Kirjoittaja Forte » 01 Joulu 2011, 23:08
Syksy oli loistavaa aikaa. Roherdiron piti kovasti kauniista, lämpöisistä aamuista, jotka muuttuivat nopeasti kirpeiksi pakkasilloiksi ja maa saattoi jopa kuurautua silloin tällöin. Se kuullosti niin hauskalta, kun kävellessä nuo lähes kristalliset muodostelmat rikkoontuivat jalkojen alla. Mutta ainakin parina yönä kuura oli jättänyt tulematta, joten oli vielä suhteellisen lämmintä ja aurinkoista. Puut olivat osittain tiputtaneet lehtensä, ja värikäs matto muodostui metsänpohjalle noista sadoista pikku tilkuista. Kauniita.
Roherdiron oli ottanut mukaansa metsäretkelle erään nuoren orin, josta tulisi sotahevonen. Se oli ollut helppo kouluttaa, kiltti, itsenäinen, älykäs ja työteliäs olento, mutta myös kovin nuori, joten aina silloin tällöin suurikokoinen eläin yritti oikutella ja olla ratsastajaansa parempi. Mutta turhaan, Roherdiron oli tarpeeksi kokenut, hän istui satulassa ja ohjasi ratsuaan taitavasti. Auringon pitkät, kultaiset säteet saivat orin punaruskean karvan loistamaan, kuin hiotun kuparin ja Roherdironin hiukset saivat vaalean säväyksen. Molemmat olivat rauhallisia, mutta uteliaita ja katselivat tarkkaavaisina ympäristöään, jättämättä huomiotta mitään tärkeää.
Mutta kuten olettaa saattaa, eläinten aistit olivat hioutunueempia, kuin haltioiden tai ihmisten, ja suuri ori nosti äkkiä valppaana päätään ja käänsi somat, pienet korvansa eteenpäin. Se kuuli korppien rääynnän ja epävarmana peruutti muutaman askeleen. Mutta Roherdiron taputti ratsuaan kaulalle rohkaisevasti, kehottaen sitä kulkemaan edelleen. Ori jatkoi matkaansa, kuten pyydettiin, mutta seuraava asia, minkä he näkivät, sai jopa Roherdironin säpsähtämään. Se oli jotain, mitä edes pitkäikäinen haltia ei ollut ennen nähnyt. Kuin ihmiskeho, johon oli liitetty käärme, painajaisten olento, katkaistu ruumis, johon oli liitetty magialla jotain siihen kuulumatonta. Roherdironin ainoa silmä laajeni hieman epäuskoisuudesta, hänen nähdessä, luultavasti, miespuolisen olennon. Ratsukko oli tarpeeksi kaukana, ettei olento voisi satuttaa heitä, mutta tarpeeksi lähellä, että molemmat näkivät toisensa. Roherdiron ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi tervehdykseksi.