Elämäsi päätös, Kyllä vai ei?


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Nya

Viesti To Helmi 16, 2012 6:05

Elämäsi päätös, Kyllä vai ei?

Rave

NUorukainen oli kipaissut ihmisten kylässä hakemassa tilaamansa asian, se oli Ravelle todella kallisarvoinen tällä hetkellä ja hyvin raskas. Hän oli säästänyt tähän aika paljon, sillä työtä varkaalle ei olisi hirveästi. Hän oli kuluttanut kaikki säästönsä tähän hyvin tärkeään esineeseen elämässään. Nuorukainen oli ottanut suunnakseen kodin, jossa hän asusteli yhdessä rakkaansa kanssa. Matka taittui yllättävän hitaasti paksun kaulaliinan kanssa, hangessa tarmoen ja ähisten. Pihaan tullessaan hän hymyili hopean väriselle sudelle. "Tänään se on. Eikö olekkin jännittävää?" Rave supisi Nii-chanin korvaan.
Rave huokaisi ja lähti kävelemään kohti kodin ovea. "Eve rakas!!" rave huuteli hymyillen. Hän huokaisi taas ja hypisteli taskussaan raskasta esinettä sormillaan. Hän näytti kovin hermostuneelta ja ehkä olikin sitä. Rave oli ajatellut tätä päätöstä jo kauan hän oli varma, että Eve suostuisi tai ainakin toivoi sitä hartaasti.
"Eveline." Rave sanoi taas ja vilkaisi olkansa yli hermostuneesti sutta. Susi kohotti kasvojaan ja murahti tukevasti. Se näytti hymyilevän suden hymyään. Rave avasi oven ja vilkuili sisään. Sisällä oli hyvin siistiä tai oli ollut siitä asti, kun tyttö oli muuttanut hänen luokseen.
Rave hymyili, mökki oli tosiaan saanut naisen kädestä ja jättänyt myös sinne kauniin jäljen hänen olemassa olostaan. "Minulla on tärkeää asiaa sinulle rakas." Rave hymyili sanoessaan "Rakas".
Nuorukainen istahti odottelemaan tyytyväisenä tuolille ja hengitteli hieman kiihtyneenä. Hän oli nyt aivan hermona, jännitys oli saanut jok'ikisen lihaksen kireälle päälle. Istuessaan hän näytti varautuneelta ja valmiina pomppaamaan ylös kuin villi kissa.

// Tälläistä. Onzki tänne näin!!

Viesti Pe Helmi 17, 2012 10:57

Re: Elämäsi päätös, Kyllä vai ei?

Eveline

Eveline hymyili ja tarkasteli mökkiä. Hän oli taas innostunut siivoamaan, vaikka edellisestä kerrasta oli päivä. Neitokaisen katse vaelteli ympäriinsä. Rave oli lähtenyt jonnekkin, joten neiti päätti lähteä pienelle kävelylle. Eve kietaisi kaulaansa kaulahuivin, ja vetäisi ylleen jonkin näköisen takin, jalkoihinsa pitkähköt saappaat. Tämä aukaisi oven, ja huokaisi onnesta. Aurinko oli uskaltautunut tulla näkyviin, ja raikas pakkasilma kirveli mukavasti poskia. Tyttö vilkutti sudelle, ja lähti astelemaan lumessa, ja vaikka kulkeminen oli vaikeaa, tyttö nautti. Lunta oli jo niin paljon, että se pyrki kenkiin. Hetken kuluttua tämän kengät oli täynnä lunta, ja tällä oli sen verran kylmä, että tämän oli aivan pakko kääntyä takaisin. Lumessa tarpominen helpottui, kun tämä pääsi astelemaan omia jälkiä pitkin. Samassa tuttu mökki näkyi, ja hymy hiipi pakosta neitosen huulille. Kun tämä pääsi sisään, Rave istuskeli tuolilla. "Ai hei, sinä tulitkin jo! Minä kävin kävelyllä, tosin lunta on niin paljon, että kenkäni on aivan lumessa..." Eveline sanoi, ja hymyili. Pakkanen sai neitokaisen posket hehkumaan punaisena. Tämä vetäisi kengät jalastaan, ja jätti kaulahuivin kaulaansa. "No missäs kävit?" Tämä kysyi ja hymyili riisuessaan takkinsa. Neitokainen pöyhi hiuksiaan, ja istahti penkille.

//Täällä(://

Nya

Viesti Pe Helmi 17, 2012 12:12

Rave

"Käväisin vain ihmisten kylällä..." Rave hymyili hermostuneena. Hän nousi ja katseli tytön punaisia poskia. "Minullan on tärkeää asiaa sekä tärkeää kysyttävää." Rave hymyili ja kehotti Eveä istumaan tuolille. Hän istutui tyttöä vastapäätä ja henkäisi syvään. "Asiani on nyt näin. Olisitko valmis perustamaan perheen kanssani? Olisitko valmis odottamaan minua kaksi vuotta?" Rave kysyi hyvin rauhallisesti. Hän siirsi tuolin kauemmaksi ja hymyili Evelle.
Nuorukainen oli nyt todella hermona hän aikoisi toteuttaa päätöksensä pian. Rave seisoi ja katsoi suoraan Evelinen sinisiin silmiin. "Rakastan sinua yli kaiken, mutta minulla ei ole kunnollista työtä, jolla elättää meitä. Siksi olen päättänyt että lähden kahdenvuoden pituiselle matkalle. Pois Cryptistä. Jotta opin näkemään mikä ammatti olisi minulle sopiva. Lähetän kyllä rahaa, sitä mukaan kun sitä tulee. Jätän myös Nii-chanin huostaasi. Minun täytyy myös opettaa sinut ratsastamaan sillä. Yksin." Rave hymyili lohdullisesti.

"Minä olen tehnyt päätökseni. Oletko valmis asumaan kaksi vuotta yksin, ilman minua täällä. Tahdon saada kunnollisen työn, jolla voin elättää sinut ja tulevat lapsemme. Jos vain suostut perustamaan perheen. Ja jos suostut..." Rave henkäsi, hän otti hieman tilaa ja polvistui Even eteen hymyille. Nuorukainen vetäisi taskustaan esineen, joka oli ollut kamalan raskas taakka hänelle. Kirkas timantti välähti päivän valossa, kultainen rengas sen perässä.
"Eveline. Tuletko vaimokseni?" Rave kysyi pidellen kultaista sormusta kädessää, jossa oli valkoinen, kirkas timatti. Rave katsoi suoraan tytön silmiä, omat silmät tuikkien.

//Yllätys!!!!!! =3

Viesti Pe Helmi 17, 2012 3:33

Eveline

Neiti nyökkäsi, ja hymyili. Neitokainen näytti järkyttyneeltä. 2 vuotta?! Sehän oli... Paljon! Perhe? Eveline liikehti tuolissaan, ja laski välillä hermostunutta katsettaan. "Tämäpä tuli... yllättäen?" Eve sönkötti, ja hieraisi silmiään. "Mutta... Sehän... Sehän on sinun päätöksesi, enkä minä voi vaikuttaa siihen, joten... Voi samperi... " Neitokainen huokaisi, ja katsoi toista, ehkä hiukan huolissaan. "Minä-" tämä aloitti, mutta jätti kesken. Nainen ei osannut suhtautua asiaan millään tavalla, hän ei koskaan ennen ollut joutunut tällaiseen tilanteeseen, ja oli vaikea sanoa mitään, mutta jos tämä pysyisi hiljaa, sen voisi tulkita loukkaantumisena tai suuttumuksena. Näitä kumpaakaan Eveline ei tuntenut, vain surua ja hämmästystä, olihan tuo toki ymmärrettävää. "Rave, älä loukkaannu, jos en saa sanottua mitään." Tämä naurahti hermostuneesti, ja pieni hymy hiipi kasvoille.

"Olen tosiaan aika nuori, mutta kyllä se...-" tämä nielaisi, ja jatkoi:"Käy."
Tämä luuli, että se oli siinä, mutta kun tuo otti tilaa, ja polvistui tämän eteen, ja otti taskustaan uskomattoman kauniin sormuksen, tämä henkäisi. Ei tällaista tapahtunut! Tai näköjään tapahtui. Eveline ei koskaan ollut ajatellut, että olisi vaimo, tai äiti. Neito ei voinut kieltäytyä, ja jos totta puhutaan, tämä ei halunnut. Vaikka ajatus oli hurja, tämä todella rakasti Ravea. Eveline tuijotti hetken Ravea, kunnes tämä hyppäsi toisen kaulaan, ja nyökytteli päätää. "En osaa sanoa mitään, anteeksi, mutta kyllä!" Tämä naurahti.

Nya

Viesti La Helmi 18, 2012 2:40

Rave

Rave nauroi ilosena ja kyyneleet silmissä Evelle. Hän oli itsekkin aivan sanaton, nuorukainen halasi tyttöä iloisena. Kyyneleet virtasivat pitkin poskia. Iloinen hymy oli Raven kasvoilla. "Voi kuinka olenkin iloinen!" Rave huudahti. Hän katsoi Eveä silmiin, sitten käteen pujottaen sormuksen nimettömään. "Rakastan sinua. Rakas Eveline." Rave hymyili ja suuteli tyttöä hellästi tämän huulille.
Sitten Rave huokaisi ja nauroi taas. "Eiköhän sinun olisi parasta oppia ratsastamaan Nii-chanilla? Vai mitä?" Nuorukainen hymyili ja katseli Eveä, pyyhkien tämän kyyneleitä sekä omiaan Rave talutti tulevan morsiammensa ja vaimonsa ulos. Hän huusio suttaan. Nii-chan löntysteli kieli ulkona roikkuen pariskunnan luo. Se haukahti, näin toivottaen omat toivotuksensa.

Rave katsoi Eveä. "Oletko valmis?" Rave virnisti sitä omaa keppostelu virnettään. Nuorukainen auttoi tytön ystävällisesti ylös suden selkään. nii-chan katseli touhua uteliaasti ja katsoi uutta emäntäänsä. Se olisi varmasti nuollut Even, mutta tyttö oli sen selässä, jonne se ei oikein ylettynyt.

Viesti La Helmi 18, 2012 10:09

Eveline

Tyttö hymyili, ja niiskaisi. "Tämähän on aivan hullua!" Eveline nauroi, tuota vielä kerran halaten, ja ohimennen tämä suukotti hellästi tuon poskea. "En ole koskaan ajatellut, että olisin vaimo..." Neito kuiskasi toiselle, ja hymyili aurinkoisesti. Toinen pujotti sormuksen tämän nimettömään, ja tämä tarkasteli sormusta sormessaan. "Se on hirveän kaunis!" Neiti huokaisi onnellisena, tosin kaikkea tätä iloa kalvasi ääretön suru siitä, että Rave oli lähdössä. Pieni surullinen hymy näkyi tämän kasvoilla. Tulisihan tuo joskus takaisin. "Niin varmaan pitäisikin." Tämä sanoi ja nousi paremmin seisomaan, eikä vieläkään voinut uskoa, mitä oli tapahtunut. Nämä astelivat ulos, ja Rave huusi suttansa, joka löntysteli haukahtaen näiden luokse. Eveline hymyili sudelle.

"Tottakai olen!" Eve naurahti, ja käänsi katseensa sudesta Raveen. Samassa Rave auttoikin jo Evelineä suden selkään. Naisen sormet sivelivät hellästi suden turkkia, ja samalla tämä vilkaisi Ravea. "Tähänhän voisi tottuakkin.." Tyttö tokaisi ja jatkoi suden silittelyä..

//Voi kun söpöä(://

Nya

Viesti Su Helmi 19, 2012 9:49

Rave

Nuorukainen nauroi hymyillen. "No niin! Nyt kannattaa ottaa tiukasti kiinni ja mahdollisimman mukava asento, sillä muuten putoat. Sitten kannattaa olla hieman mahallaan, ethän halua pääsi osuvan johonkin oksaan? Sen jälkeen kun olet valmis minä opetan sinulle kolme merkkiä, jolla saat Nii-chanin luoksesi, nopeuttamaan vauhtiaan ja hidastamaan. Pysähtymisen voit vain sanoa." Rave ohjeisti hymyillen maasta käsin. Hän odotti tovin kerraten vielä itsekkin ohjeensa. "Oletko valmis? Toivon ettet putoa sieltä." Nuorukainen rapsutti niskaansa ja naurahti hiukan. "Nyt voit viheltää lyhyen vihellyksen. Se tarkoittaa liikeelle lähtöä, sekä vauhtia." Rave hymyili ja katseli kuinka suden korvat kääntyilivät valmiina lähtöön. "Ah! Niin. Kun haluat kääntyä tarvitsee vain sanoa. Eipä sen enempää." Rave hymyili ja antoi tarkoituksella tilaa harjoitella.

Hän itse kipusi puuhun katselemaan menoa. "Hyvin sen menee Eve! Ei hätää!" Rave kannusti ja tarkailli tuimasti sutta ja kihlattuaan. Hän ei antaisi tytön pudota tai susi saisi satikutia. Raven hellä nauru kaikui metsässä, kun hän katseli menoa.

//Aawww... Liikutuin ihan kyyneliin...

Viesti Su Helmi 19, 2012 10:04

Eveline

Neito naurahti, ja taputteli sutta. "Okei... Olen minä kai. Olen kyllä tottunut hevosiin, mutta suuri susi? Yksin?" tämä nauroi, ja sitten kuunteli tarkasti tuon ohjeita. Vai että pitää viheltää. Kuulosti oudolta... Hevosen selässä tarvi puristaa pohkeilla, ja jarruttaa ohjista vetämällä.
"Ei tämä varmaan ihan kauheaa yksin ole..." Tyttö huokaisi, ja vihelsi lyhyesti. Neito varoi repimästä suden turkkia, kun tuo lähti liikkeelle, ja neito löysikin tasapainon nopeaa. Pieni keskittynyt hymy nousi naisen kasvoille. Tämä uskaltautui pyytämään hiukan lisää vauhtia, ja kuului iloinen kiljahdus, kun tämä horjahti hiukan sivulle. Neito löysi taas tasapainon, ja rapsutteli suden turkkia. Tämä piti suden pienellä ympyrällä, ja välillä hihkaisi jotakin. Tyttö pysäytti suden, ja katsoi hymyillen Raveen. Tämän sormet haroivat hellästi suden pehmeää turkkia, ja samalla tämä kehui tuota. "Ei se ollutkaan niin paha. Nopeampaa en taida vielä mennä..." tämä sanoi, ja siirsi toisen kätensä hiuksiinsa. "Entä milloin-" neito aloitti, mutta lopetti laskien katseensa suden turkkiin. "Entä milloin sinä lähdet...?" neiti jatkoi, ja nosti surullista katsettaan turkista, ja jatkoi rapsuttelua huokaisten.

Nya

Viesti Ma Helmi 20, 2012 11:44

Rave

Iloinen ilme katosi kuin salama. "Ai että milloinko läden?" Rave käänsi päänsä suruissaan. "Huomenna... Aamulla..." Nuorukainen huokaisi hieman masentuneesti. "Meillä on tämä yö aikaa olla kahden ja yhdessä." Rave hymyili lohdullisesti, laskeutuen alas puusta tullen suden luo. Hän paijasi sen sileää turkkia ja hymyili. "No niin. Tulehan alas sieltä." Rave hymyili ja antoi kätensä Eveä kohti. Hän auttoi tytön laskeutumaan hellästi maahan ja halasi tätä.

"en minä tahtoisi lähteä, mutta on pakko että saan elätetyksi sinut ja tulevan perheen. Lupaan tulla niiin pian kuin sunkin!" Rave sanoi ja katsoi tuikkiviin silmin tytön sinisiin silmiin. "Rakastan sinu, vaikka olisit kuinka kaukana. Tunteeni eivät muutu, eivätkä halua muuttua." Nuorukainen nauroi ja puristi Even hellästi syleilyynsä. "Lupaan tulla niin pian kuin mahdollista!" Hän sopersi tytön korvaan.

Nii-chan katsoi tätä touhua surullisena. sekin joutuisi hyvästelemään isäntänsä. Kaksi vuotta ilman Ravea.

Viesti Ma Helmi 20, 2012 7:09

Eveline

Toisen iloinen ilme katosi, ja Eveline arvasi, että tuo lähtisi pian. "Aamulla...?" Tämä voihkaisi, ja turhaan yritti pitää kyyneleet kurissa.
Nainen heilautti toisen jalkansa suden yli, ja kääntyi kunnolla Ravea kohti. Toinen hyppäsi alas puusta ja asteli suden luo. Raven käsi ojentui Evelineä kohti, ja neito tarttui siihen, samalla pompaten alas. Toisen kädet kietoutuivat tämän ympärille, ja siinä vaiheessa tyttö purskahti vuolaaseen itkuun. Neito huokaisi, ja pyyhkäisi kyyneliä poskiltaan. "Jos en nyt itkisi, huominen päivä pitää itkeä, joten en halua kuivua jo tänään..." Neito mutisi, mutta hymy häivähti tämän kasvoilla. Neito kuunteli toisen selitystä, ihme ja kyllä kyyneleitä ei valunut poskille, vaan kasvoilla pysyi rakastava ja hiukan surullinen hymy. "Minäkin sinua..." Tyttö sanoi, ja hymyili itsekseen.

"Lupaat kanssa sitten!" Tämä sanoi, muka vihaisena, ja huokaisi kuitenkin perään. "Minulla tulee hirveä ikävä..." Eveline kuiskasi, ja kietoi kätensä tiukemmin tuon ympärille. Neito nyyhkäisi ja vetäytyi hiukan, niin että näki toisen kasvot. "Istun vaikka joka aamu ulkona ja odotan, jos ei muuta.." tämä kuiskasi, ja suuteli toista pitkään ja antaumuksella, niinkuin se olisi pitänyt tuon kotona...

Nya

Viesti Ma Helmi 20, 2012 7:43

Rave

Suudelma oli pitkä ja täynnä rakkautta. Nuorukainen hymyili lopulta ja katsoi Eveä. "Noh. pävä on vielä nuori ja ehdimme tehdä vielä jotakin yhdessä. Mitä haluaisit tehdä?" Rave hymyili ja katsoi sitten Nii-chania. Susi makasi nyt lumessa tapittaen pariskuntaa. Sen keltaiset silmät olivat alakuloisen näköiset, täynnä sitä surua.
Rave piteli vielä hetken naista sylissään, kunnes irroitti otteensa. "Ei sinun täydy istua joka aamu odottamassa minua. Aijon lähettää sinulle kirjeitä sun muita asioita. Jos palellut odottaessasi minua, syytän itseäni loppuikääni varmaan että vilustuit minua odotellessasi." Rave virnisti leikkisästi.

"Mennäämpä sisälle." Nuorukainen lähti edeltä ja antoi kihlatulleen tilaa ja aikaa ajatella, miettia asioita. Käydä niitä läpi ja harkita. Rave tuijotti kattoon, taas kerran. Hän mietti: Tätä maisemaa tulee ikävä. Tätä tuttua hajua... Mutta Rave vain heitti ajatuksensa lopulta pois ja kääntyi ovea kohti. Hänen pitäisi alkaa illan suussa pakata tarpeelliset asiat mukaan.

Viesti Ti Helmi 21, 2012 7:56

Eveline

Neito hymyili lämpimästi. "En minä osaa päättää! No, mitäs me tekisimme?"Tämä alkoi pohtimaan, tosin tuloksetta. "En minä tiedä, jos vaikka... Ei, keksi sinä!" Eveline höpötti taas tavalliseen tapaansa. "Valitettavasti suunnitelmiini kuuluu aamusta iltaan ulkona istuminen ja sinun odottaminen!" Neito naurahti, ja kallisti hiukan päätään nauraessaan. Naisen kasvoille kohosi hymy, ja toinen käsi siirtyi pörröttämään Raven hiuksia.
"No mennään." Eveline sanoi, ja lähti kulkemaan toisen perässä. Vaikka tällä oli haikea olo, hän ajatteli, että jos olisi parempi pitää tunnelma mukavana, ainakin jonkin aikaa, ja puhua tärkeistä asioista, eikä surkutella tuon lähtöä, tosin tämä ajatteli myös - sen jälkeen kun Rave olisi lähtenyt - käpertyä lämpimän viltin alle itkemään ja suremaan, se tosin ei olisi sellainen asia, josta tämä aikoisi kertoa Ravelle....
Tämä asteli sisään, ja katseli ympärilleen, ihan kuin paikka olisi ollut outo. Neiti hymyili Ravelle. "Lähdetkö sinä hirveän aikaisin...?" Tämä kysyi, ja hymy hiipui taas, kun tämä erehtyi menemään taas aiheeseen, tosin tämä vetäisi kasvoilleen jonkinlaisen hymyn. "Yhden jutun lupaat! Sinä ET lähde inhottavasti, ja jätä minua nukkumaan, vaan herätät minut. LUPAA!" Eveline sanoi ehkä hiukan tiukemmin kuin oli tarkoitus, mutta pehmensi asiaa hymyilemällä hetkisen. "Sitten minä kyllä suutun." Neito sanoi, ja nosti aavistuksen nokkaansa kohti kattoa. Neitonen istahti tuolille, ja katsoi Ravea ehkä hiukan kaipaavasti. "Minulla on jo nyt ikävä!" Tämä huokaisi kaihoisasti hymyillen..

//Aaws:)//

Nya

Viesti Ti Helmi 21, 2012 9:50

Rave

NUorukainen katsoi Eveä pitkään ja haikeasti. Hän ei halunnut tehdä lähdöstään sellaista. "Tietenkin herätän sinut! Höpsö. Lähden siinä keskipäivän aikoihin, kyllä sinä olet jo siinä vaiheessa minun kimpussani, kun pakkailen tavaroitani." Rave nauroi ja nousi hitaasti seisomaan. "Olet sitten ihana ja kaunis tapaus. SE on sinussa ihaninta, kun osaat nauraa ja moittia yhtä aikaa. Olet minun elämäni pieni ja hento valo, jota minä suojelen koko ikäni ja elämäni." Nuorukainen jatkoi hempeästi kietoen toisen vyötärön ympärille kätensä.
Rave hymyili ja antoi suukon toisen poskelle. Hänen kätensä liikkuivat hitaasti vyötäröltä pitkin kylkiä toisen hartijoille. "Kutiatko sinä?" Rave virnisti viekkaasti, mutta hieman haikeasti.
Rave nosti tytön ilmaan ja pyörähti pienen piruetin lattialla, Eveä pidellen. "Tanssitaan." Rave nauroi ja laski tytön alas lattialle. Hän vei toisen kätensä tämän vyötärölle ja toisella hän otti Evelinen kädestä kiinni. Piennin valsin askelin nuorukainen lähti hitaasti liikeelle. Hän keinutti hitaasti tyttöä ja antoi tämän pyörähdellä vapaasti ja veti tämän taas lähelleen, niin että katseet kohtasivat. "Olet minulle rakas. Kaunis ruusuni." Rave sanaili ja painoi päänsä toisen päätä vasten.

Viesti Ke Helmi 22, 2012 7:50

Eveline

Neito nauroi lämpimästi. "Enkö muka nyt ole?" Tämä kysyi ensin viattomasti katsoen, tosin virne levisi tämän kasvoille. Nainen nousi seisomaan, ja kallisti hiukan päätään. "Kiitos..." Neito mutisi ehkä hiukan ujosti, hän ei tottuisi pitkiin aikoihin toisen lempeisiin ja rakastaviin sanoihin, tosin niitä oli ihana kuunnella. Toisen kädet kietoutuivat neidon vyötärön ympärille, ja Eveline hymyili kietoessaan kätensä tuon niskan taa. Toisen kädet liikkuivat tämän kylkiä pitkin hartioille, ja rakastava hymy kohosi tämän kasvoille. "No vähän.." Neiti mutisi, ja hymy vaihtui toruvaksi, leikkisällä tavalla. Samassa tuo pyöräytti tätä ympäri ilmassa. "Rakastan tanssimista!" Eveline hihkaisi, ja asetteli kätensä paikoilleen. Tämän askeleet olivat sulavia ja keveitä. Tuo vetäisi naisen lähemmäs, ja tämä painautui toista vasten jatkaen pientä keinumista. "Ja sinä olet minun, tai no antaa olla..." Tämä mutisi, ja päätyi suutelemaan toista hellästi, se kertoi mitä tämä oli sanomassa. Hetken päästä tämä vetäytyi, tosin vain niin että nenät osuivat yhteen. Toisen käden sormet hyväilivät toisen yläselkää, ja tämän silmät sulkeutuivat, ja huulilta karkasi pieni huokaisu. "Salaa toivon että aika pysähtyisi, ja tämä päivä kelaisi koko ajan uudelleen ja uudelleen..." Eveline mutisi, piti edelleen silmänsä kiinni...

Nya

Viesti To Helmi 23, 2012 5:54

Rave

"Niinkö? Minusta aika kulkee aina liian nopeasti, mutta kun olen kanssasi, se tuntuu kuin se olisi kokonaan pysähtynyt. Paikollaan odottamassa." Rave supisi toisen korvaan, nuolaisten sitä leikkisästi. Hän hyväili toisen huulia suudellen niitä hellästi. "Voi kumpa voisin ottaa sinut mukaani, mutta se on liian raskas matka tavalliselle ihmiselle." Rave mutisi. Hänen suunsa karkasi neidon kaulalle hyväillen sitä hellästi.
"Minä rakastan sinua Eveline. En haluaisi lähteä, mutta miten sitten voisin elättää sinut?" Rave sanoi ja hänen silmä kulmastaan tipahti vesitippa. Hänen kätensä liikkuivat toisen vyötrölle jatkaen hidasta ja rauhallista keinuilua. Hitaasti hän nojasi neitoon suukottaen hänen kaulaansa ja keinuillen. Raven silmien tuike kohtasi Even katseen, vieno hymy oli nuorukaisen kasvoilla. Rauhallinen ilmapiiri teki lähdöstä vieläkin vaikeampaa. "Voi kumpa. Kaksi vuotta menisikin nopeasti. Jotta saan taas nähdä sinut. Voi kumpa." rave hymyili lempeästi suudellen toisen huulia.
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö