Kuka jätti ansan tähän? // (Lotdow)


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Heinä 31, 2012 3:06

Nathala

Laiha tyttönen tipautti kultakolikon baarimikon odottavaan kouraan "tuo kattanee molemmat", neito totesi väläyttäen hymyn ennen kuin otti oman lasinsa hentoon, melkein luurankomaiseen kätöseensä. Raha ei merkinnyt Nathalalle paljoakaan, se oli vain rahaa ja sitä sai aina lisää jos tarvitsi. Pieni kurttu ilmestyi neidon otsalle tuon seuralaisen tähyillessä jonnekin oven suuntaan ja pian tuo alkoi pomppia ylös alas huudellen jotakuta jolla oli yhtä hirviömäinen nimi kuin miehellä itsellään. Neito kallisti päätään saaden osan mustista hiuksista valahtamaan toisen kasvopuoliskon eteen. Neito seuraili tapahtumia, ei tuo näyttänyt kovinkaan kiinnostuneelta, mutta ei tylsistyneeltäkään. Esittelyvaiheeseen päästyä susilainen ei voinut olla hymyilemättä vinosti ja pudistaen hieman päätään. "Eikö äidillänne mennyt kieli solmuun kun teitä nimesi?" neitokainen kysäisi hieman huvittuneena tarkastellen sinisilmillään uutta tulokasta ja kohautti tuon kysymykseen olkiaan. "Kyllähän tänne mahtuu", tuo tokaisi kuulostaen tahtomattaan hieman välinpitämättömältä. "Mutta totta tosiaan, jumalilla on huumorintajua", neitokainen totesi puoliääneen ja osoitti sitten uuden tulokkaan soitinta. "Et satu osaamaan soittaa tuota vai kanteletko sitä koristeena?" neito tiedusteli kallistellen taas koiramaisesti päätään ja vino hymy leikki neidon kalpeilla huulilla.

Nathala kohotti lasiaan vastaukseksi soittoniekan viimeisimpään kysymykseen ja nyökkäsi päätään baarimikon suuntaan. "Eiköhän siitä kolikosta riitä sinullekin", neito huomautti ja vilkaisi yhä äimistynyttä baarimikkoa kysyvästi ja sai vastaukseksi hämmentyneen päännyökkäyksen. Neitokaisen vähäläntä pukeutuminen kiinnitti muidenkin asiakkaiden huomion, miespuolisten nyt lähinnä ja etenkin niiden, jotka olivat jo hyvässä maistissa. Nathala ei näyttänyt tätä huomaavan tai paremminkin tuo ei kiinnittänyt siihen huomiota. Broo oli varsin kykenemätön stressaamaan mistään asiasta ja nyt tuo risti saapikoidut jalkansa kääntäen odottavan katseensa Aphaderuionduriin. "Niin ja minua voit tällä hetkellä kutsua Danaksi", neitokainen lisäsi unohdettuaan esitellä itsensä siirtäen hitaasti silmiensä katseen takaisin Aeriin ja siristi hieman silmiään. "Veikkaisin että isoveli", tuo huomautti pyöritellen lasia kädessään "ja arvatenkin sinulla on oma soittimesi, joka ei ole mukana. Harmi."

((eipä tässä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiirus XD))
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Syys 19, 2012 6:49

Aphaderuiondur

Ollakseen luinen ja varsin vaarattoman näköinen nainen, tämä Danaksi esittäytynyt nainen osasi joko lukea ajatuksia tai sitten hän oli syntynyt veikkaamaan. Hän nimittäin tiesi jo ennen esittelyäkin, että sinisävyinen mies oli isoveli vaikka he näyttivät ulkonäkönsä puolelta lähes kaksosilta, ja että Aerdirnaithonilta puuttui soitin. Sinänsä ikävää, sillä Aphaderuiondur olisi kovasti halunnut esitellä itsensä paremmin. Onneksi nainen ei sentään alkanut lonkalta heittämään nimiehdotuksia heti kun muusikko oli saapunut heidän luokseen, se nyt olisi jo ollut liikaa.
"Soitan banjoa paremmin kuin kukaan muu tässä kylässä", mies vastasi kysymykseen ja kohotti kulmiaan merkitsevästi. Moinen kysymyshän oli ihan turha. Piti olla täydellinen pölkkypää kantaakseen mukanaan aseen sijasta soitinta, ilman että osasi soittaa sitä.
"Kiitän avokätisyydestäsi, Dana", Aphaderuiondur tokaisi puolesta maksettuun tuoppiin hymyillen ja istuutui jakkaralle parivaljakon viereen. Ilmainen olut ei koskaan ollut pahitteeksi.

Siinä missä Aphaderuiondur oli vasta saapunut baariin, oli hänen veljensä jo lähdössä. Miesparka oli unohtanut lupaamansa yksityissoittelun kaupungin itäpuolella sijaitsevassa kuppilassa, ja oli juonut oluensa niin nopeasti että Aphaderuiondur pelkäsi hänen röyhtäisevän kaiken ulos kun pohja näkyi. Punasävyinen oli kiitellyt baariin jäävän parivaljakon nopeasti ja heilauttanut vielä kättään hyvästeiksi kadottuaan oviaukosta ulos. Illallapa saisi esikoinen tietää, saisiko kuopus esityksestään jotain rahaakin. He voisivat syödä huomenna hyvin, jos niin kävisi.
Aphaderuiondur siirtyi tuolille, jonka Aerdirnaithon oli juuri hylännyt. Olisi ollut noloa istua yhden jakkaran päässä naisesta, jonka velipoika nyt oli jättänyt hänen kontolleen. Noh, mikäs tässä. Naisia riitti. Pari suukkoa ja ilmainen olut eivät tosiaankaan olisi päivässä pahitteeksi, vaikka naisessa olisi saanutkin olla vähän enemmän kurveja. Laihat sormet näyttivät pelottavilta. Mitä jos ne napsahtaisivat poikki? Aphaderuiondurin mielikuvituksen puhkaisi baarimikon sävyisä ääni samalla kun tämä laski miehelle tilatun tuopin tämän eteen. Johan siinä oli kestänytkin.
"Kiitoksia", mies sanoi ottaen kolpakon käteensä ja nyökkäsi sekä kohti baarimikkoa, että oluen maksanutta naista. Hän hörppäsi olutta, jonka maku menetteli. Ainakin se oli kylmää.
"Joten, mitenkäs sinä veljeni tapasit? Oletko paikallisia, vai?" katumuusikko kysyi sitten uteliaana ja tarkkaili naista, kuin yrittäen saada selville ne tiedot jotka pystyi selville saamaan pelkästään katsomalla.

//Pelasin tuohon nyt Aerdirnaithonin lähdönkin :)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ke Syys 19, 2012 11:11

Nathala

Laihanluinen nainen kieltämättä oli hieman harmissaan siitä, että tuon juttukumppani otti ja lähti niin piakkoin, mutta "kaupungin paras banjonsoittaja" jäi jäljelle ja saisi kelvata. No, eivät veljekset voineet kovin erilaisia olla, eihän? Naiseksi naamioitunut susilainen katseli soittoniekkaa jolle oli äsken nyökännyt vastaukseksi tuon kiittelyyn ja sanoihin. Nyt, tuo siirtyi istumaan naisen viereen, kun paikka oli jäänyt vapaaksi. Vino hymy kaartui naisen näteille, mutta laihoille kasvoille toisen kysymyksen takia. "En ole ja noh.. sanotaan, että hän oli ystävällinen ja auttoi minut pois epämukavasta tilanteesta", hymy leikki yhä toisen huulilla ja tuo hörppäsi omaa juomaansa kuin peittäen huvittuneena hymynsä. Tuo ei selvästikään aikonut heti kättelyssä kertoa rotuaan tai todellista olomuotoaan, mielenkiintoisempaa se näin oli kuten aina. Naisen epämääräisestä vastauksesta saattoi kukin päätellä mitä halusi, mutta tuo siirtyi asiassa eteenpäin vieden puheenaiheen pois soittoniekan veljestä.

"Ei kannata ottaa nokkiinsa, mutta en kyllä tule muistamaan kokonimeäsi, vaikka pänttäisin sitä koko illan", nainen hymähti saatueen suunsa tyhjäksi. "Olisiko mitään lyhyempää versiota?" tuo tiedusteli kohottaen kulmaansa katsellen toista täysin suoraan silmiin, joka useiden mielestä oli varsin häiritsevää ainakin jos yritti vaivihkaa tarkkailla toisen ulkomuotoa. "Tulinpahan tänne iltaa viettämään ja yöksi on mukava saada katto päänsä päälle aina välillä", nainen lisäsi rupattelevaan sävyyn kertoen näin jotain pientä itsestään.

((juu ihan hyvä vaan. *naurh* "mitä jos ne napsahtaisivat poikki?")
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Syys 29, 2012 2:09

Aphaderuiondur

Dana ei selvästikään halunnut paljastaa sen paremmin, kuinka he oikein olivat Aerdirnaithonin kanssa tavanneet, mutta Aphaderuiondur sai tietää että velipoika oli auttanut naisen pälkähästä.
"Vai niin, no sehän ei ole uutta", Aphaderuiondur sanoi säteilevästi hymyillen ja naurahti perään. "Ei ole uutta ei... Että hän on pelastamassa pulassa olevia neitoja." Aphaderuiondur tarkkaili seuralaistaan, jonka kapeille kasvoille hymy sopi. Ne tekivät kasvoista vähemmän laihan näköiset ja saivat naisen myös näyttämään kiinnostavammalta. Tämän jälkeen nainen jo vaihtoikin puheenaihetta, takaisin esittelyihin.
"Valitan, Dana", muusikko aloitti ja hörppäsi kolpakostaan asettaen sen sitten tiskille odottamaan, "nimestäni ei ole olemassa lyhyempää versiota - mikä siinä onkin mielestäni hienoa. Tapaamani henkilöt ovat keksineet minulle lempinimiä jotka itse muistavat paremmin, kun Aphaderuiondur on ollut suuhun liian hankala." Mies hymyili tyytyväisenä niin että suupielen vieressä kulkeva tatuointi kohosi hieman.

Kapakassa oli sen verran lämmin, että Aphaderuiondur olisi ihan hyvin voinut ottaa takkinsa pois. Tosin takki oli jo auki eikä sen alla ollut paitaa, joten tokkopa sen riisuminen olisi paljon lämpötilaa muuttanut. Korkeintaan hartioihin ja selkään olisi voinut tulla vähän viileämpi.
Dana kertoi tulleensa kapakkaan vain viettämään iltaa ja etsimään kenties yösijaa. Aphaderuiondur nyökkäsi "vai niin"-eleisesti, ja katseli ympärilleen. Olisihan tämäkin jonkunlainen soppi nukkua. Lämmintä ja tuoksui vielä hyvälle ruuallekin. Yläkerrassa olisi varmasti ihan mukiinmeneviä pieniä huoneita, josta löytyisi kaikki, mitä nainen tarvitsisi. Pehmeä sänky ja sitä rataa.
"En voi kieltää ettenkö haluaisi tietää, millaisesta pulasta Aerdirnaithon sinut pelasti", mies sanoi sitten ja siristeli hieman silmiään, jolloin kapeat kulmat painuivat aavistuksen kurttuun.
"Ei sillä että sinun tarvitsisi väkisin kertoa. Mutta tosiaan, et siis ilmeisesti asu täällä? Vai oletko samoojasankaritar joka haluaa nukkua yönsä pajumajassa lehväkatoksen alla ja osoittaa olevansa vahva?" sinisävyinen heitti vitsillään ja naurahti sitten kevyesti hörpäten taas kolpakkoaan.

//:'D
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti La Syys 29, 2012 3:00

Naisen huulilta pääsi pieni hihitys toisen sanojen johdosta napaten jousen pois selästään, sillä se tuntui ikävältä ja laski sen toisenpään lattiaan nojaillen siihen kuin keppiin molemmilla käsillä katsellen seuralaistaan pää kallellaan. "No jos väkisin haluat tietää, niin kiikkusin verkkoansassa", nainen sanoi suupieli yhä huvittuneesti nykien. Ainakin osasi nauraa itselleen. Koko tilanne oli ollut varsin koominen susilaisenkin mielestä, vaikka tukala se oli ollut pidemmän päälle. "Tuppasi veri nousemaan päähän", nainen hihitti ja pyyhkäsi viehkeällä eleellä hiuksiaan pois kasvojensa tieltä. Lisää virnuilua sai aikaan toisen heitto samoojattaresta ja naisen silmät tuikkivat huvittuneina. "Jaa, no voi sen noinkin sanoa, mutta välillä on kiva olla katto päänpäällä, varsinkin sateisella ilmalla", nainen totesi ja pudisti hieman päätän. "En ole, en koko mantereelta itseasiassa, joten olen lähinnä tutustunut paikkaan", nainen selitti kiikkuen tuolilla jokseenkin levottoman oloisena.

"Veljesi on komea susihukkanen, kulkeekos se suvussa?" nainen kysäisi yhtäkkiä, kuin se olisi ihan luonnollista ja tapitti harmailla, mitäänsanomattomilla silmillä toiseen. Huitoi kädellään saadakseen baarimikon huomion "oisko teillä vielä lihaa?" tuo tiedusteli ja siäntä sanoi katsovansa. Hiukoisi hieman, harmi että ei viitsinyt ihmisilluusiossa raakaa lihaa vedellä, se oli jo näyttänyt ällöttävältä. "Kotoni on kaukana, tai ei se sinänsä koti ole, sieltä vain tuli, se on erilainen, mutta tavallaan samanlainen. Enemmän kaaottinen", tuo hymähti jatkaen juttuaan siitä mihin jäi hörppien olutta välillä ja kuikuillen juvelasti toisen suuntaan. "Vähän masentunu meiniki täällä", nainen huomautti ja sai eteensä kuivahkon lihanjämän. Susilainen hymähti ja heitti isännälle kolikon alkaen mutustamaan lihaa.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Syys 30, 2012 3:22

Aphaderuiondur

Katumuusikko päästi suustaan hetken kestävän naurun, kun Dana kertoi kiikkuneensa metsästäjän verkkoansassa. Ainakin nainen oli rehellinen, eikä näyttänyt häpeilevän varomattomuuttaan. Aphaderuiondur piti kummastakin piirteestä, sillä liian kankeiden ja suppeiden henkilöiden kanssa oli vaikea tulla toimeen. Piti olla niin kauhean varovainen sanoissaan.
"Vai että sellaista!" hän tokaisi vielä ja pudisteli päätään. Naiset.
"Uskon sen, vaikken olekaan koskaan verkkoansaan joutunut - saati sitten muihinkaan ansoihin. Tai jos olen, niin olen päässyt pois melkein ennenkuin ansa on ehtinyt kunnolla lauetakaan", mies jatkoi ja kohautteli vaatimattomana olkiaan. Muodonmuutoksista oli hyötyä. Jos kyseessä oli häkkiansa, oli helppo muuttua puuksi joka murskasi häkin saumat. Jos kyseessä oli verkko, oli helppo muuttua piruksi ja katkaista siimat ympäriltään. Harjasusimuoto taas mahdollisti voimaa vaativat hyökkäykset, ja sitä rataa. Ihmisenäkin olemisessa oli puolensa, kuten sorminäppäryyden osalta.
Dana jatkoi tarinaansa. Sateella oli toki mukavaa saada suojaa päänsä päälle, mutta Aphaderuiondur ei vastannut siihen mitään. Nyökkäsi vain, sillä hän oli juuri hörppäämässä olusestaan eikä halunnut yrittää soheltaa jotain vastaukseksi kelpaavaa juoma suussa. Dana kertoi myös, ettei ollut tältä mantereelta kotoisin lainkaan.
"Niinkö? Kiehtovaa. En ole varma kuinka paljon veljeni sinulle ehti itsestään kertoa - tarinamme kun ovat kovin samanlaiset - mutta minä tulen Manasseseilta. Saarilta, tiedäthän? Ei kovin kaukana Cryptin suuresta satamasta", muodonmuuttaja kertoi hymyillen.
"En ole tavannut järin montaa toiselta mantereelta saapunutta. Millaista sinun mantereellasi oli? Samanlaista kuin täällä, vai ihan erilaista?" Aphaderuiondur oli kiinnostunut kuulemaan lisää, kun hänellä kerrankin oli mahdollisuus.

Ilmeisesti Dana oli nähnyt Aerdirnaithonin harjasusimuodossaan, sillä hän kyseli, mahtoiko Aphaderuiondur omata samanlaista muotoa. Kenties Aerdirnaithon oli siis ollut metsästämässä, kun nainen kerran oli tämän muodon nähnyt. Aphaderuiondur ei nimittäin keksinyt mitään syytä, miksi Aerdirnaithon olisi muuttunut harjasudeksi auttaakseen naisen pois ansasta. Hänhän olisi saanut hypätä vaikka kuinka korkealle, vaikka harjasusimuoto melkoisen kookas olikin.
"Kulkee suvussa, kyllä", Aphaderuiondur vastasi ja jätti mainitsematta että kaikki muodot olivat samanlaiset, sillä hän ei tiennyt montako niistä nainen oli nähnyt. Eihän se mikään salaisuus ollut, mutta mitä harvempi tiesi, sitä enemmän huomiota niillä sai aina kun asia paljastui. Ja muusikko piti huomiosta. Aphaderuiondur vilkaisi baarimikkoa samalla kun Dana tilasi tältä lihaa. Kun nainen sai hieman surkean näköisen klöntin eteensä ja baarimikko vilkaisi kysyvästi sinisävyistä asiakastaan, mies nosti kätensä ylös ja puisteli päätään.
"Ei kiitos", hän sanoi ja hymyili vinosti, jolloin tiskimies siirtyi palvelemaan muita asiakkaitaan. Banjisti kuunteli kuinka nainen kertoi kodistaan jotain, mutta ei juuri ottanut selityksestä sen enempää selkoa. Vähän erilainen mutta vähän samanlainen, ja kaoottinen. Nainen ei siis ilmeisesti ollut siivoajaluonne, vai? Kun Dana mainitsi tunnelman masentavuudesta, Aphaderuiondur laski kolpakkonsa tiskille.
"Ehkä meidän pitää tehdä asialle jotain, hmm?" mies virnisti ja nosti banjonsa jakkaralta nojaamasta jälleen syliinsä.
"Ehkä voisin soittaa jotain? Tai voisinhan minä toki laulaakin jotain, jos pidät laulusta. Vai osaatko laulaa itse? Voisin osata jotain helppoja lauluja, joissa voisit vaikka hyräillä mukana, jos et osaa sanoja", Aphaderuiondur ehdotti ja hoksasi sitten, että naisellahan oli ateria kesken.
"Tarkemmin ajateltuna: syö ihan rauhassa vain. Voin vaikka soitella jotain, mikä ei kaipaa laulua niin et joudu rallattelemaan ruoka suussa", hän naurahti sitten heilauttaen pisimmät hiuksensa selkäänsä olkapäiltään, ja alkoi soitella iloista kappaletta joka kertoi hänen muistaakseen seikkailemisesta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Su Syys 30, 2012 5:58

Nathala

Kuivaa lihanpalaa jyystävä nainen virnisti leveästi miehen ottaessa soittimensa esille. Panjo tai banjo, tai miksi ikinä tuo sitä oli aikaisemmin kutsunut, susilainen ei tiennyt tarkalleen, mutta sama se. Tuon tyylisiä soittimia oli jos jonkinmoisia, mutta kaikista niistä lähti ääntä. "Njäh, ei tällä kiire ole, sitäpaitsi kuollut rottakin on herkullisempaa", nainen totesi katsoen lihapalaa kadessään, virnisti ja viskasi sen sitten kunnon roikkoheitolla keskelle salin ihmisiä ja oli kuin ei olisikaan. Kohta kuului kiroilua kun joku sai hämmentävästi lihaklöntistä päähänsä, joka näytti tippuneen katosta. Nainen hyppäsi alas tuolilta virnuillen, mutta pudisti päätään toisen laulukyselyihin. "En osaa laulaa, en ole koskaan ollut kovin musikaalinen, mutta tanssia minä voin", tuo melkein hihkaisi. Tähän paikkaan oli saatava hieman eloa ja sitten noilta voisi kyniä loputkin rahat pienen vedonlyönnin merkeissä. Ihan vain huvikseen, ei siitä rahasta niin väliä, voisi vaikka antaa ne veljeksille.

Nainen laittoi jousensa nojaamaan tiskiin ja irrotteli myös asevyöntä. Ei sellaisen kanssa ollut kiva hyppiä mihinkään. Toisaalta voisi laittaa vauhtia rattaisiin ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. "Soita vaan, jotain nopeeta", nainen sanoi ja iski silmää napaten jousen käteensä ja kipusi kapusi näppärästi tuolille ja siitä itse baaritiskille seisomaan. Nainen lharmitteli ettei osannut vislata, suden kuonolla se ei muutenkaan luonnistuisi. "Osaaks vislata, pitäs tää possusakki saaha hereille", nainen sanoi ja nauroi päälle itsekseen ottaen samalla jousensa jänteen irti, jolloin jousi suoristui kepiksi. Koputti kepilllä pari kertaa kaikuvaan tiskiin saadakseen edes jonkun huomion itseensä ja toimihan se enemmän tai vähemmän.

"Täälläpähän on synkempää kuin isoäitini hautajaisissa", naijnen totesi yllättävän kantavaan ääneen viiroillen yhä pitkin baaritiskiä saaden isännän mulkoilemaan itseään. Nainen viskasi tuolle kultakolikon ja tuo muuttui heti paljon iloisemman näköiseksi. Mistähän näinen näitä kolikoita oikein repi? Ei tuolla toki loppumaton varasto niitä ollut, mutta ei yksinkertaisesti oikein tarvinnut rahaa mihinkään. Muuta kuin hauskanpitoon. "Minäpä teen tarjouksen; se joka saa jännitettyä tämän jousen", nainen pyöräytti jousta "saa 50 kultaista", nainen sanoi virnuillen ja iski uudelle tuttavalleen silmäänsä "osallistumisesta maksetaan viisi kultaa ja kymmenellä kullalla saatte minut yöksi seuraanne", nainen totesi virnuillen ja osoitti jousella soittoniekkaa. "Tämä herra tässä voi ottaa rahanne vastaan", nainen ilmoitti huvittuneena.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Loka 12, 2012 6:27

Aphaderuiondur

Muusikon iloksi Dana oli mielellään mukana soittelussa - tai no, omalla tavallaan ainakin. Hän sanoi ettei osannut laulaa, mutta se ei selvästikään haitannut menoa. Aphaderuiondur remahti nauruun rotan singotessa itsensä keskelle kapakkaa ja koitti katsella toiseen suuntaan ettei häntä vain luultaisi heittäjäksi.
"Siispä saat tanssia, arvon neiti", muusikko sanoi soittonsa lomasta ja nyökkäsi tyytyväisenä. Musiikki ja tanssi kuuluivat yhteen ehdottomasti, joten mikäs sen parempaa kuin saada kapakka tanssimaan. Pari viereisissä pöydissä istuskelevaa miestä olivat jo saaneet banjon rytmistä kiinni ja polkivat lattiaa sillointällöin tahdissa, osa taputteli käsiään ja helisteli lasejaan tunnelman noustua. Danan jousi jäi nojaamaan vasten tiskiä ja Aphaderuiondur piti sitä silloin tällöin silmällä, ettei kukaan varaton surkimus yrittäisi näpistää sitä omaan käyttöönsä. Jousi kuitenkin näytti sen verran hyväkuntoiselta että joku voisikin ottaa sen mukaansa. Asevyö jäi jousen viereen, sitäkin pitäisi siis vahtia.

Aphaderuiondur hämmästyi siitä, miten naisen murre muuttui huomattavasti joko tämän rentouduttua ja heitettyä hienon naisen roolinsa narikkaan, tai jostain ihan muusta syystä. Osaaks vislata, Aphaderuiondur virnisti. Kukaan nainen ei ikinä ennen ollut puhunut tuollaisella murteella. Saaha.
"Tottahan minä vislata osaan!" mies naurahti ja alkoi vislata melko matalalta melodian hitaampia taustaääniä banjon päästäessä monia nopeita ääniä. Korkealta vislaaminen olisi kuulostanut kuoropoikien touhulta.
Dana herätti selvästi miesten huomion puheillaan ja Aphaderuiondur seurasi tyrmistyneenä tämän tarjouksia. Hänellä olivat mennä nuotit solmuun, kun nainen luetteli hintojaan. Mitä ihmettä? Oliko hän sekaisin? Nakkasi tuosta vain kultakolikon majatalon isännälle? Jousen jännittämisestä sai 50 kultakolikkoa? Sillähän olisi saanut ostettua kylästä kalliit sotahevosvankkurit tai hulppean talon! Tyttö haaskasi rahojaan aivan turhan päiten, sitä mieltä soittaja oli. Hän ei kuitenkaan avannut suutaan Danan puheille vaan antoi tämän rauhassa herätellä kuppilan väkeä. Hänen päänsä hätkähti taaksepäin kun jousi kääntyi osoittamaan häntä muutaman sentin päähän nenästä. Ja mitä hän kuulikaan! Hän saisi ottaa vastaan rahat, mikäli joku haluaisi osallistua mukaan. Aphaderuionduria tämä kuitenkin arvellutti, sillä kultaraha oli iso raha eikä kuppilan väki juuri näyttänyt siltä että kärräili kultakolikoita taskuissaan. Hänelle itselleen hopeisetkin kolikot olivat jo melkoista juhlaa, pronssisia kun katusoitosta yleensä sai ja niillä tuli toimeen ihan hyvin. Mutta siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö Dana olisi osannut pitää hauskaa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Su Loka 28, 2012 11:59

Nainen vain nauroi ja laski hintaa kuin torikauppias niin kauan että sai muutaman osallistujan. Hinta oli yhä korkea tavalliselle tallaajalle, mutta eniten osallistujia taisi kiinnostaa naisen lupailema yhteinen yö, jos joku vedon voittaisi. Nathala tepasteli tiskiä pitkin ja hyppäsi lopulta alas, kun osallistujat olivat maksaneet osansa. Virnuileva luurankomaine neitokainen napsautti jänteen pois paikoiltaan ja tarjosi sitä ensimmäiselle osallistujalle. Kyseinen mies virnuili, sillä tuo oli tyäsin varma, että saisi jänteen paikoilleen, sillä voimaa tuolla riitti. Nathala hypähti uuden tuttavansa luo iskien silmää pyörien ympäri tanssimaisin askelin. Tarpeeksi ähkittyään ja puhkittuaan mies luovutti ja seuraava kokelas pääsi kokeilemaan otteaan mutta epävarmempana kuin aikaisemmin. Oli selvää, että jousessa oli jokin juju, mutta yksikään kilpailija ei sitä saanut jännitettyä. Yksi miehistä tuppasi hermostumaan ja väitti ettei pirun jousta saanut jännitettyä ollenkaan ja nakkasi sen lattialle, jolloin jousi liukui vähän matkaa sitä pitkin ja tömähti tiskinseinään.

Nathala hyppelehti jousensa luokse yhä leveästi hymyillen ja noukki sen suurieleisesti lattialta heristäen miehelle sitten toruvasti sormeaan. "Eipäs heitellä turhia syytöksiä", nainen totesi ja iski jousen lattiaan niin että pamahti. Jousi näytti nyt ennemminkin kävelykepiltä, ottamatta huomioon jännettä, joka oli sen toisessa päässä yhä kiinni. Nat kalasti jänteen käsiinsä ja hyvin vaivattomasti jännitti sen ja niin sauvasta oli tullut taas jousi. Epäuskoiset ilmeet tuijottivat naista ällistyneenä. Joku alkoi huudella jotain magiasta mihin susilainen vain nauroi. "Enhän mä koskaan sanonu millanen jousi tää o", tuo totesi käyttämällään karkeammalla kielellä ja nikkasi silmää yleisesti pällistelijöille. Osa tuntui hermostuvan, mutta isännän tiukan katseen alla ei suvaittu tappelemistä, joten mitään hälyä ei syntynyt.

Nathala asetti jousensa taas nojaamaan ja virnisti uudelle tuttavuudelle. "Näin sitä hankitaan helppoa rahaa hyväuskoisten kännikalojen kustannuskella", tuo totesi hieman sivistyneemmin ja matalalla äänellä kumartuen toisen puoleen jotteivat kyseiset kännikalat kuulleet. Susilainen hymyili leveästi ja kurtisti sitten nenäänsä. "Eipä tämä tanssiminen yksin ole kivaa, sitäpaitsi ei täällä ole tilaa", tuo hihitti hetken jollekin aivan omalle, joku olisi voinut väittää naisen olevan humalassa. Nathala noukki muutaman kolikon toisen huostasta ja joi sitten kolpakkonsa loppuun. "Pidä ne loput, palkkana soitosta", nainen sanoi eikä ollut ottanut rahoista edes puolia. "Lisää juotavaa!" nainen hihkaisi nostaen tyhjää kolpakkoaan baarimikon suuntaan. Susilainen vilkaisi ovelasti soittoniekkaa. "Vai haluuks sä nähä jotain musta mitä nää muut ei saa?", tuo kysyi epämääräisesti ja se oli tarkoituskin nyt taas enemmän murtaen kuin maalaisjätkät jättäen kirjaimia pois sanoista.

(sori että kestää vastaaminen)
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Joulu 05, 2012 2:37

Aphaderuiondur

Muusikko jatkoi soittamista ja viheltelyä samalla kun katseli aivan ällikällä lyötynä naisen toimintaa. Lopulta jousikisa sai osallistujia, ja Aphaderuiondur vain odotteli, mitä Danalla oikein oli mielessään. Hän hämmästyi huomatessaan, ettei yksikään osallistujista saanut jännitettyä jousta. Mikähän magia aseen takana mahtoi olla? Lukitusloitsu? Omistajaloitsu? Olisiko jousessa vain sittenkin jokin oikea tekniikka, ja ainoastaan sillä sen saisi jännitettyä? Banjisti ei osannut ottaa kantaa asiaan, sillä hän ei koskaan ollut sotinut jousella - joutuihan hän tappeluihin muutenkin niin harvoin. Yksi asiakkaista kohteli jousta kaltoin heittäen sen lattialle, ja sai Aphaderuiondurin kurtistamaan kulmiaan. Jousi kuitenkin näytti olevan lujaa tekoa, eikä ollut moksiskaan pienestä nakkelusta. Huulia alkoi särkeä pitkästä viheltelystä, joten sinivärinen heitti väliin pelkät banjonsoitot ettei olisi joutunut rasittamaan huuliaan. Hän päätti lurauttaa pienet taustalaulut sillävälin kun osa rummutti jalalla tahtia lattiaan ja taputteli banjosoololle, vaikka se melko yksinkertaiselta kuulostikin.
"On jousi liian jäykkä nuoren miehen jännittää,
vaan katsos! Neidon tuskin tarvii silmää räpäyttää",
hän lauloi ja kuulosti laulaessaan vähintään yhtä hämmentyneeltä kuin yleisön joukossa olevat ihmiset jotka pällistelivät nyt jännitettyä jousta.
"Valittaa huijauksesta ihmissakki suuri,
kun ohjeet jousen käyttöön vasta julkistettiin juuri.
Lienee huonot häviäjät asialla tänään,
itkee kultakolikoiden, tuhlattujen perään"
, Aphaderuiondur lopetti lyhykäisen laulunsa ja rämpäytti muutamat nopeat näppäilyt laulun lopuksi banjollaan siivittämään osan yleisöstä taputuksiin ja kikatukseen, ja huonot häviäjät myssyjään viskellen ulos kapakasta.

"Sinä kyllä osaat selvästi asiasi", Aphaderuiondur nauroi sitten kumartelunsa lomasta ja katseli ihaillen jousta, jolla nainen oli juuri kääräissyt sievoiset kultarahamäärät.
"Totta puhut, mutta ei sitä huonoksi voinut sanoa", mies vastasi Danan valitteluihin ja taputteli käsiään laskiessaan banjonsa varovasti nojaamaan jousen viereen.
Katumuusikko aukoi suutaan hämillään kun Dana lappasi osan kultakolikoista hänen käsiinsä. Siinä oli paljon enemmän kuin hän oli veljensä kanssa pitkään aikaan soittamalla saanut.
"Mutta enhän minä voi..." mies aloitti, vaikkei tietenkään aikonut tai halunnut antaa rahoja takaisinkaan. Hän katseli uutta tuttavuuttaan kiitollisena.
"En voi kyllä kiittää tarpeeksi, arvon neiti", hän sanoi sitten ja kumarsi nyökäten, suoden tälle hymyn. Dana oli ilmeisesti vauhdikkaalla päällä, sillä hän halusi jo lisää juotavaa.
"Oletko nyt ihan varma että viinapääsi kestää?" Aphaderuiondur nauroi ja pökkäsi toista kevyesti olkapäähän. Sen jälkeen hän kiinnittyi katselemaan toista silmiin, kun tämä kysyi, haluaisiko mies kenties nähdä jotain salaista, mitä muut eivät saisi. Muodonmuuttaja kohotti kiinnostuneena kulmiaan ja kohautti olkiaan.
"En koskaan jättäisi tilaisuutta käyttämättä. Seuraan siis sinua."

//Sori että on kestänyt ihan megakauan vastaaminen x__x
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Syys 07, 2013 7:26

Tämä oli nyt tässä, sen verran kauan kestää vastauksella.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö