Don't mind if I do//KITTYH

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Pappis » 22 Maalis 2012, 21:28

Leonard

Pelkästään näky Delaneystä ilman takkia, lämmitti miestä ja se samainen takki nyt Leonardin päällä. Täällähän oli jo varsin kuuma. Tosin paria sekunttia myöhemmin miestä taas kylmäsi. Delaneyn muodonmuutos itsessään ei ollut niin suuri yllätys, koska haltioilla oli tiettävästi, jos jonkilaisia kykyjä, mutta leijona!
"-Sus!!" mies parahti ja horjahti taaksepäin. Toipuessaan pienestä yllätyksestä hän ei nojautunut takaisin eteenpäin sillä jellona Delaney oli tullut likimmäs ja mies pystyi tuntemaan toisen lämpimän henkityksen. Varovasti Leonard ojensi kättään leijonan kuonoa kohti, mutta ei kuitenkaan kosketukseen asti. Vaikka mies tiesi, että kyseessä oli Delaney, itsesuojeluvaisto kuitenkin huomautti, että kyseessä OLI myös tappava peto, joka voisi purra Leonardin käden olkapäästä irti.
"Johan sinulla oli kikka takataskussa..." Leonard mutisi ja sipaisi varovasti Delaneyn kuonoa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 25 Maalis 2012, 11:33

Delaney

Kyllähän se mies sitten säikähti, ja reaktio huvitti osittain leijonaa, mutta kun taas toisaalta, ei hän halunnut Leonardin häntä pelkäävän. Vastausta ei tullut sanallisina enään, sillä ihminen, vaikkakin kuolematon ei liiemmin osannut eläinten kanssa sanallisesti keskustella. Delaney alkoi kehräämään puskien varovaisesti toisen kättä joka oli kuonoa sipaissut. Neidin turkki oli lämmin ja pörröinen, eikä tuo pistäisi pahakseen jos Leonard upottaisi kohmeiset kätensä siihen, sehän tässä oli tavallaan ideakin, lämmittää toista.

Pian leijona alkoi kuitenkin puskea miestä sänkyä kohti, turhaa Leonard koittaisi kylmällä lattialla lämmitellä, menisi nyt vain sänkyyn koinsyömän viltin alle ja Delaney tulisi kainaloon lämmittämään.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Maalis 2012, 19:13

//"Pian leijona alkoi kuitenkin puskea miestä sänkyä kohti", en ainakaan aatellu, että nyt on luvassa tosi rajua seksiä :'''D

Leonard

"Et taida kyetä puhumaan tuossa muodossa?" mies otaksui sillä Delaney oli muutokseen jälkeen pysynyt vaiti. Luultavasti tuo nauroi mielessään Leonardin reaktiolle, joka oli kieltämättä ollut varsin huvittava. Mies silitteli kevyesti Delaneyn kuonoa, kunnes toinen alkoi työntää häntä kohti resuista sänkyä.
"Mennään, mennään", Leonard vastasi ja käveli itse sängylle, joka ei juuri osoittautunut lattiaa mukavammaksi istuinpaikaksi. Delaney kiersi hänen selkänsä taakse ja miehen täytyi myöntää, ettei yksikään talja lämmittänyt yhtä hyvin kuin elävä olento.
"Luulisi, että olisit voinut tässä hahmossa paeta milloin sinua olisi huvittanut", Leonard sanoi vaikka tiesi, ettei Delaneyltä tulisi nyt vastausta. Lämpö ja väri alkoi pikku hiljaa palailla miehen raajoihin. Tämä oli jo pelännyt menettävänsä ensimmäiset sormensa pakkaselle.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Huhti 2012, 11:47

//Perverssi =D//

Delaney

Mies uteli toisen kyvystä puhua, ja leijona maukaisi vastaukseksi. Kyllä tuo haltioiden ja muiden eläimiä ymmärtävien lajien kanssa kykeni kommunikoimaan myös leijonana.
Sängylle päästiin ja Delaney koitti asettua mahdollisimman hyvin lämmittämään toista. Miehen puheet karkaamisesta kuitenkin tuntuivat typeriltä. Tottahan se oli että hän olisi voinut koittaa paeta leijona muodossaan, mutta entäs jos hän olisikin jäänyt siinä muodossa kiiinni ? Hän olisi tuolloin ollut huomattavasti suurempi uhka ja olisivat voineet vaikka raajoja katkoa.
Enkai minä sinua olisi jättänyt yksin pakenemaan. Leijona mietti tajuten sitten miten hän alkoi kiintyä tuohon mieheen. Olihan Leonard ollut hänelle ystävällinen, pitänyt puolia, sekä antanut uskomattoman upean kokemuksen heinienseassa. Sitä ei voisi unohtaa.
Asetuttuaan vielä hiukkasen paremmin toista lämmittämään, laski kissapeto vihdoin oman päänsä rennoksi sängylle. Nyt kai pitäisi sitten levähtää ?

//Aikahyppyä ?//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Huhti 2012, 12:31

//Iloinen sellainen 8)

Leonard

Aika mökissä kului hitaanpuoleisesti ja Leonard puhelikin lähinnä itsekseen, kun Delaney ei voinut vastata. He joutuivat olemaan paikoillaan pidemmän aikaa, koska miehen kroppa oli ylirasittunut viime yön ponnistulsesta pakkasessa ja hän oli hyvin lähellä sairastumista.
Vasta seuraavana aamuna Leonard päätti, että heidän pitäisi lähteä. Miehen pitäisi päästä lähimpään kylään ja molempien pitäisi saada ruokaa ja kunnon kylpy. Elämä orjana ei ollut hygieenisintä mahdollista.
Aurinko oli juuri noussut, kun kaksikko lähti mökistä. Delaney oli taas haltiahahmossaan kuivat vaatteet päällään. Pienen kävelyn jälkeen Leonard pysähtyi ja kääntyi tyttöä päin.
"Mitä aiot tehdä seuraavaksi?" hän kysyi, koska nyt oli viimein todella aika miettiä sitä, "Minä menen lähimpään ihmisten kylään ja jatkan elämääni niin kuin viimeisiä orjakuukausia ei olisi koskaan ollutkaan." Mies vaikeni hetkeksi, kunnes jatkoi taas:
"Entä sinä? Aiotko palata haltioiden luokse?"
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 06 Huhti 2012, 19:58

Delaney

Syvä huokaus karkasi nuoremman suusta kun ilmapiirissä leijaili hyvästien tunne. Leonard oli ollut sangen miellyttävää seuraa, varsinkin heinien seassa, hellä rakastaja, eikä nuorukainen tavallaan tahtoisi luopua toisesta. Olihan tuo pelastanut hänet jo muutamaan otteeseen.
mies kertoi palaavansa ihmsiten kylään normaali elämään, udellen sitten mitä valkotukka tekisi. Palaisiko tuo haltioiden luokse ?
"En oikein tiedä, mutta aikahan sen näyttää." Delaney sanoi potkaisten pienen kiven pusikkoon. "Leonard, en voi kiittää sinua tarpeeksi." Haltia sanoi vieden kätensä toisen niskalle. "Mutta se oli kummallakin tiedossa että tiet erkanevat ennemmin tai myöhemmin."Tuo lisäsi katsoen toista silmiin. Pieni polte paloi sisällä toivoen suudelmaa, ja nuorukainen asettuikin vähän lähemmäs miehen kasvoja, todeten kuitenkin ettei tästä kannattaisi tehdä sen vaikeampaa kun tämä oli jo. "Kaikkea hyvää sinulle Leonard." Nainen sanoi irrottaen otteensa toisesta. "Toivon tosiaan että tapaisimme vielä" Tuo sanoi vielä haltiakielellä, kääntäen sitten selkänsä miehelle. Uusi elämä alkaisi nyt todenteolla näistä askelista, hän menisi minne menisi, ja Leonard samoin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 06 Huhti 2012, 20:59

//Let's finish this!

Leonard

Nyt eron hetkellä mies alkoi muistaa, että he olivat sodan eri puolilla. Leonard ei ollut ikinä pitänyt haltioista, mutta, tavatessaan Delaneyn, he olivat molemmat orjia. Molemmat yhtä ala-arvoisia. Haltia tuntui odottavan suudelmaa, mutta Leonard vain pudisti päätänsä ja erkani tästä.
"Kuin myös..." mies vastasi Delaneyn sanoihin vaikka puolia ei ymmärtänytkään. Kumpikaan ei jäänyt katsomaan toisen selkää, heidän lähtiessä kävelemään kohti omia määränpäitään...

//Tässä se nyt oli. Kiitosta todella paljon, että Delaney oli Leon erittäin miellyttävänä orjaseuralaisena :DDDD Joskus uusiksi!
Pappis
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron