Ambush


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Helmi 26, 2012 3:58

~ Satoshi ~

Mies näytti hieman pettynyttä naamaa toiselle, kun tuo sanoi ettei prinsessan pelastamisesta saanutkaan puolta valtakuntaa, eikä kurvejakaan löytynyt. Hän naurahti kuitenkin pienesti ja sipaisi ruskeita etuhiuksiaan taas pois silmiensä edestä. Satoshi käveli toisen vierellä hetken aikaa, ennen kuin pysähtyi samaan aikaan kuin tuo toinen. Hän käänsi katseensa tuohon herraan ja kallisti hieman kysyvästi päätään. Toisella ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään hätänä ja tuo jatkoi jo pian matkaansa, joten enkeli päätti seurata haltiaherraa kiltisti. Satoshi mutristi huuliaan hieman alemmas ja katsoi haltiaa surullisen näköisenä, vaikkei sitä ollutkaan.
"Yritätkö häätää minua pois?", tuo kysyi ja tuijotti haltiaa suurilla silmillään.
Hän vaihtoi surullisen koiranpentu -ilmeensä kuitenkin huvittuneeseen virneeseen. Mies taputti toista olkapäälle.
"Ei kukaan sanonut että sinun pitäisi minulle haltiakylään päästää. Enhän minä sinne edes halua", hän jatkoi huolettomasti ja jatkoi matkaa, vilkuillen samalla ympärilleen, ilkeitten ihmissotilaiden varalta.
"Ja taivaan allahan me aina nukumme, vai mitä?", tuo jatkoi huoletonta puhumistaan ja käänsi katseensa taivaaseen.
Hän siristi hieman silmiään, mutta hymyili sitten pienesti ja käänsi katseensa takaisin eteensä. Satoshi vilkaisi toiseen ja haukotteli pienesti.
"Ei ihmisistä varmasti ole hirveästi haittaa. Äskenkin pärjättiin ihan hyvin", tuo sanoi ja pysähtyi hetkeksi.
Hän otti maasta hieman lunta ja jatkoi taas matkaansa. Mies alkoi pyörittelemään lunta palloksi ja laittoi välillä reppuaan paremmin olalleen. Toinen alkoi hetken päästä puhumaan kiitollisuudestaan ja Satoshi vain hymähti pienesti vastaukseksi. Hän pudisti hieman päätään, mutta ei vastannut toiselle kuitenkaan mitään. Hän kyllä voisi tämän matkan aikana keksiä jotain, mutta sen ei tarvinnut olla mitään liian isoa, vaikka olihan enkeli juuri pelastanut toisen hengen.
"Olenko mielestäsi outo?", Satoshi kysyi hetken päästä ja kääsi katseensa haltiaan.
Hän piteli lumipalloa edelleen käsissään ja pyöritteli sitä vieläkin.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Helmi 26, 2012 7:10

Roherdiron pudisteli hieman kieltävästi päätään.
"Ei, en minä yritä sinua pois häätää. Pahoittelen, olen vähän..epäluuloinen niiden suhteen, jotka ovat ihmisten puolella."
Roherdiron mutisi hieman anteeksi pyytävästi, vaikka tuskin Satoshi sen kummemmin välittäisi haltian luottamusongelmista. Roherdiron ei oikein tiennyt, miksi Satoshi edes kaveerasi hänen kanssaan ja seurasi mukana, ja niin hämäräksi jäävät syyt yleensä hermostuttivat haltiaa, koska hän oli epävarma mitä kannatti odottaa ja miten suhtautua. Ainakaan Satoshi ei ollut vakooja, ehkä hän oli vain tylsistynyt enkeli, joka kaipasi tekemistä ja muiden pieksemistä. Järkeenkäypä teoria, vaikka Roherdiron ei tietenkään mennyt kysymään sen paikkansapitävyyttä. Mutta kieltämättä Satoshin huolettomuus ja rentous saivat myös Roherdironin lievästi huvittuneeksi.
"Se on kyllä totta. Aika toimivaa yhteistyötä. Mutten silti välttämättä haluaisi kokea samaa ihan heti uudelleen."
Roherdiron katsahti enkeliä hyväntuulisena ja samalla seurasi silmällään lumipalloa, joka Satoshilla oli. Jos hän tuon heittäisi kohti Roherdironia, haltia upottaisi enkelin lähimpään kylmään jokeen.

Roherdiron ehtisi kyllä haltiakylään ennen pimeää, muttei voinut viedä Satoshia sinne, joten hän mieluummin leiriytyi yöksi ulos ja lähtisi varhain aamulla, luultavasti ennen kuin enkeli heräisi. Minne hän edes mahtoi olla matkalla, roikkui nytkin vain haltian mukana, vaikkei heillä ollut kunnollista päämäärää. Roherdiron havahtui Satoshin vähän yllättävään kysymykseen ja katsahti seuralaistaan.
"Haluatko rehellisen vai kohteliaan vastauksen?"
Ne kaksi asiaa eivät tosiaan kulkeneet aina käsi kädessä, varsinkaan nyt. Roherdiron kuitenkin nyökkäsi ja jatkoi, ennen kuin Satoshi ehtisi puhua.
"Olet. Äärimmäisen outo, en saa sinusta mitään selkoa, enkä ole koskaan tavannut ketään samanlaista. Mutta jos et olisi outo, et olisi luultavasti tullut auttamaan ja juuri nyt yskisin verta ja rukoilisin nopeaa kuolemaa leirissä. Outous ei välttämättä ole negatiivinen, enkä sanoisi itsekkään olevani kaikkein normaalein tapaus."
Roherdiron vähän epäröi, mutta taputti sitten Satoshia pikkuisen olkapäälle. Mutta haltian piti keskittyä pian taas metsikköön, talvella pimeä tuli äkkiä, samoin kylmyys, ja mikä pahinta, sudet.
"Lähistöllä on joitain luolia ja toivottavasti tyhjillään olevia karhujen talvipesiä, jos sellainen kelpaa täksi yöksi. Emme taida saada sen prameampaa paikkaa, korkeintaan hylätyn heinäladon."
Satoshi oli tähänkin asti ollut aika leppoisa, Roherdiron ei uskonut yhden luonnossa vietetyn yön pilaavan enkelin elämää.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Su Helmi 26, 2012 8:25

~ Satoshi ~

Mies vastasi toiselle vain hymähtäen pienesti. Toinen oli niin huvittava, kun pyyteli anteeksi, veikkei enkeli ollut ennen kuullut toisen niin tekevän. Paitsi nyt. Mutta tästä ensimmäisestäkin kerrasta sai ihan vähän huvittuneisuuden tunnetta. Kuinkahan monta kertaa tuo joutuu vielä pyytämään anteeksi tämän pikku reissun aikana. Toivottavasti ei hirveän montaa kertaa kuitenkaan, ettei heille vain tulisi liiasta riitelemisestä huonoja välejä. Siihen enkeli ei kyllä uskonut, mutta kaikki on mahdollista.
"Niinhän se oli", Satoshi vastasi haltialle ja nyökkäsi tuolle pienesti hymyillen.
Satoshi pysähtyi taas hetkeksi ja otti maasta lisää lunta. Hän alkoi pyörittelemään lisää lunta käsissään olevan lumipallon ympärille ja käveli haltian vierellä, kun tuo kysyi kysymyksen enkelin kysymykseen. Satoshi aikoi vastata tuohon. Hän nosti toisen kätensä etusormen ylös ja avasi hieman suutaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastata toisen kysymykseen millään tavalla, kun toinen jatkoi puhumistaan, joten hän laski kätensä takaisin lumipallon päälle ja sulki suunsa hymyillen vinosti. Satoshi kuunteli kun tuo selitti hänen outoudestaan ja pyöritteli lumipalloa edelleen käsissään. Hän pudotti sen kuitenkin pian maahan, kun se alkoi olemaan liian kova ja siitä alkoi loppumaan kohdat joita piti vielä hiota sileämmäksi (:D). Satoshi käänsi katseensa haltia heraan ja naurahti tuolle pienesti, kun tuo taputti hieman epäröiden häntä olkapäähän. Satoshi pysähtyi taas ja otti lisää lunta. Hän alkoi pyörittelemään uutta lumipalloa ja heitti sen sitten haltiaherran käsivarteen. Satoshi virnisti tuolle pienesti taas kerran. Hän nyökkäsi toiselle pienesti ja lähti nopeasti kävelemään eteenpäin, siltä varalta että toinen päättäisi kostaa äskeisen lumipallon, jonka oli saanut käsivarteensa.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Helmi 26, 2012 9:47

Kylläpä Satoshista oli tullut hiljainen Roherdironin sanojen jälkeen. Toivottavasti hän ei ollut loukannut enkeliä millään tavalla, se ei ollut tarkoitus. Itse asiassa, Satoshi ei puhunut mitään sen jälkeen, kun Roherdiron oli sanonut häntä oudoksi. Hän ei ollut tehnyt sitä ilkeyttään, joten toivoa saattoi, että Satoshi ymmärsi asian. Olihan haltia sentään maininnut outouden olevan positiivinen asia. Kyllä Roherdiron Satoshin seurasta piti, hän ei vain osannut oikein suhtautua siihen mitenkään. Jostain syystä tuota miestä oli niin vaikea lukea, normaalisti Roherdiron näki ensisilmäyksellä monia asioita, kuten missä työssä mahdollisesti toinen oli ja sen sellaista. Mutta Satoshi oli täydellinen mysteeri. Varmaan siksi Roherdiron ei osannut suhtautua häneen tai täysin luottaa. Mutta koska Satoshi ei puhunut, myöskään Roherdiron ei sanonut mitään. Jokin luola taisi hyvin kelvata suojaksi kylmyydeltä heille molemmille, joten Roherdiron keskittyi löytämään hyvän yöpymispaikan. Ehkäpä he voisivat myös tutustua toisiinsa hieman paremmin.

Roherdiron ei huomannut Satoshin pysähtyneen, hän havahtui vasta lumipallon osuessa käsivarteen. Roherdiron säpsähti ja pysähtyi, kääntäen jäätävän katseensa Satoshiin. Haltia vain tuijotti toista, pyyhkäisi lumet käsivarreltaan ja jatkoi matkaa, kulkien edelleen hieman enkelin edellä. Mutta kosto oli kuitenkin suloinen, kulkiessaan Roherdiron kopautti yhden melko ohuen puun runkoa, ja jo muutenkin lumesta taipuneet oksat olivat herkkiä värähtelyille. Pienikin liike sai puun tipauttamaan lumensa, juuri kun Satoshi käveli sen alta. Roherdiron vain hymyili itsekseen sangen tyytyväisenä, melkeinpä vahingoiloisena.
"Meillä ei ole enää pitkä matka, jos sinulle tosiaan kelpaa jokin luolasto yöksi. Olemme sen verran kaukana haltioiden asutuksesta, ettemme saisi kunnollista yösijaa täältä."
Roherdiron jutteli niitä näitä, aivan viattomana äskeiseen lumen pudotukseen. Mutta oli hänen sanoissaan totuuttakin, Roherdiron oli joutunut kauas kotoa, jos täällä oli yhtään asutusta, se kuului ihmisille, eikä yksinäinen haltia varmana saanut suojaa sellaisesta paikasta.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Pe Maalis 02, 2012 5:34

~ Satoshi ~

Mies vastasi toisen jäätävään katseeseen viattomalla ilmeellä ja jatkoi matkaansa, kävellen toisen perässä. Hän katsoi tiukasti tuon toisen herran selkää ja tutki tuon jokaista liikettä siltä varalta, että tuo aikoisi kostaa hänen pikkuisen lumipallon heittelyn jollakin tavalla. Satoshi huomasikin pian toisen kopauttavan yhden puun runkoa ja pian kylmää lunta putosi miehen päälle. Hän päästi pienen huudahduksen suustaan ja nosti olkapäitään hieman. Mies puristi silmänsä kiinni mutta alkoi sitten pyyhkimään lunta pois hiuksistaan, olkapäiltään ja niskaltaan.
"Tuo oli ilkeää. Enhän minä heittänyt sinua kuin vain pienellä lumipallolla", hän sanoi ja seurasi toista pyyhkien lunta edelleen pois päältään.
Mies käänsi huulensa alaspäin ja käänsi surullisen näköisenä katseensa alas. Hän ei kuitenkaan ollut surullinen - eihän hänellä edes ollut mitään kunnon tunteita - mutta aina oli hauskaa saada muut luulemaan sillä tavalla. Satoshi nosti kuitenkin pian päätään ja käveli neitimäisesti tuhahtaen toisen ohitse. Hän käveli hetken aikaa leuka hieman ylöspäin kohdistettuna. Hän vilkuili samalla ympärilleen ja lähti sitten juoksemaan. Mies tunsi tämän kohdan metsästä kuin omat taskunsa, vaikka paikka olikin täynnä lunta, eikä paikka oikein näyttänyt samalta kuin kesällä. Enkeli pysähtyi pian ja vilkaisi taakseen varmistaakseen, että haltia oli pysynyt perässä, vaikkei hän hirveän pitkälle ollutkaan juossut. Satoshi viittoi miestä tulemaan luokseen ja meni sitten kontalleen lumen peittämän luolan eteen.
"Toivottavasti tämä riittää herralle", hän sanoi ja alkoi sitten siirtämään lunta pois luolan suun edestä.
Hän konttasi sisälle luolaan ja nojautui sitten sen seinämää vasten, päästyään peremmälle. Luolassa mahtui kyllä seisomaan, mutta suuaukko oli sen verran pieni, että sinne piti kontata ja vasta peremmällä pystyi nousemaan ylös.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Maalis 03, 2012 12:42

Roherdiron ei voinut olla hieman hymyilemättä, kuullessaan lumen romahtavan painavana mattona Satoshin päälle. Kosto tuntui aina niin hyvältä.
"Yleensä kosto on paljon alkuperäistä voimakkaampi."
Roherdironin ääni oli lievästi huvittunut, muttei vahingoniloinen. Ei hän yhden lumipallon takia tosissaan malttiaan menettänyt, ja Satoshi tuntui, mökättämisestä huolimatta, unohtavan koko jutun aika sukkelasti. He jatkoivat matkaa, edelleen hiljaisina, ja Satoshi purjehti jossain vaiheessa Roherdironin ohitse niin nokkavan näköisenä, kuin vain kykeni. Draamakuningatar. Se hän todella näytti olevan. Mutta Satoshin mielialat ja tunteet vaihtelivat kyllä omituisen nopeaan, tai ei, eivät vaihdelleet, mutta tuntuivat olevan olemattomia. Aivan kuin enkelillä ei olisi tunteita, hän vain näytti sellaiselta hetken, mitä siinä tilanteessa kuului näyttää. Roherdiron alkoi epäillä Satoshin todellisuutta melkein kokonaan.

Mutta se epäilys saisi nyt hetken aikaa odottaa, Roherdironilla oli paljon tärkeämpiä huolenaiheita sillä hetkellä, ainakin se tosiasia, että jostain syystä Satoshi lähti juoksemaan kuin pelästynyt rusakko. Roherdiron säpäshti ja katsoi enkelin perään kummastuneena, ennen kuin lähti hieman hitaammin askelin myös juoksemaan. Mikä ihmeen sätkykohtaus nyt Satoshille oli tullut? Roherdiron pudisteli päätään, hän oli joutunut enkelin lapsenvahdiksi. Satoshia ei ollut onneksi vaikea saada kiinni ja haltia pysähtyi pian viittoilevan enkelin vierelle. Uteliaana Roherdiron katsoi, mitä toinen oli oikein löytänyt, ja se vaikutti olevan osittain lumen peitossa oleva luola. Varmaan ihan luonnon muovaama, se oli suht pieni, mutta kyllä läpi mahtui.
"Tietysti kelpaa, draamakuningatar."
Roherdiron katsoi, että Satoshi pääsi turvallisesti sisälle luolaan, ennen kuin hiipi itse perässä. Käytävä oli aluksi melko ahdas, piti miltei ryömiä eteenpäin, mutta pian se laajeni ja Roherdiron mahtui hyvin seisomaan. Kesti hetken, että hänen silmänsä tottui pimeään, mutta sen tehtyään haltia saattoi katsella ympärilleen. Ei hassumpi paikka, pieni suuaukko oli pitänyt luolaston kuivana ja puhtaana lumesta, kyllä siellä voisi yönviettää.
"Toivottavasti et ole kylmänarka."
Luolassa tosiaan saattoi tulla hieman vilpoisaa ilman nuotiota, eikä paikassa näyttänyt olevan mitään reikää savulle paeta.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti La Maalis 03, 2012 10:44

~ Satoshi ~

Mies virnisti pienesti toiselle kun tuo kutsui häntä draamakuningattareksi. Ei hän nyt ihan siltä voinut näyttää. Enkeli näytti toiselle kieltä.
"Pikemminkin draamakuningas. Ilman draamaa", hän vastasi tuolle ja meni istumaan luolan seinämää vasten lootusasentoon.
Satoshi tutki toista hetken aikaa katseellaan, kun tuo ryömi sisälle luolaan. Hän kallisti hieman päätään ja tuijotti tuota hetken aikaa ilmeettömänä, ennen kuin tajusi että oli epäkohtelijasta tuijotella muita. Hän käänsi katseensa maahan eteensä ja otti edessään olevan pienen kiven käsiinsä ja pyöritteli sitä siinä hetken aikaa.
"Minulle ei tule kylmä, mutta kuka sinusta tietää", hän vastasi ja nosti katseensa haltiaan.
Pieni vino virne nousi miehen huulille ja tuo laski kiven takaisin eteensä. Hän suoristi jalkojaan ja potki samalla kiveä kauemmas itsestään. Satoshi pörrötti ruskeita hiuksiaan hieman ja vilkaisi toista sivusilmällään. Hänen kasvonsa olivat kuitenkin taas pian ilmeettömiä ja herra tuijotti hiljaa eteensä. Enkeli hymähti itsekseen ja käänsi katseensa takaisin haltiaan.
"Eikös sinua väsytä?", tuo kysyi ja hymyili tuolle tuolle vinosti.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Maalis 03, 2012 10:43

Roherdiron katseli ympärilleen luolastoa. Se oli melko suuri, kallioon muodostunut kaivanto, joka tietysti sai haltian ihmettelemään, mikä luonnonvoima saattoi synnyttää keskelle kalliota kolon, jonka sisäpuoli oli isompi kuin suu. No, ainakin se oli mukava. Pohjalla oli jotain kuivia lehtiä, jotka mukavasti pehmensivät oloa. Luultavasti täällä oli pesinyt jokin eläin myös, osa lehdistä ja pehmusteista näytti olevan tuotu paikanpäälle. Roherdiron ei nähnyt erityisen hyvin pimeässä, mutta kyllä hän erotti sentään Satoshin ja tämän ääriviivat, nojatessaan luolan seinään. Oikeastaan olo oli yllättävän mukava, tältä varmaan tuntui ketuista, mäyristä ja karhuista, kun ne ryömivät pesiinsä pakoon talven pakkasia, edes hetkeksi.
"Turhaa mietit asiaa, en minä kovin helposti kylmety."
Roherdiron hymähti hämärästä, olettaen, että hänen kasvojaan ei juuri näkynyt. Koska Roherdiron oli lähtenyt ratsain, hän oli pukeutunut lämpimästi, ja se todella oli ollut hyvä idea, kerta hän joutui viettämään yön luonnossa. Mitä Roherdironin hevoseen tuli, se oli varmasti juossut kotiin, joten haltia ei ollut turhan huolissaan. Jostain syystä ne osasivat aina laukata suoraa tietää heiniensä ääreen, riippumatta matkan pituudesta.

Satoshi liikahteli jotain, Roherdiron pysytteli suht paikallaan, mutta havahtui huomatessaan enkelin tuijottavan häntä. Satoshilla oli erikoiset silmät, jotka erottuivat hämärästä hyvin. Roherdiron katseli hetken aikaa kummastuneena Satoshia, kunnes kohautti harteitaan ja käänsi katsettaan.
"Eipä juuri, adrenaliinipiikki ei ole vielä täysin laantunut."
Roherdiron mutisi vastaukseksi ja katsahti sitten Satoshia.
"Olemme täällä varmaan vähän kauemmin, joten voimme ihan hyvin tappaa aikaa. Mitä teet työksesi? Itse koulutan ja kasvatan hevosia."
Roherdiron yleensä ei ollut puhelias, mutta Satoshin kanssa oli ollut mukavaa keskustella, joten se voisi jatkua hyvin.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ma Maalis 05, 2012 6:06

~ Satoshi ~

Mies nyökkäsi pienesti toiselle vastaukseksi ja hymähti pienesti. Hän hypisteli etusormillaan ja peukuillaan liiviään ja vilkaisi toista. Enkeli kallisti hieman päätään toisen alkaessa puhumaan.
"Hevosia? Eikös se ole vaikeaa puuhaa?", tuo kysyi toiselta ja nosti hieman toista kulmaansa.
Hän käänsi katseensa pian eteensä ja hymähti. Satoshi nosti leukaansa hieman ylemmäs. Hän ei itse oikein tehnyt mitään työkseen. Paitsi jos sen yhden ihmisen ruumiin valtaaminen laskettiin työksi.
"En taida tehdä mitään työkseni", hän sanoi kuitenkin ja hymyili haltiaherralle ehkä hieman liian viattomasti.
Mies lopetti kuitenkin hymyilemisen ja siristi hieman silmiään, miettiessään mitä voisi toiselta kysyä.
"Onko sinulla perhettä? Vaimoa tai lapsia?", tuo kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen ja katsoi Roherdironia pää hieman kallellaan.
Hän ei tiennyt oliko toisella joskus ollut perhettä, ja oli tietenkin pahoillaan, jos tuon perheenjäsen oli kuollut tai jotain muuta oli tapahtunut, mutta enkeliä ei voinut syyttää siitä että hän kysyi sellaisen kysymyksen. Eihän hän tiennyt saiko sellaisia kysymyksiä kysyä vai ei. Eikä toisen ollut pakko vastata jos siltä tuntui.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Maalis 07, 2012 8:44

Roherdiron ei ollut kovin sosiaalinen, joten hänen taitonsa keskusteluista olivat päässeet hieman ruostumaan, mutta eivät onneksi pahasti. Haltia kykeni edelleen puhumaan niitä näitä ja varsinkin ammatistaan ja hevosistaan hän puhui ihan mielellään. Vaikka Roherdiron ei tosiaan kunnolla nähnyt Satoshia, hän aavisteli toisen äänenpainosta ja olemuksesta, ettei tämä oikein tainnut olla erityisen puhelias itsekkään. Ainakaan haltian sanat eivät vielä tähän mennessä olleet luoneet minkäänlaista reaktiota ja Satoshi vain napotti luolan toisella puolella tyytyväisen näköisenä, joskin myös välinpitämättömänä.
"Ei se kovin vaikeaa ole."
Roherdiron ei osannut vastata tuon syvemmin Satoshin kysymykseen ammatistaan, sillä ei kai se ollut vaikeaa, kun oli tehnyt kyseistä hommaa koko elämänsä. Eikä Roherdiron muutenkaan viitsinyt alkaa selittämään näkemystään ja suhtautumistaan itselleen tärkeään asiaan, hän ei ollut täysin varma vielä, miten Satoshin kanssa oikein keskusteltiin. Ainakin piikittely tuntui olevan hyvä tapa, mitä nyt aikaisemmista prinsessa- jutuista saattoi päätellä.
"Millä elätät itsesi sitten?"
Roherdiron uteli, Satoshin paljastaessa olevansa työtön. Tai ainakin melkein. Vaikutti vähän siltä, ettei tuo kummallinen enkeli tuntunut suurimmaksi osaksi itsekkään tietävän, mitä teki tai oli tekemättä. Roherdiron tiesi häpeällisen vähän ihmisten elämästä, mutta uskoi, että työtä tekemällä sai elantonsa, kuten haltioiden parissakin.

Keskustelun siirtyessä perheeseen, Roherdiron naurahti vähän kolkosti ja ilottomasti.
"Ei kumpaakaan. En ole ollut erityisen..onnekas parisuhteiden kanssa."
Roherdiron pudisteli vähän päätään ajatukselle, että hänellä olisi vaimo, saatika sitten lapsia. Roherdiron ei oikein osannut ajatella sitoutuvansa kehenkään, joka ei kestänyt sitä, että haltia halusi olla silloin tällöin omissa oloissaan ja soi myös ison osan ajastaan hevosille. Kumppanin pitäisi olla joku sellainen, joka osasi pitää myös etäisyyttä tarpeen tullen. Ainoa kriteeri Roherdironilla oikeastaan oli, ettei kyseessä ollut ihminen. Kaikki muu kävi.
"Entäs itse, onko sinulla joku miellitty?"
Roherdiron esitti vastakysymyksen, vaikka epäili jo, ettei. Satoshin puheista sai vähän käsityksen, että tällä oli enemmänkin vispilänkauppaa kuin kiinteää suhdetta.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti To Maalis 08, 2012 7:39

~ Satoshi ~

Haltia sanoi ettei hevosten hoito ollut kovin vaikeaa ja sitten tuli hetkeksi aikaa hiljaista. Satoshi vilkaisi miestä. Luolassa oli aika pimeää, vaikka pienestä aukosta tulikin hieman valoa. Se ei kuitenkaan luolaa hirveästi valaistanut, joten enkeli ei nähnyt hieman kauempana istuvaa herraa selvästi. Mies nosti hieman toista kulmaansa ja mietti hetken aikaa toisen kysymystä. Hän kallisti hieman päätään ja mutristi mietteliäänä huuliaan. Ihmisten ruumiin valtaamisella ei kyllä itseä elätetty, eikä se jokapäiväistä työtäkään ollut, jos nyt työtä ollenkaan.
"Itse asiassa en tee mitään vakituista työtä. Ruokaa en perjaatteessa edes tarvitse, joten siihen ei ainakaan tarvitse kuluttaa rahaa", hän vastasi kuitenkin viimein ja pyyhkäisi mustasta paidastaan kuvitellut pölyt pois.
Satoshi nyökkäsi pienesti vastaukseksi toiselle, kun keskustelu siirtyi perheeseen. Enkeli mutristi alahuultaan hieman alemmas ja hymähti pienesti. Toisella on siis varmaankin ollut joku tai joitakin joista hän on enemmän kuin pitänyt. Mustapäällä itsellään ei ole ole ollut mitään oikeaa suhdetta, mutta on hän joskus pelimieskin ollut. Joskus herra oli vikitellyt miehiäkin. Itse asiassa vikittelee vieläkin joskus, mikä voi joistakin ulkopuolisista olla hirveä järkytys. Mutta on enkelillä ollut yksi josta hän on oikeasti pitänyt. Tosin kun vastarakkautta ei oltu saatu, niin se tyttö oltiin unohdettu.
"No ei oikeastaan.. Ennen oli montakin, mutten kyllä enää ole sellainen", tuo vastasi ja virnisti pienesti, välittämättä näkikö toinen sitä vai ei.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti To Maalis 08, 2012 10:28

Niinkin kiehtova kuin Satoshin rotu oli, Roherdiron kieltäytyi kyselemästä enempää. Hänestä oli epäkohteliasta lähteä utelemaan toisesta tietoja, varsinkin henkilökohtaisia, joten jos Satoshi koki tarpeelliseksi kertoa enemmän itsestään, kyllä Roherdiron kuuntelisi ja kertoisi kyllä vastapainoisesti jotain itsestään myös, vaikka tuskin Roherdironissa oli mitään, mikä kiinnostaisi niin mahtavaa olentoa kuin enkeli.
"Epäilinkin vähän, että syöminen on sinulle turhaa."
Roherdiron hymyili pimeydestä ja vaihtoi asentoaan, istuen risti-istuntaan. Mahtoi olla helppoa, ruoka maksoi niin paljon, ainakin talvella, että Satoshi säästi pitkän pennin pysymällä ikuisessa nälkälakossa. Kätevää. Roherdiron ei ihan pystynyt samaan, vaikka saattoi olla pitkiä aikoja ilman ruokaa.

Mutta kieltämättä Roherdironin olo oli lievästi kiusaantunut heidän puhuessa parisuhteista. Ei sillä, etteikö Roherdiron voisi vastata Satoshin esittämiin kysymyksiin, hän vain ei ollut varma, paljonko saattoi paljastaa lipsauttamatta jotain sopimatonta, kuten sen, että haltia oli ollut joitain kertoja kiinnostunut myös miehistä. Se ei kaikista ollut suvaittavaa, joten olisi sääli menettää Satoshin seura niin pienen asian takia. Ja mikä erikoisinta, Roherdiron oli yhä enemmän huomannut, etteivät haltianaiset kiinnostaneet häntä yhtä paljon mitä aikaisemmin. Se oli kiusallinen tilanne, koska Roherdiron oli jo aikuinen haltia, eikä hänellä ollut vaimoa tai lapsia vieläkään. Jopa hänen pikkuveljellä oli vaimo, joten ikävä kyllä asiasta saattoi lähteä ikäviäkin juttuja liikkeelle. Toistaiseksi selitys "olen naimisissa työni kanssa", tai vastaavaa, oli mennyt hyvin läpi, mutta miten pitkälle se riittäisi? Mutta Satoshin kommentti sai Roherdironin hymyilemään lievästi. Pelimies, näemmä. Aivan haltian vastakohta tässä asiassa, ja varmaan monessa muussakin.
"Sinulla on vientiä ollut vai? Moni lopettaa kiertelyn kun kohdalle osuu Se Oikea, ja jos ymmärsin oikein, sinulla ei ole sellaista. Joten, mikä sinut muutti?"
Roherdiron kumartui uteliaana vähän eteenpäin, eikä edes tajunnut, että oli heittänyt ilmoille aika henkilökohtaisen kysymyksen.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Pe Maalis 09, 2012 4:31

~ Satoshi ~

Enkeli hymähti pienesti toisen kysymykselle ja kosteutti huuliaan nuolaisemalla niitä nopeasti kielellään. Toinen nojautui hieman eteenpäin, mikä sai miehen nostavan hieman toista kulmaansa. Toinen oli selvästi utelias, eikä se kyllä Satoshia haitannutkaan, vaikkei hän mielellään kertonut juuri tapaamilleen haltioille tai muillekkaan otuksille hirveän paljon elämästään. Toinen kuitenkin kertoi itsekkin omasta elämästään jonkun verran, joten miksei hänkin voisi jotain kertoa. Eikä haltia hirveästi vaikuttanut siltä että valehtelisi jokaisen sanansa kohdalla. Tosin sekään ei oikein haitannut, ellei tuo sitten aikonut tehdä Satoshille jotain kamalaa. Enkelit eivät kuitenkaan hirveän helposti kuole, jos nyt kuolevat ollenkaan. Satoshi päätti kuitenkin vastata toiselle. Eihän siitä nyt voisi mitään pahaa tapahtua.
"On minulla kerran ollut yksi josta olen pitänyt oikeasti, mutta.. En saanut vastarakkautta. Nykyään koetan onneani vain harvoihin naisiin.. Tai miehiin..", tuo sanoi ja käänsi katseensa haltiaherraan odottaen miten tuo reagoisi viimeiseen enkelin sanomaan sanaan.
Toivottavasti ei hirveän pahasti, toinen nimittäin vaikutti todella mukavalta seuralta, eikä Satoshi halunnut että toinen luulisi hänen olevan jonkinlainen perverssi joka hyökkäisi heti päälle. Satoshi virnisti ajatukselle. Hän asetti jalkansa risti-istunta-asentoon ja katsoi haltiaherraa vinosti hymyillen.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1087

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Maalis 09, 2012 10:43

Satoshi oli ihmisten puolella, mutta se ei näkynyt hänestä millään tavalla. Roherdiron saattoi jutella tämän uuden, mielenkiintoisen tuttavuuden kanssa niitä näitä, antamatta puolen vaikuttaa mitenkään keskusteluun. Se oli hyvin rento ja mukava hetki oikeastaan, luolassa oli pimeää, hieman viileää, mutta kuitenkin mukavaa ja ulkomaailmassa meneillään oleva sota, epäluottamus, kieroilu ja pelko ei tuntunut sillä hetkellä koskettavan heitä lainkaan. Molemmat vain viettivät aikaa tuossa hiljaisessa piilopaikassa, tuskin edes näkivät, kelle puhuivat. Miten sääli sinäänsä, Roherdiron olisi halunnut muistaa Satoshin kasvot ennen kuin he lähtisivät molemmat takaisin omiin maailmoihinsa ja elämiensä pariin ja koko tämä hetki unohtuisi varmaankin täysin. Hyvin sääli. Elämän ikävä puoli, oli sitten mitä rotua tahansa, oli muistojen tilsaantuminen joksikin nimettömäksi tapahtumaksi, josta ei lopulta ollut varma, oliko se edes tapahtunut. Se jätti jälkeensä vain kaikkein tärkeimmät ja koska tässä tilanteessa ei ollut tapahtunut mitään erityisen tärkeää, Roherdiron vähän pelkäsi unohtavansa kaiken.

Roherdiron vaihtoi jälleen asentoa, kylmällä, kovalla kivilattialla oli lähes mahdotonta istua mukavasti kovin pitkään. Samalla hän kuitenkin kuunteli Satoshia ja oli lievästi yllättynyt kuullessaan tämän olevan myös kiinnostunut miehistä. Vaikkei Roherdironia välttämättä näkynyt hämärästä, hänen pitkä hiljaisuutensa kertoi varmaan hämmennyksestä. Tavallaan tieto oli huojentava, tavallaan epämiellyttävä. Roherdiron ei oikein osannut käsitellä sitä, hän ei tiennyt mitä tekisi tiedolla, miten suhtautuisi siihen. Niin henkilökohtainen. Lopulta Roherdiron kuitenkin nyökkäsi hieman.
"Yksipuolinen rakkaus on varmaan hirvein rakkauden muoto mitä tiedän. Ei tosin ole käynyt omalle kohdalle, mutta voin kuvitella."
Roherdiron sivuutti Satoshin kommentin miehistä, muttei kuulostanut lainkaan vastemieliseltä sanoissaan. Hänestä oli sangen mukavaa tietää, että joku toinenkin saattoi tuntea kiinnostusta samaan sukupuoleen. Ja koska Satoshi oli kertonut sen hänelle, oli kohteliasta kertoa takaisin.
"Itse olen enemmän kiinnostuneempi yleensä miehistä."
Roherdiron lopulta kertoi melko vaisusti.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ma Maalis 12, 2012 6:35

~ Satoshi ~

Toisen pysyessä hiljaa enkelin lauseen jälkeen, hän hymähti pienesti ja käänsi katseensa pois tuosta. Mies tuijotti hetken aikaa eteenpäin ja asetti toisen jalkansa hieman koukkuun eteensä, toisen maatessa maassa. Toinen oli selvästi hämmentynyt tai jotain vastaavaa, koska ei puhunut pitkään aikaan mitään. Se ei kuitenkaan haitannut ruskeahiuksista herraa, vaan tuo antoi toisen sulatella juuri saamaansa tietoa vähän aikaa. Satoshi keskittyi sillä välin haromaan etuhiuksiaan. Hän haroi niitä ensin silmiensä eteen ja heilautti ne sitten takaisin oikean silmänsä eteen. Mies käänsi sitten katseensa takaisin seuralaiseensa ja hymyili tuolle pienesti, vaikkei toinen sitä saattanut pimeydessä nähdä. Satoshi huomasi toisen nyökkäävän vihdoinkin hieman. Hän kallisti hieman päätään ja laski katsettaan alas, kääntäen sitä hieman sivummalle, pois päin Roherdironista. Hän puri hieman alahuultaan ja nyökkäsi hieman, suoristettuaan taas päänsä.
"Kyllä minä siitä yli pääsin, mutta aluksi se tuntui todella pahalta", mies vastasi toiselle hiljaa.
Satoshi suoristi taas kerran jalkojaan. Hän ei pysynyt kivikovalla ja kylmällä luolan lattialla paria minuuttia kauempaa samassa asennossa, joten koko ajan jouduttiin liikuttelemaan jalkoja. Toisen kertoessa hieman vaisusti olevansa yleensä enemmän kiinostuneempi miehistä, Satoshi ajatteli että ehkä tuo vain pilaili hänen kustannuksellaan. Mutta vikaistaessaan toisen kasvoja, hän ajatteli että ehkä toinen pitikin myös miehistä. Satoshi hymyili toiselle vinosti.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö