Lost souls need shepherds

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 30 Heinä 2012, 16:50

Delaney

Haltia tarttui tiukasti pedon turkkiin päästyään tuon selkään, ote oli varma, jotta matka ei jäisi kesken putoamisen takia.
"On minulla niminkin." Delaney tuhahti toisen puhutellessa häntä kuin eläintä, aivan kuin hän ei ymmärtäisi mistä jutellaan.
Pian suuri eläin näytti kuulostelevan ympäristöään, aivan kuin tuo kuulisi jotain mikä ei metsän ääniin sopinut, haltia ei rohjennut ajatella asiaa enempää, kammoksuessaan jo valmiiksi pimeää kasvustoa.
Vauhti lisääntyi ja katse keskittyi toisen turkkiin.
"Pysynhän minä. Askelluksesi on tasainen." Delaney vastasi uteluihin, sulkien sitten silmänsä.
Pimeys ympärillä tuntui vain tihenevän ja ahdistava tunne rintakehässä lisääntyi sen mukaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 14 Syys 2012, 23:53

((Sori, mutta otan hahmoni tästä pois. En saa kirjotettua tähän mitään, periaatteessa kun tämä taitaa olla loppukin. Tai no ne vie Delaneyn Luolille ja sit pitäs olla jo Lyron paikalla. Uh en tiedä, anteeksi))
Ylva
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa

cron