Kirjoittaja Onzki » 25 Maalis 2012, 17:57
Sofía
Ilma oli kaunis kaikesta pimeydestä huolimatta, ja Sofía oli pukeutunut legginsseihin ja polviin ylettyvään mekkoon, ja käsiä peitti beige takki. Hiukset oli sidottu kevyesti nauhalla letille. Neitokainen asteli metsässä, yrittäen erottaa puut ja lumikinokset, ettei olisi törmännyt niihin. Sof tunsi kevyen tuulen ihollaan, ja tämä kosketti hellästi poskeaan. Tuuli oli kyllä niin ihmeellinen asia... Välillä ei tuullut ollenkaan, ja välillä taas puiden latvat huojuivat vaaralliseen tapaan, ja runko natisi. Tänään tuuli oli napakkaa ja viileää, niin että se sai posket punehtumaan. Soran Sof oli vienyt kotiin, ja lähtenyt vielä käveleskelemään yksinään. Tämän isä ei pitänyt ajatuksesta, että tämä kulkisi yksin metsässä, mutta mitäpä sitä varoituksia kuuntelemaan, ujos kerran sai kuitenkin mennä! Neito ojensi käsiään, ja tunsi puun karhean kaarnan ihoaan vasten. Tämän sormet koukistuivat tunnustelemaan karheaa pintaa. Tämä pystyi erottamaan ruskean värin ja puun ääriviivat. Valkoinen oli liian yleinen väri, jos nyt väri onkaan. Talvessa kaikki muu oli ihanaa, paitsi se valkoisuus, koska silloin Sofían oli vaikea erottaa mitään. Nyt oli onneksi pimeää...
Jostain kuului ilakoivia ja möreitä ääniä. Sof toivoi että joku tuttu tulisi vastaan, tai joku ystävällinen metsästäjä, koska neito tiesi olevansa. Neitokainen kääntyi ympäri, nimittäin äänet lähenivät, ja kaikki huuto oli loppunut. Yht'äkkiä tämä haistoi hien ja viinan sekoituksen. Kovat kädet kietoutuivat tämän alavatsan ympärille, ja tämä ynähti. Joku oli änkeytynyt puun ja tämän väliin, ja olo oli varsin epämukava. "Anteeksi vain, saanko kysyä, mitä te aiotte tehdä?" Neito kysy napakasti, tosin kauhu kuulsi tämän äänestä. "Mitäs tällainen neito tekee yksin metsässä? Ja vielä näin pimeällä?" Mies, joka oli ilmestynyt Sofían eteen, kysyi. "Voisitko päästää irti?" Tämä kirkaisi, kun takana olevan miehen käsi alkoi siirtyä alavatsalta ylemmäs, aina pikku hiljaa. Lämmin ja pahan hajuinen hengitys tuntui Sofían huulilla, kun toinen miehistä työnsi naamansa aivan kiinni tämän naamaan. Tilanne oli epämiellyttävä ja oksettava, nimittäin takana olevan miehen käsi oli jo vaarallisen lähellä Sofían rintoja. "Jos vain lopettaisit!" Neito kiljaisi, ja kääntyi lyömään takana olevaa avokämmenellä poskeen. Mies karjahti, ja sulavalla liikkeellä olikin vetäissyt puukon neitokaisen kaulalle. Miehet olivat lähes niin juovuksissa, että olivat lähellä sammumista, mutta silti Sofía ei saanut liikuttua mihinkään suuntaan, kun miehen puukko pysyi tämän kurkulla. "Sinusta ei ole iloa kuolleena, joten rauhoituppas." Mies jurisi ja mulkaisi neitokaista. "Ehkä meidän pitäisi etsiä lämmin paikka, ettet pääse paleltumaan?" Toinen miehistä kysyi, ja perään naurahti kuivasti, joka selvästi tarkoitti, että tälle oli aivan sama mitä Sofíalle kävisi, kunhan vain ei itse paleltuisi... Jos Sof ei nyt saisi apua voisi käydä huonosti. Jos miehet kuitenkin sammuisivat, nimittäin nuo olivat niin työkyvyttömiä, että oksat pois.
//Heeheee>:3 Tässäpä tämä:)//