Kirjoittaja Onzki » 25 Maalis 2012, 13:53
Ysulyan
Herra tuhahti. "Kuka vain voisi upota tänne." Tämä sanoi, ja leipoi maata tassuillaan, upottaen kyntensä pehmeään mutaan. "Olisin voinutkin..." Ysulyan aloitti, mutta huomasi mitä oli sanomassa. Rupesinko oikeasti selittämään menneisyyttäni?! Tiikeri panikoi. Jos tämä ei olisi huomannut, tuo olisi varmasti alkanut kyselemään. Tämä vain pudisti päätään. "Sinun parhaaksi, älä kysele." Ysu mutisi.
Ysulyan katseli toista ja virnisti pienesti, niin että toinen kulmahammas välkähti auringonvalossa, joka leikitteli puiden yllä. "Taittaa minun niskani?!" Tämä naurahti, ja pudisti suurta päätään. "Valitettavasti mahdollisuus on pieni. Et sinä varmaan niin paljoa paina, etten minä pystyisi sinua nostamaan." Ysulyan vakuutti, ja iski silmäänsä, joka kaduttikin jo aivan heti. "Voit. Lupaan että olen mahdollisimman varovainen." Tämä vakuutteli ja laski päätään toisen pään tasolle, että toinen saisi kunnon otteen tämän kaulasta. Toisen kädet kietoutuivat tämän kaulan ympärille. Toisen hento ote toi mieleen äidin, ja tämän kurkusta pääsi jonkinlainen kehräystä muistuttava ääni. Nolona tämä nosti päätään, ja toinen nousi maasta. Tilanne oli varsin outo: Toinen roikkui tämän kaulasta kiinni, ja tämä yritti nostaa toista hellävaroen. Samassa tämä nosti toisen tassunsa naisen takamuksen alle, ja lähti peruuttamaan. Tähän asentoon tarvittiin äärettömän hyvä tasapaino. Oli parempi ettei tuo tulisi tämän selkään, nimittäin sieltä pois pääseminen oli sitten hiukan vaikeampi juttu, eikä sinne pääseminen sen helpompaa. "Onko hyvä? Ei ole enää kauheas-" Tämä joutui lopettamaan, koska vapaa etujalka upposi puoleen polveen.
"Samperi..." Ysu mutisi, mietti, mitä voisi tehdä. "Anteeksi..." Tämä mutisi, ja antoi tassun, joka kannatteli toista, pudota. Tiikeri riuhtaisi itsensä irti, ja loikkasi varovasti pois alueelta joka upotti. Loikan aikana tiikeri nosti tassunsa taas toisen alle, kannattelemaan toista. Kuivalla - tai no kuivalla ja kuivalla - maalla tämä huokaisi. "Älä päästä irti. Jos kastut enää pahemmin, vilustut." Ysulyan sanoi, ja alkoi miettimään miten saisi naisen kuivattelemaan. "Taidan tietää yhden luolan jonne voisin sinut viedä. Minulla onneksi on nyt aikaa, tai jos totta puhutaan, minulla ei ole koskaan tekemistä, joten kuskaan sinua mielelläni." Tiiketi mutisi. "Toki voin vain viedä sinut jonnekkin. En minä minnekkään kuitenkaan mahtuisi..." Ysulyan tokaisi jurosti ja istahti. "Jos taiteiltaisiin sinut selkääni, niin sinulle ei tule kylmä, eikä kaikki energiasi mene kaulassani roikkumiseen." Tämä ehdotti, ja istahti, niin että toinen voisi seisoa, ja samalla ottaa tukea tästä...
//Mhhmhhhmm... Älä mun sekoilusta välitä, ja tuli pieni hitti, ja toivottavasti ei haittaa... D: Tekstistä tuli sekavaa ja varmaan virheitä sata, mut en jaksanu ruveta tarkistelee...:o toivottavasti kelpaa... Ja sama vika:D mullaki on näitä termejä, joista aina kysellääd://