Hello stranger // Nya


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Heinä 23, 2012 5:11

Hello stranger // Nya

Neora

Aurinko paistoi paahtavasti lehtipuiden lomasta. Päivästä oli tulossa kuuma. Neora oli jo aikaisin aamulla päättänyt lähteä kierrokselle metsään. Mukaansa Neora oli pakannut tavallisimmat varusteensa, kuten jousensa, tikarinsa ja vettä. Pitkin metsää kierrettiin tutkien parhaimmat metsästyspaikat ja käytiin vielä tarkistamassa viritetyt ansat, ennen kuin levähdettäisiin. Muutaman tunnin aikana olikin saaliiksi kertynyt pari pulskan näköistä lintua. Noista ei saisi yhtä hyvää palkkiota kuin esimerkiksi jäniksistä, mutta Neora tyytyi siihen mitä oli saanut.

Lopulta päätettiin pitää tauko; luultavasti hän oli jo levittänyt tuoksuaan ympäri metsää tai kuumuus oli ajanut riistaan liikkumaan lähemmäksi vesistöjä metsänkeskeltä. Neora istahti lehtipuun alle varjoon. Lämpö metsikössä oli alkanut olla jo tuskastuttavaa, vaikka suurin osa puista varjosti hyvin. Mietittiin pitäisikö koettaa onnea joella ja yrittää vielä kalastaa, kunnes muistettiin, oltiin jätetty siihen tarvittavat välineet kotiin.
Syvään huokaistiin ja jäätiin puun alle kuuntelemaan metsän ääniä, juoden mukaansa otettua vettä.

// Anteeksi tämän pituus..

Nya

Viesti Ti Heinä 24, 2012 12:07

Kettu

Välkehtivää kultaa. Niin sitä saattaisi luulla kullaksi, muttei se ole. Se oli suden kokoinen pitkä häntäinen kettu. Sen neon väriset silmät tuijottivat metsän rauhaa ja hiljaisuutta. Se oli herännyt aamulla tavalliseen tapaansa, mutta huomannut jotakin outo ja rupesi selvittämään sitä. Kettu kuunteli luonto sen puhetta, sen vaikerointia kuinka eläimet talloivat jokaista ruohon kortta. Loquaksi kustsuttu Kettu jolla oli kolme nimeä. Loqua, Kuu ja Yoh. Ketulle nimillä ei ollut väliä. Se oli henki olento, joka oli nukkunut liian kauan, että jokainen hetki nykyisestä maailmasta tuntui epätodelliselta. Kettu kulki ääneti ja tunsi auringon paahteen pehmeää turkkia vasten. Se voisi muuttaa muotoaan jos haluaisi, mutta se oli metsässä, joten se oletti ettei muodon muutosta tarvinnut. Kettu kulki hiljaa ja huomasi, kuin lähistön eläimet kulkivat hermostuneen oloisina kauemmaksi. Se näytti hetken vieroksuvan, kunnes kysyi pelottavan ja kaikuvalla äänellään, jossa oli sekoitus lempeyttä ja pehmeyttä. "Ketä te pakenette? Ketä te noin pelkäätte?" Kettu kysyi. Eläimet katsoivat sitä peloissaan ja kunnioittivat. "Oi metsän vanhin henki, me pakenemme metsästäjää, nuorta metsätäjää" Eläimet vastasivat kuin yhdestä suusta. Kettu hymähti, ja ajatteli että ne pelkäisivät nurta metsästäjää. Kettu kulki ja sai hajun kiinni. Nainen, hän ajatteli ja kulki kevyen sekä äänettömin askelin eteenpäin.

Hän tiesi että olisi ehkä vaarallista kohdata metsästäjä, mutta hän oli kohdannut tuhansia metsästäjiä, voittanut osan ja päästänyt osan karkuun. Kettu asteli rauhallisesti ja saapui sen lehti puun lähelle, jossa tuo metsästäjä istui pitäen taukoaan. Tämä näytti juovan vettä, joten kettu tuli aivan rauhallisin elein esiin. Se istahti toisen viereen ja tuijotti sitä silmilään. Se mietti hetkisen mitä oikein aikoisi, kunnes nousi nopeasti ylös ja katsoi metsän siimeksiin. Jos metsästäjä tajusi ottaa vastaan pienen leikin, hnä lähtisi varmaankin perään. Kettu ajatteli ja hidasteli leikillä, että tuo näkisi sen.

//Eipä se haittaa

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö