Kylmimmässä pimein loiste || Ft. Mrs. King


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti La Kesä 02, 2012 9:40

Kylmimmässä pimein loiste || Ft. Mrs. King

Ensimmäinen osa pelistä täällä

Vanya

Kylmä viima lävisti tytön hiuksia ja vauhdin adrenaliini tuntui ytimissä asti vielä silloinkin kun demoni hidasti vauhtiaan vahinkojen välttämiseksi.
Suurimman osan ajasta Van oli silmät kiinni ja painautunut Sethosin niskaa vasten. Tuuli kävi silmiin inhottavasti kovassa vauhdissa, jos niitä piti auki. Lisäksi demonin valkea turkki oli lämmin.
Koiraolento arveli sataman olevan sopivin paikka aloittaa etsinnät. Jos vaikka paikalliset olisivat nähneet jonkun tuntomerkkeihin sopivan henkilön. Lisäsi vielä, että jos joku on nähnyt hänen sisarensa nousseen laivaan, olisi varsin turhaa etsiä Cryptistä. Totta. Mahdollisuudetkin tytön löytymiseen olivat pienet. Vanya oli jo vuosia yrittänyt löytää tätä, eikä ollut onnistunut siinä. Tosin nyt hänellä oli seuranaan varmaankin vähän ammattilaisempi henkilö apuna. Ja vaikkei se silti nostanut paljoa todennäköisyyttä, ainakin sitä voi yrittää.
Mutta onkohan siellä pahemmin ketään tähän aikaan yöstä? On jo todella myöhä.
Van ei ollut koskaan ollut satamassa, eikä hän oikein ihmisistä mitään tiennyt, mutta hän arveli heidän elävän enimmäkseen päivisin. Ehkä Sethos ei ollut tullut ajatelleeksi ajankohtaa?

Demoni huomautti haltioiden turvallisuudesta satamassa. Vanyan tulisi piilottaa korvansa hupullaan ihmisten ilmoilla. Olet oikeassa. En haluaisi joutua taas hankaluuksiin, varsinkin kun tiedän, että sinä saattaisit taas pelastaa minut. Ja sitten olisin jo kolmannen kerran ainakin kiitollisuuden velassa Tyttö hymyili kurkotti vähän nähdäkseen toisen silmät ja rapsutti muutaman kerran demonia korvan takaa. Sitten hän laittoi hupun päähänsä.
Oli kivaa saada seuraa yöreissulle. Loppujen lopuksi ihmiset, niin kuin haltiatkin ovat laumaeläimiä, joten seura oli aina tervetullutta. Vanya piti tästä demonista. Se kiehtoi tätä. Olemuksesta huokuva apaattisuus, punaisena hohtavat silmät ja pörheä koiran olomuoto. Jokin siinä vain kiehtoi tyttöä kovasti.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Kesä 05, 2012 9:37

Neidon painautuessa vasten demonin turkkia ei Sethos voinut olla värähtämättä pienesti. Moista fyysistä läheisyyttä ei koirademoni ollut kokenut moneen vuosisataan.. mutta ei myöskään käynyt valittamaan siitä.
Vanya oli kuitenkin oikeassa. Yö oli jo pitkällä. Tuskin satamassa ketään oli. Juopuneita merimiehiä ja partioivia sotilaita lukuun ottamatta. Ne kaksi ryhmää olivat jotain, minkä kynsiin Sethos ei halunnut Vanyaa saattaa. Joten satamaan saapuminen tähän aikaan ei tullut kuuloonkaan. Päässään demoni alkoi miettiä vaihtoehtoja tilanteen suhteen, kunnes Vanyan ääni herätti unensieppaajan ajatuksistaan.
eikös neitojen ole tarkoitus joutua pulaan, jotta prinssit voivat pelastaa? Sethos tokaisi, tajuamatta itse lainkaan että tuon lauseen saattoi tulkita myös jonkin asteen flirttinä, vihjailuna. Sitä Demoni ei kuitenkaan tarkoittanut. Ei ainakaan tietoisesti.
Rapsutus korvan takaa sai hymyn käväisemään demonin kasvoilla. Jos tuo jostain piti, niin rapsutuksista. Aivan kuin olisi ollut tavallinen koira. Siitäkin oli aikaa, kun joku viimeksi oli demonia käynyt rapsuttelemaan. Lähinnä siksi, ettei Sethos antanut kenellekään mahdollisuutta päästä käsiksi itseensä hempeissä merkeissä.

Sethos taittoi matkaa vielä jonkin aikaa, kunnes alkoi hiljentää vauhtiaan. Pian demoni pysähtyi muutaman suuren kiven luo. Kivet muodostivat pienehkön luolan, tai pikemminkin tunnelin. Tämä tunneli oli melko ahtaan oloinen, mutta sisään mahtui juuri ja juuri istumaan.
möyri tuonne.. vietämme yön tässä tulta emme voi tehdä, se vetäisi liikaa huomiota. Eikä minusta ainakaan ole moisen elementin hallitsemiseen saatikka sitten tekemiseen Demoni tuhahti samalla kun kyyristyi pienesti, jotta Vanya pääsisi helpommin alas koirapedon selästä.


// viimein <3 //

Viesti La Kesä 09, 2012 12:04

Vanya

Juopuneet merimiehet ja partioivat sotilaat plus Vanya oli tosiaankin huono yhdistelmä. Kuka ties, siinä luultavasi voisi käydä vieläkin pahemmin kuin viimekerralla, kun Sethos ilmestyi kuvioihin.
Demoni sai ihastuttavan hymyn tytön suulle toteamalla, että eikös neitojen ollut tarkoitus joutua pulaan, jotta prinssi voisivat pelastaa nämä. Loppujen lopuksi näinhän se oli. Hmm, ehkä. Mutta ajattelin silti tällä kertaa säästää sinut siltä vaivalta, vaikka hoidatkin hommasi varsin urhoollisesti. neitokainen sanoi leikkimäisellä tyylillänsä edelleen hymyillen varsin leveästi.
Tyttö oli huomannut demonin pitävän rapsutuksista, vaikka Sethos ei pahemmin näyttänytkään sitä, kyllä se pieni hymyn poikanen kävi suunpielissä joka kerta tuota rapsuttaessa korvan takaa. Aws.

Vähän aikaa jatkettua matkaansa, demoni hiljensi vauhtiaan pikkuhiljaa lopulta pysähtyen muutaman suuren kiven luokse. Kivistä muodostui luolamainen tunneli, joka oli varsin ahdas ja siellä pystyi juuri ja juuri istumaan. Sethos kehotti tyttöä menemään tunneliin. He viettäisivät yön siellä. minkäänlaista nuotiota he eivät voisi kuulemma tehdä, sillä se herättäisi liikaa huomiota. Eikä demonista ollut tulen tekemiseen tai sen hallitsemiseen. Vanya hymyili.
Tyttö kuunteli loppuun demonin sanat, nyökkäsi ja demonin kyyristyessä alemmas, haltia pääsikin sukkelammin pois tuon selästä.
Pimeältä taivaalta alkoi tippuilla lumihiutaleita. Yksi toisensa jälkeen, yhä tiuhemmin.
Katso Sethos, lunta! Vanya sanoi silmät loistaen kirkkaina kädet levällään katsoen ylös taivaisiin.
Hetken siinä paistateltuaan, tyttö kurkisti tunneliin ja alkoi möyrimään sen suojiin. Tunneli oli tosiaan ahdas. Tosin se olisi sitäkin ahtaampi hänen demoniystävälleen.
Haltia möyri tunnelin perälle ja jäi istumaan tunnelin seinämää vasten tehdäkseen edes vähän tilaa toiselle. Maa ja tunnelin kiviset seinämät oli kylmiä ja siellä oli melkeinpä pilkkopimeää.

//Let it snow, let it snow, let it snow ^^//

Viesti La Kesä 30, 2012 10:00

TNF:än hetkellisen katkon takia myös tästä kyseisestä pelistä puuttuu muutama palanen, joten Aksun kanssa tultiin yhteiseen tulokseen, että tässä on lyhyt yhteenveto koko pelistä ihan teitä varten, ettei koko peliä tarvitse lukea alusta asti, ja sitten se jatkuu normaaliin malliin. Enjoy!

Yhteenveto:
Vanyan ja hänen uuden demoniystävänsä Sethosin yhteinen seikkailu alkoi eräänä erityisen viileänä ja pimeänä, myöhäisenä iltana. Vanya oli tuttuun tapaansa livahtanut ulos äitinsä huomaamatta yöllisille juoksuilleen. Tyttö sai vastaansa kolme juovuksissa olevaa miestä, jotka aikoivat tehdä ties mitä tyttöparalle. Vaya lähti käpälämäkeen, mutta yksi miehistä onnistui heittämään jotakin tytön jalkoihin, jonka seurauksena haltianeito kaatui kuraiseen maahan. Juuri kun miehet alkoivat riisua tyttöä kovin ottein, Sethos ilmestyi paikalle. Demoni oli seuraillut tilannetta katolta käsin vähän aikaa, kunnes päätti puuttua asiaan, vastoin normaalia tapaansa.
Sethos sai juopuneet miehet pakenemaan paikalta koiramuodossaan ilman sen kummempaa vaivaa.
Ja sitten, vastoin demonin oletuksia, Vanya ei lähtenyt pois.
Pienen katoilla pomppimisen jälkeen (jolloin Sethos jälleen pelasti tyttösen hengen, joka kokeili demonin rajoja hyppäämällä korkealta katolta alas) Tyttö johdatti Sethosin kotiinsa huoneensa ikkunan kautta.
Sethos Lupautui auttamaan haltiatyttöä löytämään jo kauan kadoksissa olleen siskonsa.
He lähtivät matkaan seuraavana iltana pimeän tultua. He aloittaisivat etsinnät satamasta, mutta se sai odottaa aamuun, sillä vasta päivänvalossa siellä olisi ihmisiä, jotka voisivat tietääkin jotain Vanyan siskosta.
Sethos löysi muutamasta kivestä koostuvan tunnelin, tai luolan, jossa he viettäisivät yönsä.
Oli lähes pilkkopimeää ja alkoi sataa lunta.
Vanya kömpi ensin ahtaaseen luolaan ja varmistettuaan selustan demoni kömpi perässä.

Luolassa oli kylmä ja pilkkopimeää ja todella ahdasta. Tai ainakaan Vanya ei nähnyt mitään muuta, kuin demoniystävänsä ääriviivat. Näkiköhän Sethos hyvin pimeässä? Ehkä jopa paremmin kuin päivänvalossa? Ehkä, ehkä ei, kuka ties.
Oli hassua miten demonin koko olemus kiinnosti haltianeitokaista. Tyttö nojasi polviinsa ja mietti mitä toisen päässä liikkui. Tyttö heräsi ajatuksistaan demonin todetessa, että toivottavasti Vanya ei palellut helpolla, sillä yöstä oli tulossa entistäkin kylmempi. Vanyalla oli suhteellisen lämmin hupullinen viitta yllään, mutta ei toisen henkilön ruumiinlämmössä lämmitteleminen haittaisi kyllä lainkaan sekään. Hmm een yleensä, mutta vaikka sattuisikin tulemaan kylmä, onhan minulla sinut. Vanya sanoi hymyillen, vaikkei hän tiennytkään näkikö seuralaisensa sitä. Tyttö ei tiennyt miten Sethos reagoisi tuohon, mutta toisaalta olihan tässä parin päivän aikana tapahtunut kaikenlaista, eikä demoni ollut ainakaan vielä saanut paniikkikohtausta ja lähtenyt tiehensä, joten toteamus päästettiin ilmoille.
Minusta tuntuu, että olisi sinun vuorosi kertoa itsestäsi. Mistä tulet? Olisi kiva tietää henkilökohtaisesta prinssistäni vähän enemmän. Tuo oli vain kiusoitteleva pyyntö. Ei haltia painostanut toista kertomaan menneisyydestään tai mistään muustakaan asiasta, jos ei toinen sitä halunnut kertoa. Tai ainakaan hänen ei ollut tarkoitus painostaa, jos se demonista tuntui painostukselta.

//Muistelin, että Sethos olisi sanonut jotain tuommoista poistuneessa postauksessa, joten toivottavasti ei haittaa :)//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 02, 2012 6:54

Vanyan käydessä huomauttamaan Sethosin läsnäolosta kylmyyden varalle, demoni hymähti pienesti.
Tiedä sitten kuinka paljon lämpöä luiseva keho voi jakaa Demoni tokaisi sen pahemmin sanomatta juuta taikka jaata itse idealle. Päätelkööt haltia itse miten demoni saattaisi reagoida jos tuo yhtäkkiä kylkeen liimautuisi.
No, jokseenkin oletetusti kävi Vanya kyselemään paremmin Sethosista. Pienesti hohkaavat silmät kääntyivät luolan seinästä kohden Vanyaa, tuijottaen neitoa sanattomasti. Sethos yhä vältti suoraa, pitkää katsekontaktia Vanyan kanssa, hän ei halunnut aiheuttaa ainoalle no, ystäväksi tahi tuttavaksi luokiteltavalle olennolle hallusinaatioita ja pahoja unia.

Mistä tulen on täysin turhaa tietoa. Minä olen demoni, mistä demonit yleensä tulevat? Syntynyt olen kuten nisäkäs, mutta lajini alkuperä on sitten toinen asia Sethos kertoi näin lyhyesti omasta mielestään täysin tarpeettomat faktat olemassaolonsa perusteista Elän, syön, selviydyn. En ole sen kummempi olento.
Jos totta puhuttiin, ei Sethos halunnut itsestään puhua. Menneisyydestä varsinkaan. Menneisyyden tonkiminen nostatti pintaan kadonneita muistoja ja tunteita, joita demoni ei olisi halunnut muistaakaan. Tosin, ei hän siitä Vanyaa voinut syyttää, eihän tyttö tiennyt demonin suhtautumisesta omaa menneisyyttään kohtaan mitään. Ainakaan vielä.
Uskon että löydät nämä kivet huomattavasti mielenkiintoisemmiksi mitä minä Demoni lisäsi vielä, samalla kun katse kääntyi vihdoin pois Vanyasta, seikkailemaan ympäristöön.

// no, kyllä se tästä taas! //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 05, 2012 12:41

// Taasen on vähän hiljaista, joten kiskon herra örrimörrin pois ): Ota yhteyttä jos ja kun haluat jatkaa tai sopia, miten peli tulisi päättymään~ //

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö