Don't mind if I do//KITTYH


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Tammi 22, 2012 12:14

Leonard

Hieman arastellen Leonard taputti Delaneyn olkapäätä lohduttavasti. Aiemmin hän oli nähnyt pelkästään huutavaa ja raivoavaa Delaneytä eikä hän muutenkaan ollut tottunut tällaisiin tilanteisiin vaikka olihan sitä naisia tullut lohduteltua jonkun verran elämän aikana.
"...Olen pahoillani", Leonard sanoi tönkösti ja otti kätensä pois, koska tavallan pelkäsi, että Delaney saattaisi murtaa sen, jos hän kävisi liian läheiseksi.
Kysymys heitettiin nyt Leonardille ja mies joutui tunnustamaan ettei tiennyt.
"Voit uskoa, että olen yrittänyt löytää tuohon kysymykseen vastausta jo pitkään", hän naurahti ja hieraisi arpista ohimioaan, "Kai se, että maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Olen nähnyt paljon hyvää, hauskaa ja mukavaa siinä missä pahaa, tuskallista ja kipeääkin." Leonard muisti ne kaikki hetket, joina hän oli toivonut olevansa vain tavallinen kuolevainen, joka olisi kuollut jo monta kymmentä vuotta sitten miekaniskuun. Monet tuskat olisivat jääneet kokematta, mutta niin myös hyvätkin asiat.
"Tosin tämä orjanelämä on niin hohdotonta ja ankeaa, että välillä sitä toivoo, ettei aamulla enää tarvitsisi nousta ylöskään", Leonard kertoi tajuamatta ollenkaan, että hän alkoi avautua haltialle.

Viesti Su Tammi 22, 2012 12:32

Delaney

Neito sääli toista miltei enemmän kuin itseään. Tuo ei edes tiennyt mitä varten hän odottaisi huomista.
"Silti nouset sängystä, joka aamu, usko vain kyllä aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy." Haltia sanoi koittaen lohduttaa toista, laskien kätensä tuon olkapäälle.
"Kyllä se siitä Leonard." Tuo vielä lisäsi ennenkuin varaston ovi levähti selälleen niin että osa kynttilöistä sammui. Säikähtänyt katse nousi oven avaajaan, joka oli, kukapa muukaan kuin isäntä, jonka takana seisoi nyt virnistävä povipommi joka oli turpaansa ottanut. Delaney kerkesi onnekseen luikauttaa huomaamatta isänsä kuvan Leonardin paidan kauluksesta sisään, sillä hänen käsissään se tuhoutuisi, isännän vihainen ilme oli nimittäin sen verran lupaava.

"Vai että tämmöistä !?" Mies keuhkosi tarttuen kiinni orjastaan, heittäen naisen ulos varastosta, huoneen lattialle. Hätääntynyt katse käväisi Leonardissa, mutta äkkiä se siirtyi isäntään joka kerkesi jo lyödä kepillä. Tuskainen kiljaisu kajahti ilmaan, mutta isku toisensa jälkeen oli äänet helpompi vaimentaa.

Delaneyn yritykset laittaa vastaan olivat tuhoon tuomittuja, joko isäntä, tai se pirun huora potkaisi tummahipiän takaisin maahan jos tuo edes koitti nousta.

Viesti Su Tammi 22, 2012 12:45

Leonard

Delaneyn sanat olivat monasti kuultuja ja kierrätettyjä, mutta ne olivat lohduttavia. Leonard hymyili pienesti haltian laskiessa kätensä miehen olkapäälle. Leonard oli juuri laskemassa oman kätensä toisen käden päälle, kun varaston ovi pamahti auki. Tapahtumat etenivät nopeasti eikä Leonard ehtinyt rekisteröidä muuta kuin sen, että hänen paitansa sisään sujautettiin kuva ja sen omistajaa alettiin pieksää kahden ihmisen voimin. Delaneyn lohduttomat huudot kaikuivat tiloissa eikä Leonard voinut alkujärkytykseltään tehdä muuta kuin toljottaa kauhuissaan kuinka haltian ääni heikkeni isku iskulta.
"...Isäntä, odota!!" Leonard huusi saadessaan viimein äänensä takaisin.
"Vaiti, orja!!" isäntä huusi ja löi myös Leonardia, joka sai osuman toiseen käteensä.
"Tämä haltiahuoran penikka kävi käsiksi muihin orjiin ja on muutenkin käyttäynyt röyhkeästi! Nyt hän saa siitä maksaa!!" Sanojensa painoksi isäntä löi Delaneytä vielä viimeisen kerran oikein lujaa. Nyrkistä saanut orjatar myhäili tyytyväisenä taustalla.
"...mutta-"
"Älä puhu minulle orja! Vai oletko sinä jäänyt kiinni tuon lutkan lumouksiin? Hmhf. Olkaa sitten molemmat ilman ruokaa!" Tuon sanottuaan isäntä poistui, toinen orjatar mukanaan jättäen kaksikon yksin kynttilän heikkoon valoon.

Viesti Su Tammi 22, 2012 12:51

Delaney

Jokainen sana meni korvien ohi niin että humahti, ja jokaisen iskun jälkeen Delaney tunsi vain enemmän kipua kehossaan.
Kuitenkin viimeisin kunnon isku sai mailman pyörähtämään. Taju oli lähteä, mutta se taisi olla liikaa toivottua.
Haltia joutui miettimään välillä hengittikö hän edes, mutta jatkuva kipu ainakin muistutti elossa olemisesta.
Kyyneleet valuivat nyt vuolaina kylmälle lattialle, ja likka joutui tosissaan keskittymään että saisi mitään sanottua.
"Ant-eeksi----Leo--." Delaney kuiskasi hiljaa miehelle, joka taisi menettää ruokansa, ja saattoi mies saada muutaman iskunkin hänen virheittensä takia.

Viesti Su Tammi 22, 2012 1:02

Leonard

Mies kyykistyi alas ja nosti varovasti Delaneyn toisen käden niskansa taakse. "Älä huoli..." mies vastasi ja nousi seisomaan koko ajan haltiaa tukien.
"Viedään sinut paikattavaski ja kaikki järjestyy..."

*****

Välikohtauksesta liinavaatevarastosta oli kulunut jo useampi viikko. Delaneyssa näkyi vieläkin pieksännän jälkiä niin kuin Leonardissakin. Heitä tunnuttiin simputtavan entistä enemmän eivätkä he voineet asialle mitään orjia, kun olivat.
Eräänä iltana, kun muut orjat olivat jo nukahtaneet, Leonard oli luikahtanut ulos. Talvi oli vaihtunut kevääksi ja lunta oli jäljellä enää pieniä valkoisia läikkiä siellä täällä. Ilma oli raikas ja utuinen Leonardin kävellessä hiljaa pihan poikki. Kun hän oli aiemmin joutunut olemaan useita päiviä ilman ruokaa, hän oli käynyt yöllä pihistämässä vähän ruokaa, mutta vain sen verran, että saisi edes vähän energiaa tehdä töitä. Enää hän ei tehnyt sitä kiinnijäämisen pelossa, mutta ulos hän livahti aina, jotta saisi edes pienen vapauden tunteen katsoessaan tähtitaivasta ja toivoessaan, että voisi tehdä sen kartanon muurien ulkopuolella.

Viesti Su Tammi 22, 2012 1:12

Delaney

Nuori haltia oli saanut mittansa täyteen vain pahemmaksi käyneestä simputuksesta, se vain ei nyt ollut enään sietokyvyn rajoissa. Lopulta Delaney päätti ottaa edes vähän oman tahdon vapautta, ja hän lähti ulos. Kauaa ei tarvinnut kartanolla astella kun haltia huomasi Leonardin joka näytti tähyilevän tähtiä, ja silloin, silloin neito tiesi että nyt olisi oikea aika tehdä aloite hankkeelle vapaus.

"Leonard !" Tuo kuiskasi hiippaillen toisen luokse. "Tule." Hän jatkoi hilpaisten hevostalliin. Hevoset hörisivät hiljaa, mutta kun haltia komensi vaikenemaan, vaikeni jokainen turpa tallissa, luojalle kiitos nuo elukat kunnioittivat neitoa. Kaikki muut olivat jo tähän aikaan sikeässä unessa, eikä kiinnijäämisen pelkoa juurikaan ollut. Delaney jatkoi matkaansa aina ylös heinä parrelle saakka. "Tule jo Leonard, olet hidas." Neito sanoi vitsillä, muuta kun toinen oli päässyt ylös saakka, vakavoitui nuoren ilme.
"Kumpikin meistä tahtoo pois, ja yhdessä me voidaan siinä onnistuakkin, kiinnostaako ?" Delaney sanoi tietäen olevansa kaksikosta se heikompi lenkki, mutta jospa Leonard ei hokasaisi selviävänsä yksinkin ihan hyvin.

Viesti Su Tammi 22, 2012 1:23

Leonard

Mies säpsähti kuullessaan yllättäen pimeydestä oman nimensä. Hän nosti jo kätensä torjuakseen mahdollisen kepin iskun, mutta, nähdessään Delaneyn, mies rauhoittui.
"Mitä teet ulkona tähän ai- hei odota!" Leonard kuiskasi ja lähti haltian perään, joka suuntasi kohti hevostallia.
"Älä valita, en ole mikään nuorukainen enää", mies kivahti Delaneyn huomautukselle hänen nopeudestaan. Ylhäällä, heinien keskellä haltia viimein pysähtyi ja esitti asiansa.
"Pois?" Leonard toisti vaikka oli itsekin ajatellut asiaa monesti.
"Kyllä kiinnostaa, mutta miten olet ajatellut? Tätä paikkaa ympäröi muuri, joissa kahdessa kohtaa on lukitut portit."

Viesti Su Tammi 22, 2012 1:31

Delaney

"Onhan meillä laumallinen hevosia apuna. Pieni kaaos, pelastaa, jos vain saisimme portit hetkeksi auki, edes raolleen."
Delaney selosti, mies taisi jo unohtaa että hän osasi puhua eläimille, jotka tahtoivat myös pois ilmeisesti niitäkin pieksävän isännän luolta.

"Minä hoidan loput, mutta sinun päänvaivasi on saada jompikumpi porteista hetkeksi rakoselleen."
Delaney haastoi nostaen kätensä topakasti lanteilleen.

"Mitä oikein emmit ? Eivätkö panokset ole tarpeeksi korkealla ?" Delaney uteli siirtyen sulokkaalla askeleella lähemmäs toista.
"Sillä, tarjous on korotettavissa." Delaney sanoi kohottaen kulmaansa. Käsi nousi jo miehen rinnalle näpertämään paidankaulusta.

Viesti Su Tammi 22, 2012 1:47

Leonard

Delaneyn ehdotus alkoi kuulostaa äärimmäisen houkuttelevalta Leonardin korvissa vaikka hän hieman oli epäileväinen sen toimivuudesta. Ja yhteistyö haltian kanssa oli aina vähän... Tosin Leonard oli jo tottunut siihen ajatukseen, että näiden muurien sisäpuolella he kaksi olivat samanarvoisia.
Delaneyn viettelevät eleet saivat kuitenkin tämän miehen lankeamaan taas kerran naisekkuuden suloihin, eikä Leonard tehnyt mitään estääkseen haltiaa avaamasta hänen paitaansa, jonka alta paljastui arpinen, mutta hyvä kuntoinen keho.
"Jos mahdollista, aina otetaan korkein tarjous", Leonard sanoi hymyillen ja antoi kätensä luikahtaa Delaneyn selän taakse ja laskeutua sieltä, hitaasti naisen kauniita muotoja myötäillen lantiolle.
"Olen mukana." Pidemmittä puheitta Leonard veti haltian lähemmäs, toista kättä yhä lantiolla pidellen ja toisella tämän poskea silitellen. Mies katsoi vielä kerran Delaneytä silmiin kuin varmistaakseen, oliko tämä sitä mitä toinen halusi.

Viesti Su Tammi 22, 2012 1:52

Delaney

Nuorukainen katsoi hetken toisen hyväkuntoista, mutta kärsinyttä kroppaa, muttei jäänyt jumittamaan siihen vaan kuunteli miehen puhetta.
Vai aina otettiin korkein tarjous, no niinhän se kannattaisikin tehdä, ja ei kestänyt kauaa kun mies oli hommassa mukana.

Toinen tosin taisi vielä varmistella oliko neitonen hommassa mukana, mutta kun edellisestä oli aikaa, ja muutenkin tämän kaiken hakkaamisen siassa tahtoi nainen vähän hellyyttäkin.
Joten pienen virnistyksen kera painoi haltia huulensa miehen huulia vasten.

Viesti Su Tammi 22, 2012 2:05

Leonard

Sen suudelmaan myötä, jonka Leonard nyt Delaneylta nyt sai, hän tunsi elämän olevan elämisen arvoista jälleen. Tätä hän oli tarkoittanut, kun oli sanonut maailmassa olevan paljon hyvää nähtävää ja koettavaa.
Haltian suudelma oli kuitenkin hieman epävarma ja Leonard osasi siitä sanoa, ettei tämä ollut vielä tottunut miehiin. Eipä kyllä Leonardkaan osannut sanoa, miten haltianaisen kanssa tulisi oikein toimia, mutta ainakin ensivilkaisulla keho vaikutti, tuntui ja näytti samalta kuin ihmisnaisen, joten eiköhän sen myös saanut tuntumaan hyvältä samoilla tavoilla.
Leonard vastasi suudelmaan kiihkeästi ja koko ajan se tunne hänen kehossaan kasvoi. Hän tahtoi, tahtoi, tahtoi tätä niin paljon, että hän tiesi olevansa kyvytön lopettamaan, jos sellainen tilanne tulisi. Hän oli saanut viime viikkoina kärsiä niin paljon, joten tätä tilaisuutta hän ei kirjaimellisesti päästäisi näpeistään. Leonardin kädet vaelsivat naisen lantion seudulla, pysähtyen välillä hyväilemään jotain tiettyä kohtaa, kuin etsien paikkaa, joka tuntuisi naisesta kaikkein nautinnollisimmalta.

Viesti Su Tammi 22, 2012 2:15

Delaney

Miehen suutelosta tuli vain kiihkeämpää, ja kädet vaelsivat kielletyille aluille. Muutama tuhahdus pääsi nenästä kun tuntui erityisen hyvältä, mutta huokailu ei onnistunut suudelman lomasta.
Nuorukainen vei omat kätensä vain ottamaan tukea miehen hartiosta kun toinen jalka nousi vaivihkaa miehen jalkaapitkin ylös, vaikka hiplailun lomassa liike ei kovin rivakka ollutkaan. Jalka nousi aina siihen pisteeseen että nuorukainen saisi painettua hellästi toisen polvitaivetta, vinkkinä siihen että nämä hommat hoidettiin vaakatasossa.

Viesti Su Tammi 22, 2012 2:23

Leonard

Tuntiessaan Delaneyn jalan nousevan säärtään pitkin, Leonard värähti tyytyväisyydestä ja laski heidät varovasti makaamaan heinien päälle. Mies otti toisella kädellään tukea lattiasta ja antoi toisen luikahtaa hyväilemään reittä haltian hameen alle. Pehmeä iho tuntui hyvältä ja pelkästään se sai miehen innostumaan. Leonard tahtoi hetken ajan kuunnella Delaneyn voihkaisuja, jotka tähän mennessä olivat olleet suutelun tukahduttamia, ja antoi aluksi nopean suukon naisen poskelle ennen kuin lähti jakelemaan kiihkeitä suudelmia pitkin kaulaa ja rintakehää.

Viesti Su Tammi 22, 2012 2:29

Delaney

Mies laski neidon pehmeästi heinien sekaan, ja karhea käsi siirtyi nyt hameen sisäpuolelle, reittä hyväilemään.
Suudelmatkin siirtyivät kaulalle ja rintakehälle, ja Delaney huokaisi, hän oli kuvitellut karheahkot kädet inhottaviksi, mutta eivät ne vain olleet, ainakaan eivät haitanneet.
Neito tarttui paitansa helmaan, ja välittämättä siitä että toinen yhä oli suutelemassa hänen rintakehäänsä, alkoi Delaney ottaa paitaansa pois, mies saisi luvan joko väistää tai auttaa riisumisessa.

Viesti Su Tammi 22, 2012 2:38

Leonard

Haltian huokailut miehen korvan juurissa saivat tämän panostamaan tekemäänsä alkulämmittelytyöhön entistä enemmän ja Leonard piti huolen, että jokainen suudelma oli tarkka ja miellyttävä. Delaneyn lähtiessä ottamaan paidan pois välistä, mies kohottautui hetkeksi pois tieltä ihailemaan sitä näkymää, joka paidan alta paljastui.
Ne olivat sievät. Juuri niin sievät kuin olisi voinut odottaakin. Eivät liian isot vaan juuri sopivan kokoiset. Leonard kumartui takaisin Delaneyn ylle ja tällä kertaa hän laski suudelmaan toisen rinnan päälle, jonka jälkeen hän imaisi nopeasti nännipihaa. Se sai miehen itsensäkin värähtämään onnesta. Kaikkien koettelemuksien jälkeen tämä tuntui taivaalliselta, vaikka mies suosikin pääsääntöisesti vähän kokeneempia naisia.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö