Kuin suossa kulkisi [Onzki]

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Kuin suossa kulkisi [Onzki]

ViestiKirjoittaja Lotus » 19 Maalis 2012, 19:01

Amber

Juuri tänä päivänä aamu oli kovin raikas ja keväisen tuntuinen. Maa kyllä oli märkää, olihan lunta sulanut pois melko hirmuisella vauhdilla. Tähän aikaan ruokaa oli melko helppoa kaivaa hentoisen lumen alta. Naikkonen kumartui aina vähän väliä kaivamaan jotakin syömistä lumen alta. Lähes joka kerralla löytyi jotain, mutta nyt tyttö ei millään halunnut tyytyä pelkkiin juureksiin. Marjoja hän halusi, mutta ei niitä tähän aikaan vuodesta voinut mitenkään löytää. Oli siis tyydyttävä kuiviin vaihtoehtoihin. Nainen varastoi löytämiään juureksia napakan vyönsä alle siinä pelossa, että osa sapuskasta putoaisi maahan matkalla. Ainakin tämä ruoka oli hyvin kostunutta tämän sään takia. Amber katsahti taivaalle. Aurinko ei paistanut vielä kovinkaan korkealla, eikä tämän takia lämmittänyt paljoa, mutta sentään iholla tuntui selviä plus-asteita. Taivaalla ei näkynyt kuin pari pienehköä pilveä, ja nekin kuljeksivat kaukana auringosta. Tyttö lähti kävelemään kohti syvempiä hankia. Hanget syvenivätkin kovin nopeasti. Olikohan tyttö kävellyt aikaisemmin kovemman maaperän tai kallion päällä? Vai olikohan hänen allaan juuri nyt vain jokseenkin suuri suomätäs? Tyttö katsoi hyväksi kääntyä takaisin, ennen kuin tämä pehmeä maasto ottaisi hänet omakseen. Samaan suuntaan hän ei kuitenkaan lähtenyt kävelemään, vaan pikemminkin lounaaseen. Siellä näyttäisi olevan vähän turvallisempaa maastoa, mutta myös siellä lumi saattoi olla yllättävän petollista. Naikkonen nuuhkaisi kevään raikasta ilmaa vielä kerran tuulen yltyessä. Liikunta raikkaaseen kevätilmaan yhdistettynä oli kuin kovemman asteen huumetta aivoille. Tästä tyttö totisesti nautti, varsinkin kun aamukostetta vielä löytyi lumen alta paljastuneiden ruohotuppojen päältä. Myös ympärillä oleviin puihin näytti kehittyvän silmuja, jotka puhkeaisivat piakkoin. Tyttö oli odottanut kauan kesää, mutta siihenkin menisi vielä oma aikansa.

Tyttö jatkoi kävelyä kohti avonaisempaa metsää, josta ruokaa saattoi löytää jopa vielä helpommin. Kevään lumoissa tyttö ei huomannut laittaa merkille, miten jokaisella askeleella vettä purkautui sellaisella vauhdilla maaperästä, että koko nilkka oli veden peittämä. Jokaisen askeleen jälkeen kuului pieni litsahdus, mutta nainen ei osannut ottaa tätä riskin kannalta. Myös luminietos syveni jalkojen alla. Amberin jalat olivat aivan märät, ja pian kuuluikin astetta äänekkäämpi slurpsahdus jalkojen alta. Tämän vaikutuksesta tyttö yritti käännähtää ympäri. Tytön vasen jalka oli kuitenkin uponnut sen verran pahasti, ettei jalkaterä kääntynyt ollenkaan, vaan sen sijaan nilkka petti ja sieltä kuului ikävä rusahdus. Armoton kipuaalto kiipesi tytön kehoa pitkin aina pääkoppaan asti. Se aiheutti tytön suusta karjuvan ja kovan huudon, jonka aikana tyttö kaatui maahan istualleen suoraan vähän märempään kohtaan maasta. Hänen jalkansa oli nyt koukussa ja toinen nilkka vääntynyt. Tyttö puristi kyyneltä vuotavia silmiään yhteen. Hän ei halunnut yrittää repiä jalkaa irti maasta liiallisen kivun pelossa. Näin kovaa kipua ei tyttö ollut aikoihin tuntenut. Hän kaatui selälleen maahan ja sulki silmänsä. Jossain vaiheessa hänen oli kuitenkin vedettävä jalka pois suon tapaisesta maastosta, mutta tyttö koki, ettei sen aika ollut vielä.

//Tuli vähän lyhyt aloitustöpö, ja päätinkin laittaa sen metsään, kun on jo ruolla reunoilla yksi peli menossa x3
Lotus
 

Re: Kuin suossa kulkisi [Onzki]

ViestiKirjoittaja Onzki » 23 Maalis 2012, 22:29

Ysulyan

Ah, kuinka ärsyttävää litinää vesi tassujen alla tuottikaan. Ysulyan asteli aamun raikkassa sumussa pitkin metsää. Ilma oli kolea, ja sumua oli, tosin hyvin hyvin matalalla, ja aurinko hiipi pikku hiljaa esiin. Pieni murina kantautui tiikerin kurkusta kun aurinko häikäisi tämän kristallinsinisiä silmiä. "Samperi!" Herra murahti, ja laski suuren päänsä matalemmalle. Aurinko ei ollut tiikeirn suurin huolen aihe, vaan räntä joka alkoi tipahdella taivaalta.
Myös jostain aika läheltä kuului askelien ääniä. Yhtäkkiä metsän läpi kiiri, varsin naisellinen huuto. Ysulyan taisteli itseään vastaan. "Et mene sinne, joudut pelastamaan jonkun neitokaisen joka-" Tämä mutisi itsekseen, kunnes pyöräytti silmiään ja lähti askeltamaan kevyesti ääntä kohti.
Kohta tämän tarkkaan näköön osui joku istumassa keskellä suon tapaista aluetta.

Alue oli tosiaan petollinen. Ei suo, vain jonkinlainen kohta, missä maa ei ollut kiinteää, ja vielä pahempi näin vetisellä säällä. Toisen orannssit hiukset näkyivät hyvin kauas, ja samassa tämä jo olikin ottamassa hyvin varovaisia askelia naista kohti. "Hei, sinä... Pysy aivan paikoillaan, äläkä pelkää... Olen ehkä iso ja ruma, mutta en tee sinulle mitään. Mitä sinulle on tapahtunut? Jos kerrot, voin auttaa sinua paremmin..." Tiikeri puheli, ja hivuttautui lähemmäs toista, kunnes pysähtyi parin metrin päähän, ja tassutteli paikoillaan, ettei olisi uponnut. Tiikerin tassut upposivat koko ajan enemmän ja enemmän, mutta tämä vaihteli paikkaa niin, ettei tämä olisi uponnut kaulaansa myöten...

//Tässä olis, ja käsittämättömän lyhyt alotukseks, mutta jooh...//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 23 Maalis 2012, 23:11

Amber

Tyttö kuuli askelten ääniä läheltä. Hänen teki mieli huutaa apua, mutta kurkussa tuntui olevan sen verran kova pala, että huutaminen tulisi jäämään kähinäksi. Naikkonen nousi takaisin istumaan ja vilkaisi nilkkaansa. Jalka oli lähtenyt turpoamaan koko kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Aurinko oli lähtenyt nousemaan korkeammalle paistaen suoraan silmiin. Tämä kyllä auttoi naikkosen näköön, joka oli ennestään kapea. Amber nosti toista vapisevaa kättään ja alkoi tunnustella sillä uponnutta nilkkaansa. Miten maaperä lumen alla saattoikin olla niin petollista. Hän vei toisen kätensä toisen jalkansa päälle ja tunnusteli eroja. Toisessa jalassa oli muutama epämääräinen muhkura. Sentään naikkosen toinen jalka ei ollut uponnut, sillä paino oli jaettu tasaisesti eri puolille kehoa.

Rusahdus lähistöltä kantautui tytön korviin. Pää kääntyi äkkiä äänen suuntaan odottaen jonkinlaista eläintä tai ihmistä pomppaavan esiin. Amberin tuurilla sieltä loikkaisi jokin peto, joka söisi tytön vapauttaen tämän piinasta. Sitä Amber itseasiassa saattoikin toivoa tällä hetkellä.
Tytön silmät suurenivat, kun esille astui jotakin tiikeriä muistuttava.. Amber yritti nousta ylös suosta, mutta nilkka vain päästi puistattavia rusahduksia joita seurasi suuri kipupiikki. Kipupiikistä taas seurasi lisää suolaisia kyyneliä. Naikkonen heristi korviaan, kun kuuli sanat: ''Pysy paikoillaan, äläkä pelkää..''.
Lohduttavat sanat saivat neidon hieman rentoutumaan.
''Minusta tuntuu, että nilkkani on mennyt sijoiltaan.'' Amber sanoi henkeä haukkoen ja vapisten. Tiikeri tuli lähemmäs, mutta pysähtyi parin metrin päässä tytöstä. Hän pani merkille, että myös tämän miehen alla maa upotti.
''A-a-autatko?'' Tyttö änkytti ja yritti repiä jalkaansa irti suosta.

//Tulee taas lyhyttä >_>. Ei ole inspiraatiokärpänen purrut.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 24 Maalis 2012, 16:36

Ysulyan

Tiikerin tassut upposivat märkään maahan ja tämä joutui siirtymään sivummalle ettei olisi uponnut. "Tosiaan tämä on vaarallinen alue, jos ei keskity mihin astuu." Ysu mutisi, ja astui lähemmäs. Suuri eläin nousi korkeuksiin ja oli jo avain lähellä naista. "Voi... Olisipa minulla kädet niin voisin auttaa paremmin..." Tiikeri tuhahti ja alkoi kuoputtamaan hellästi pehmeää mutaa ja lunta toisen ympäriltä, kiertäen kehää toisen ympärillä. Jos tämä saisi kaivettua kovempaa maata toisen alta, tuon saisi monta kertaa helpommin ylös. "Tottakai autan... Jos kokoani ihmettelet, älä siitä välitä." Ysulyan tokaisi ja laski päätään.

"Jos tehdään näin: Minä pidän pääni alhaalla ja sinä kierrät kätesi kaulani ympärille ja minä nostan, ja yritän parhaani mukaan olla satuttamatta sinua. Käykö tämä? Lupaan olla mahdollisimman varovainen, eihän olisi oikein jos joutuisin kantamaan sinua ympäriinsä kipeänä?" Tiikeri ehdotti ja laski vielä hiukan päätään. "Minuun voit luottaa." Ysulyan sanoi nuo sanat, ja ihmetteli, miten edes yritti olla mukava tälle neitokaiselle.

//Ei ole ei minullakaan>_<//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 24 Maalis 2012, 23:17

Amber

Tytön katsellessa toisen hätiköintiä hänellä oli turvallinen olo. Itse tyttöhän ei voinut upota tässä asennossa. Onneksi siis.
''Minun olisi pitänyt olla varovaisempi.. Mutta tehty mikä tehty.'' Amber sanoi tunnuistellen nilkkaansa. Tämä lumitiikeri oli kyllä tosiaan iso, ja pehmeänkin näköinen vielä. Uros valitteli hänen kädettömyyttään, mutta se ei kyllä Amberia pahemmin auttanut.
''Ei se mitään, ethän sinä sille mitään voi.'' naikkonen sanoi ja säväytti lyhyeksi aikaa leveähkön hymyn sileille kasvoilleen. Hänen nilkkansa oli edelleen kovin turvoksissa ja kosketusarka.

Amber kuunteli tarkkaavaisena tiikerin suunnitelmaa. Suunnitelma kuulosti muuten hyvältä, mutta Amber pelkäsi murtavansa tiikerin niskan. Luulisi kyllä tiikereillä olevan vahva ja kestävä niska, mutta nyt Amberin suojelevainen persoona oli rävähtänyt esiin.
''Mutta minähän voin taittaa niskasi...'' tyttö sanoi epävarmasi laskien päätänsä samalla alas. Lumitiikeri lupasi olla kyllä varovainen, mutta sekään ei vakuuttanut naikkosta täysin. Mutta eihän Amber tässä nyt koko päivää voisi tönöttää nilkka hajalla?
''Kai minä sinuun voin luottaa.'' tyttö sanoi hymyillen ja kietoi kapeat kätensä tiikerin valkoisen turkin ympärille.

//Ei se mittään :). Ja vielä näin varmistukseksi: tönöttää = kököttää (koska jotkut muutkaan eivät ymmärrä termejäni :D)//
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 25 Maalis 2012, 13:53

Ysulyan

Herra tuhahti. "Kuka vain voisi upota tänne." Tämä sanoi, ja leipoi maata tassuillaan, upottaen kyntensä pehmeään mutaan. "Olisin voinutkin..." Ysulyan aloitti, mutta huomasi mitä oli sanomassa. Rupesinko oikeasti selittämään menneisyyttäni?! Tiikeri panikoi. Jos tämä ei olisi huomannut, tuo olisi varmasti alkanut kyselemään. Tämä vain pudisti päätään. "Sinun parhaaksi, älä kysele." Ysu mutisi.
Ysulyan katseli toista ja virnisti pienesti, niin että toinen kulmahammas välkähti auringonvalossa, joka leikitteli puiden yllä. "Taittaa minun niskani?!" Tämä naurahti, ja pudisti suurta päätään. "Valitettavasti mahdollisuus on pieni. Et sinä varmaan niin paljoa paina, etten minä pystyisi sinua nostamaan." Ysulyan vakuutti, ja iski silmäänsä, joka kaduttikin jo aivan heti. "Voit. Lupaan että olen mahdollisimman varovainen." Tämä vakuutteli ja laski päätään toisen pään tasolle, että toinen saisi kunnon otteen tämän kaulasta. Toisen kädet kietoutuivat tämän kaulan ympärille. Toisen hento ote toi mieleen äidin, ja tämän kurkusta pääsi jonkinlainen kehräystä muistuttava ääni. Nolona tämä nosti päätään, ja toinen nousi maasta. Tilanne oli varsin outo: Toinen roikkui tämän kaulasta kiinni, ja tämä yritti nostaa toista hellävaroen. Samassa tämä nosti toisen tassunsa naisen takamuksen alle, ja lähti peruuttamaan. Tähän asentoon tarvittiin äärettömän hyvä tasapaino. Oli parempi ettei tuo tulisi tämän selkään, nimittäin sieltä pois pääseminen oli sitten hiukan vaikeampi juttu, eikä sinne pääseminen sen helpompaa. "Onko hyvä? Ei ole enää kauheas-" Tämä joutui lopettamaan, koska vapaa etujalka upposi puoleen polveen.

"Samperi..." Ysu mutisi, mietti, mitä voisi tehdä. "Anteeksi..." Tämä mutisi, ja antoi tassun, joka kannatteli toista, pudota. Tiikeri riuhtaisi itsensä irti, ja loikkasi varovasti pois alueelta joka upotti. Loikan aikana tiikeri nosti tassunsa taas toisen alle, kannattelemaan toista. Kuivalla - tai no kuivalla ja kuivalla - maalla tämä huokaisi. "Älä päästä irti. Jos kastut enää pahemmin, vilustut." Ysulyan sanoi, ja alkoi miettimään miten saisi naisen kuivattelemaan. "Taidan tietää yhden luolan jonne voisin sinut viedä. Minulla onneksi on nyt aikaa, tai jos totta puhutaan, minulla ei ole koskaan tekemistä, joten kuskaan sinua mielelläni." Tiiketi mutisi. "Toki voin vain viedä sinut jonnekkin. En minä minnekkään kuitenkaan mahtuisi..." Ysulyan tokaisi jurosti ja istahti. "Jos taiteiltaisiin sinut selkääni, niin sinulle ei tule kylmä, eikä kaikki energiasi mene kaulassani roikkumiseen." Tämä ehdotti, ja istahti, niin että toinen voisi seisoa, ja samalla ottaa tukea tästä...

//Mhhmhhhmm... Älä mun sekoilusta välitä, ja tuli pieni hitti, ja toivottavasti ei haittaa... D: Tekstistä tuli sekavaa ja varmaan virheitä sata, mut en jaksanu ruveta tarkistelee...:o toivottavasti kelpaa... Ja sama vika:D mullaki on näitä termejä, joista aina kysellääd://
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 25 Maalis 2012, 16:14

Amber

''Totta.'' Amber hymähti. Tyttö kuuli toisen aloittavan uuden lauseen, joka kuitenkin Amberin korvissa kuului vain ynähdyksenä.
''Mit-..'' Tyttö oli kysymässä, kunnes toinen kielsi häntä kyselemästä omaksi parhaakseen.
''Miten haluat.'' Naikonnen hymähti ja kohautti kulmakarvojaan. Tiikerin valkoinen turkki oli hyvin pehmeä ja tuuhea. Tyttö olisi voinut painaa koko päänsä sitä vasten, vaikka heti, mutta sitten hän vaikuttaisi toisen silmissä kajahtaneelta.
''Minä en itse paina paljoa, mutta maa tuo lisää vastusta nostamiseen.'' Tyttö hymähti roikkuen edelleen toisen pehmeässä kaulassa. Nainen huomasi tiikerin silmän vinkkauksen. Mitä hän se mahtoi tarkoittaa... tyttö mietti. Heti tämän jälkeen hän kuuli tiikerin kurkusta jotakin kehräystä muistuttavaa.
''Khm.'' Amber hymähti nauraen ja näytti tiikerille velmua ilmettä. Naikkonen tunsikin kurkun värinän käsivarsiensa alla. Aivan kuin olisi kissaa halannut - tai niinhän tyttö tekikin, sillä olihan lumitiikeri kissaeläin. Naikkonen alkoi nousta maasta - kivuliaasti. Nilkka tuntui venyvän loputtomiin. Hänestä tuntui, että venynyt jalka olisi viisi senttiä pidempi kuin toinen. Nyt Amber tunsi tassun takamuksensa alla. Tiikura näytti olevan hankalassa asennossa - itseasiassa jopa huvittavassa asennossa. ''Oikein hyv-'' Tyttö aloitti sanoa, mutta ei päässyt pitkälle tiikerin tassun upotessa maahan. Nosto loppuikin siihen paikkaan.

''Ei hätää, olen jo melkein irti.'' Amber sanoi toisen kirotessa ja anteeksi antaessa. Toinen kannatteleva tassu putosi Amberin takamuksen alta. Ei kestänyt aikaakaan kun toinen oli riuhtaissut itsensä irti maaperästä. Miksen minäkin vain voisi.. Nainen mietti ja hieraisi leukaansa olkapäähän. Kyllä nilkkaan koski, kun kaksikko oli päässyt kuivalle maalle hengähtämään. Amber meni selälleen pitkähköjen heinien sekaan. Heinät lainehtivat tuulen mukana kauniisit. Neidon vaatteet ja raajat olivat kaikki märkiä. Nyt ei tekisi mieli vilustua, juurihan nainen oli ollut vatsataudissa.
''Luola kelpaa oikein hyvin, minulla kun kotia ei ole ollenkaan.'' Sanoi hän, joka makasi heinien seassa. Tiikerin ehdotus selkään menemisestä kuulosti hyvältä. Sijoiltaan menneellä nilkalla olisi varmasti tuskaista kävellä. ''Olen muuten Amber.'' Neito sanoi ja nojasi tiikeriin hieman.

//Hittaile rauhassa. Minua ei pienet hyväntahtoiset hitit haittaa :)Ja itseasiassa en edes huomannut tuolla hittiä.. Ja kyllä lyhyttä tulee :D
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 25 Maalis 2012, 17:26

Ysulyan

Tiikeri joutui tosiaan miettimään. Jos tämä ei pystyisi millään tekemään tulta, miten tämä neitokainen pysyisi lämpimänä? Ehkä nainen voisi itse väsätä itselleen tulta? Ysulyan ei itse lämpöä tarvinnut, paksun turkin takia. Auinko oli jäänyt tummahkojen pilvien taakse, ja viima joka kulki läpi metsän, enteili myrskyä, tai vain kovaa ja kylmää tuulta, ja jos näin olisi, toinen piti saada lämpimään. Tässä sitten olikin miettimistä... "En viitsi viedä sinua laumani luo... He eivät ehkä ilahtuisi..." Tiikeri mutisi, ja vilkaisi toista. "Ei kotia? Miten sinä pärjäät?" Tämä kysyi ällistellen, ja katseli toista tarkkaavaisesti. "Meidän pitäisi päästä täältä pois, ja äkkiä. Jos lunta alkaa tulla, voit saada jonkun pahemman taudin..." Tämä sanoi, ja tämän kasvoilla näkyi tuttu kanaemo-ilme.

Toiselle siis kävi luola, mutta seuraava vaihe oli vaikeampi. "Jos minä menen aivan, aivan maahan, niin saatkohan heitettyä itsesi selkääni?" Tämä kysyi. Toisen nimeksi selvisi Amber. "Minä olen Ysulyan, sano Ysu, jos koko nimi tuottaa vaikeuksia." Ysulyan sanoi, ja virnisti. "Koetetaan jos pääsisit..." Tämä mutisi, ja kääntyi varovasti niin, että tuon olisi helpompi nousta selkään, ja meni aivan matalaksi. "Noh, onnistuuko?" Tämä kysyi.

//Ohhoh ku tuli lyhyt>_< antteeekksi.//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 27 Maalis 2012, 21:10

Amber

Tiikerin turkki tuntui jälleen pehmeältä - yllätys. Aurinko oli jäänyt pilven taakse löhöilemään ja tuuli oli yltynyt. Naamassa tuntui hieman siltä, että joku puhaltaisi suoraan silmiin.
''Henkeni puolesta mielummin en tulisi laumasi luokse...'' Amber sanoi ja nosti pienen hymyn kasvoilleen nanosekunniksi. Sanonta oli ehkä hieman tyly
''Nukun luolissa tulen äärellä.'' Amber vastasi tiikerin kysymykseen virnistäen.Tiikeri oli kyllä oikeassa siinä, että pois oli päästävä äkkiä; sää todellakin näytti epäilyttävältä. Ja juuri kun tiikeri oli päässyt sanomasta, että pian alkaisi kiukuttava sää, ropsahti sadepisara naikkosen olkavarrelle.

''Hmm, no kyllä minä varmaan selkääsi pääsen.. Kai.'' Neito sanoi epävarmasti tiikerin mennessä matalaksi. Hänen nimekseen selvisi Ysulyan, Ysu.
''Hauska tutustua, Ysulyan.'' Amber virnisti jälleen ja yritti siinä sivussa päästä Ysun selkään. Isokokoinen tiikeri ja pienikokoinen nainen. Miksei Ysu halunnut syödä häntä?
''Ja selässä ollaan!'' Amber hihkaisi.

//Sinulla nyt vielä mitään varaa sanoa^^ :D
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 27 Maalis 2012, 21:35

Ysulyan

"Mhm... En usko että olisin vienytkään... Ei ehkä olisi ollut hirveän järkevään, mutta asiasta toiseen... Osaisitko sinä tehdä tulen... Ymmärrät varmaan..." Tämä sanoi, ja katsoi huolestuneena taivasta nimittäin pientä tihkua alkoi tulemaan, ja siitä pikku hiljaa tuli suuria lumihiutaleita, jotka saivat tiikerinkin turkin kastumaan, hyvinkin äkkiä.
"Olisi parempi jos pääsisit äkkiä.. Ei sen väliä kastunko minä, minulla on kuuma, mutta ajattelin tässä sitä, että minä kun en vaatteita käytä, mistä me sinulle kuivat vaatteet?" Tämä kysyi, kanaemo- ilme taas kasvoillaan. "Kuin samoin, mutta kipin kapin kapuamaan sinne selkään!" Ysulyan sanoi, ja äänessä kuului huvittenuisuutta.
Tuo hihkaisi että oli selässä. Tämä naurahti. "No sehän kävi nopeasti!" Ysu sanoi, ja käski toista pitämään kovasti kiinni, ennenkuin lähti rivakoin askelein astelemaan kohti tuttua luolaa, jossa tämä oli aikoinaan nukkunut, kun ei vielä ollut laumaan törmännyt. Lumisade alkoi sakentua, ja Ysulyan alkoi todella huolestua, ja nopentamaan askeleitaan. Samassa tämä kiihdytti vauhtia hölkkään, kuitenkin niin tasaiseen ja hallittuun, että toisen oli helppo pysyä selässä, kunhan vain pitäisi kunnolla kiinni...
"Eli mistä saisimme sinulle kuivat vaatteet?" Tämä huolehti.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 27 Maalis 2012, 22:29

Amber

''Kyllä minä tulen osaan tehdä.'' Amber virnisti Ysun selästä, kun tämä oli lähtövalmis. ''Kuivat vaatteet ovat tosin toinen ongelma.'' Tyttö sanoi heti perään pitäen kiinni Ysusta. ''...mutta toisaalta vaatteeni kuivuvat varmaan joissain määrin aika nopeasti nuotion äärellä.'' Amber jatkoi vielä. Ysu tokaisi, että selkään käyminen kävi nopeasti, jonka jälkeen hän lähtikin liikkeelle. Lumi satoi lähes täysin poikittain kasvoja vasten. Onneksi ne hiutaleet eivät sentään rakeita olleet. Auringosta ei ollut tietoakaan, eikä myöskään 'kellosta'. Tiikerin vauhti kiihtyi tasaiseen tahtiin, joka auttoi huomattavan paljon selässä pysmymistä. Askeleet olivat itseasiassa yllättävän tasaiset verrattuna esimerkiksi hevosella ratsastamiseen. ''Niin, ne kuivat vaatteet... Minusta tuntuu, että joudun pärjäämään näillä nyt hetken, sillä täältä nyt ei kuivia kuteita varmaan ihan hevillä löydy.'' Amber sanoi puristaen lujemmin tiikeria maaston muuttuessa epätasaisemmaksi. Naikkosen koko kehoon tuli kylmät väreet äkillisen piston aiheuttamana. Amber ei tiennyt mikä se oli, mutta hän vaistomaisesti raapaisi kylkeään. Neito tajusi sen heti olleen väärä päätös hänen tupsahtaessa alas lumeen Ysun selästä. Äkkiä koko tiikeri katosi sakeaan lumipyryyn. Lumi ei ollut laskeutumiskohdalla mitenkään kehuttavan syvää, joten kyljestä löytyisi mustelma parin tunnin päästä. Yllättäen tätä samaa kylkeä myös pisti. Tämä kipu oli Amberille kokonaan tuntematon; ei hän koskaan sitä ollut aikaisemmin kokenut, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Myös kylmä iski koko kehoon varsin äkkiä, joten Amberin iho nousi kananlihalle ja hän paleli.

//Autohitit//
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 29 Maalis 2012, 17:17

Ysulyan

"No se helpottaa asiaa paljonkin... Löytäisinköhän mitään mistä saisit tulta..." Tämä mietiskeli. Lumi tuiskutti tiikerin kasvoihin vaakatasossa, joka selvästikkin hidasti vauhtia, mutta roteva ja voimakas tiikeri puski lumen läpi. Maasto tosiaan muuttui vaikemmaksi, ja lumen alta paljastui jäätä joissakin kohdissa, ja tämä joutui upottamaan kyntensä jäähän, ettei olisi lennättänyt kumpaakin päin puuta.
Samassa paino tämän selässä pieneni, tai sitä ei oikeastaan ollut ollenkaan. Amber oli selvästi tippunut, ja Ysulyan jarrutti niin nopeaa, että muksahti päin puuta, täräyttäen päänsä...
Hetken kuluttua tämä tajusi, mitä oli tapahtunut, ja tunsi kuinka veri valui yhtenä norona pitkin tämän turkkia. Yksi arpi lisää... Ysulyan pudisti särkevää päätään, ja yritti erottaa Amberia sakean lumisateen läpi. "Amber!?" Tämä huusi, ja lähti hölkkäämään tulo suuntaan. Tämä todella yritti tarkentaa katseensa ja erottaa neitokaisen, ja se tosiaan oli vaikeaa, koko ajan tiheämmässä lumisateessa. Hyvän hajuaistinsa ja tarkan näkönsä avulla tämä näkikin jo toisen, hölkäten tuon luo. "Amber!?" Ysu hätiköi, ja asetti suuren kehonsa toisen lumen suojaksi. "Satutiko itsesi?" tämä kysyi ja tarkasteli toista. Lumessa näkyi pieni noro verta, joka Ysulyanin turkkia pitkin kerkesi siihen jo valua. "Meninkö tosiaan niin lujaa että tipuit? Olisi pitänyt tajuta hidastaa..." Tämä mutisi...

//Lyhyt antteeks...//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 30 Maalis 2012, 18:09

Amber

Nainen yskäisi kylmän ilman mennessä keuhkoihin liian pikaisesti. Vasta satanut lumi pöllähti tytön kasvojen alla. ''Ysulyan!'' Amber huusi ja peitti kasvonsa kädellään lumisateen torjumiseksi. ''Ysu!'' Nainen huusi uudelleen, mutta sakeaan lumisateeseen huudot saattoivat vain kadota. ''Ysu!'' Tyttö huusi kertaalleen ja siristi silmiään lumipyryssä. Amber nousi polvilleen. ''Ysu!'' tyttö huusi kurkku kähisten. Lumipyry vei huudon mennessään, eikä se tahtonut kuulua edes muutaman metrin päähän. Naikkonen höristi korviaan kuullessaan hennon äänen sanoen hänen nimeään.
''Jukra.. Ysu!'' Neito huusi. Hän näkikin tiikerin ääriviivat lumipyryn seassa. Tiikeri asetti kehonsa tytön suojaksi. Toinen kysyi, oliko tyttöä sattunut.
''Ei minuun sattunut, mutta mitä sinun päällesi on tapahtunut?'' Tyttö kysyi vetäen sormella verta Ysun päässä sijaitsevan haavan päältä. ''Pahalta näyttää..'' Tyttö sanoi ja yritti nousta seisomaan toisen jalkansa varaan. Ysu syytteli itseään liian lujaa menemisestä, mutta eihän se tiikerin vika ollut. ''Minun kylkeni.. Ei se sinusta johtunut. Jokin pistävä kipu iski ja liikautin hätiköiden kättäni. Eihän se tietenkään kannattanut.'' Amber pyyteli anteeksi.
''Meidän pitää rientää pois täältä, ennen kuin iskee rajumpi myrsy.'' Tyttö sanoi ja pyysi tiikeriä menemään matalaksi.

//Tosi lyhyt, anteeksi >_>
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 30 Maalis 2012, 21:10

Ysulyan

Tämän selkää piiskasi lumi, sitten suuret rakeet, ja sitten taas lumi. "En ihmettele jos rupeaa satamaan kanoja!" Ysulyan vaikersi ja asetti itsensä paremmin toisen eteen. "Äh, saat nauraa... Juoksin puuhun pahki..." Tämä selitti haavan alkuperän.
"Kylkesi? Minkälaista pistävää kipua? En oikein tiedä näistä asioista... En oikeastaan mitään. Tiedän vain että haavat voi tulehtua, mutta en sitä mikä pistävä kipu kyljessäsi on... Anteeksi, mutta onko sinulla huono tuuri, vai mitä kun kohtasit tällaisen tumpelon!" Tiikeri murahti, solvaten itseään. "Tosiaan, pääsethän selkääni?" Tämä huolehti, käyden makaamaan mahdollisimman matalaksi. Ysu huokaisi ja odotteli että toinen pääsisi selkään. Samassa rakeet vaihtuivat lumisateeksi, ja hiutaleet olivat hirveän suuria, ja Ysulyan joutui siristämään silmänsä melkein aivan kiinni, että näkisi kunnolla, edes metrin päähän. Jos lumisade sakenesi enää tuosta vähääkään, Ysulyanin olisi sama kävellä päin seinää. Tuuli oli harvinaisen kova ja lumi tuiskutti vaakatasossa päin kasvoja, ja Ysulyan pystyi juuri ja juuri haistamaan ja näkemään minne päin pitäisi mennä. "Oletko sinä siellä, vai lähditkö tuulen mukana?" Tämä huusi, että toinen varmasti kuulisi, jos enää olisi siellä selässä...

//Hohoho, lyhyt:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 30 Maalis 2012, 22:27

Amber

Vai että satamaan kanoja... Amber naurahti ääneen. Ysu selitti haavansa alkuperän. Selitys kuulosti varsin huvittavalta, joka näkyi Amberista myös päältä päin; tytöllä oli leveä hymy kasvoilla ja hän nauroi.
''Niin. Kylkiäiseni päätti tehdä tepposet. Mitään haavaa siinä ei minun tietääkseni ainakaan ole.'' Hän sanoi ja nosti paitaa kylkensä päältä sen verran, että haavan pystyisi näkemään jos sellaista nyt edes olisi. Eikä mitään haavaa siellä ollutkaan, vaan pelkkää nahkaa, lihaa ja kylkiluut. ''Tyhjä mikä tyhjä.'' Tyttö turisi ja nousi madaltuneen tiikerin selkään ongelmitta. Samalla hän huomasi hiutaleiden muuttuvan rakeiksi. Nämä rakeetkaan eivät olleet mitenkään pieniä; nehän olivat jopa herneen kokoisia! Eivät ne kyllä järin mukavalta tuntuneet piiskautuessaan kasvoihin lähes 180 asteen kulmassa, eli vaakatasossa. Lisäksi heidän oli kuljettava tuulta vasten, joka teki matkasta vielä inhottavampaa. Neidolla ei ollut mitään tietoa vuorokaudenajasta. Luultavasti oli päivä tai iltapäivä.
''Selässä ollaan!'' Amber vastasi Ysun kysymykseen ja lisäsi vielä jatkoksi, että täytyisi pitää kiirettä ennen kuin rakeet muuttuisivat vielä suuremmiksi.
''Tällä kertaa muistan pitää kunnolla kiinni!''

//No voi, tulipas lyhyt x3..
Lotus
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron