Sivu 1/1

Hello stranger // Nya

ViestiLähetetty: 23 Heinä 2012, 17:11
Kirjoittaja Sunwy~
Neora

Aurinko paistoi paahtavasti lehtipuiden lomasta. Päivästä oli tulossa kuuma. Neora oli jo aikaisin aamulla päättänyt lähteä kierrokselle metsään. Mukaansa Neora oli pakannut tavallisimmat varusteensa, kuten jousensa, tikarinsa ja vettä. Pitkin metsää kierrettiin tutkien parhaimmat metsästyspaikat ja käytiin vielä tarkistamassa viritetyt ansat, ennen kuin levähdettäisiin. Muutaman tunnin aikana olikin saaliiksi kertynyt pari pulskan näköistä lintua. Noista ei saisi yhtä hyvää palkkiota kuin esimerkiksi jäniksistä, mutta Neora tyytyi siihen mitä oli saanut.

Lopulta päätettiin pitää tauko; luultavasti hän oli jo levittänyt tuoksuaan ympäri metsää tai kuumuus oli ajanut riistaan liikkumaan lähemmäksi vesistöjä metsänkeskeltä. Neora istahti lehtipuun alle varjoon. Lämpö metsikössä oli alkanut olla jo tuskastuttavaa, vaikka suurin osa puista varjosti hyvin. Mietittiin pitäisikö koettaa onnea joella ja yrittää vielä kalastaa, kunnes muistettiin, oltiin jätetty siihen tarvittavat välineet kotiin.
Syvään huokaistiin ja jäätiin puun alle kuuntelemaan metsän ääniä, juoden mukaansa otettua vettä.

// Anteeksi tämän pituus..

ViestiLähetetty: 24 Heinä 2012, 12:07
Kirjoittaja Nya
Kettu

Välkehtivää kultaa. Niin sitä saattaisi luulla kullaksi, muttei se ole. Se oli suden kokoinen pitkä häntäinen kettu. Sen neon väriset silmät tuijottivat metsän rauhaa ja hiljaisuutta. Se oli herännyt aamulla tavalliseen tapaansa, mutta huomannut jotakin outo ja rupesi selvittämään sitä. Kettu kuunteli luonto sen puhetta, sen vaikerointia kuinka eläimet talloivat jokaista ruohon kortta. Loquaksi kustsuttu Kettu jolla oli kolme nimeä. Loqua, Kuu ja Yoh. Ketulle nimillä ei ollut väliä. Se oli henki olento, joka oli nukkunut liian kauan, että jokainen hetki nykyisestä maailmasta tuntui epätodelliselta. Kettu kulki ääneti ja tunsi auringon paahteen pehmeää turkkia vasten. Se voisi muuttaa muotoaan jos haluaisi, mutta se oli metsässä, joten se oletti ettei muodon muutosta tarvinnut. Kettu kulki hiljaa ja huomasi, kuin lähistön eläimet kulkivat hermostuneen oloisina kauemmaksi. Se näytti hetken vieroksuvan, kunnes kysyi pelottavan ja kaikuvalla äänellään, jossa oli sekoitus lempeyttä ja pehmeyttä. "Ketä te pakenette? Ketä te noin pelkäätte?" Kettu kysyi. Eläimet katsoivat sitä peloissaan ja kunnioittivat. "Oi metsän vanhin henki, me pakenemme metsästäjää, nuorta metsätäjää" Eläimet vastasivat kuin yhdestä suusta. Kettu hymähti, ja ajatteli että ne pelkäisivät nurta metsästäjää. Kettu kulki ja sai hajun kiinni. Nainen, hän ajatteli ja kulki kevyen sekä äänettömin askelin eteenpäin.

Hän tiesi että olisi ehkä vaarallista kohdata metsästäjä, mutta hän oli kohdannut tuhansia metsästäjiä, voittanut osan ja päästänyt osan karkuun. Kettu asteli rauhallisesti ja saapui sen lehti puun lähelle, jossa tuo metsästäjä istui pitäen taukoaan. Tämä näytti juovan vettä, joten kettu tuli aivan rauhallisin elein esiin. Se istahti toisen viereen ja tuijotti sitä silmilään. Se mietti hetkisen mitä oikein aikoisi, kunnes nousi nopeasti ylös ja katsoi metsän siimeksiin. Jos metsästäjä tajusi ottaa vastaan pienen leikin, hnä lähtisi varmaankin perään. Kettu ajatteli ja hidasteli leikillä, että tuo näkisi sen.

//Eipä se haittaa