Kirjoittaja Onzki » 15 Maalis 2012, 18:25
Ysulyan
Kylmähkö viima kulki yön halki, ja sai jättiläis- tiikerin korvat kääntyilemään. Hitaat ja hiljaiset askeleet etenivät empimättä, ja välillä tämä vilkaisi taakseen, varmistaakseen ettei puuma lähtisi taas omille retkilleen, eikä Ysulyan halunnut että toiselle sattuisi mitään, tosin sitähän kylmä herra ei aikonut myöntää. Pysyisi perässä ja keskittyisi... Ysulyan murahti mielessään. Puumalla oli tapana ilakoida, vaikka oltiinkin metsästämässä. Pieni huokaus pääsi tämän suusta, kun toinen jahtaili oravaa, ja vaikka toisella olisi ollut suuri mahdollisuus saada orava kiinni, tuo vain jäi roikkumaan kynsillään puusta. "Aethena... Emmekö me tulleetkaan metsästämään?" Tiikeri huokaisi, ja kääntyi ympäri, katsoen toruen puumaa. Lumi oli ottanut ja alkanut sulaa, tosin ei niin paljoa että kaikki olisi sulanut, vain sen verran että likainen ja kylmä vesi kasteli tiikeriherran tassujen karvat. Tämä laski päätään ja kääntyi taas pois päin puumasta, joka tuntui olevan omissa maailmoissaan, liekö kuullut saman äänen minkä Ysukin...
"Aethena... Et lähde-" Tiikeri ennätti sanoa. Tämä aavisti että utelias neito lähtisi heti ottamaan selvää äänestä. Ysu pyöräytti silmiään, ja karjaisi, suuret hampaat välähtäen yössä, välittämättä siitä että kaikki saalis lähtisi pakoon. Karjaus kiiri metsää pitkin kumeana varoituksena puumalle, tyyliin: "Takaisin, tai oli viimeinen kerta kun tulet minun mukaani!" Tietenkään tätä herra ei tarkoittanut. Aethena oli aina tervettullut tiikerin mukaan...
Ysulyan arvasi, että ihan sama mitä uhkauksia ja varoituksia tämä puumalle jakelisi, tuo menisi menojaan. Suuri tiikeri lähti juoksemaan puiden seassa, pää alhaalla tassut maata takoen. Vauhti oli ihmeellinen tämän kokoiselta eläimeltä, eikä ääntäkään tästä lähtenyt, vain huomaamatonta murinaa ja kiroamista. Eikä aikaakaan, kun tiikeri löysi puuman istuskelemasta, kauempana tytön makaamassa lätäkössä. "Aethena! Ajattele jos täällä olisi ollut jotakin vaarallista! Tai jos joku olisi hyökännyt kimppuusi! Tai jotain pahempaa! Sinä olet yksi... Yksi..." Tämä aloitti hiljaisen saarnan, eikä keksinyt mikä tuo oli. Tämä pysytteli mahdollisimman hiljaa. Näytti varmaan huvittavalta kun rutkasti toista isompi tiikeri seisoi siinä tuon vieressä hampaat esillä huolestuneena raivoten. Huomaamattaan Ysulyan käyttäytyi taas pelottavasti, mutta oletetaan että Aethena on tottutunut Ysulyaniin. Kanaemomainen huolestunut ilme pysyi tämän kasvoilla. "Ota yksikin askel tuota kohti, niin raahaan sinut pois niinkuin pennun! Niskasta kantaen!" Tiikeri tuhahti, ja vilkaisi varuillaan makaavaan tyttöön. "Olet mahdoton..." Ysu mutisi, ja nosti tassuaan, taputtaen toisen päälakea...
//:) jos jollaki sekava nii mulla:D valittakaa vaa...:D//