Kirjoittaja Demintty » 02 Helmi 2012, 23:02
~Elaine~
Keijukainen katseli ympärilleen, etsien jotain tekemistä. Tämä nousi seisomaan vaivaiusen näköisenä, ja kun oli noussut seisomaan, tämä potkaisi yhtä jääkökkärettä tylsyyden takia. Jääkökkäre lensi jonkun matkaa samalla, kun tyttönen kirosi talven tylsyyttä. Elaine potki vielä hetken lunta, mutta lopetti sen kun luuli kuulevansa jotakin. Hän tosiaan kuulikin jotain, narinaa? Sitten kuului sihinää. "Mitä hitt.." Tämä lähti äänen suuntaan, sen puun luo missä äsken istui. Tämä hipsi varpasillaan, sitä tuskin kuuli kun noin kevyt oli. Yleensä utelias tämä ei ole asioiden suhteen, mutta kun kuulee jonkun luultavasti ihmisen niin silloin haluaa tietää onko sielä jossain ihmistä.
Keijukainen nojautui puuta vasten, kunnes kurkkasi oik. puolelta sen taakse. Mitään ei näkynyt, joten Elaine tuli puun takaa pois, tämä katseli ympärilleen, ei vieläkään mitään, mutta siltikin sihinä jatkui. Ärsyyntyneenä siitä, että keiju ei löytänytkään mitään vaikka kuuli kaiken, tämä jatkoi ääntä kohti. Taas puun taakse, ja kurkkasi taas sen takaa. "Siinä.." tämä keiju suhisi hiljaa kun näki äänen lähteen. Mutta kun tämä tajusi sen todellisen koon, hän jähmettyi paikoilleen. Se on..iso ja.. tämä tuijotti tuota käärmettä silmät selällään. Hän kuitenkin säpsähti ja ravisti päätään puristaen silmiään kiinni. Tämä lopetti äskeisen ja lähti sitten lentoon toisen puun taakse. Täydellistä.. ilkeä ajattelu kulki toisen mielessä. Sitten tämä meni varovasti ja äänettömästi polvilleen, sulkien silmänsä hennosti. Tämä laittoi kätensä maan päälle, hengittäen suun kautta syvään, nostaen kädet sitten ylös. Seurauksena siitä, puita alkoi kasvaa ison käärmeen ympärille, niin että puut muodostivat suorastaan aidan. Se tapahtui jokseenkin hitaasti, mutta tarpeeksi nopeasti. Puut kasvoivat pitkiksi, sitten Elaine laittoi käsiään toisiaan kohti ylhäällä, jolloin puut alkoivat taipua keskellä päin, sitä käärmettä kohti painautuen siis. Kaikki kuitenkin tapahtui jotenkin niin jännästi, taivas jäi keskeltä päin näkyviin vain hetken.
Elaine avasi silmänsä ja katsoi tulosta, juuri niin kuin hän oli toivonutkin. Tämä rupesi nauramaan äänekkäästi, se kuului kauaskin. Tämä kaatui selällleen ja piti mahastaan kiinni, nauraen yhä enemmän.
//Oh nothing, menetti hohtonsa toi mun puukikka ku kirjotin sitä, se kuulostaa vaan niin..lätistyneeltä ja tylsältä >:[