Harjoitusten häiritsijä // Aksutar

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Harjoitusten häiritsijä // Aksutar

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Marras 2011, 18:06

~ Chika ~

Pieni huohahdus pääsi naisen huulten välistä ja tuo suoristi hieman selkäänsä. Hän piteli viikatettaan edessään ja katsoi juuri silppomaansa puuta vinosti hymyillen. Puu parka. Joutui neidin käsittelyyn, vaikkei ollut edes tehnyt mitään. Niin viaton. Nainen virnisti pienesti ja iski puun runkoa vielä kerran, saaden sen kallistumaan hieman itseensä päin. Neiti virnisti hieman ja astui pois edestä, kun puu kaatui tuon vierelle saaden tytön käteen pienen haavan. Chika -niminen neiti irvisti pienesti, muttei välittänyt haavasta, vaikka se verta vuosikin. Neiti hyppäsi toisen puun oksalle ja haisteli hetken aikaa ilmaa. Hän siristi hieman silmiään ja yritti kuunnella ympäristöä. Aivan kuin hän olisi kuullun jonkun liikkuvan jossain lähettyvillä. Nainen ei kuitenkaan ketään huomannut, joten hän hyppäsi alas puusta. Chika pyöritteli pari kertaa häntiään ympäri, mikä sai neidin laskeutumaan maahan turvallisemmin. Ketut kun eivät hirveän useasti jaloilleen pudottautuneet. Ihmisketut voisivat kyllä, mutta tämä neiti oli nyt tottunut käyttämään häntiään, joten ajatteli tälläkin kertaa laskeutua hieman turvallisemmin. Chika heilautti taas viikatettaan ja iski puihin syviä viiltoja. Hän keskittyi tarkasti ja hyppäsi ylös. Tyttö iski alas tullessaan viikatettaan puun runkoa vasten saaden siihen hienot tarkasti tehdyt jäljet aikaisesti.

//Aksu tänne :)
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2011, 19:26

Lounatuuli

Lohikäärme asteli hitaasti eteenpäin ihmisilluusiossaan. Tai no, humanoidi illuusiossaan. Harvalla ihmisellä oli vitivalkoinen iho ja siniset hiukset. Eipä lohikäärme ollut pahemmin jaksanutkaan keskittyä illuusionsa parantamiseen. Ei hänellä ollut tarvetta piilotella ihmisten seassa. Haltia kylässä hän sai olla sen näköinen, kuin ikinä halusi.
Sodan raiskaama valtakunta oli ottanut iskua jos toistakin ympäri mannerta. Metsä kuitenkin säilyi. Ikivanha metsä, josta olento jos toinenkin haki suojaa ja rauhaa. Niin myös Lounatuuli. Se oli alkanut tuntea olonsa harvinaisen vanhaksi, vaikka oli vasta nuoren miehen iässä lohikäärmeiden mittapuulla. Jos edes sitäkään. Tuloaan tekevä talvi oli vienyt lehdet puista. Metsä oli kauniin kirjava, joskin hiljaisempi mitä kesällä. Osa valmistautui talviunille, toiset lähtivät etelään. Kuulosti vain loogiselta, että lämpimässä viihtyvä lohikäärmekin olisi suunnannut kulkunsa muuttolinnun tavoin etelään. Toisin kuitenkin oli.

Vitivalkoinen miekkonen käveli eteenpäin, täysin ääneti. Sen tarkka kuulo nappasi tuulesta ääniä, jotka eivät olleet normaaleja metsän ääniä. Joku riehui teräaseen kanssa ja kohteena oli ilmeisesti puut. Apaattisennäköinen katse siirtyi äänien suuntaan, samalla kun mies vaihtoi suuntansa kohti niitä.
Ei aikaakaan kun lohikäärme saapui paikalle. Metsässä riehuva otus pisti puun jos toisenkin kärsimään, syystä taikka toisesta. Harjoitteluunsa keskittynyt neitokainen sai miehen kohottamaan kulmiaan pienesti. Mitään tuo ei kuitenkaan sanonut, ennen kuin neito oli laskeutunut ilmahypystään, tehden puuhun tarkat ja kipeännäköiset jäljet.
Jos et pian lopeta tuota, on kimpussasi kasa tryadeja.. Tai mikä pahempaa, syksyisin liikkuvat hiisi parvet hyökkäävät kimppuusi et ole kovin hiljainen touhujesi kanssa Lohikäärme totesi kuuluvalla, tyynen rauhallisella äänellä muutaman metrin päästä tytön takaa.
Mikä lie syy rangaista viattomia luontokappaleita Mikäli et polttopuita tarvitse, ei sinulla ole tarvetta niitä satuttaa. Puu parat. Valmistautuvat talveen keräten energiansa sisäänsä ja sinä menet viiltämään ne auki Humanoidi jatkoi tyynen apaattisella äänensävyllä, vilkaisten kaatuneeseen ja vaurioita ottaneisiin puihin.

// Täällä ollaan~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Marras 2011, 20:00

~ Chika ~

Neiti kuuli ääniä takaansa ja kääntyi nopeasti ympäri. Hän katsoi hieman kauempana seisovaa miestä silmät sirillä. Neiti heilautti ruskeat etuhiuksensa pois silmiensä edestä ja juoksi tuota miestä päin. Hän ei ollut ennen nähnyt tuon näköistä herraa, eikä siis tuon rotua tai muutenkaan tuota mistään tunnistanut. Olihan nainen kyllä itsekkin hieman erikoinen, mutta se ei häntä haitannut. Chika yritti saada viikkatteensa osumaan tuon miehen vatsaan. Hän pyörähti tuon taakse ja katsoi miestä hiljaa. Nainen suoristi hieman selkäänsä. Hän taas siristi hieman silmiään ja astui hieman taaemmas tuosta.
"Jos en puita saa harjoitteluuni käyttää, niin ehkä sinä haluaisit tulla niitten tilalle?", tuo kysähti hiljaa ja piteli viikatettaan edelleen edessään suojana tuolta toiselta.
Siltä varalta, että tuo hyökkäsi. Täytyihän naisen siihen varautua. Hän oli hyvä taistelija ja sitä taitoa tarvittiinkin palkkamurhaajan työssä, jos murhattava alkoi pistää vastaan ja olisi kaiken lisäksi vahva. Tuosta noisesta hän ei sensijaan tiennyt. Hän olisi voinut olla jopa parempi kuin tämä nainen. Chika tuijotti tuota miestä herkeämättä. Hän tutki samalla tuon ulkonäköä ja samalla miehen jokaista liikettä.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2011, 20:20

Vastausta odottava lohikäärme ei koskaan saanut minkäänlaista verbaalista mielipidettä neidin tekemisistä, ennen kuin tuo jo hyökkäsi kimppuun. Lohikäärme kohotti pienesti kulmiaan ja nopean sulavasti väisti hyökkäyksen, jonka oli tarkoitus osua vatsan seutuville. Iskun väistettyä kääntyi lohikäärme kohden taakseen päässyttä neitokaista, katsoen tuota astetta tympääntyneemmän näköisenä.
Kettutyttö avasi viimein suunsa, ehdottaen lohikäärmeen ottavan paikkansa nyrkkeilysäkkinä puiden sijaan. Pieni hymy kävi lohikäärmeen kasvoilla, mutta se katosi yhtä nopeasti mitä oli tullutkin.
Usko pois nuorukainen. Et sinä minua halua haastaa.. Lohikäärme totesi lempeän rauhallisella äänellä, ollen kuitenkin varautunut. Kerran jo hyökännyt, joten saattoi tuo pippurinen luonne uudemmankin kerran hyökätä. Ihmisilluusiossaan haavoittuvaisempi lohikäärme ei halunnut ottaa turhia riskejä sen suhteen, saisiko kuolettavan iskun tältä kuolevaiselta vai ei.

Ethän tiedä edes minkä minä olen. Joko olet naiivin tyhmä ja nuori, tai sitten sinulta puuttuu itsesuojeluvaisto täysin Lohikäärme jatkoi tasaisen paksulla äänellä. Minkäänlaista vihaa tai huvittuneisuutta ei voinut tulkita lohikäärmeen äänestä. Mikä sinänsä saattoi olla joko raivostuttavaa tai pelottavaa.
Sitä paitsi noin nätin olennon ei kuuluisi käyttää elämäänsä teräaseilla leikkimiseen
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Marras 2011, 20:34

~ Chika ~

Nainen tuhahti pienesti toiselle ja suoristautui. Hän tutki tuota miestä katseellaan. Hän ei kuitenkaan vastannut tuolle mitään. Nainen vain käänsi katseensa pois. Hän luimisti (?) hieman korviaan ja tuijotti puuta johon oli äsken tehnyt pari viiltoa. Naisen kuullessa tuon miehen viimeisen lauseen hän hymähti pienesti ja käänsi vaaleanvihreät silmänsä takaisin kohti tuota herraa.
"Kiitos vain mutta osaan kyllä käsitellä viikatetta hyvin", hän sanoi ja pyöritteli paria pientä hiuskiekuraa etusormensa ympärillä.
Chika katsoi tuota miestä, edelleen kallistaen toisella kädellään viikatettaan tuota päin. Siltä varalta että hän hyökkäisi tai että hän alkaisi käydä liian ärsyttäväksi ja Chika hyökkäisi. Tällä hetkellä nainen ei jaksanut välittää tuon ensimmäisistä lauseista, vaikka ne saivatkin hänet hieman ärsyyntymään. Chika heilutti molempia häntiään hitaasti edestakaisin, ensin oikealle ja sitten, toistaen tämän sarjan sitten taas monta kertaa. Tyttö suoristi toisella kädellään hamettaan ja käänsi taas katseensa pois tuosta miehestä.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2011, 22:19

Tyttö vakuutteli, että osasi käsitellä teräasettaan ihan kiitettävästi, joten lohikäärmeen ei tarvinnut olla huolissaan siitä.
En sinun käsittelytaidoista olekaan huolissani. Vaan siitä kehen vielä sattuu kun sen kanssa huidot Lohikäärme täsmensi, virnistäen pienesti.
Tytöstä ei oikein ottanut selvää minkäänlaisista tunnetiloista. Korvien luimistelu kertoi jotain, mutta miten häntien heiluttelu olisi pitänyt tulkita? Heiluttiko kettutyttö häntiään kuten kissat vai kuin koirat? Vai ihan muuten vain? Oliko tuolla edes eläimellisiä vaistoja tai tapoja. Sivistynyt, inhimillinen olento oli aina vaikeampi tulkita, mitä itse eläin. Näin lohikäärmeen mielestä.

Tyttö käänteli katsettaan välillä poispäin miehestä, välillä taas tarkkaili tuota. Lohikäärmeen kulma kohosi jälleen kysyvästi, mutta mitään tuo ei sanonut tytölle. Sen sijaan, kettutytön vilkaistessa muualle, liikahti Lounatuuli paikasta toiseen. Muutamalla, jäätävän rauhallisella askeleella lohikäärme käveli kaatuneen puunrungon luokse ja istahti alas, jääden sitten tuijottamaan tyttöä. Erittäin häiritsevästi. Aivan kuin odottaen tuon seuraavaa liikettä. Ei Lohikäärme aikonut poistua. Ei tyttö tätä metsää omistanut, lohikäärme sai olla missä ikinä halusi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 17 Marras 2011, 16:39

~ Chika ~

Nainen katsoi toista hiljaa ja mutristi hieman alahuultaan, kun tuo istui puun rungon lähelle, minkä neiti oli juuri kaatanut. Hän asetti toisen kätensä vyötärölleen ja piti viikatettaan vierellään, nojaten siihen pienesti. Chika siirsi vyötäröllään olevan kätensä ruskeille hiuksilleen ja sipaisi niitä pienesti. Hän mulkaisi tuota sinihiuksista miestä.
"Mitä sinä haluat?", nainen kysyi, ehkä vähän liiankin epäkohteliaasti.
Ehkei toiselle tarvinnut alkaa näin puhumaan. Ei hän aikonut tälle ihmisketulle mitään. Chika ei kuitenkaan heti alkanut lempeästi puhumaan. Jos toinen vaikuttaisi mukavalta, hän voisi olla tuolle myös mukava. Mutta ei ihan vielä. Tosin jos tuo mies alkaisi itsekkin puhumaan epäkohteliaasti, ei tästäkään niin sanotusta juttelemis tuokiosta tulisi mitään. Nainen yskäisi pienesti ja katsoi toista.
"Mmh.. Oletko ihminen? Et oikein hirveästi siltä näytä", hän sanoi hieman lempeämmin kuin äsken.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2011, 13:39

Se mitä minä haluan, koskee tuskin sinua Lohikäärme vastasi toisen melko töykeähköön kysymykseen Ja koska se ei koske sinua, ei sinun myöskään tarvitse sitä tietää.
Apaattisen tyyni äänensävy ei muuttunut miksikään. Ilmeettömille kasvoille kuitenkin nousi pieni, hetkellinen virne kettutytön kysellessä ja pohtiessa, oliko toinen ihminen. Ei ollut tämä neito ilmeisesti ihmistä ennen nähnyt. Ehkä hyvä vain.. muuten tuo olisi todennäköisesti tapettu jo ajat sitten. Vaikka viikatetta osasikin käsitellä, Lounatuuli ei suostunut uskomaan että neidolla oli montakaan vuotta kokemusta elämän raaoista tosiasioista.

Jos olisin ihminen, en kai olisi istunut tähän sinut nähdessäni? Lounatuuli totesi Olisit jo kuollut, mikäli ihminen olisin Mutta ei, en ole ihminen. En lähellekään. Tämäkin humanoidi muoto on vain valeasu todellisesta muodostani. Sen takia et haluaisi haastaa minua. Olen pelkkää illuusiota.
Mutta mitä sinä haluat? Kuului kysymys seuraavaksi lohikäärmeen suusta, samalla kun tuo nojautui käsillään polviinsa, ottaen näin rennon laiskan asennon.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 18 Marras 2011, 18:32

~ Chika ~

Nainen tuhahti pienesti tuolle ja nojasi hieman takanaan olevaan puuhun. Kettutyttö tuijotti toista hetken aikaa vaaleanvihreillä silmillään, ennen kuin käänsi katseensa pois päin tuosta. Hän näytti katsovan jonnekkin kaukaisuuteen, vaikka tuijottikin vain hieman kauempana olevaa terveen näköistä puuta. Nainen kuunteli toista hiljaa ja hymähti pienesti. Hän sipaisi ruskeita etuhiuksiaan pienesti ja käänsi katseenseensa takaisin tuohon mieheen.
"Miksi minä sinut tappaisin vaikka olisitkin vain ihminen?", tuo kysyi hiljaa niin, että toinen tuskin hänen kysymystään kuuli.
"Tosin heikon ihmisen tappaminen ei oikein missään tunnu. Ihan niin kuin ei oikein minkään muunkaan tappaminen", tuo jatkoi mutisemistaan ja käänsi katseensa pois tuosta miehestä, takaisin siihen hieman kauempana kasvavaan puuhun, aivan kuin miettisi jotakin.
Palkkamurhaajan työssä ei oikein mitään saanutkaan tuntea, jos aikoi jotakuta tappaa. Muuten se sotkisi koko homman ja palkkakin jäisi saamatta. Tosin muutkin palkat voisivat jäädä saamatta, jos hänestä tulisikin yhtäkkiä uhri. Uhrit piti vain kylmäverisesti tappaa, piittaamatta heidän ajatuksistaan.
"Riippuu mitä tuolla kysymyksellä tarkoitat", nainen vastasi sitten toisen kysymykseen ja virnisti pienesti.
Itse hän oli vastauksensa ajatellut hieman pervosti, vaikkei sitä sellaiseksi ollut tarkoittanutkaan. Tosin moni muukin olisi ajatellut sen varmasti vähän pervoksi, mutta tuon miehen ajatuksista ei oikein selvää saanut.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2011, 18:52

Toruva äännähdys pääsi miehen kurkusta, tytön leijuessa sillä ettei minkään olennon tappaminen tuntunut missään. Varsinkaan heikon ihmisen.
Henkilö joka ei kunnioita elämää, ei ansaitse sellaista. Humanoidi joka laskee itsensä elämien tasolle, ei ansaitse omaa mieltä Lohikäärme totesi astetta närkästyneemmällä äänellä. Mikään ei pistänyt vihaksi enempää, kuin kiittämättömät olennot, jotka tappoivat toisia, tunteellisia olentoja tuosta vain. Ilman hyvää syytä. Varsinkin kun puheen oli heikko ihminen. Moinen termi kärjistyi lohikäärmeen mielessä lapsiin. Heikkoihin, viattomiin lapsiin.
Joko tämä neiti oli ammatiltaan sitä halveksittavaa kastia, joka pisti porukkaa pinoon rahan vuoksi. Tai huvikseen. Tai sitten tuo yritti vain leveillä ja jollakin tavalla esittää mahtavaa ja ihailtavaa naikkosta. Oli syy mikä tahansa, lohikäärmeen asenne tätä neitoa kohtaan laski miinuksen puolelle hieman noiden sanojen jälkeen. Kyllähän hän itsekin tappoi. Varmasti enemmän kuin tämä neito koskaan oli ja tulisi tappamaan. Mutta lohikäärme tappoi syödäkseen. Ei ansaitakseen maallista omaisuutta.

Kysymyksen tarkoitusperää hakeva neitokainen sai osakseen tuhahtavan naurahduksen.
Kysymyksen esitin minä, se miten sinä sen tulkitset, on omissa käsissäsi. Se mitä tarkoitin, lienee tosin melko mitätön seikka, kerta en vastaustakaan saanut Lohikäärme totesi noustessaan seisomaan ja otti yhden, määrätietoisen askeleen lähemmäksi kettutyttöä, jääden sitten jälleen seisomaan paikoilleen.
Lohikäärme itse ei kyennyt käsittelemään kysymystä pervommalla kantilla. Tuolle pervoilu ylipäätään oli jotain niin absurdia, ettei peto käsittänyt moisen käytöksen tarkoitusperää. Aivan kuten hän ei pystynyt käsittelemään joitakin tunteita.
Lienetkö hermostunut vai onko se vain neuroottinen oire.. vai kenties vain turhamainen, mutta koskettelet kokoajan hiuksiasi. Miksi? Oli lisäkysymys lohikäärmeeltä, tuon pitäessä jo lähes laskua siitä, kuinka monta kertaa kettutyttö hiuksiaan hipelöi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 18 Marras 2011, 19:43

~ Chika ~

Nainen hymähti taas toisen vastaukselle ja hipaisi ruskeita hiuksiaan taas kerran. Nainen katsoi tuota miestä hiljaa ja puraisi pienesti alahuultaan, kun tuo nousi ylös ja astui askeleleen lähemmäs tätä. Chika käänsi katseensa muualle ja heilautti taas pari kertaa molempian häntiään. Toisen kysyessä kysymyksen tämän hiuksiin liittyen, nainen kallisti vain hieman päätään. Hetken päästä hän kohautti pienesti olkiaan ja hymähti hieman.
"Teen sen automaattisesti. Yleensä sen takia, etteivät ne tulisi silmieni eteen", hän vastasi tuon kysymykseen ja mutristi hieman alahuultaan.
"Voin kyllä lopettaa sen, jos se häiritsee sinua", hän jatkoi hieman kohteliaammin, mitä oli äsken toiselle puhunut.
Ei ollut mitään syytä puhua vanhemmalle miehelle ilkeästi. Siitä saatiin vain huono vaikutelma tästä naisesta, eikä hän halunnut vaikuttaa lapselliselta, puhuessaan epäkohteliaasti. Nainen käänsi katseensa maahan ja potki hieman hiekkaa.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Marras 2011, 17:32

Lohikäärmeen pää kallistui hieman mietteliäänä, tytön todetessa että teki sitä automaattisesti, jottei hiukset silmien eteen menisi. Tyttö lisäsi vielä, että voisi lopettaa tuin tavan, jos se vierasta häiritsi. Mies naurahti pienesti.
Miksi et sitten leikkaa hiuksiasi pois? Tai pistä niitä kunnolla kiinni Et ole ainoa kauniimman sukupuolen edustaja, joka huomauttaa hiusten tulemisesta tielle Noin aktiivisessa harrastuksessa, kuten sinun, luulisi sen olevan suurempikin haitta.. Lohikäärme totesi ihmetellen neitokaisen hiusongelmaa omalta, naiivilta näkökannaltaan. Hän pyrki käytännöllisyyteen, eikä siten ymmärtänyt pahemmin kauneuden ja näyttävyyden päälle. Toki hän tunnisti kauniin olennon omasta mielestään kun sellaisen näki. Mutta kauneus oli katsojan silmässä.

Sen pahemmin vastausta odottelematta lohikäärme lähti hitaasti, mutta varmasti kävelemään poispäin tilanteesta. Ei hän nähnyt syytä jäädä häiritsemään neitokaista sen enempää. Mikäli tuo taas halusi vielä lohikäärmeen aikaa viihdyttää, ei sinipää pistänyt pahakseen jos neitokainen matkaseuraksi tuli. Sen takia tuo ei hyvästejä sanonut, sillä koskaan ei tiennyt halusiko toinen mukaan vai ei.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 22 Marras 2011, 18:33

~ Chika ~

Katsoin tuota hieman kauhuissani, kun tuo puhui hiusteni leikkaamisesta. Eiväthän ne edes olleet pitkiä. Ja näyttäisin muutenkin ihan pojalta, jos leikkaisin niitä enempää. Sipaisin hiuksiani taas kerran ja tuhahdin pienesti. Voisin kyllä laittaa hiukseni kiinni, mutta ei minusta tällä hetkellä siltä tunnu. Ja hiukseni näyttävät paremmalta, jos pidän niitä auki. Ne saavat ilmaa ja muutenkin.. Pidän niistä enemmän, jos ne ovat auki. En kuitenkaan vastannut tuon herran kysymykseen. Tuijotin häntä vain silmät melkein apposen auki ja suu hieman raollaan. Räpyttelin kuitenkin pian pari kertaa silmiäni ja annoin normaalin ilmeen palata takaisin kasvoilleni. Chika katsoi hiljaa kun tuo mies nousi kaatuneen puun päältä. Hän astui hieman lähemmäs tuota ja kallisti hieman päätään.
"Mmh.. Minnekkäs olet matkalla?", hän kysyi ja suoristi hieman hameensa helmaa.
Hän asteli hieman lähemmäs tuota, mutta pysähtyi kuitenkin vähän matkan päässä tuosta.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2011, 18:46

Ennen kuin lohikäärme ehti maisemista kadota, avasi nuori neito suunsa ja kävi kyselemään, minne muukalainen oli matkalla. Sinitukka pysähtyi niille sijoilleen ja vilkaisi olkansa yli pienempäänsä, joka oli lähemmäs uskaltautunut. Näin lähempää katsottuna tuo oli yllättävän suloinen.. ja pieni. Lohikäärme hymähti itsekseen.
En minnekään. Kaikkialle. Tuonne tai tänne.. minne jalat vievät Lounatuuli vastasi, kertoen näin epäsuorasti ettei hänellä mitään vakituista suuntaa ollut. Kunhan kävelisi sinne minne sattuisi.
Sillä suuntaamisella satuin myös törmäämään sinuun kenties törmään johonkuhun muuhun, jos jatkan matkaa.. tai vaihtoehtoisesti voin jäädä ja häiritä olemassaolollani sinun päivääsi Lohikäärme jatkoi kääntyessään kunnolla kohti nuorempaansa.
Se on tosin eri asia, kuinka mielissäsi sinä siitä olisit

Katse siirtyi pian nuoremmasta takaisin maastoon. Lohikäärme alkoi aistimaan lähestyviä olentoja.. saattoi olla vain peura lauma.. tai susia.. tai kenties vain pari hiirtä. Mutta lohikäärme ei itse halunnut ottaa sitä riskiä, että paikalle pöllähtäisi ihmisiä. Arvet vitivalkoisessa ihossa, pitkin rintakehää, kylkiä ja vatsaa, kertoivat sen että mies oli ottanut useammankin kerran yhteen vertaistensa kanssa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 05 Joulu 2011, 17:59

~ Chika ~

Nainen kallisti hieman päätään ja hymähti hieman tuon miehen vastauksesta. Hän nyökkäsi pienesti ja nojasi hieman viikatteeseensa. Toisen jatkaessa lauseitaan kettutyttö nosti hieman toista kulmaansa ja hymyili vinosti.
"Et sinä minun päivääni häiritse", hän sanoi nopeasti ja katsoi toista jo hieman rauhallisemman näköisenä.
Neiti ei nimittäin hirveän usein kehenkään luota, mutta tuo mies vaikutti jotenkin siltä, ettei ainakaan vielä ihan heti aikoisi hyökätä tai tehdä jotain muuta vastaavaa ja yrittää vahingoittaa Chikaa. Lohikäärmeen kanssa ei nimittäin ole mukavaa taistella, vaikka tämä neiti onkin aika vahva. Chika heilutti pari kertaa korviaan ja siristi hieman silmiään. Hän kuuli hieman kauempaa lähestyviä ääniä ja tuo mies tuntui myös kuulevan ne. Nainen puraisi pienesti alahuultaan ja vilkaisi ympärilleen.
Ventus-setä
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron