Outo tapaaminen // Lotdow

[Lotdow]

Käärme haileutti häntäänsä tyytväisenä tytöt reaktiolle kun hän yritti konata pakoon. Lelacã sihisi ja sulki suunsa, hän halusi muistuttaa tyttöä ettei leikkiä oltu julistettu lopetetuksi. Käärme päästi sihinakarjahduksen ilmoille ja lähti tytön perään. Hän kiilasi konttaavan likan eteen ja levitteli kaulustaan mulkoillen tyttöä.
"Vaihtuivatko roolit?" hän sihisi huvittuneena, laski kaulustaan ja otti rennommin. Samalla hänen häntänsä siirtyi aavistuksen verran tytön taakse jottei tuo lähtisi pois. Lelacã ei harrastanut tappeluita, ainakaan mielellään. Se mitä hän oli äsken tehnyt oli nimeltään itsepuolustus, joka saattaisi käydä raa'aksi. Käärme nuuskutteli ilmaa tytön yläpuolella ja mulkoili epälevästi viikatetta. Hän olisi mieluusti heittänyt sen menemään, jos olisi uskaltanut ojentua kohti tyttöä yhtään enempää.
"Laske aseesi niin en tee selkärangastasi hammastikkuja", Lelaca ehdotti ja heilautteli häntäänsä muutaman kerran ilmassa, kuten hän yleensäkin teki. Siitä oli tullut tapa. Lelacãlla oli kyllä pieni aavistus ettei noin kovapäinen ja uhmakas likka, vaikkain luonne oli järkkynyt viimeisimpiän kiljahduksien myötä, antaisi periksi liian helpolla. Oli vastassa sitten käärme tai hiiri.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö pysähtyi ja kääntyi istumaan takapuolelleen, kun toinen luikerteli hänen eteensä. Hän puristi huulensa yhteen ja katsoi tuota hiljaa.
"Senkin ruma mato..", tuo mutisi ja puristi kädessään olevaa viikatettaan.
Toinen käski hänen laskea viikate, mutta tyttö vain siirsi sen lähemmäs itseään. Tosin ajatus siitä että toinen ehkä söisi hänet ja käyttäisi selkärankaa hammastikkuna sai tytön hellittämään hieman otettaan viikatteestaan. Hän kuitenkin pudisti tiukasti päätään ja veti viikatteen takaisin itseään vasten. Hän kuitenkin osoitteli sillä käärmettä. Hän tuijotti tuota suoraan tuon yhteen silmään, joka ei ollut puhjennut, mutta käänsi katseensa kuitenkin nopeasti poispäin tuosta. Hän yritti katseellaan etsiä tietä pois käärmeen hännän ja hampaitten läheltä. Hime vilkaisi taas käärmettä, mutta siirtyi kuitenkin hieman kauemmas tuosta, vaikka toinen voisikin vain iskeä häntänsä hänen selkäänsä.

[Lotdow]

Käärme avasi suunsa kun tyttö veti viikatteensa päätään pudistellen itselleen. Kieli kävi taas tutkimassa ilmaa suun ulkopuolella ja Lelacãn silmä kapeni ohueksi viiruksi.
"Laske se alas!" hän vaati ja pamautti hännällään maata. Käärme pystyisi syömään vaikka pegasos lauman yhdessä päivässä, jos sille päälle sattuisi. Laihtua ei ainakaan aknnattanut ja tästä likasta saisi varmasti paljon proteiinia. Lelacã raapi kynsillään maata ja sihahti. Jos ei hyvällä niin pahalla. Hän syöksähti uhkarohkeasti tyttöä päin saadakseen viikatteen käsiinsä. Lelacã ei yleensä toiminut näin, mutta uhkraukset suuremman rauhan saaavuttamiseksi olivat kannattavia. Silmäänsä hän ei kyllä ollut uhraamassa. Jos sen hän menettäisi, hän hyppäisisi kalliolta alas kuolemaan. Se olisi viimeinen pisara jonka jälkeen ei olisi enää mitään syytä elää.
"Viikate tänne kakara!" käärme sihisi ja yritti saada kaikilla kuudella kädellään viikatetta tytöltä. Kaikki kuusi kynsiparia raapivat maata, ilmaa ja jopa Lelacãn omia käsiä.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tytön silmät suurenivat kun tuo käärme syöksähti häntä päin. Tuo kiljaisi ja puristi molemmat kätensä tiukasti viikatteensa ympärille. Hime yritti potkia käärmettä kauemmas, mutta sai samalla poskeensa ja käsivarteensa pieniä haavoja käärmeen kynsistä. Tuo päästi viimein viikatteesta irti ja kaatui selälleen makaamaan lumeen. Hän makasi siinä hetken aikaa, ennen kuin nousi varovasti istumaan ja katsoi viikatettaan hiljaa, silmät sirillä. Tuo nosti katseensa käärmeeseen, jolla se oli ja nousi ylös. Hän pyyhki rauhallisesti lumet pois mekostaan ja huokaisi pienesti.
"Saanko viikatteeni takaisin?", tuo kysyi hiljaa ja tuijotti käärmettä suoraan tuon ainokaiseen silmään.
Hän ojensi kättään taas eteensä ja toivoi, että toinen asettaisi viikatteen siihen. Tosin se saattaisi jäädä vain toiveeksi. Ei Hime ollut äskenkään viikatteen saatuaan hirveän ystävällinen ollut. Mutta se ei häntä kiinostanut. Hän halusi vain saada viikatteensa takaisin. Kukaan ei ollut koskaan ottanut viikatetta häneltä ja nyt se tuntui pahalta ja oli todella ärsyttävää.

[Lotdow]

Käärme puristi viikatetta käsissään ja luikerteli hetimmiten kauemmas tytöstä. Vaara oli ohi, ainakin toistaiseksi, ellei tytöllä sattuisi olemaan kokoontaitettavaa jousta takataskussa. Lelacã pudisti päätään kun tyttö anoi viikatettaan takaisin.
"Et saa", käärme ilmoitti ja laski viikatteen maahan, läjäytti häntänsä sen päälle ja oli tyytyväinen. Nyt tyttö ei ainakaan saisi sitä käsiinsä. Lelacã kierähti rullalle lämmittääkseen kymettyneitä suomujaan. Hän totta tosiaan paleli tällä säällä, jolla olisi voinut vetäytyä luolan lämpöön nukkumaan. Käärme vilkaisi tytön telttaa joka oli kokenut kovia hänen möngertäessä maan alla.
"Anteeksi tuosta teltasta, mutta etköhän sinä sen vielä pystyyn taio", Lelacã sihisi ja rapsutti näkymättömissä olevaa alaleukaansa. Hänellä oli sellainen kutina että kohta saattaisi tapahtua jotain hienoa. Viikate oli edelleen turvallisesti hänen häntänsä alla, eikä käärmeellä ollut yhtään mitään halua antaa sitä takaisin. Olihan viimeksikin käynyt huonosti.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Toinen kieltäytyi antamasta viikatetta takaisin ja laski sen maahan. Tyttö asteli lähemmäs sitä, mutta kun käärmeen häntä pamahti sen päälle, tuo peruutti silmät sirillään pari askelta taaemmas. Hime laittoi kätensä puuskaan ja tuijotti käärmettä hiljaa. Hän vilkaisi itsekkin telttaansa, mutta käänsi sitten katseensa nopeasti takaisin käärmeeseen, jonka ajatteli olevan mies. Tyttö murahti toiselle pienesti, mutta rauhoittui ja siirsi kätensä takaisin sivuilleen. Hän sulki silmänsä hetkeksi aikaa, ennen kuin käänsi tuolle selkänsä ja käveli telttansa luokse. Hän avasi sen suun ja konttasi lyyhistyneen telttansa sisään. Tuo tutki laukkuaan hetken aikaa, ennen kuin konttasi taas ulos ja yritti saada hieman sähköiset hiuksensa takaisin yhden suuntaisiksi. Tuo veti esiin veitsen ja käveli takaisin käärmeen luokse. Hän meni kyykkyyn tuon eteen ja alkoi piirtää veitsellä maahan. Tuo piirsi hetken aikaa, ennen kuin maahan ilmestyi kuva, missä käärmeeltä puuttui toinenkin silmä. Hime nosti katseensa tuohon, mutta piti kasvonsa vakavana.

[Lotdow]

Käärme ei viitsinyt edes päätään heilauttaa kun tyttö rupesi puuhaamaan omiaan. Ihan rauhassa. Vetsi tosin säi käärmeen silmän kaventuaan viiruksi ja availemaan taas suutaan. Ai, tyttö käyttikin sitä kynänä. Lelacã sulki suunsa ja kallisti päätään. Hyi kun oli ruma kuva. Heti kun hän erotti itsensä hän huitaisi kädellään maata niin että lumi pöllysi.
"Älä muistuta minua itsestäni", käärme varoitti sihisten ja naputti sormillaan maata. Jep, hän oli jo melkein siinä pisteessä ettei muistanut tarkalleen miltä näytti ja se tuntui hyvältä. Oli siis paljon parempi ettei kukaan ruvennut piirtelemään hänestä tai Lelacã saattaisi tehdä jotain harkitsematonta. Itse asiassa hän tekikin. Käärme poimi viikatteen käteensä ja osoitti sillä tyttöä. Oli hänkin vielä kaksi jalkaa omistaessaan opetellut käyttämään lukuisia eri aseita. Hän voisi huitista tyttöä yhtä helposti kuin tyttö voisi tehdä hänellä arven veitsellään. Lelacã johti silti tässä, öh, keskustelussa.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Toinen huitaisi maata hännällään niin että lunta pöllysi haltian piirtämän kuvan päälle ja hieman tuon vaatteillekkin. Tyttö hymähti pienesti toiselle ja pyyhki toisella kädellään lumet pois mekostaan. Hänellä oli jo tarpeeksi kylmä. Ei toisen tarvitsisi alkaa heittelemään lunta hänen päällensä. Toisen lause sai tuon virnistämään pienesti, mutta virne loppui kuitenkin kun toinen nosti Himen viikatteen kädellään ja osoitti sillä haltiatyttöä. Hime peruutti hieman maassa ja katsoi vuoroin omaa viikatettaan ja vuoroin käärmettä. Hän puristi huulensa taas yhteen ja laski veitsen maahan, hieman kauemmas itsestään. Hänellä oli kyllä nopeat refleksit, joten jos toinen huitaisisi häntä viikatteella, hän pystyisi menemään pois alta niin, että saisi ehkä vain pienen haavan, mutta hän ajatteli silti, että jos hänellä ei olisi asetta käärmekkin voisi vähän hellittää.
"Laske viikatteeni maahan", tuo sanoi hiljaa ja rauhallisesti ja tuijotti suoraan käärmeen keltaiseen silmään.

[Lotdow]

Tyttö päätti toimia rauahllisesti ja laski veitsensä maahan. Käärme sihisi ja pysyi samassa asennossa liikahtamatta milliäkään, lämmin hengitys höyrystyi ilmaan. Tyttö käski Lelacãa laskemaan viikatteen maahan. Sehän sopi. Lelacã nakkasi viikatteen kauas tytön taakse ja heilautteli häntäänsä tyytyväisenä. Hän siirsi häntänsä hitaasti kohti veistä ja tökkäsi senkin kauemmas heistä, jottei vaaratilanteita syntyisi. Lelacã nuolaisi ylähampaitaan kerran ja pysyi vaiti. Tässä tilanteessa hänellä ei ollut mitään järkevää kommentia annettavana. Hän oli suoraan sanottuna hieman hämillään siitä että tyttö li ottanut aseen, laskenut aseen ja ottanut taas aseen ja laskenut vielä aseen. Siinä ei ollut mitään järkeä, muttä Lelacã pystyi vain syyttämään itseään kun oli sitä telttaa mennyt penkomaan. Telttaa joka oli nyt maan tasalla. Lelacã päästi pitkän haukotuksen hiljaisuutensa päätteeksi.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Toinen viskasi viikatteen kauemmas ja tökkäsi maassa olevan veitsenkin kauemmas näitten läheltä. Tyttö kääntyi katsomaan mihin asti toinen oli viikatteen heittänyt. Se näytti kadonneen jäljettömiin, mikä sai tytön kulmat kutruun, mutta tajutessaan, että viikate oli varmasti uponnut lumeen, hän helpottui hieman ja kääntyi takaisin käärmettä päin. Hän tuijotti tuota hetken aikaa jäljellä olevaan silmään, ennen kuin otti käteensä hieman lunta ja pyöritteli sen lumipalloksi. Tyttö asetti sen maahan ja teki samanlaisen sen vierelle. Hän jatkoi tätä hetken aikaa, ennen kuin olin kasannut lumipalloja toistensa päälle. Hime nosti katseensa takaisin toiseen ja mutristi hieman alahuultaan. Hän istui kuitenkin maassa, vaikka jalat jäätyivätkin varmaan kohta kiinni.
"Saisinko tietää nimesi..?", tuo kysyi pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen ja kallisti hieman päätään.

[Lotdow]

Lelacã rullasi itsensä pieneen läjään läämittääkseen itseään ja seurasi tytön puuhia. Hänen silmänsä suureni kun palloja alkoi kertyä hiljalleen aimo läjä siihen hänen eteensä. Lelaca nuolasi vähän ylähuultaan ja seurasi tytön puuhia tarkasti. Nimen kysyntä sai hänet havahtamaan ajatuksistaan.
"Lelacã" käärme esittäytyi ja kirjoitti sen vielä maahan varmistukseksi. Sitten hän nyökkäsi toista kohden, ilmoittaen haluavansa tietää myös tämän nimen. Lelacã nuolaisi ylähuultaa uudemman kerran. Tämä kylmyys sai kaikki suomut jäätymään ja hampaista tuli jääpuikkoja. Käärme aivasti kerran ja rapsutti alaleukaansa unisena. Hän halusi mennä vetelemään sikeitä kohta. Harmillista että teltta oli kokenut kovia, siinä olisi kenties voinut nukkua kaikessa rauhassa ilman ulkomaailman vaaroja. Ajatus säi käärmeen värähtämään koko pituudeltaan. Hän nuolaisi taas kerran, se oli kuin pakkomielle. Lelacã oli heiman hermostunut vaikka viikate lojuikin heistä kaukana.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Toinen kertoi hieman erikoisen nimensä ja tyttö nyökkäsi pienesti, katsoen sitten hetken aikaa maahan kirjoitettua nimeä. Hän nosti katseensa takaisin tuohon toiseen ja hymyili hieman vinosti.
"Olen Hime", tuo sanoi ja hymähti pienesti.
Outoa että juuri äsken he olivat tapelleet ja uhkailleet toisiaan ja jo nyt tämä neiti alkoi tekemään tuttavuutta toisen kanssa. Täällä alkoi jo tulla kylmä ja haltia kietoi kätensä itsensä ympärille. Jonkinlainen takki olisi ollut viisasta olla mukaan. Hime kallisti hieman päätään ja mietti hetken aikaa, ennen kuin nosti katseensa takaisin toiseen ja hymyili pienesti.
"Jospa minä tästä lähtisin jo kotia päin. Telttaa en jaksa enää laittaa pystyyn ja minulla on jo aika kylmä, joten.. Jos käy niin lähdetään eri suuntiin", tuo sanoi ja käveli takaisin tavaroittensa luokse.
Hän alkoi keräämään tavaroitaan ja laittoi sitten laukkunsa toiselle olkapäälleen ja teltan pussin toiselle. Hime kääntyi taas käärmeeseen päin ja hymähti.
"Ehkä näemme taas joskus. Mielummin paremmissa merkeissä", tuo sanoi ja käveli viikatteensa luokse.
Hime vilkutti toiselle pienesti ja lähti sitten kävelemään takaisin tulosuuntaansa.

//Njoin~ Voidaan taas joskus pelata uudestaan, mutta tää vois loppuu nyt tähän, ellei sulla ole mitään ajatuksia~ :)

[Lotdow]

Lelacã

Käärmeelle tuli erittäin helpottunut tunne kun ei tarvinnut enää nostaa kynsiään toista vastaan. Hän heilautti tyytyväisenä häntäänsä ja irvisti sen verran mitä pystyi. Lelacã vilkaisi Himen telttaa hieman pahoillaan, kun tämä Hime alkoi jälleen miettiä telttaansa ja kaikkea. Lelacã piirsi kynnellään maahan ympyrää ja sihisi hyvin hiljaa pahoitteluitaan:
"Ei ollut tarkoitus ruveta rikkomaan paikkoja." Hän nosti vähän päätänsä kun tyttö ilmoitti sitten lähtevänsä. Lelacã vilkutti ja heilutteli häntäänsä.
"Nähdään taas!" Lelacã sihisi. Hyvin saatiin päätökseen tämäkin päivä, ei tarvinnut silmää menettää, eikä ketään tappaa. Kylmä väreet kulkivat Lelacãn selässä kun hän vain ajattelikin asiaa. Kärme vilkaisi taivaalle. Pimeä laskeutui taas. Käärme pyörähti ympäri nuristen pimeänpelostaan ja lampsi matkoihinsa. Hän halusi takaisin luolalle, ennenkuin kaiken maailman örrimörrit ja muut hyökkäisivät pusikkoon. Hyvänen aika, nehän voisivat vaikka syödä hänet.

//Jeps, kiva oli pelimme. Kiitos seurasta Ventus! ^^