Kirjoittaja Bizara » 09 Loka 2012, 16:36
Urlin meinasi kirota henkensä alta toisen lähtiessä häntä kohti, mutta päätti silti olla tekemättä niin. Sen sijaan hän veti kasvoilleen pienen, hieman varautuneen hymyn yrittäen olla näyttämättä, miten epämukava olo hänellä todellisuudessa oli.
"Huomenta vain, hyvä neiti." Henki totesi päällipuolin kohteliaasti, vilkaisten sitten raatoa toisen huomautuksen jälkeen. Hän sulatteli juuri saamaansa tietoa hetkisen aikaa, katsoen sitten naista uudestaan arvostellen. Tuo ei vaikuttanut kovinkaan... Ihmismäiseltä enää.
"Se on teidän? Toivottavasti teitä ei haittaa." Hän sanoi hiljaa, yrittäen olla välittämättä naisen kasvoille ilmestyneestä ilmeestä. Hänellä oli tarpeeksi epämukava olo jo muutenkin, tuon ilme ei oikeastaan auttanut sitä!
Urlin harkitsi hetken aikaa toisen esittäytyessä, ja kumarsi sitten hieman.
"Urlin. Nimeni on Urlin. On... Hauska tavata." Mies totesi, toivoen ettei tämä Kuu huomaisi hänen pientä kankerteluaan. Muille olennoille ei kannattanut paljastaa omaa epämukavuuttaan saatika sitten epämukavuuttaan, se antaisi näille vain turhan edun.
Samalla tavalla Urlin meinasi tukehtua henkeensä toisen kysyessä, oliko hän mahdollisesti henki. Mistä se tiesi?! Ei kai hän ollut niin selvä muille olennoille? Tosin, siinä vaiheessa hän olisi varmaan jo kuollut, näyttihän hän veljeilevän kovastikin ihmisten kanssa.
Henki yskäisi pari kertaa, yrittäen rauhoittua. Hän ei halunnut paljastaa itseään, silloinkin... Niin, silloinkin se oli vain tuottanut harmia. Siitä ei koituisi varmasti mitään hyvää nytkään, eikä hän halunnut paljastaa heikkouttaan. Hän oli kuitenkin suth heikko verrattuna muihin olentoihin.
"... Minun rotuni ei pitäisi huolestuttaa teitä millään tavalla, neiti hyvä." Urlin päätyi puristamaan nuo sanat kurkustaan vaivalloisesti, katsoen samalla jonnekkin aivan muualle kuin lyhyempään naiseen. Hän harkitsi sitä, että hän olisi voinut vain kävellä pois, mutta päätellen toisen aamiaistavoista toisen suututtaminen ei ollut erityisemmin järkevintä tehtävää. Itse asiassa, se olisi varmaan tyhmin asia, jonka hän voisi tehdä.
"Ajattelin haudata sen paikkaan, jossa se ei ole kaikkien nähtävillä. En tarkoita loukata syömistapojanne, mutta kaikki eivät nauti tälläisiin törmäämisestä keskellä metsää. Niinpä ajattelin tehdä muille palveluksen ja siirtää sen." Metsänhenki ilmoitti, katsoen sitten suuntaan jonne hän oli pyrkimässä. Hänen ei kai kannattanut yrittää kiirehtiä turhaan, se vain voisi suututtaa naisen.
"Mutta saanko itse kysyä... Jos te sanotte ettette ole `metsänhengen lajitoverin kaltainen olento´, mikä te olette? Minusta tuntuu, ei millään pahalla, ettei tälläinen ole ihmisille kelpaavaa ravintoa."