Kirjoittaja Aksutar » 03 Maalis 2013, 17:11
Shiloh
Kevät teki jo tuloaan, sen saattoi huomata sään muutoksista ja siitä pienestä kipinästä, joka alkoi paistamaan henkilön jos toisenkin silmäkulmassa. Talvi oli ollut ankara ja pitkä, joten jokainen varmasti odotti niitä lämpimämpiä kelejä. Myös Shiloh.
Vaikka enkeli ei pakkasia pelännyt, saatikka joutunut niiden kauhuja kokemaan, halusi hän silti säiden jo lämpenevän. Talvi oli vaatinut jälleen liian monta viatonta uhria, joilla ei yksinkertaisesti ollut paikkaa, johon hakeutua pakkasilta turvaan. Oli surullista, että kaupungissa ja kylissä kuoli ihmisiä kaduille, vain sen takia, ettei heillä ollut varaa päästä lämpimään. Shiloh ei kuitenkaan nähnyt omaksi asiakseen alkaa korjaamaan tätä epäkohtaa suurissa mittakaavoissa, sillä uskoi jokaisen johtoportaankin olevan kiireinen tavalla tai toisella. Eihän enkeli tiennyt, mitä ihmisten hovissa tapahtui loppupeleissä. Nuorikuningas oli kokenut valtavia takaiskuja ja Shiloh ymmärsi tuon tilanteen kurjuuden, mutta jonkin verran täytyi monarkilla viirata päässä, kun otti näinä epävarmoina aikoina demonin neuvonantajakseen
Ihmisilluusioinen enkeli kävi nyt pitkin kapeita, tallattuja metsäpolkuja. Lumi narskui kenkien alla, jotka olivat ehättäneet jo kastuakin tämän pitkän matkan aikana. Shiloh oli jälleen vieraillut tuttavien luona kylissä, siellä täällä Cryptissä. Nyt oli aika palata takaisin kaupunkiin katsomaan, miten muut jaksoivat. Matka oli sujunut harvinaisen hiljaisissa merkeissä. Satunnaisia linnunlaulahduksia ja pieneläinten rapistelua lukuun ottamatta, ei paksuun, hupulliseen viittaan sonnustautunut enkeli ollut ketään muuta nähnyt. Yleensä, jos metsä liian hiljaiseksi meni, oli syytä olla varuillaan Mutta koska täysin hiljaisena Quinn ei ollut pysynyt hetkeäkään, mitään vaarallista tuskin oli liikkeellä. Ainakaan näillä tienoilla.
Kuitenkin, kuten jokainen matka tuntui aina saavan yllättäviä käänteitä, niin kävi myös tällekin. Kuin sattumalta, kävi enkeli törmäämään olennoista lähes huomaamattomimpaan, tonttuun. Näitä pieniä humanoideja harvoin näki, mutta muutaman metrin päässä sellainen nyt sattui silmäkulmaan.
Shiloh pysähtyi saman tien niille sijoilleen ja käänsi katseensa kunnolla yllättävän matkalaisen puoleen.
Teitä näkeekin harvoin oikeastaan missään Tietenkään Shiloh ei suutaan kiinni voinut pitää, vaan heti kun oli tajunnut, mitä varsinaisesti tuijotti, oli mies keskustelun avannut. Se, miten tonttu moiseen kommenttiin reagoisi, oli sitten eriasia. Shiloh ei edes muistanut, milloin viimeksi olisi tontun nähnyt. Kuulemma nuo saattoivat olla harvinaisen ujoja otuksia, syystäkin. Ehkä Shilohiakin pelottaisi, jos itse olisi alta puolimetriä korkea ja pitäisi keskustella lähemmäs kaksimetrisen olennon kanssa.
Minne lienette matkalla? Shiloh saattoi vain säilyttää ystävällisen äänensävynsä ja hymyillä huppunsa suojista sitä hänelle ominaista, lempeää kestohymyä.
/// Aaaah! Sainpas kirjoitettua loppuun. Anteeksi kesto >: Kysymys, millanen Olf on ruumiinrakenteeltaan? Kun tontusta tulee mieleen just joku pyöreämpi perus klisee tonttu, mut onko Olf sit semmonen vai enemmänkin ihminen vai ehkä kääpiörakenteinen? En varmana uskalla olettaa mitään vaan aina kysyn >: //