I need help... [Ventus!]

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

I need help... [Ventus!]

ViestiKirjoittaja Onzki » 25 Maalis 2012, 17:57

Sofía

Ilma oli kaunis kaikesta pimeydestä huolimatta, ja Sofía oli pukeutunut legginsseihin ja polviin ylettyvään mekkoon, ja käsiä peitti beige takki. Hiukset oli sidottu kevyesti nauhalla letille. Neitokainen asteli metsässä, yrittäen erottaa puut ja lumikinokset, ettei olisi törmännyt niihin. Sof tunsi kevyen tuulen ihollaan, ja tämä kosketti hellästi poskeaan. Tuuli oli kyllä niin ihmeellinen asia... Välillä ei tuullut ollenkaan, ja välillä taas puiden latvat huojuivat vaaralliseen tapaan, ja runko natisi. Tänään tuuli oli napakkaa ja viileää, niin että se sai posket punehtumaan. Soran Sof oli vienyt kotiin, ja lähtenyt vielä käveleskelemään yksinään. Tämän isä ei pitänyt ajatuksesta, että tämä kulkisi yksin metsässä, mutta mitäpä sitä varoituksia kuuntelemaan, ujos kerran sai kuitenkin mennä! Neito ojensi käsiään, ja tunsi puun karhean kaarnan ihoaan vasten. Tämän sormet koukistuivat tunnustelemaan karheaa pintaa. Tämä pystyi erottamaan ruskean värin ja puun ääriviivat. Valkoinen oli liian yleinen väri, jos nyt väri onkaan. Talvessa kaikki muu oli ihanaa, paitsi se valkoisuus, koska silloin Sofían oli vaikea erottaa mitään. Nyt oli onneksi pimeää...

Jostain kuului ilakoivia ja möreitä ääniä. Sof toivoi että joku tuttu tulisi vastaan, tai joku ystävällinen metsästäjä, koska neito tiesi olevansa. Neitokainen kääntyi ympäri, nimittäin äänet lähenivät, ja kaikki huuto oli loppunut. Yht'äkkiä tämä haistoi hien ja viinan sekoituksen. Kovat kädet kietoutuivat tämän alavatsan ympärille, ja tämä ynähti. Joku oli änkeytynyt puun ja tämän väliin, ja olo oli varsin epämukava. "Anteeksi vain, saanko kysyä, mitä te aiotte tehdä?" Neito kysy napakasti, tosin kauhu kuulsi tämän äänestä. "Mitäs tällainen neito tekee yksin metsässä? Ja vielä näin pimeällä?" Mies, joka oli ilmestynyt Sofían eteen, kysyi. "Voisitko päästää irti?" Tämä kirkaisi, kun takana olevan miehen käsi alkoi siirtyä alavatsalta ylemmäs, aina pikku hiljaa. Lämmin ja pahan hajuinen hengitys tuntui Sofían huulilla, kun toinen miehistä työnsi naamansa aivan kiinni tämän naamaan. Tilanne oli epämiellyttävä ja oksettava, nimittäin takana olevan miehen käsi oli jo vaarallisen lähellä Sofían rintoja. "Jos vain lopettaisit!" Neito kiljaisi, ja kääntyi lyömään takana olevaa avokämmenellä poskeen. Mies karjahti, ja sulavalla liikkeellä olikin vetäissyt puukon neitokaisen kaulalle. Miehet olivat lähes niin juovuksissa, että olivat lähellä sammumista, mutta silti Sofía ei saanut liikuttua mihinkään suuntaan, kun miehen puukko pysyi tämän kurkulla. "Sinusta ei ole iloa kuolleena, joten rauhoituppas." Mies jurisi ja mulkaisi neitokaista. "Ehkä meidän pitäisi etsiä lämmin paikka, ettet pääse paleltumaan?" Toinen miehistä kysyi, ja perään naurahti kuivasti, joka selvästi tarkoitti, että tälle oli aivan sama mitä Sofíalle kävisi, kunhan vain ei itse paleltuisi... Jos Sof ei nyt saisi apua voisi käydä huonosti. Jos miehet kuitenkin sammuisivat, nimittäin nuo olivat niin työkyvyttömiä, että oksat pois.

//Heeheee>:3 Tässäpä tämä:)//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 26 Maalis 2012, 16:47

~ Felix ~

Nuori vamppyyri oli pistänyt mustan kaapunsa hupun päähän ja käveli hiljaa eteenpäin. Vaikkei täällä oikein satanut, eikä ketään näkynyt missään, hän silti piti huppua päässään, enemmänkin sen takia, ettei tuuli pääsisi sotkemaan hänen hiuksiaan tai lennättämään tiaraa pois päästä. Hän kurkisti nopeasti kaapunsa alta ja laski sitten katsettaan taas hieman alemmas. Lumet olivat onneksi jo alkaneet sulamaan, joten täällä metsässäkin mahtui taas kävelemään kunnolla. Felix ei oikein pitänyt lumesta sen enempää kuin auringostakaan. Mutta vaikka kohta olikin tulossa kesä, ei silti iltaisin tietenkään aurinko paistanut. Varsinkaan tähän osaan metsästä. Felix pysähtyi nopeasti ja vilkuili hieman ympärilleen. Hän kuunteli hetken aikaa, ennen kuin kuuli möreitä miesten ääniä. Sitten kuului nuoren naisen ääntä. Se kuulosti jotenkin tutulta ja Felix mietti hieman ihmeissään missä hän oli ennen kuullut tuon äänen. Felix lähti kävelemään ääniä kohti, mutta pysähtyi huomatessaan niiden omistajat. Hän nosti hieman kulmiaan huomatessaan Sofian. Pieni hymy nousi herran huulille, ennen kuin tuo tajusi että ne miehet jotka olivat hänen kanssaan eivät aikoneetkaan mitään hyvää. Felix laski kaapunsa hupun ja veti vyötäröllään roikkuvan miekkansa esiin. Hän meni nopeasti toisen miehen taakse ja asetti miekan tuon kaulalle.
"Näpit irti hänestä tai katkaisen kaulasi", hän sanoi kylmän rauhallisesti ja painoi miekkansa miehen kaulalle, niin että siihen tuli pieni haava, jotka alkoi valumaan verta.
Felix virnisti pienesti haistaessaan veren, muttei hän kyllä aikoisi juoda tämän ällöttävän miehen verta. Siihenhän oli sekoittunut vaikka mitä, eikä vamppyyri muutenkaan haluaisi mielellään koskea mieheen muuten kuin miekalla. Hyvä jos edes silläkään.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 26 Maalis 2012, 17:20

Sofía

Neito ahdistui vielä enemmän kun takana oleva mies alkoikin painautua vasten, heittäen puukon kauas. "Voisitteko... Oikeasti päästää irti?" Tämä sanoi, ja tukahdutti kirkauksen. Miesten käedet vaeltelivat epämukavasti tämän vartalolla. Miehet ei pienestä rimpuilusta hätkähtäneet, ja Sofía alkoi pikku hiljaa väsyä. Puolisokean katse yritti tarkentua, mutta tämä erotti vain juuri ja juuri miehen edessään. "Älkää oikeasti.." Neitokainen aneli, mutta sai vastaukseksi vain ilkeää naurua. "Sinä oletkin kova puhumaan. Taidat olla se tyttö, joka ei näe... Voi ressukkaa, olisi varmaan ollut mukavampaa jos olisit nähnyt kaiken..." Toinen miehistä mörisi ja painoi Sofían hennon ruumiin kovemmin itseään vasten, ja neito sai todella ihmetellä jos tuo mies ei olisi murtanut vähintään tämän kylkiluita, tai siltä tästä tuntui. Santat ei selvästi riittäneet. "Anteeksi, jos saan korvata, minä erotan joitakinh..." Tämä aloitti, mutta jätti kesken, kun toisen miehen sormet vaeltelivat silittelemään tämän huulia. "Irti!" Sof kiljaisi ja riuhtaisi itseään kauemmas miehistä, tosin joutui pettymään kun toisen miehen käsi otti kunnon otteen tämän hiuksista. Kiljaisu karkasi neitokaisen huulilta, kun toinen miehistä kietoi kätensä tämän kaulan ympärille, ja puristi. Neito haukkoi kauhuissaan ilmaa, ja yritti saada henkeä.
Samassa kuului ihmeen tuttu ääni, ja kakomista. Sof erotti tutun mustan hius pehkon, ja samassa suuri helpotus levisi tämän ruumiiseen, kun tämä erotti että Felixin miekka oli toisen miehen kurkulla, ja tuon kaulaa alas valui punainen juova, ja haavan vahvisti epämiellyttävä veren haju. Mies oli aivan liikkumatta, selvästi järkyttynyt. Toinen joka piteli Sofíasta kiinni ynähti peloissaan, ja tönäisi Sofían pois luoltaan kuin hyvinkin iljettävän ja oksettavan asian. Neitokainen lensi pukkauksen voimalla kontilleen kauemmas, ja nousi rivakasti seisomaan. Tämän kaulalla erottui kuristuksen jäljet, ja ympäri kehoa löytyisi varmasti pahia mustelmia. Tämän pitäisi vältellä jonkin aikaa isäänsä, tai tämä ei saisi enää koskaan käydä ulkona, ilman että joku olisi mukana...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 26 Maalis 2012, 17:37

~ Felix ~

Toisen miehen päästäessä irti Sofian hiuksista Felix virnisti pienesti. Hän vei miekkansa hitaasti pois miehen kaulalta niin, että se varmasti painautui vähän enemmän haavaa vasten. Mies pysyi paikoillaan ja ynähteli aina välillä, vaikka oli varmaan kaksi kertaa Felixiä isompi. Vamppyyri naurahti pienesti ja otti miehen paidasta kiinni. Hän pyyhki miekassaan olevaa verta tuon likaiseen paitaan ja tökkäisi miekkansa kärjellä toista miestä vatsaan.
"Älä viskoile naisia - varsinkaan tuota kaunotarta - niin kuin jotakin tavaraa. Ja jos vielä kerran näen teidän kohtelevan häntä noin, tökkäsen tämän miekan vähän syvemmälle", hän sanoi ja siristi pelottavasti silmiään.
Miehet näyttivät pelästyvän selvästi vaikka olivatkin pahassa humalassa ja paljon vankemman näköisiä kuin Felix. Vamppyyri käänsi katseensa Sofiaan ja hymyili tuolle lempeästi. Hän laittoi miekkansa takaisin paikoilleen ja käveli tuon luokse. Mies sipaisi tuon hiuksia ja kaulaa, jossa oli käden jäljet. Hän vilkaisi murhaavasti niitä miehiä, jotka eivät selvästikkään aikoneet lähteä, vaikka olivat juuri äsken melkein tulleet tapetuksi. Ne näyttivät siltä, että aikoisivat hakata Felixin ja jatkaa sitten ilkeitä tekojaan Sofialle. Felix pysyisi tietenkin varuillaan ja suojelisi tätä neitiä, mutta nyt hän ei välittänyt noista vaan katsoi edessään seisovaa naista huolestuneen näköisenä.
"Oletko kunnossa? Pitääkö minun viedä sinut jonnekkin? Lääkärille? Kotiisi?", tuo alkoi kyselemään ja tutki naisen kaulassa olevaa jälkeä.
Felix otti hellästi tuon kädestä kiinni ja nosti sen kasvojensa korkeudelle, nojautuen tietenkin itse vähän alemmas. Mies painoi pienen suukon toisen kämmenselälle ja katsoi tuota silmiin.

//Anteeksi pieni autohintti~ >.<
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 26 Maalis 2012, 17:57

Sofía

Neitonen otti askeleen taakse, tuohan oli vamppyyri - ah, oikein mukava sellainen, pelastihan tuo tämän - ja voisi tappaa tämän milloin vain. Sen mitä Sofía oli vamppyyreistä isältään oli udellut, ei ollut mukavaa tietoa. Miehet tuntuivat jämähtäneen paikoilleen, kun Felix tuli tämän luo. Tämä halusi kovasti erottaa kunnolla toisen kasvonpiirteet, mutta pinnistely osottautui täysin turhaksi. Toisen sormet hipaisivat arkaa kohtaa tämän kaulassa, josta juuri äsken toinen miehistä oli puristanut. Kosketus kirpaisi, mutta Sofía pysyi paikallaan, yritti edelleen erottaa jokaisen kohdan toisen kasvoista. "Ei ainakaan kotiin!" Tämä ilmoitti hätäntyneenä ja jähmettyi niille sijoilleen. "Siitä tulisi vain ongelmia!" Sof mutisi, ja tuijotti eteensä.
Felix suukotti tämän kämmenselkää, ja Sofía tunsi punastuvansa varpaista korviin. "A-anteeksi nyt vain... Mutta..." Tämä sanoi, ja yritti keksiä jotakin oikein pistävää. Tämä tunsi pientä vihaa siitä, että tuo oli vain juossut sinä eräänä iltana ovesta ulos, ja jättänyt Sofían selvittelemään - ajatuksiaan - asioita. Toki se oli ymmärrettvää jos tuo halusi pitää vamppyyriytensä piilossa... Miehet seisoivat vain ja tapittivat, ja toinen piti kurkkuaan. "Noniin, lähtekää nyt siitä hevon kuuseen!" Sofía kiljui miehille. "Vähiten minä kaipaan teitä siihen tapittamaan!" Tämä huudahti, ja yritti erottaa miesten piirteet pimeydessä, katse harhaillen...

// No ei kyllä kovin suuri ollut:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 27 Maalis 2012, 15:36

~ Felix ~

Toinen sanoi, ettei haluaisi ainakaan kotiin ja vamppyyri ymmärsi toista. Reaktiosta päätellen tuon kotona olisi joku vastassa, joka ei olisi hirveän iloinen huomatessaan jäljet Sofiassa. Felix mietti hetkisen aikaa. Toisella voisi olla jopa mies. Tai joku siihen suuntaan. Tosin toinen ei työntänyt Felixiä pois kun tämä suukotti tuon kämmenselkää, joten ehkä neiti ei ollutkaan varattu. Pieni virne nousi miehen huulille toisen punastuessa ja herra laski naisen kättä taas hieman alemmas, ennen kuin päästi siitä irti. Hän suoristi selkänsäkin ja vilkaisi taas niitä miehiä jotka olivat äsken satuttaneet äsken hänen tyttöään. Sofian huutaessa miehille, toinen niistä astui lähemmäs ja tarttui Felixiä kaulasta kiinni.
"Se on kuule meidän saalis. Etsi muualta oma", tuo sanoi ja tiukensi otettaan Felixin kaulan ympärillä.
Sormet painautuivat tuon kaulaan ja vamppyyri alkoi kakomaan hieman. Hän siirsi kättään miekkansa kahvalle, mutta miehen puristaessa kovempaa, Felix putosi polvilleen. Häntä kuristanut mies nauroi ja päästi kaulasta irti. Sitten se astui lähemmäksi edellistä uhriaan. Taaempana ollut mies nauroi, vaikka kurkkuun sattuikin ja alkoi sitten oksentamaan verta ja jotain muuta. Sitten se pyyhki suunsa hihaansa ja käveli myös Sofian luokse. Felix hengitti ilmaa keuhkoihinsa ja hieroi kaulaansa. Hän veti nopeasti miekkansa esiin ja sivalsi sillä molempia miehiä jalkoihin.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 27 Maalis 2012, 15:53

Sofía

Neitokainen raaputti niskaansa, ujosti hymyillen, kunnes tajusi, että miehet olivat edelleen tuolla, eivätkä selvästikkään aikoneet lähteä, vaikka toisen kaulaa pitkin vuosi vuolaasti verta, ja kummatkin lähes toimintakyvyttömiä. Tämän huudot kaikuivat kuuroille korville, ja tämä jotui tosissaan paniikkin, kun toinen miehistä astui lähemmäs, tarttuen Felixin kaulaan. "Lopeta! Nyt heti!" Tämä panikoi, ja upotti kyntensä miehen käteen, ja tälle varmaan sattui enemmän kuin miehelle. Miehen ote koveni, ja vamppyyri alkoi kakomaan, tosin ei paljoa. Toinen mies oksensi taustalla, sen Sof tunnisti äänestä. Lievä pahanolon- aalto kävi neitosen läpi, kun Felix putosi polvilleen, ja mies astui lähemmäs tätä. "Ehei... Kuules nyt!" Tämä alkoi estelemään, ja tönimään miehen likaisia käsiä kauemmas. Mies vain virnisteli, katse harhaillen. Samassa vamppyyri sivalsi kumpaakin miestä, ja Sof kiljaisi, kun hänen edessä oleva mies karjaisi, ja tarttui tätä ranteesta. "Irti! Tuo käy!" Tämä huudahti, kun mies tuntui murtavan tämän ranteen. Mies jonka paidan kaulus alkoi punertaa pahemmin, nojasi puuhun kurkkuaan pidellen, eikä enää näyttänyt järkyttyneeltä, ja mies oli selvästi shokissa. "Samperin ääliö! Auta minua! Jätä se ämmä rauhaan! Vuodan verta!" Mies raakkui, ja ote Sofían ranteessa heltyi, lopulta mies päästi Sofin punoittavan ranteen tippumaan, tosin todella vihaisesti Felixiä mulkoillen. Mies piteli jalassa olevaa haavaansa, ja nilkutti ystävänsä luo, ei silti kääntänyt selkäänsä Felixille...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 03 Huhti 2012, 15:13

~ Felix ~

Vamppyyri nousi ylös ja piteli miekkansa kärkeä ylhäällä, siltä varalta että miehet hyökkäisivät. Hän meinasi tehdä Sofian ranteesta pitelevälle miehelle haavan selkään, mutta kun toinen miehistä karjui kaverilleen, tuo päästi Sofian ranteesta irti. Felix laski miekkaansa hieman alemmas ja katsoi kun mies nilkutti kaverinsa luokse, joka vuosi aika pahasti verta. Felixin teki mieli ruokkia nälkäänsä, joka oli juuri kasvanut, mutta hän ei mielellään koske myrkyllä pilattuun vereen. Varsinkaan jos se on juuri äsken pilattu sillä. Eikä toisen ihokaan hirveän puhtaalta näyttänyt, joten Felix ei siihenkään halua koskea kielellään. Hän kääntyi naiseen päin ja laittoi miekkansa takaisin paikoilleen.
"Sattuuko teihin?", hän kysyi huolestuneena ja silitti naisen rannetta hellästi sormillaan.
Hän katsoi tuota silmiin ja vilkaisi sitten niitä kahta toista miestä.
"Häipykää tai teen teille jotain mitä ette ikinä ole kokeneetkaan! Älkääkä enää koskaan koskeko Sofia-neitiin!", hän murisi niille vihaisena ja siristi silmiään pelottavasti.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 05 Huhti 2012, 10:37

Sofía

Neito hieroi kipeää rannettaan, ja tämä erotti Felixin miekan. Tämän toinen käsi haparoi, kunnes löysi toisen käden. Tämä puristi tuon kättä ja nykäisi. "Anna olla." Sof mutisi, ja piti toista kädestä edelleen, ettei toinen pääsisi tekemään mitään, tosin se toi jonkinlaista turvaa. Mies jonka kaula oli auki painoi haavaansa uikuttaen ja selvästi teki kärpäsestä härkäsen, eihän tuo haava edes syvä ollut. Sof katseli Felixiä, ja hymyili pienesti. "Ei se kipeä ole - ainakaan paljoa -. Pärjään kyllä..." neito vakuutteli ja seisoi toisen vieressä, puoliksi takana. Tämän vapaa, ja kipeä, käsi siirtyi kaulalle, tunnustelemaan kipeitä kohtia, jotka punoittivat ja pikku hiljaa mustuivat. "Tämän näköisenä en voi kotiin tulla... Isä ei enää ikinä päästäisi minua minnekkään..." Tämä mutisi, ja katsoi toiseen, erottaen vain jotakin, mutta pörröiset mustat hiukset olivat se, minkä tämä parhaiten erotti. Sofían teki mieli upottaa kätensä toisen hiuksiin, mutta ajatteli ettei se olisi soveliasta, eikä tosin sekään että tämä kokeilisi sormillaan toisen kasvonpiirteet, mutta tämä jätti nämä tekemättä. Ainakin joksikin aikaa. Miehet tuntuivat jääneen siihen, kunnes Felix murisi näille. Sof punastui ja laski katsettaan. Sofia-neiti... Miehet katsoivat pelästyneinä vamppyyriä ja toinen jopa siirsi toista jalkaansa taakseppäin. Neitokainen tunsi itsensä muurahaiseksi noiden vierellä, mutta silti nyki toisen kättä, kuin pikku lapsi joka oli vailla jotakin.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 13 Huhti 2012, 19:47

~ Felix ~

Toinen sanoi ettei häneen sattunut paljoa, mutta se ei vakuuttanut vamppyyriä ja tuo nosti hieman toista kulmaansa. Hän vilkaisi niitä miehiä jotka olivat Sofiaa kiusanneet ja käänsi sitten katseensa takaisin tuohon neitiin. Mies kallisti hieman päätään ja sipaisi toiselle kädellään naisen poskea.
"Ei sinun tarvitse vielä lähteä kotiisi. Voimme käydä vaikka ensin lääkärissä", hän sanoi tuolle ja hymyili rauhoittavasti.
Miehet katsoivat Felixiä pelästyneinä, kun tuo oli alkanut murisemaan noille selvästi tosissaan ja vihaisena. Toisen ottaessa jopa yhden askeleen taaemmas, vamppyyri tuhahti pienesti. Miten noin isokokoinen mies voi pelätä itseään ainakin kaksi kertaa pienikokoisempaa miestä. Tai ymmärsihän Felix sen, että hän oli vamppyyri ja aika pelottavakin, hehe, mutta eiväthän nuo voineet noista parista lauseesta tajuta hänen olevan jotakin muuta kuin ihminen. Tai ehkä nuo näkivät hänen kulmahampaansa. Felix käänsi katseensa takaisin Sofiaan, kun tuo nyki hänen kättään ja hymyili tuolle taas pienesti.
"Lähdetäänkö? Pystytkö kävelemään vai kannanko minä?", tuo kyseli ja laittoi miekkansa takaisin maikoilleen.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 14 Huhti 2012, 16:49

Sofía

Tämä katsoi toista, hiukan säikähtäneenä. Vamppyyri-sana tuli koko ajan neitosen mieleen, ja tämä joutui taistelemaan itsensä kanssa, ettei olisi ruennut saarnaamaan tuolle. "Lääkäriin...?" Tämä joutui miettimään hetken, olisiko mahdollisuus että lääkäri tunnistaisi Sofin.. "Äh, voin mennä kotiinkin! Ei sinun minun takia tarvi kuluttaa aikaa!" Neito sanoi, alkaen taas tavalliseen tapaansa, nostelemaan hiukan kulmiaan, niinkuin se auttaisi tätä näkemään.
"A-anteeksi..." tämä mutisi, kun kaikki musteni tämän silmissä, niinkuin yleensä kun tämä joutui käyttämään energiaansa, ja tämä nojasi hennosti vamppyyriin, mutta suoristautui ja vilkaisi muualle. "Ei mitään pahaa!" Sof kiiruhti sanomaan. "En usko että isä olisi mielissään, jos liikkuisin sinun kanssasi - minulla ei ole sitä vastaan mitään - ja vaikka olisin kuinka vanha, isä luulee pystyvänsä määräilemään..." Tämä mutisi, laskien nolona katseensa. Minä pikku tyttönä tuo tätä nyt piti? Tosiaan, vaikka Sofían elämä oli hyvin helppoa, tämän isä oli tiukkaakin tiukempi joissakin asioissa, ja välillä tämä sai hävetä isäänsä, joka puhutteli tätä kullannuppuna tai jonakin muuna, ja tälläkin hetkellä Sof tuijotti maata, siis sitä mitä siitä erotti.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 05 Touko 2012, 14:07

~ Felix ~

Vamppyyri nosti hieman kulmiaan, kun toinen alkoi selittelemään, että voisi mennä kotiinkin. Toinen ei tainut todellakaan haluta, että kukaan tunnistaisi häntä tuossa kunnossa.
"Jos et halua lääkäriin, niin voin kyllä itse hoitaa sinua. En nimittäin aijo päästää sinua mihinkään jos olet loukkaantunut", mies sanoi vakavana ja tuijotti toista suoraan silmiin.
Mies otti käsillään toista vastaan kun tuo nojautui tähän. Hän silitteli toisen selkää ja kallisti hieman päätään. Toinen suoristautui kuitenkin pian, mikä sai vamppyyrin hymähtämään pienesti. Felix nyökkäili pienesti toisen puhuessa ja hymähti taas hiljaa.
"Mutta ei sinun isäsi varmaankaan tarvitse tietää, että liikut kanssani?", hän kysyi ja hymyili vinosti.
Toinen oli selvästi hieman nolona, mutta Felixiä se ei haitannut. Hän ojensi käsiään toista päin ja viittoili toista tulemaan syliinsä.
"Minä kannan sinua, tule", tuo sanoi ja astui hieman lähemmäs tuota naista.

//Anteeksi, kesti kauan ja vastauksestakin tuli lyhyt >.<
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 05 Touko 2012, 21:18

Sofía

Sof huokaisi. "Minkälaisen vaivan sinulle tuotankaan! Olen hyvin pahoillani..." Tämä sanoi nöyränä ja katsoi toista. Tästä tuntui niin epäreilulta kuluttaa toisen aikaa, tämä paikkaamiseen. "Minä... Miten voin koskaan korvata tämän ystävällisyyden?" Sof kysyi, ja juuri tällaisissa tilanteissa tämän hyvä käytös nousi esiin. Tämän posket punoittivat hiukan, mutta katse pysyi ylväästi toisen silmissä. "Voi et tiedäkkään! Kaikki juoruavat pienenkin virheliikkeeni isälle! Hyvä jos nuo miehet eivät tunne isää! Tai jos tuntevat en usko että he muistavat tapahtumia..." Tämä sanoi, selvää inhoa äänessään. Miehet olivat alentaneet polisokean täysin. "Eiväthän he toki voineet tietää etten näe kunnolla, mutta olisivat voineet hiuka käyttäytyä!" Tämä tiuskaisi ääneen ja lopulta pahoitteli: "Niinkuin purkaisin pahaa oloani sinuun, anteeksi." Sofía sanoi, ja nyökäytti päätään alemmas. Tälle oli opetettu että ystävällisiä miehiä piti kohdella hyvin, ja jos mies pelasti tämän, oli aina osoitettava suurta kunnoitusta, ja sitä tämä tosiaan osoitti Felixiä kohtaan, tosin kun toisen kädet ojentuivat tätä kohti, kehottaen tulemaan syliin, neito astui askeleen lähemmäs, ja kuin turvaa hakien tämä painautui alistuvasti taas toista vasten. "En voi koskaan olla kenellekkään kiitollisempi! Olen niin pahoillani!" Tämä huokaisi.

//Öhö, ei mitää!:) saat luva hittailla tuossa, muuten ei kyllä voi oikeen mitenkää edetä. Sofía on sylissä oookhe kiltisti!:D//
Onzki
 


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron