Kuin suossa kulkisi [Onzki]


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Huhti 01, 2012 9:04

Ysulyan

Tämän totisilla kasvoilla käväisi selvä hymy, joka oli lähes tuntemattoman seurassa harvinaista, mutta vasta nyt tiikeri tajusi, että kuulosti aika tyhmältä sanoessaan että kohta sataisi kanoja.
Amber nosti paitaansa, eikä siellä selvästikkään ollut mitään.
Rakeet eivät paljoa tiikerin selässä tuntuneet, mutta tätä huoletti Amber, jolla ei ollut paksua turkkia, vain ohut iho. "Toivottavasti et jäädy aivan..." Tämä mutisi.
Toinen ilmoitti taas että oli selässä, ja tämä lähti hitaasti ja hartaasti astelemaan - tämä ei ollut aivan varma minne oli menossa - luolaa kohti.

Matka tuntui kestävän tunteja, vaikka todellisuudessa vain noin vartin, kun tämä pääsi luolaan. Luola oli aika pieni, silti sen kokoinen, että tiikerin pää vain hipoi luolan korkeinta kohtaa, eli harvinaisen suuri. Leveyttä taas oli paljon vähemmän, ja tämä kävi makaamaan varovaisesti, niin että tuo pääsisi pois tämän selästä. Tämä oli kävellyt aivan luolan perälle, koska lunta - ja rakeita - ylettyi luolan suullekkin.
"Täällä ei näytä olevan mitään, mistä voisi saada tulta..." Tämä mutisi, ja luola tosiaan oli aivan tyhjä. "Tee mitä haluat. Olen täällä siihen asti kun annat minun olla, aivan sama minulle." Tämä sanoi ja lause oli selvästi muotoiltu kysymykseksi, ja painoi päänsä tassujensa väliin, odottaen vastausta.

Viesti Ma Huhti 02, 2012 8:11

Amber

Meno oli jälleen tasaista, ja nyt Amber yritti pysyä kyydissäkin. Haaste se ei enää ollut, kun oli jo asian kantapään kautta oppinut. Sen lisäksi että rakeet satoivat lähes vaakatasossa oli erittäin mukavaa mennä vastatuuleen. Neito ei halunnut ottaa sitä riskiä, että putoaisi pidellessään kättään kasvojensa suojana, joten hän yritti sinnitellä ilman.
''Ei jäätymisestä ainakaan vielä huolta ole, mutta nämä rakeet...'' Amber mumisi toiselle vastaukseksi. Jos tiikerin selässä pystyisi takaperin istumaan, niin ainakin tulisi naamalle pientä suojaa, mutta vastineeksi siitä kiinni pitäminen oli astetta hankalampaa. Ei auttanut kuin toivoa sateen hellittävän edes joksikin aikaa, kunnes kaksikko pääsisi luolan uumeniin suojaan.

Se pieni vartti, mikä matkaan kesti oli ollut yhtä tuskaa. Sen sijaan, että raekuuro hellittäisi, oli päälle alkanut ropista kerta toisensa jälkeen isompia rakeita. Kaikki ne paljaat kohdat ihosta olivat nyt kovin arkoja ja punoittavia. Erityisesti tässä tilanteessa olivat kihelmöivän arat kasvot.
Luola oli tavallaan suuri ja tavallaan pieni, Amberille melko sopivan kokoinen. Nyt täytyisi vielä löytää jotakin josta saisi tulta aikaiseksi.
''Tuli itsessään on helppo tehdä, mutta pitäisi löytää myös jotakin sytykettä.'' Amber sanoi ja nosti maasta kaksi nyrkkinsä kokoista kiveä. Vielä puuttuisivat sytykkeet, mutta niitä ei valitettavasti löytynyt luolan sisätiloista, eikä raesateeseenkaan juuri huvittanut mennä.
''Kyllä sinä täällä saat olla.'' Amber hymähti rennosti hymyillen ja tähyili ulos.

Viesti To Huhti 05, 2012 1:57

Ysulyan

Tiikeri nosti hiukan suurta päätään, nousi ja asteli hiukan kyyryssä luolan suu aukolle ja peitti sen vartalollaan, ettei lumi ja rakeet olisi tuiskuttanut sisään. Tämä haukotteli, ja ihmetteli miten tämän pää ei jo haljennut, niin lujaa tämä oli puuta päin juossut. Haavasta ei enää vuotanut verta, mutta jyskytys päässä oli lähes sietämätöntä, mutta kipuun tottunut tiikeri herra vain piteli päätään ylhäällä, toivoen että Amber ei huomaisi irvistyksiä, jotka syntyivät kun tämä liikautti pienestikään päätään. Eihän nilkkaasi enää satu? Entä kylkesi? Tämä kyseli niin kuin aina, kanaemo-ilmeensä kanssa. Jos nilkkasi turpoaa, voin hakea lunta sitä ainakin riittää ja hankkia jostain kangasta, ettet vilustu enempää Tämä sanoi, ja päätti tehdä näin.
Pärjäät kyllä hetken, käyn katsomassa jos löytäisin mitään Kaikki on mahdollista. Tämä mutisi, ja nousi seisomaan, astuen ulos luolasta. Tämän onneksi pyrytys ei ollut enää paha, ja näki eteensä. Tiikeri asteli eteenpäin, haistellen ja katsellen ympärilleen. Tämä löysi jonkinlaisen laukun, joka oli punottu selvästi itse, ja taiteili sen kaulaansa, se tuoksui aivan yrteille, ja paketti oli aivan pehmoinen. Ysu kaivoi laukun lumen seasta, ja tämän onneksi laukku ei ollut kastunut hirveän pahasti. Joku ihminen/haltia oli selvästi hukannut laukkunsa pyryssä, mutta se oli tiikerille yks hailee. Ysulyan haisteli, jos olisi haistanut jäniksen tai jonkun muun eläimen, ja tämän nenään pistikin jänis, aivan lähellä vieläpä, ja veri tuoksui vielä voimakkaammin. Tämä asteli hiljaa hajua lähemmäs ja löysikin kuolemaisillaan olevan kanin, joka oli haavoittunut pahoin. Ysulyan painoi tassunsa kituvan eläimen päälle ja painoi, niin että kuului vain inha rasahdus kun eläimen niska murtui. Ysulyan nosti eläimen hampaisiinsa, ja lähti tarpomaan kohti luolaa, laukun ja jäniksen kanssa. Luola löytyi helpommin kuin aiemmin, ja tämä astui sisään, ja tiputti kaiken lattialle. Syötkö lihaa? Tämä kysyi, ja unohti että oli parempi pitää töykeys pois äänestä. Anteeksi, pääni.. Tämä mutisi, ja pyöritteli jäniksen nurkkaan, haistellen laukkua. Löysin nämä, ja laukussa on jotakin, joka voisi olla hyödyllistä Tiikeri sanoi, ja tökkäsi laukun toista kohti. JA minä en vastaa siitä mitä laukun sisällä on, koska en todellakaan tiedä Tämä murahti, ja kävi makaamaan. Tiikerin katse pysyi naisessa, ja naisen puuhissa. Ihana hiljaisuus oli laskeutunut luolaan, jos ei laskettu tuulen ujellusta. Kerros itsestäsi jotakin, niin minäkin uskallan kertoa sinulle jotakin. Mukava kuunnella toisten höpinöitä, mutta en ala kertomaan sinulle koko lapsuuttani, siitä voi olla varma. Tämä sanoi, taas hiukan tylysti. Tämä oli monesti meinannut kertoa tuolle naiselle, minkälainen raaka murhaaja oli. Taas sama päivä hiipi tiikerin mieleen:
Verestä punaiset tassut... Äidin tuskasta vääristyneet kasvot...Ysulyan havahtui, ja huomasi, että oli vähällä rueta itkemään! Häpeä hiipi tämän kasvoille, ja tämä pudisti päätään, samalla laskien sen, ja katsoen suoraan eteensä, kuin transsissa

//:3 voivoivoi, ku yritin vastata nii aina kone meni kiinni ku olin just saamassa tekstin loppuu!:D kyllö vitutti, ku joutu kolme kertaa alusta alottaa, mut selvisin! Hyvvee pääsiäistä!:3//

Viesti Su Huhti 08, 2012 3:25

Amber

Ulkona ei näkynyt minkäänlaista sytykettä - ainakaan kuivaa. Amber kääntyi ympäri ja näki Ysun tulevan luolan suulle peittäen sen samalla. Ainakaan hänen päästään ei enää vuotanut verta. Se oli sentään hyvä juttu. Tiikeri kysyi Amberilta, että oliko tämän nilkka tai kylki vielä kipeä. Amber pudisti päätään hieman.
''No nilkka on ainakin turvonnut ja kipeä, mutta kylki on rauhoittunut.'' Amber hymähti huomaten samalla pari irvistystä lumitiikerin kasvoilla. ''Entäs pääsi?'' Tyttö lisäsi ja istahti kuivalle maalle. Ysu tarjoitui hakemaan lunta nilkan turpoamisen varalle, mutta ei neito tarvinnut niin paljoa apua, että pitäisi häntä varten lähteä lunta hakemaan. Lumitiikeri nousi ylös ilmoittaen, että lähtisi etsimään jotakin - syötävää ehkä. Sade ei ollut enää laisinkaan niin paha, mitä se oli tullessa ollut. Se oli juuri sitä Amberin tuuria. Neitoa alkoi väkisinkin huolestuttaa toisen etsintäretki, mutta kyllä kai Ysu pärjäisi paksun turkkinsa kera. Pian tämä katosikin jo näkyvistä. Neito ei meinannut malttaa pysyä sisällä, mutta mihin sitä nyt mennä jalkapuolena? Hän asettui selälleen mukavaan asentoon ja sulki silmänsä.

''Syötkö lihaa?'' Ysulyan kysyi tullessaan luolaan takaisin. Amber raoitti toista silmäänsä ja nousi istumaan vatsalihastensa avulla. Neito hieroi silmiään ja vastasi sitten: ''Valitan, mutta olen kasvissyöjä.'' Amber tiesi, ettei Ysu ilahtuisi tästä, mutta ei sille nyt mitään voi. Amber bongasi lumitiikerin kaulassa roikkuvan laukun. ''Mitä tuossa laukussa on?'' Neito kysyi nostaen toista kulmaansa. Laukku tuoksi vahvasti yrteiltä, mutta ei vain ollut mitään mihin niitä käyttää - paitsi jänis, mutta neitohan ei lihaan tahtonut koskea. Ysu tökkäisi laukun Amberia kohti ja Amber otti sen vastaan. Hän avasi laukun napin ja kurkisti sisään. Yrttejen tuoksu oli kerrassaan lumoava. Ihme kyllä, mutta yrtit olivat laukussa vielä kokonaisina lehtinä. Amber nosti yhden lehdistä nenänsä alleen ja haistoi sitä. Tytöllä ei ollut aavistustakaan, mitä se oli, mutta hyvältä se tuoksui siitä huolimatta. Naikkonen nosti kaikki lehdet pois laukusta paljaalle maalle. Lehtien alta paljastui vielä juureksia tämän lisäksi. Luolaan oli laskeutunut hiljaisuus, jonka neito päätti rikkoa hyräilyllään.
''Lihaa sulle, kasveja mulle..'' Hän sanoi ja vilkaisi Ysua, joka katsoi tämän touhuja. Ysu pyysi, että Amber kertoisi jotakin itsestään. Hän sanoi vielä lisäksi, ettei alkaisi kertomaan omaa lapsuuttaan, ainakaan ihan kokonaan.
''Olen puoliksi ihminen ja puoliksi demoni...'' Hän aloitti ja puraisi samalla lehden palaa.
''Minulla on kuusi sisarusta, joista minä olen viimeinen. Demoni-isäni murhattiin jo ennen syntymääni, joten en koskaan päässyt tutustumaan häneen. Lähdin 9-vuotiaana nuorimman veljeni kanssa etsimään omaa tietä tänne Cryptiin, mutta veljeni katosi minun täyttäessä 13.'' Amber sanoi ja pyyhkäisi suutaan. ''Usko pois, mutta minä en ole mitenkään mielenkiintoinen ihminen.''

//Hah :D, itse olisin heittänyt koneen sienään jo kolmesti tuossa tilanteessa. Ja hyvää pääsiäistä sinnekin, vaikkakin vähän myöhässä toivotan :D

Viesti To Huhti 12, 2012 7:20

Ysulyan

"Hmh... Minun pääni? Etköhän se sinä tässä pahemmassa tilassa ole kuin minä?" Tämä aliarvioi kipunsa. Naisille ei koskaan tunnustettu kipua!
Ah, toinen ei syönyt lihaa. Mites sitä sitten? Ei yrtit mitään auttaneet! Onneksi laukussa näytti olevan joitakin juureksia... "Miten pärjäät pelkillä rehuilla?!" Tämä ällisteli, ja vilkaisi toista.
Amber alkoi kertomaan itsestään. Se siis selitti sen, että toisessa "haiskahti" demoni. "Jaahas, jaahas..." tämä mutisi, ja laski taas raskaan päänsä. "Kai se sitten on itsestänikin kerrottava..." Tämä mutisi, ja jatkoi: "Nooh synnyin haltia kylään, ja blaa blaa blaa. Sitten muutuin tiikeriksi, ja blaa blaa blaa. Sitten löysin nykyisen laumani, ja blaa blaa blaa. Niin, ja kuka tylsä?" Tiikerin kulmahammas vilahti, kun tämä virnisti pienesti. Luolaan laskeutui taas käsittämätön hiljaisuus, ja Ysulyan vajosi kuoreensa. Sitten tämä tajusi jäniksen, jonka ruumis kyyhötti tämän vieressä.

Tämä ei ikimaalimassa söisi tuota kasvissyöjän edessä! Miten koskaan..?
Ysu kääntyi toisesta poispäin ja aloitti nopean syömisen, mahdollisimman vähän ääniä ja liikehdintää... Kohta jänis oli hävinnyt ja tämä hävisi ulos kylmyyteen. Jänis oli ollut vielä kohtuu lämmin, ja tämä tunsi veren joka punoitti tämän suunympärys turkissa. Ysulyan upotti kuononsa lumeen ja hieroi sitä kiivaasti, nosti sitten kuononsa ja siirtyi takaisin luolaan. "Anteeksi.." Tämä sopersi, ja asettui taas makaamaan.
Ja ennenkuin tämä huomasikaan, oli toinen tassu siirtynyt sukimaan päätä, ja kieli lipaisi aina siinä välissä tassua, että lika lähtisi varmasti. Tämän tuhahti, ja käänsi päänsä pois häpeissään. Nuolla nyt itseään kuin pikku kissa...

//Jep minäki olin lähellä tehä nii >_<' Säilytin hermoni silti!:D Anteeksi kesto, ja tekstin huonous... :p//

Viesti Pe Huhti 13, 2012 6:25

Amber

''Hyvä niin.'' Hän virnisti ja puraisi palan juureksestaan. ''En minä kyllä paljoa pahemmassa kunnossa voi olla. Nilkka on vain sijoiltaan.'' Amber hymähti ja siirtyi risti-istunta -asentoon. Ysu ihmetteli, miten ihmeessä Amber pystyi selviämään pelkillä rehuilla, kun eihän tyttö lihaa syönyt. ''Pakko se on pärjätä, kun ei lihasta pidä. Ei voi mitään.'' Tyttö naurahti ja vilkaisi ulos Ysulyanin olan oli. Sää oli paljon selkeämpi: lunta satoi nyt hitaasti suurina hiutaleina, eikä tuulikaan enää ollut kova. ''Vilkaises ulos.'' Amber sanoi ja siirtyi seuraavaan juureen. Ysu kertoi menneisyydestään lyhyesti ja ytimekkääksi. Melko yksitoikkoinen menneisyys, mutta neidon mielestä tässä oli nyt koira haudattuna. ''Ettet vain ole nyt jättänyt mitään kertomatta?'' Amber hymyili käsiinsä nojaten. Tämän jälkeen luolaan laskeutui syvä hiljaisuus, joka painoi Amberin mieltä. Naikkosen mielestä tälläinen hiljaisuus tosiaan oli hieman tuskallista. Tyttö katsoi, kun Ysu alkoi syödä jänistä piilossa. Piilossa tämä kuitenkaan ei ollut, vaikka olikin selin Amberiin. ''Kyllä sinä sen voit ihan näkyvilläkin syödä.'' Neito naurahti ja kaivoi laukusta uusia juureksia. Kuinkas ollakaan, ne olivat loppuneet. ''Jassoo, tässä oli näköjään minun ruokani.'' Tyttö huokaisi pettyneenä ja jätti laukun makaamaan maahan. Enää yrtit olivat jälellä, joten tyttö päätti pistellä nekin poskeensa samantien. Ysu sen sijaan tuli takaisin luolaan kuono lumisena. Hän pyyteli anteeksi ja asettui sitten makaamaan. ''Minusta tuntuu, että ulos voi jo mennä huoletta.'' Amber sanoi ja raahautui luolan suulle. Ulkona ei satanut lunta melkein ollenkaan, joten sää oli nyt lähes täydellin ruoan etsimineen. ''Taidan mennä etsimään jotakin purtavaa. Voit tulla mukaan tai jäädä luolaan, ihan miten haluat.'' Amber hymyili ja klonkkasi ulos luolasta. Kävely oli edelleen hankalaa ja kivuliasta, mutta ruoastakin täytyi jotakin maksaa. Ei se aina ilmaista ollut.

//Anteeksi vastauksen kesto ja tekstin tönnköisyys =D//

Viesti Ke Huhti 18, 2012 3:20

Ysulyan

Tiikeri hymähti, ja vaikka kuulosti tylsistyneeltä, tällä oli oikein mukavaa. "Et saa vähätellä kipujasi. Jos sinuun oikeasti sattuu, sanot vain." Tämä sanoi, ja pieni virne käväisi tämän kasvoilla. "Minä en pärjäisi ilman lihaa... Ja... Öh, tämän kokoisena ei ikinä pärjäisi porkkanoilla..." Ysulyan naurahti perään hiukan kuivasti. Tappaminen ei ollut tämän lempi puuhia, ja kun oli tämän kokoinen, joutui tappamaan paljon. Ihmisiä tai haltioita - mitään muutakuin eläimiä - tämä ei koskaan tappaisi, vaikka saisi kaiken mitä ikinä haluaisi. "En jättänyt mitään tärkeää. Et koskaan haluaisi tietää minkälainen olen. Olin..." Tämä huokaisi, ja nousi.
Monet luulivatkin tätä kauheaksi pedoksi, vaikka totuus oli jokin aivan muu. "Ei olisi hirveän soveliasta syödä kokonaista eläintä kasvissyöjän edessä..." Tämä mutisi, ja haukotteli, kaikki hampaat paljastuen. Tuo alkoi raahautumaan kohti luolan suuta, ja tämä huokaisi: "Naiset." Ysulyan naurahti kuivasti. "Antaisin sinun mennä tuossa kunnossa yksin etsimään ruokaa? Ei ikinä." Tämä sanoi, ja seurasi tuota ulos. "Mitä sinä yleensäkkin syöt? Voin auttaa etsimään..." Ysulyan sanoi, ja pysytteli koko ajan aivan tuon lähellä...

// Kesto ja lyhyt. Huh huh...:\ //

Viesti Ti Huhti 24, 2012 4:54

Amber

Neidon päästessä ulos luolasta tämä yritti nojata murtuneeseen jalkaansa - tai oikeastaan sijoilta menneeseen. Aluksi se tuntui ihan hyvältä, mutta nilkkaan iski äkkinäinen kipupiikki, mikä sai jalan pettämään tytön alta. Amber horjahti ja meinasi kaatua, mutta onneksi hän sai kädellään vastaan kalliosta. Juuri kun Ysu oli päässyt sanomasta, ettei tytön pitäisi vähätellä kipujaa. ''Eh... Taidat olla oikeassa'', Amber totesi hiljaa ja kompuroi itsensä taas jaloilleen. ''Pitää varmaan unohtaa koko ruoka, kun ei tässä kunnossa sitä oikein pysty hankkimaan'', neito huokaisi ja kääntyi ympäri. Oli ymmärrettävää, ettei Ysulyan pärjäisi pelkillä rehuilla, ei edes kesällä. Ei se kyllä mikään ihmekään ollut, olihan Ysu melko kookas lumitiikeri, ja lumitiikerithän ovat luonnostaankin lihansyöjiä. Nyt neidon korviin kantautui jotakin, joka sai hänet ajattelemaan hetken. Ysu oli nimittäin sanonut, ettei hän ollut sitä, miltä päältä päin hän näytti. ''Mitä tarkoitat?'' Amber kysyi ja kohotti toista kulmaansa reilusti. Jos tiikeri ei nyt kertoisi, saattoi asia jäädä vaivaamaan Amberin päätä pitkäksikin ajaksi. Ysu oli näemmä valmis unohtamaan, mitä hän sanoi: Ysu vaihtoi puheenaihetta nopeasti. Kasvissyöjän edessä ei kuulemma ollut kohteliasta syödä kokonaista eläintä. ''Noh. Joku voisi ajatella niin, mutta minua ei kyllä haittaa'', Amber sanoi ja nojaili harmaaseen kallioon, jonka päällä oli ohuehko kerros lunta. Amber puhalsi juuri satanutta lunta ilmaan ja katsoi miten se leijaili sitten takaisin alas. ''Olen kaikkiruokainen lihaa lukuun ottamatta'', neito hymyili Ysulle, joka tarjosi apuaan. ''Yritetään vaikka etsiä jotain juureksia maasta'', Amber sanoi ja lähti tallustelemaan pois luolalta.

//Anteeksi kovasti vastauksen kesto ja tekstin tönkköisyys, on ollut vähän kiireitä >_>

Viesti Su Huhti 29, 2012 12:05

Ysulyan

Tiikeri hätkähti toisen jalat pettivät, ja hetkessä tämä olikin syöksynyt lähemmäs, että toinen saisi tukea, ihan vain jos toinen tukea tarvitsi. "Tosiaan, tuossa kunnossa ei kannata hötkyillä. Kipu voi olla pahempi, jos ärsytät sitä liikaa." Ysu sanoi, ja vilkaisi toista, virnistäen. "Pakkohan sinun on ruokaa saada. Mutta minä en tiedä mitään miten hankin sinulle jotakin... Juuria... Tai rehuja? Mitä nyt ikinä ovatkaan?" Tämä naurahti, ja perään huokaisi. Yht'äkkinen hiljaisuus valtasi Ysulyanin. "Minä vain että... No, siis siis... Monet arvioivat monia ulkonäön perusteella. Sii'iis, et sinä kuitenkaan ymmärtäisi, ja ensi kerralla jos pikkuisenkaan alan höpöttää tällaisia, lyö minua, kovaa." Tämä sanoi, ja vilkaisi toista ärsyyntyneesti, eikä ollut kaukana, että tämä olisi pamauttanut päänsä viereiseen kiveen, vaikka päätä särki jo valmiiksi. Tiikeri haukotteli niin että hampaat näkyivät. "No on se jollakin tavalla epäkohteliasta repiä jänistä kasvissyöjän nenän edessä. En harrasta sellaista, ja vaikkei haittaisikaan, en siltikään syö." Tiikeri mutisi, ja laski päätään niin, että sai varoen taputeltua suurta päätään. "Etsitään vain. Olehan varovainen!" Tämä sanoi, ja käveli aivan tuon vierellä, laahaten välillä tassujaan loskassa. Ysu huokaisi ja katseli taivasta. Olisi niin, niin mukava olla lintu.

//Kesto ja käsittämättömän tönkkö!//

Viesti Ti Touko 01, 2012 9:55

Amber

''Kenties olet oikeassa... Jos haluat auttaa, niin voisit lonksauttaa tuon nilkan takaisin sijoilleen'', Amber kysäisi lempeästi pieni pilkahdus silmäkulmassa. Se pilkahdus oli kylläkin pelkkää toivoa. Nilkka olisi meinaa kiva saada kuntoon, tekihän tuolla käveleminen kipeää. Ruokaakin olisi kyllä kiva saada, mutta mitäs sitä nyt tällä nilkalla kävelemään lähtisi. Yllättäen Ysu tarjosi neidolle apuaan. Valitettavasti hän ei tiennyt, mistä Amber piti, mutta sen ei pitäisi olla ongelma. ''Kaikki muu käy paitsi liha'', Amber virnisti ja löntysteli lähemmäs tiikeriä. Tämä höpötti jotakin siitä, miten useat ihmiset arvostelevat muita ulkonäön perusteella. ''Noh. Asioista vaan pitää ottaa selvää ennen kuin lähtee sanomaan mitään'', Amber totesi hiljaa huokaisten. Häntä ärsytti monet ihmiset, jotka nimenomaan arvostelivat muita pelkän ulkonäön perusteella. ''Kyllä se sisäinen kauneus on paljon tärkeämpi'', Amber naurahti ja läimäytti kätensä rintakehäänsä. ''Enkä minä sinua ole löymässä'', hän lisäsi edelleen virnistäen. ''Hmm, no jotkut kyllä saattaisivat ottaa loukkauksena sen, että toinen syö lihaa kasvissyöjän edessä, mutta minä en. Enhän minä nyt voi kieltää toista syömästä ruokaansa sen takia, että olen itse vegetaristi'', neito vastasi ja katsoi taivasta. Kaksikko lähti etsimään juureksia Amberin jalkaa varoen.

//Pahoittelen suuresti vastauksen kestoa : <
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö