikuttivat kyllä vaikuttavilta ja Leonard uskoi, että toinen piti orjana olosta ihan yhtä paljon kuin hänkin. Pienen hetken ajan Leonard saattoi tuntea sääliä toista kohtaan, mutta se oli pian ohi, haltian jatkaessa kuittailulinjalla.
"Minut ostettiin vuosi sitten. Nyt vasta löysin perille", mies vastasi ja levitti kätensä kuin sanoakseen: niin siinä vain kävi. Delaney-nimisen haltian kättely-yritystä hän ei aluksi noteerannut, mutta pienen hetken päästä hän ojensi karhean kätensä kättelyyn ja hämmästyi miten pehmeältä nainen tuntuikaan vaikka tämä oli varmaan orjana raatanut kätensä känsille. Leonardin katse viivähti nopeasti haltian vartalossa ja ajatukset käväisivät pikaisesti sillä alueella, joka pohti: jos kädet tuntuvat tältä, miltä tuntuu muu vartalo? Mies raapi päätään ja yritti saada nuo ajatukset pois. Nyt oli haltia kyseessä! Haltia, ymmärrätkö?!
"Leonard", mies kuittasi ja pienen viipyilevän katseen jälkeen päätti vastata samalla tavalla: "Opin hitaasti, mutta hyvin."
"Mutta onko hyvästä muistista nyt niin paljon hyötyä tässä työssä?" Leonard kysyi ja viittasi nyt Delaneyn käden mustelmiin.
"Kepistä tulee jopa tapauksessa ja... sinulle vähän pahemmasta nähtävästi."
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Tammi 2012, 01:14

Delaney

Vuosi sitten !? Delaney mietti, liekkö mies tarkoittanut tätä samaista kartanoa ? Oliko tuo muka ollut täällä jo vuoden ? No jaa, liekkö sillä niin väliä ?
Hetken empimisen jälkeen, rohkeni mies näköjään kätellä, toisen kädet olivat karskit ja karheat, eivätkä kovinkaan himoittavan tuntuiset. Kylmät väreet kulkivat huomaamattomasti selkää pitkin kun Delaney mietti millaiset miehen kädet olisivat kasvoja silitellessä, hyi että, samantien voisi hinkata nassuaan lattiaa vasten. Mutta toisaalta tämä olikin kunnon orjatyövoima laitos, eikä mikään kylpylä.
Miehellä oli hyvä pointti, oliko muistista hyötyä ? Kyllä siitä tulisi olemaan hyötyä, ja oli siitä nytkin, jokseenkin vain hieman.
"No mitä nopeammin pääsee työstä toiseen, sitä nopeammin on valmis ja pääsee levolle." Nuori nainen vastasi lievästi hymyillen, mutta väkinäiseksi hymy muuttui vasta miehen huomauttaessa että neiti taisi saada jopa pahemmin kepistä.
"Olenhan vain saastainen haltia, pohjasakkaa, ja vielä vääränvärinenkin, mikä suuri ilo lieneekään näin kurjan olennon pieksämisessä." Delaney sanoi hengähtäen sitten, ihan vain tasatakseen ajatuksensa.
"Kuitenkin samalla tasollahan täällä loppupeleissä ollaan, väliäkö sillä kuka on minkäkin näköinen, töitä on kuitenkin tehtävä, ja jokaista hakataan." Tuo vielä lisäsi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Tammi 2012, 01:27

Leonard

Mies ei voinut sanoa juuri mitään, Delaneyn huomautukselle. Orja oli orja katsoi tätä mistä suunnasta tahansa.
"Niinhän se taitaa olla", mies vastasi. Häntä alkoi hieman ärsyttää, koska hän tiesi mihin keskustelu oli menossa. Leonardia ei vielä kiehtonut ajatus maailmasta, jossa kaikki olisivat täysin samanarvoisia ja missä olisi sateenkaaria ja yksisarvisia ja ihmiset ja haltiat sulassa sovussa.
"Tuskin ihmisorjilla teidän piilopaikassanne on yhtään sen paremmat oltavat", mies tuhahti ja muisti rintansa arven, josta oli, ei kovinkaan kauan aikaa sitten, mennyt miekka. Haltian miekka nimenomaan.
"Sikäli, kun edes otatte orjia. Vai päästättekö saman tien hengiltä?" mies uteli ja tiesi yleistävänsä ja kärjistävänsä asioita oikein tuella!
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Tammi 2012, 01:42

Delaney

Mies olikin ovela, ja nappasi puheenaiheeksi orjat haltioiden puolella. Onnekseen Delaney ei ollut tuohon asiaan perehtynyt, joten kyseinen keskustelu taitaisi jäädä laihanlaiseksi.
"Tuskinpa vain, liekö ihmisillä pahemmat olot siellä, kuin meillä täällä, en osaa sanoa." Delaney lisäsi tuntien kuinka viha alkoi painaa keuhkoja miehen yleistäessä, ja kovasti haltia koittikin hillitä itsensä, lopulta epäonnistuen yrityksensä kanssa.
"Typerät ihmiset, eivät käsitä ettei yhden virheestä kuulu kaikkia rangaista." Delaney sanoi selvästi kimpaantuneena, hänhän ei jäisi tuommoista kuuntelemaan, toki kaikki nuo sanata olisi voinut niellä ja jatkaa keskustelua, mutta hän oli liian väsynyt ja ärtynyt moiseen.

******

Aamu valkeni ja Delaney oli saanut jo ensimmäisen työmääräyksensä. Täysin tympääntyneenä ainaiseen simputukseen tallusti haltia kuitenkin tallien eteen jonne hänet oltiin käsketty.
Moittiminen alkoikin heti kun työpaikalle päästiin. Mutta tälläkertaa paikalla oli vain nuori isäntä, joka ei ollut kuin kuusitoista kesäinen, ja itseään täynnä kuin ylipursuava paskaämpäri.
"Olet myöhässä orja." Poika sanoi nokkansa nirpistäen, koittaen sitten lyödä kepillä orjaa, mutta onnekseen Delaney oli jo hyvin hereillä, ja nuoriherra löi sen verran ennakoitavasti kohti kasvoja, että haltia sai napattua kädellänsä kepistä kiinni.
Pirullinen virne nousi naisen kasvoille tuon huomatessa pojan pelon hämmentäneen ilmeen, nopeasti Delaney riuhtaisi kepin tuolta käsistä, mutta oletetun takaisinlyömisen sijaan tuo katkaisi kepin. "Ja sinä menetit uskottavuutesi isäntä." Delaney sanoi ihan kiusallaan sinutellen, tietäen kuinka ylempi väki sitä inhosi.
Pojan ilme oli pöyristynyt, ja ääni suorastaan pihahti tuon komentaessa naista siivoamaan kaikki karsinat. "Saat apua pian, säälittävä akka." Poika huusi vielä perään kun Delaney astui tallien puolelle. Eläimet pitäisi saada ensin ulos.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Tammi 2012, 01:52

Leonard

Mies ei yhtään yllättynyt haltian kimpaantuneesta reaktiosta. Hän oli kai purkanut hieman omaa stressiään ja turhautuneisuuttaan Delaneyhin, mutta sille ei voinut mitään. Leonard olisi ottanut nuo seikat esiin muutenkin.

*****

Leonard ehti nähdä nuoren herran juoksevan pois talleilta. Miehen ei ehtinyt montaa kertaa arvailla, miten oli käynyt ja, kun hän kurkisti tallin ovista sisään, hän sai huomata olleensa oikeassa.
"Kaipaatko taas kepistä, Delaney?" Leonard kysyi ja nojautui oven pieleen. Ilme miehen kasvoilla oli tympääntynyt ja häntä hieman ärsytti haltian röyhkeys vaikka ei ollut itse yhtään parempi. Leonardkin aukoisi ilomielin päätään typerälle isännälle, mutta seurauksien vuoksi hän vältteli ajatustensa laukomista ääneen. Leonard asteli talliin ja meni ensimmäisen karsinan luokse. Hevonen pärski miehen avatessa sen karsinan oven ja laittaessa suuren eläimen suitsiin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Tammi 2012, 02:15

Delaney

Tympääntynyt huokaisu pääsi haltialta tuon nähdessä kuka häntä auttaisi. Leonard, kukapa muukaan.
"En kaipaa kepistä, varsinkaan kasvoihin, joihin tuo nulikka koitti osua. Kannattaa edes yrittää pistää hanttiin, sitten ei v*ituta niin armottomasti kun tulee hakatuksi."
Delaney sanoi toiselle yhtä tympääntyneesti kun oli toinenkin hänelle puhunut.
Delaney huomasi Leonardin menevän karsinalle, joten nainen meni viereiseen karsinaan jossa oli hänen lempihevosensa, suuri mutta lempeä rautias ruuna. "Nukuitko yösi hyvin komistus ?" Delaney kysyi silitellen hevosen pehmoista turpaa.
Hetken haltia rapsutteli muina miehinä hevosta, hevoset saivat olon aina niin rentoutuneeksi ja tyyneksi. Eläimethän olivat ylipäätänsä parasta terapiaseuraa mitä kaksijalkainen saattoi toivoa.

Hetken ajan rauhoituttuaan pakotti nainen itsensä työnpariin, tai pikemminkin hevosen. Lantalapio oli syvissä puisissa kottikärryissä, ja kottikärryt olivat toisella puolen tallia. "Olisitko niin kiltti ja hakisit nuo puiset kärryt ?" Delaney kysyi hevoselta haltiakielellä, avaten samalla karsinan oven kokonaan. Hevonen hörähti ystävällisesti vastaten hyväksyvästi neidon pyyntöön, sitten ruuna lähtikin karsinasta kohti kottikärryjä, jolloin Delaney vain nojautui rennosti karsinan seinämää vasten odottelemaan että työvälineet tulisivat tekijän luokse.

//Trolface sentään millanen edit, upsis....//
//"Nukuitko yösi hyvin komistus ?" koska väärinkäsitykset on kivoja >:D//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Tammi 2012, 17:08

Leonard

Mies käänsi päätään kuullessaan Delaneyn esittävän kysymyksen ja luullessaan, että se oli osoitettu hänelle. Pää jatkoi liikkettään sujuvasti pois päin, miehen tajutessa toisen puhuvan hevoselle.
"Puhuu hevoselle..." mies totesi hiljaa itsekseen ja talutti hevoset ulos aina kaksi kerrallaan samalla, kun Delaney sanoi haltiakielellä hevosille jotain, joka sai ne tekemään asioita tämän tahdon mukaan.
"Mitä sinä oikein haastelet niille?" Leonard kysyi aidosti hämmästyneenä ja otti itsekin luudan ja talikon. Hän tiesi, että haltioilla oli paljon uniikkeja kykyjä, jotka saattoivat erota toisistaan hyvinkin paljon. Ihmisiä ei yleensä suotu erikoisilla kyvyillä elleivät he sitten olleet maageja, alkemisteja, lumottuja tai kirottuja.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Tammi 2012, 17:23

Delaney

"Pyydän hevosilta apua. Katso vaikka." Delaney sanoi hymyillen kun hevonen työnsi turvallaan kärryt karsinan eteen. "Kiitos." Tuo sanoi haltiakielellä jälleen hevoselle.
Talikko napattiin kärryistä karsinaan, ja kärryt nykäistiin pois käytävältä.
Delaney katsoi kun mies otti hevosia kaksi kerrallaan vieden niitä ulos laitumelle, mutta haltialla oli nopeampi keino asioiden hoitamiseen. Tuo avasi loput karsinoitten ovet kovaan ääneen haltiakielellä sitten käskien hevosia tulemaan perässä, ja kaikki tulivat, aina laitumelle saakka, ja kun viimeinenkin hevonen oli astunut portista sisään, sulki neiti haan portit.
"Sitten se rankempi puoli työstä." Nuorukainen mutisi itsekseen harppoen talliin, sitten karsinaan, alkaen pitemmittä puheitta lapioimaan paskaa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Tammi 2012, 18:33

Leonard

Mies pyöritteli päätään ja alkoi lapioimaan lantaa toisesta karsinasta. Haju oli pökerryttävä ja kuvottava ja Leonard ihmetteli, miten Delaney naisena sen kesti. Kyllä naisia yleensä rankoissa hommissa näki maaseudulla, mutta luulisi hienon kartanon isännäll olevan parempaa käyttöä kauniille, muodokkaalle ja nuorella haltiaorjalle.
"Ihan vain uteliaisuudesta..." mies aloitti ja nojautui talikkoonsa,
"Miten sinä päädyit tänne? Tuliko vastaan ystävällinen mies, joka tarjosi vähän kivaa ja löi sitten kahleet ranteisiin?" Leonardin tapauksessa kyseessä oli ollut "ystävällinen" nainen, joka oli tarjonnut "vähän kivaa", yrittänyt tappaa ja vasta sitten lyönyt kahleet kiinni.
"Haltiaorjia ei nykyään näy markkinoillakaan kovin montaa", mies huomautti viel loppuun.
Pappis
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron