Elämäsi päätös, Kyllä vai ei?

[Onzki]

Eveline

Neito naurahti hiljaa, ja painautui hellästi toista vasten. "Niin..." Eveline mutisi surullisena, tosin taivutti kaulaansa Raven huulten liikkuessa tämän kaulalla. Nämä keinuivat rauhallisesti, ja Evelinen kädet hakivat sopivaa paikkaa, ja lopulta päätyivät tuon alaselän luo.
Neitosen silmät sulkeutuivat, ja sormet sivelivät toisen selkää pienesti.
"No se on sinun valintasi, enkä voi vaikuttaa siihen." Nainen sanoi hymyillen. Toisen huulet löysivät taas tiensä tämän huulille. Evelinen kädet nousivat toisen hiuksiin, ja pää kallistui hiukan. Lämpö kuohahti neitosen lävitse, ja tämän kasvoilla pysyi hymy, kun tämä veti huulensa kauemmas. "Voisin sanoa, että tulevat kaksi vuotta tulee olemaan hirveää kidutusta!" Nainen naurahti surullisesti ja suukotti nopsaa toisen huulia. Neitokainen piti käsiään toisen hiuksissa, ja katsoi hiukan ohi toisesta, hymy huulillaan. Hiukan lasittunut katse pysyi ikkunassa, kunnes tämä pudisti hiukan päätään, ja katse siirtyi taas Raveen, ihme ja kyllä, tämä suuteli toista hellästi, sormet pörröttivät samalla toisen hiuksia.

// Vähän lyhyt...:(//

[Nya]

//Tähän peliin sopisi tausta musaksi tämä Kristina Perryn biisi- Thousend year tai miten se kirjoitettiin.

Rave

Nuorukainen naurahti hiljaa. "Älä ajattele sitä sillä tavalla. Minä olen koko ajan luonasi. Vaikket nää minua. Olen täällä." Rave sanoi ja tökkäsi kevyesti tytön rintaa, kohtaa jossa oli sydän. Nuorukainen suukotti toista hiljaa. Hänen silmänsä olivat puoliksi suljetut ne näyttivät hyvin kauniilta tuikkivilta vihreiltä silmiltä. "Minä en nyt niin ajattele lähtöäni, kun vasta huomenissa. Sillä silloin minun täytyy tosiaan pakata." Rave naureskeli ja lähti siirtymään tyttö kainalossaan kohti makuu huonetta. "Haluatko tätä?" Rave kysyi hyvin hiljaa ja painoi tosen leikkisästi seinää vasten. Hänen silmänsä tuikkivat taas ja leveä hymy pysyi nuorukaisen kasvoilla.

Rave katseli hiljaa Eveä. "Mitäköhän sinä ehdit tehdä, muuta kuin odotella minua aamusta iltaan? Minä joudun anakin kävelemään paljon ja saamaan potkut monestakin paikasta, mutta kyllä minä vielä löydän sopivan alan, johon minäkin pystyn." Rave hihkaisi innostusta puhkuen. Hänen huulensa kohtasivat tytön huulet, ne koskettivat niitä lempeästi. Nuorukainen antoi käsiensä kiertää tytön lantiolla ja tuoda ne sitten Even kyljille.

//Voi tätä nuoruutta! :D

[Onzki]

//Oi, nii sopii:) kiitos, oon ettiny tuota vaikka kuinka kaua!:d//

Eveline

Neitokainen hymyili toisen sanoille. "Tiedän. Minä odotan." Eveline sanoi hiljaa, silmät tuikkien. "Olisi varmaan parempi, ettei ajattelisi lähtöäsi, niin se olisi helpompaa..." neito mutisi, ja laski kätensä tuon hartiolle.
Rave lähti astelemaan makuuhuonetta kohti, ja kohta tämä oli seinän ja tuon välissä. "No minä kerkeän... Mitähän minä kerkeän tehdä?" Tämä alkoikin miettiä asiaa kunnolla. Mitä tämä tosiaan tekisi? "Voisin käydä tanssimassa... Ja... Oikeastaan on turha rueta tekemään listaa, 2 vuotta on silti pitkä aika, voisi tulla todella pitkä lista!" Eveline naurahti.
Pieni hymy pysyi koko ajan neitosen kasvoilla ja tämä nojaili seinää vasten. Toisen huulet palasivat taas tämän huulille, ja tuon kädet vaihtoivat paikkaa. Neitonen kallisti päätään hiukan taakse päin, ja antoi käsiensä tipahtaa hetkeksi sivuille, ja siirsi ne sieltä taas hyväilemään toisen alaselkää, kuin ei olisi osannut päättää niille oikeaa paikkaa.

// taas lyhyt, sori D://

[Nya]

Rave

Nuorukainen hymyili ja hyväili nyt itsekkin neitosen alaselkää, liikuttaen käsiään rauhallisesti puolelta toiselle. Hän katseli Eveä. "Noh? Vaihdetaan hieman puheen aihetta. Miltä tuntuu olla tuleva vaimoni? Entä kun sinusta tulee äiti?" Rave virnisti ja painoi taas huulensa neitosen kaulaan, hän lähti hitaasti alas päin. Nuorukainen oli sulkenut silmänsä ja keskittynyt Even hyväilyyn. Pienen hetken hän hymyili ja lipaisi taas leikkisästi tytön kaulaa.
Rave huomasi, että ulkona oli jo viimeiset auringon valot. Silloin hän hymyili Evelle. Hän talutti tytön hyvin leikkisästi keinuen sängylle ja laski tämän siihen. "Rakastan sinua. Tämä yö on meidän..." Rave sanoi hyvin viihtyvällä äänellä, hän kömpi tytön viereen ja silitti tämän poskea. "Huominen tulee aivan liian pian..." Tämä mutisi katse tiukasti tytön silmissä. Käsi hyväili hellästi toisen reittä ja suuntasi leikkisästi sääreen ja sitte siitä varpaisiin kutittelemaan tyttöä. "Rakastan sinussa eniten iloasi, positiivisuuttasi ja enkelimäistä nauruasi." Rave virnisti lohduttavasti.
Hän silitti taas tytön poskea ja hakeutui tämä huulille. "Tästä tulee pitkä yö." Rave virnisti.

//MInulla on sitten peliin liittyvää asia että laitan yksityis viestillä tulemaan.

[Onzki]

Eveline

Toisen kädet liikkuivat tämän alasellällä ja pieni hymy pysyi tämän kasvoilla. "No et arvaakkaan... Hirveää kidutusta..." Tämä huokaili, ja nosti toisen kätensä dramaattisesti otsalleen, tosin hetken kuluttua tämän kasvoille kohosi virne. "Ei, vaan aivan mahtavalta!" Eveline naurahti, ja nojasi päällään toiseen. Toinen talutti tämän sängyn luo, ja kohta nämä makasivat vierekkäin. Even pää oli käännetty toista kohti, ja jalat koukistettu vierelle. "Tosiaan tulee. Saisi pysyä poissa koko huominen päivä!" Eveline mutisi, ja kääntyi kokonaan toista kohti.
"Jeep." Nainen mutisi, venyttäen sanaa, sulki silmänsä ja hivuttautui vieläkin lähemmäs tuota, kunnes kietaisi toisen kätensä tuon ympärille, ja siitä nousten suutelemaan toista. "Jäisit vain tänne, olisihan se paljon mukavampaa..." Neito mutisi, ja laski taas huulensa tuon huulille. "Muista, rakastan sinua, turha odottaa sen muuttuvan!" Tämä naurahti hiljaa ja aukaisi vihdoin silmiään.

//Ehkä hiukan lyhyehkö... TAAS! >:s//

[Nya]

Rave

Auringon ensi säteet tunkeutuivat verhojen läpi lämpimään huoneeseen. Raven hiukset liikkuivat kevysti, kun nuorukainen vilä nukkui. Lopulta aurinko päätti suunnata kirkkaat säteensä hänen kasvoihinsa. Nuorukainen avasi silmänsä aluksi hieman tihrustaen kaikkea ja sitten räpytellen silmiään. Iso haukotus pääsi puolihaltian suusta. Voi että mikä yö! Rave mietti vielä unisesti. Hän nousi hiljaa sängystä, herättämättä Eveä. Tyttö saisi vielä nukkua, oli vileä monta tuntia keskipäivään. Rave vetäisi housut jalkaansa ja huokaisi. Hän katsoi takanaan nukkuvaa tyttöä, vai nukkuiko Eve sittenkään? Rave pihahti ja rapsutti unisesti niskaansa, kun hän suuntasi rauhallisin askelin kohti keittiötä. Nuorukainen katseli ulos. Lunta näkyi kaikkialla. Raven huulet menivät hymyyn, mutta sitten se katosi. Tänään oli lähdettävä viimein matkaan. Tuolla ulkona tarppominen ei kamalasti houkuttele. Nuorukainen laittoi tee veden lämpeämään ja katseli kaappeja. Hän noukki sieltä leivän ja kymäkomerosta taas parisen vihannesta. Rave kattoi aamias pöydän huolella kahdelle.
Hetken päästä hän palasi makuuhuoneeseen ja kaivali sängyn alta paitaansa. "Mihin se nyt katosi?" Rave mutisi itsekseen ja yritti etsiä paitaansa, kun lopulta siitä ei tullut mitään. Rave kaivoi vaatekaappia. Sieltä hän tonki esiin pitkän kassin ja tunki sinne huolellisesti toiset vaatekerrat ja vilkuili koko ajan Evelineen. Pitäisikö minun herättää hänet nyt? Rave mietti ja heilautti hymyillen kassin selkäänsä, sen hän vei keittöin eteen ja palasi sitten makuuhuoneeseen. "Eve. Nyt olisi aika herätä, ellet tosiaan tahdo sellaista tilannetta, että minä lähden kun sinä nukut." Rave virnisti ja suukotti tyttöä otsalle hyvän aamun toivotukseksi. "Rakastan sinua, pikku kaunottareni." Rave nauroi ja suukotti toista vielä kerran.

[Onzki]

Eveline

Neitosen kasvot olivat kohdistettu kohti kattoa, tosin muu ruumis oli käännetty Raveen päin. Oliko kaikki ollutkin unta? Ei, ei se voinut olla... Kova totuus iski, kun Rave nousi sängystä. Se ihana raukeus katosi kuin salama. Tänään Rave lähtisi... Niinpä nainen ynähti surkeasti ja kääntyi kohti kattoa, silmät kiinni, vaikka aluksi oli tarkoitus jäämään Ravea vielä hetkeksi hänen viereen. Auringon säteet hyväilivät naisen vaaleita hiuksia, ja samalla se myös osui rasittavasti silmiin. Niinpä tämä kurkotti hiljaa jonkinlaisiin housuihin ja vetäisi ne peiton alla jalkaansa, tosin ei aikoinut nousta...Tätä haittasi elämän julmuus! Menkööt kaikki jonnekkin kauas! Ei Rave saisi lähteä! Evelinen teki mieli kahlita Rave penkkiin ja kieltäytyä pääsätämästä. Muualta kuului Raven puuhia, eikä Eve edelleenkään halunnut nousta aiiivaan vielä... Samassa kuului, kun toinen palasi makuuhuoneeseen, touhuili jotakin. Tosin taisi etsiä jotakin.
Toinen kävi vielä viemässä jotakin, kunnes tuli herättelemään tätä. Toinen suukotti tämän otsaa. "Eeei viieläää..." Nainen mutisi, kunnes jäi miettimään mitä tuo oli sanonut. Vai että...! "Et tee!" Neitonen huudagti ja pomppasi peiton alta, kapsahtaen toisen kaulaan. "Älä edes puhu..." Tämä kuiskasi ja nousi paremmin polvilleen, niin että sai painettua alastoman yläruumiinsa vasten toista. "Samperin ääliö! ÄLÄ edes puhu. Kuulitko!" Neitonen raivosi, ja otti toisen kasvot käsiensä väliin, ja katsoi toista vihaisena, tosin suukotti toisen huulia, siitä sitten kietoi kätensä tuon ympärille, ja suuteli toista pitkään ja antaumuksella, eikä tällä ollut aikomusta lopettaa, ennenkuin tämä joutui vetämään henkeä. "Ei viehättävin tapa suudella, en voi mitään..." tämä mutisi, ja katsoi toista, vieno hymy huulillaan. "Jossain toisessa tapauksessa minua saattaisi häiritä paidattomuuteni, tosin onneksi tajusin laittaa housut." Eveline mutisi, ja päästi toisen irti, etsien itselleen jostakin paitaa. Sellaista sopivaa isoa ja mukavaa ei löytynyt, niimpä tämä kietaisi ympärillensä viltin. Tämä jäi tuijottamaan Ravea, kunnes meni toisen luo, ja kietoi hiljaa kätensä toisen ympärille, niin että viltti kietoutui näiden ympärille. Neitokainen painautui hiljaa toista vasten, päänsä tämä jätti toisen olalle...

//Sori kesto...:p//

[Nya]

Rave

Nuorukainen yllättyi hieman toisen reagtiosta ja oli todella yllättynyt kun tyttö kiukutteli siinä ja lopulta suuteli niin että hänenkin oli pakko ottaa henkeä toden teolla. "Jaaha." Rave nauroi ja suuteli tyttöä hellästi. "Olet kova suutelemaan!" rave naureskeli ja kutitti tyttöä leikkisästi hieman ja jäi sitten sängylle istuskelemaan. Eve kietaisi hänen ympärilleen viltin. Rave vilkuili vielä ympärilleen, hänellä ei ollut vieläkään paitaa ja nuorukainen värisi hieman. Hän hymyili Evelle ja otti tämän käsistä hellästi kiinni. "Ota minun paitani." Rave tarjosi ja alkoi kaivelemaan paikkoja. Hän löysi vaalean paitansa ja ojensi sen sitten Evelle. "Onko se liian iso?" Nuorukainen kysäisi tuttu vekkulimainen virne kasvoillaan. Sitten kasvot suuntasivat kohti makuuhuoneen ovea ja Rave avasi vaatekaapin. Hän kaivoi sieltä valkoisen löysän paidan ja puki sen päälleen. Hän kietaisi hihat kyynärpäihin ja katseli sitten Eveä. "No niin! Nyt olis aamiainenkin valmiina. Tuleekos neiti unikeko sieltä aamiaiselle?" Rave vitsaili ja meni takasin sängylle, hän sipaisi sormellaan tytön nenää ja virnisti.
Hän kömpi pois sängyltä ja avasi huoneen verhot. Aurinko pääsi kunnolla paistamaan koko huoneistoon. Raven mustat hiukset olivat hänen silmillää, joita hän sitten siirteli hieman unisen oloisesti. Nuorukainen tiesi, miltä tuleva eron tuska tuntui. Mutta uusi aika oli alkanut. Muutosten aika. Hän ei kyllä tahtoisi lähteä, mutta velvollisuus käski nuorukaista etsimään hyvän työn.

//Ei kiirettä ^^

[Onzki]

Eveline

Neitosen kasvoilla pysyi pieni hymy, ja sitten tämä naurahti. "Tottakai olen!" Tämä sanoi, ja virne kohosi tämän kasvoille. Toisella näytti olevan hieman kylmä, ja samassa tuo tarjosi tälle paitaansa. "Mmm... No ei se ole..." Eveline mietti, ja sujautti, tosiaan ehkä hiukan ison paidan päällensä. "No se on ainakin mukava..." Nainen sanoi, ja hymyili. Tämä huokaisi, kunnes nousi sängystä, näyttäen siltä että ei olisi koskaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota hiuksiinsa. Hiukset olivat kehässä hänen päänsä ympärillä, tosin Eveline suki jo kurittomia hiuksiaan, ja yritti saada ne suoristumaan. Niimpä tämä nappasi harjan ja harjaili vaaleita hiuksiaan, samalla katsellen Ravea. "No oikeastaan aamupala kuulostaisi houkuttelevalta." Neito tokaisi, ja asteli pois makuuhuoneesta. Pöytä oli katettu kahdelle. Eveline huokaisi ja istahti pöydän ääreen, odottaen että Rave tekisi samoin. Olisi ehkä hiukan törkeää aloittaa hirveä hotkiminen jos toinen ei edes olisi pöydässä. Niinpä neito istuskeli nätisti ja odotti että toinen tulisi myös istumaan.

[Nya]

Rave

Nuorukainen tuli makuuhuoneesta kihlattunsa perässä. Rave istuitui penkille ja hymyili Evelle. "Hyvää ruokahalua." Rave toivotti ja hymyili taas. Aika kulki lähes sietämättömän nopeasti. Eikä sitä voinut mitenkään pysäyttää. Aamianenkin maistui nuorukaiselle niukin naukin. Hän joi juuri loppuun teensä. Nuorukainen mutusteli vielä leivän känttyään. Hän lopetti ruokailunsa hieman hitaasti vieden astiat tiskattavaksi. Rave katsoi ulos. Nuorukainen pesi pikaisesti astiansa ja vilkaisi tyttöön. "Oliko hyvää?" Rave hymyili aisusti ja käänsi taas katseensa tiskeihin. Hänen kehonkielestään huomasi kuinka tuskainen hän oli. Rave otti kaapista ison leivän puolikkaan ja vähän sen juustoa, siihen mukaan vielä pari omenaa. Ne hän kääri kankaaseen ja tunki oven suussa odottavaan kassiin.
Sen jälkeen nuorukainen katsahti taas ulos. Virlä kaksi tuntia keski päivään. Rave arvioi. Hän halasi Eveä ja sanoi: "Olet rakas." Rave jupisi hiljaisena ja suukotti tämän huulia. Hän kiepsahti ympäri ja käveli takaisin makuu huoneeseen. Sieltä hän porhalsi takaisin kassilleen tunkien sinne siteitä ja puukon. Tulevia tappeluita ei voinut mitenkään välttyä. Ainakan Raven kohdalla. Hän näytti hetken taas surulliselta. "Mitä vielä?" Nuorukainen tuumi ja katsahti Eveä. Hän virnisti. Rave hymyili ja tuli lähemmäs toista. Hän suukotti tätä otsalle.

//Tuliko lyhyt? 0.0

[Onzki]

Eveline

Neiti hymyili pienesti. "Kiitos samoin, tosin ehkä minun olisi pitänyt tajuta nousta aikaisemmin, ja tehdä sinulle aamiaista... Anteeksi, rakas." Eveline mutisi hiukan nolona toilailuaan. Aamupala maistui juuri ja juuri, ja neitokaisen katse pysyi ruuassa, tosin rakastava katse harhaili välillä Raveen. "Oli hyvää, kiitos." Nainen vastasi, ja hymyili lämpimästi. Neiti vei tiskinsä, pesi ne toisen jälkeen ja seuraili rauhallisena vierestä tuon puuhia.
"Sinäkin. Voih... aika kulkee liian nopeasti..." Nainen voihkaisi, ja painautui toista vasten. Toinen oli selvästi tuskissaan, niin oli Evekin. Tämä vaihtoi painoa toiselle jalalle, taas toiselle, ja veti välillä sormensa hiuksiensa läpi.
Toinen tuli taas tämän luo ja suukotti tämän otsaa. "En olisi koskaan uskonut että tämä on näin vaikeaa.." Nainen totesi hiljaa ja kietoi kätensä hellästi tuon ympärille. "Oltaisiinko hetki vain näin?" Eveline pyysi, ja katsoi toiseen hiukan ylös päin, eikä odotellut vastausta, vaan kurotteli suutelemaan toista. "Minulla tulee sairas ikävä!" Nainen mutisi, ja painautui toista vasten, ja huokaisi syvään. Ajatukset lentelivät neitokaisen päässä. Mitä hän yksin tekisi? Miten hitaasti päivät kuluisivat? Olisiko hänellä äärettömän tylsää? Kysymyksiin ei löytyisi vastauksia, tai no ajan kuluessa. "Taitaa olla huono, että minulla on jo nyt ikävä..." Nainen mutisi toista vasten. [/u]

[Nya]

Rave

Eve suukotti häntä suulle ja Rave vastasi siihen hellästi. Hän hymyili hiljaisena ja piti kätensä tytön vyötäröllä. "Ei se haittaa, minunkin on jo ikävä. Päivät tulevat olemaan yhtä tuskaa..." Rave mutisi ja huokaisi sitten. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja hänen kasvonsa menivät vakavaksi. "Olen pahoillani rakas." Rave sanoi ja irrottautui tytön otteesta, mutta suuteli tätä vielä. Sen jälkeen hän meni hakemaan kaulahuivin ja kietaisi sen kaulansa ympärille. Kassinsa hän heitti olalleen ja avasi ulko oven. "Tuletko? Menen hyvästelemään Nii-chanin." Nuorukianen sanoi surulinen hymy kasvoillaan. Hän astui ulos ja kylmä viima tarttui hänen hiuksiinsa. Siellä seisoessaan, Rave tunsi hyvin syvän ylksinäisyyden, mutta hän kiepsahti ympäri ja käveli hopea turkkisen suden luo.
Nii-chan katsoi isäntäänsä suurilla keltaisilla silmillään. Se uikutti hieman ja painoi kuononsa nuorukaisen rintakehää vasten. Rave halasi sitä ja hyväili hieman hymisten sudenlle ominaista hyvän tuulen ääntä. "Sinuakin tulee ikävä." Rave kuiskasi ja antoi suden nuollaista häntä. Sitten hän kääntyi Eveen päin. Hän halasi tyttöä hyvin tiukasti, kuin mitäkin puuta, josta hän ei tahtonut millään erota. "Rakastan sinua. Minä palaan ja aijon palata. En varmana ole tulematta!" Rave sanoi ja päästi lopulta tytön otteestaan. Aurinko paistoi keskipäivää ilmoittaakseen. Rave katseli hiljaisen ja otti hiljaa Evelinen kädestä. Hän piteli sitä hetken, kunnes hänen kätensä liukui tytön käden otteesta pois ja Rave hymyili surullisena. "Hyvästi. Rakas Evelin." Nuorukainen otti pari askelta kassi selässään ja kiepsahti ympäri. Hän katsoi kihlattuaan sitten suttaan. Hymyili silmät kiinni ja heilutti heille. "Näkemiin! Aijon palata! Vannon sen!" Rave huikkasi ja katosi metsän syövereihin.

Rave oli jo ehtinyt kävellä jonkin matkaa, hän lähti nousemaan pitkin jyrkää polkua, joka veisi Cryptistä pois. Yli vuorten. Rave kääntyi juuri vuoren jylhällä laella katsomaan taakseen jäävää maata. "Näkemisiin." Rave sanoi itsekseen ja katseli maisemaa kyyneleet silmissä. Nuorukainen huokaisi ja kääntyi. Hän lähti laskeutumaan alas laaksoon, seuraten polkua.
Hänen matkansa oli alkanut.

//Oikei, sitten tarvitaan enää hieno päätös. Eli sinun vuorosi Onzki. Kiitos pelistä! :)

[Onzki]

Eveline

Neito huokaisi kaihoisasti ja silitti hellästi toisen poskea. Toinen haki kaulahuivin, ja tämä työnsi jalkansa lämpimiin vuorattuihin kenkiin, ja meni toisen perässä ulos. Rave halaili suttaan, joka selvästi tulisi kaipaamaan isäntäänsä, kunnes toinen tulikin taas tämän luo, ja sulki lämpimään halaukseen. Tämä otti toisen kasvot käsiinsä ja katsoi toista lämpimästi ja kiinteästi silmiin. "Muista että pysyt parhaasi mukaan kaukana hankaluuksista, et menetä raajojasi tai käyttäydy muuten vain äärettömän tyhmästi! Voih..." Nainen muistutteli, kunnes painoi huulensa toisen huulia vasten. Tämän kädet laskeutuivat toisen niskan taa. "Tulee aivan hirveä ikävä..." Eve mutisi, ja päästi toisen. "Muista että rakastan sinua, aina." Eveline sanoi. "Näkemiin, rakas..." Neito huudahti toisen perään, nostaen sitten kätensä hitaasti suunsa eteen. "Odotan.." Tämä huokaisi, kun kyyneleet tulvivat pitkin tämän poskia. "Voi Nii-chan... Tästä tuli tulva!" Tämä huokaisi, ja painoi kasvonsa suden turkkiin. "Ainakaan en ole yksin... Kiitos että olet täällä." Eveline sanoi, ja katsoi sutta silmiin, sitten rapsuttaen sitä korvan takaa, ja poistuen sisälle. Niin yksinäistä... Neito ajatteli, ja istahti penkille. Samassa tämän keho painui kokoon, olkapäät nykivät rajusti, ja kuului nyyhkytystä. "Samperi, meni sitten lähtemään!" Tämä nyyhkäsi itseleen ja itki oikein kunnolla, kyynärpäät pöydällä ja sormet hiuksissa - surkea näky - olkapäät hytkyen....

//Siinäpä sinulle lopetus!:) Kiitos kivasta pelistä!//