Kirjoittaja Niehku » 11 Maalis 2012, 19:48
Elwyn Arthendálion
Jälleen oli asetettu haltioiden armeijan puolesta naissoturi hänen mielestään hyvin tympeään hommaan; nimittäin vartijaksi hyvin piilotetun kylän ulkopuolelle. Näin taattiin varmasti, ettei vihollinen löytäisi kyseistä paikkaa tai mahdollinen ohjeistus saatiin katkaistua ajoissa. Elwyn oli tottunut paljon toimintaa sisältäviin tehtäviin, joten tämä tuntui oudolta. Onnekseen naisen tarvitsi vahtia vain sijaisena. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta tuossa vuorossa, mutta ei varmasti jäisi viimeiseksikään.
Haltia toivoi, että Akashi olisi nyt ollut hänelle seurana, mutta lumitiikerillä oli viime taistelusta tassu loukkaantunut, joten tuo lepäsi heidän kodissaan. Lunta satoi hitaasti isoina hiutaleina ja pian Elwynin olkapäille kerääntyisi somat lumikasat. Maisemasta ei ollut moittimista, vaikka eihän sekään miksikään ollut muuttunut. Hiljaista oli kuin hautuumaalla. Haltian hengitys näkyi ilmassa, nainen katsoi hetken ylöspäin, mutta saatuaan hiutaleen silmäänsä hän katsoi taas eteenpäin. Elwyn huokaisi syvään silkasta tylsyyden määrästä. Ei kai kukaan ylempiarvoisempi huomaisi, jos hän poikkeaisi muutaman metrin vartiointipaikaltaan? Pakkohan tässä oli saada edes kävellä hiukan. Niimpä neito otti askeleitaan rauhallisesti, unohtamatta kuitenkaan tehtäväänsä, silmä pysyi kovana yhä. Lunta olikin ihan puolisääreen asti, mutta onneksi se oli hyvin kevyttä, joten liikkuminen ei ollut kovinkaan raskasta.
Hetken aikaa kuljettuaan, havaitsi tuo sivulla värin, joka ei ollut tavallinen lumisessa metsässä. Matkaa tuohon kohteeseen oli, joten haltia maastoutui oitis hiipiäkseen lähemmäs ottamaan selvää. Lumella eteneminen oli hiljaista puuhaa, toisin kuin kesällä, jolloin mahdollinen vihollinen saattaisi äkätä toisen pelkällä risunkatkaisuäänellä. Ainoa huono puoli talvella olivat jäljet. No, eipä tässä pakoon tarvinnutkaan juosta. Nyt Elwyn erotti vieraan tulijan ja oli sivulla tuosta katsottuna. Kohde ei näyttänyt mitenkään uhkaavalta, vaikka tuolla keihäät olikin. Tuo näytti vain lepäävän tai pahemmassa tapauksessa odotti jotakuta. Saattoihan vieras olla haltioiden puolella, joten Elwyn ei nähnyt syytä käyttää salamurhaajataitojaan ja uhata toista miekka tämän kurkulla. Haltia nousi äkkiä kyykystä ja otti pari askelta puun takaa.
"Kuka olet ja mitä teet täällä?" tuo töksäytti. Eihän se ollut paras mahdollinen tapa udella, mutta haltia ei saanut antaa sellaista vaikutelmaa, että vieras olisi tietämättään lähellä haltioiden kylää. Ties vaikka olisi vakooja tai vastaava.
//Täällä ollaan! :D Eikä haittaa ollenkaan pieni viivästys :)//