Beat my bony ass! || Suski

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Tammi 2012, 14:09

Kävi selväksi että velholla olikin useampi läheinen lähellään, joka tavallaan yllätytti demonia. Hän oli luullut että velho oli niitä jotka eivät huolineet ketään lähellensä pyörimään. Mutta henkinen kidutus nyt oli parempaa kuin fyysinen.. arvet eivät koskaan umpeutuisi ja vain kuolema korjaisi, hyvin tuskallinen kuolema.
"Rääväsuinen, ärsyttävä rakki... ompas tutun kuuloista, mutta voi olla että vain hemmetin hyvä sattuma." Ghost tuumi ääneen muistaessaan joskus itsekkin törmänneensä harvinaisen ärsyttävään koiran penikan henkeen helvetissä.
"Miten vain haluat, mutta mitä enemmän tapettavaa sitä parempi ja hauskempaa minulle, ja uskon että myös sinulle." Ghost virnisti pienesti naiselle vain kuvitellessaan niitä sielu parkoja joilta pääsisi tuonpuoleiseen päästämään. Ja totta kai Ghost sen tajusi että Hans oli linnan muurien sisällä turvassa, muutenhan Ghost olisi lähestynyt tuota jo ajat sitten..

"Papitar saattaa olla minulle ongelma.. olenhan demoni, enkä siedä pyhiä juttuja." Ghost huomautti itsestään selvyyden velhottarelle, joka vielä ilmoitti että aavekoira olisi helpoin lähestyttävä koko poppoosta jos vain tuon olin paikka olisi tiedossa. Siintä seurasikin kysymys Ghostin jäljitys taidoista.
"Valitan, mutta kykynen vain aistimaan voimakkaita auroja ja tunnistamaan henkilön... Mutta pieni ystäväni on siinä haka: tarkka nenä- ja kuulo, sekä pysyy seuraamaan kohdetta pesälle asti ilman että uhri mitään tajuaa ja pääsee varmasti muurien yli helposti." Ghost vastasi Nimuelle jolloin rotta nousi alhaalla varpaillensa varsin kärttyisenä.
"Muista etten tee mitään ilman palkkaani!" Rotta huomautti maasta ja Ghost naurahti hieman huvittuneesti. "Palkka: kaikki mitä tuo jyrsijä voi syödä."
"Enkä omista kamalan pitkää pinnaa, mutta riippuu asiasta." Ghost vastasi Nimuelle vielä ja esitti oman kysymyksensä velhottarelle.
"Haluatko selvyyttä voimistani?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2012, 14:44

Ghost pohti, olisiko jossain tavannut Aavekoiran kaltaista olentoa. Kuvailu kuulosti tutulta, mutta kuten demoni totesi, saattoi se olla vain sattumaa. Se nähtäisiin sitten. Demoni myös selvensi, että mitä enemmän tuo saisi tapettavia, sitä hauskempaa hänellä oli ja ehkä myös velhottarella. Nimue hymähti pienesti.
Ei se uhrien määrä vaan se kuinka tuskallisen hitaasti heille suo kuolemansa Nimue totesi, jättäen oikeastaan vastaamatta juuta taikka jaata Mutta velhon oppipoikaan et koske. Hänen varalle minulla on muita suunnitelmia oman oppilaani kanssa.
Papitar on varmasti ongelmallisin kaikista mutta hän on vielä nuori, heikko.. kyllä häneltäkin löytyy se kohta, johon pitää iskeä puukolla Eukko totesi papittaren tultua puheeksi. Mustaan magiaan taipuvainen velhotar ei itsekään pystynyt olemaan liian kauan papittaren lähettyvillä. Piti vain toivoa, ettei papitar ollut alkanut kehittelemään taitojaan tällä välin

Ghost kertoi ettei hän ollut kovin hyvä jäljittäjä, mutta kykeni aistimaan auroja, jopa tunnistamaan henkilöitä niiden perusteella.. Kätevää, joskin ei kovin käytännöllistä. Aurojen aistiminen oli helppoa, jos itsekin omasi sellaisen, mutta että tunnistaisi henkilöitä niiden perusteella? Kiehtovaa. Demoni kuitenkin huomautti, että rotta ystävänsä kykeni varjostamaan uhreja huomaamattomasti ja omasi tarkan kuulo ja hajuaistin. Jäätävä katse käväisi rotassa, joka huomautti palkastaan.
Palkaksi saat pitää henkesi Nimue totesi jäätävästi, jättäen asian sikseen. Kai tuolle rotalle jotain piti hyvittää tehtävistä.. katsotaan sitten mitä.
Ghost myös tunnusti, ettei omistanut kamalan pitkää pinnaa. Velhotar hymähti, samalla kun demoni tarjoutui kertomaan paremmin voimistaan.
Jos osaat jotain erikoista, niin anna kuulua Eukko totesi, samalla kun tuon luiseva käsi käväisi rapsuttamassa terävillä kynsillä demonin leuan alta, velhottaren samalla lähtien kävelemään eteenpäin polkua pitkin. Persehän tässä jäätyi paikalla seistessä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Tammi 2012, 16:23

"Sääli vain etten yleensä välitä kiduttamisesta." Ghost tuumasi velhottarelle, joka selvästikkin oli enemmän kiinostunut kiduttamisesta kuin itse hengiltä päästämisestä. Tosin eihän se mitään haittaisi jos lopettaminen kauemmin kestäisi, sotkuisempaa vain.
"Oppipoika? Ja kukas hän sitten on? ..ettei vahingossakaan kupsahda käsissäni." Ghost kysyi ettei menisi vahingossakaan listimään tätä oppipoikaa ja velhotar vetäisi totaalliset pultit siintä. Ei olisi kiva.
"Eiköhän se korkeintaan siinä vaiheessa löydyn kun veri alkaa virtaamaan yhdeltä sun toiselta läheiseltä." Demoni virnisti sadistisesti ajatellessaan kun papitar murskaantuisi ja tuo päästäisi viimeiset hengen vetonsa hetkeä myöhemmin.

Rutto kavahti jälleen velhotarta tuon siirtäessä jäätävän kylmän katseensa jyrsijään ilmoittaakseen että palkkana olisi vain ja ainoastaan rotan hengen säilyminen. Rotta nielasi tyhää katseen käydessä jälleen kissapedossa ja siirtyi takaisin pelokkaana velhottareen, joka oli siirtynyt takaisin demonin puoleen.
Velhottaren luiseva käsi siirtyi demonin leuan alle kapsuttelemaan kun tuo käveli miehen ohi ehdottaen kertoa voimista, jos sellaisia mainittavia oli. Riippui tosin millaisista voimista nainen halusi tietää edes.
"Kiipeillä seinillä tai katoissa, omistan myrkky piikin.. en tappavaa, mutta pistää uhrin pahimmillaan näkemään harhoja." Ghost ryhtyi selittämään lähtiessään kävelemään velhottaren perään, josta sitten jyrsijäkin seurasi pari sekunttia myöhemmin.
"Miten muuten pidämme toisiimme yhteyttä? Ajatellen että tuskin roikun kanssasi koko aikaa." Ellei velho sitä sitten erikseen määräisi..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2012, 17:41

Demoni tuumaili ääneen, ettei pahemmin pitänyt kiduttamisesta.. Tai no, ei ilmeisesti harrastanut sitä, päästi uhrit vain päiviltä. Miten tylsää. Näin velhottaren mielestä.
Oppipoika on oikeastaan tyttö Velhotar totesi Demonin kysellessä yksityiskohtia tästä oppipojasta, johon ei saanut koskea tikullakaan Mustalainen Ei kovin vanha. Kai jotenkin liittyy myös aavekoiraan, en ole selvittänyt vielä.
Kissademoni oli yhä myrtsinä, kun ei saanut pistää läskiä rottaa suihinsa. Se näyttikin sen varsin tappavalla katseella, joka oli nauliintunut tuohon jyrsijään. Emännän lähtiessä liikkeelle, demoni sulautui jälleen puiden varjoihin, lähtien liikkumaan niitä pitkin emäntänsä perässä.
Nimue kuunteli tarkkaan mitä kaikkea demoni osasi. Hyödyllisiä, joskin ei kovin vakuuttavia taitoja. Näin velhottaren mielestä. Ehkä ne vielä todistaisivat toisin oikean tilanteen tullen. Mutta juuri nyt, ei velhotar näyttänyt vaikuttuneelta. Tosin, koska hän nyt vaikuttunut olisi Saatikka näyttäisi sitä päällepäin.

Ghost otti puheeksi yhteydenpidon. Velhotar vilkaisi demonia sivusilmällä, aivan kuin olisi katsonut tyhmää.
Annat minulle jotain sinulle kuuluvaa Nimue totesi katseen siirtyessä menosuuntaan Olenhan velho, voin kutsua sinua jos omistan jotain, mikä kuuluu sinulle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Tammi 2012, 19:07

Kävi selväksi että oppippoika olikin oppityttö ja vielä mustalainen, joka sai demonin nyrpistämään hieman nenäänsä. Kyllä demoni oli rasisti ihonvärin suhteen, mutta se oli jäännyt päähän ihmis elämästä joten siintä sen enempää.
"Jos noin on.. mustalaista voisi käyttää piskin esiin saamiseksi." Ghost huomautti näin ohi mennen velhottarelle tutkiskellessaan käsiensä kynsiä. Tietysti suunnitelman toteuttaminen edellytti että mustalainen ilmestyisi nenän eteen, otetaan vangiksi ja sitten piski saisi lähteä etsimään.. parhaimillään jopa velho mukanaan.
Rutto taas kipitteli pikku jaloillaan tiiviisti isäntänsä jaloissa vilkuillen ajoittain pelokkaana pelkäen kissapedon pomppaavan milloin tahansa pusikosta ja syövän rotta paran.

"Kätevää." Demoni tuumasi ääneen Nimuen kertoessa että tarvitsi jonkin tavaran että voisi kutsua hänet tarpeen tullessa paikalle. Katse kävi jalkojen juuressa köpöttelevässä rotassa ja siirtyi sitten Nimueen.
"Hyvä on, saat tämän." Ghost riisui kaulassaan olevan ristinsä, joka roikkui väärinpäin demonin kaulassa joten se oli kaikkea muuta kuin pyhä risti.
"Miten minä otan sinuun yhteyttä?" Demoni kysyi pysähtyen ja kun vastaus oli saatu demoni jätti velhottaren jatkamaan yksin matkaansa. Kutsukoot paikalle kun olisi aika.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2012, 19:44

Luuletko etten ole tuota ajatellut? Eukko totesi kuivahkosti demonin ehdottaessa mustalaisen käyttöä houkuttimena. Voisi olla helpoin tapa saada ajettua koira ja ehkä jopa velho pois koloistaan. Mutta ongelmana oli se, ettei Nimue tietänyt miltä tämä oppipoika tarkalleen näytti, mikä hänen nimensä oli ja missä hän asui Joten eväät mustalaisen metsästämiseen olivat melko laihat.
No, Ghost antoi jotain omaansa velhottarelle Ristin, joka ei tosiaankaan kuulunut sille hyvälle, pyhälle puolelle uskontoa. Eukko vilkaisi kädessään olevaa nurinkurista krusifiksia, kunnes hymähtäen laittoi sen taskuunsa. Sitten Demoni kyselikin, miten hän ottaisi yhteyttä velhottareen. Eukko vilkaisi toista neutraalisti, kunnes alkoi kaivamaan vyötäröllä keikkuvia pussukoitaan.

Velhotar kaivoi esiin pienen, tumman violetin, kiiltävän kiven ja ojensi sen Ghostille.
Sano sille nimeni ja kuulen kutsun se on eri asia vaivaudunko paikalle itse.. mutta vähintään demonini tulee katsomaan, mitä asiaa sinulla olisi Eukko kertoi Ghostille, kääntäen sitten katseensa menosuuntaan.
Nyt kun sormukset on vaihdettu, voitte suudella morsianta ja painua hevonkuuseen Eukko lisäsi, vihjaten näin omalla ilkeällä tavallaan, että Ghost voisi poistua paikalta, mikäli mielisi
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron