Kirjoittaja Crimson » 01 Elo 2012, 01:32
Vanha sarvipää pisti merkille kuninkaan kasvoille nousseen virneen. Selkä suoristettiin hitaasti jälleen nojatuolin selkänojaa vasten, faunin katseen kuitenkin pysyessä kokoajan Aranissa.
Kuninkaan ensimmäisen toteaman myötä Atrevaux kohotti pienesti toista kulmaansa. Mor vuorille? Kuka siellä muka asui, ellei joku täysin päästään tärähtänyt ja lohikäärmeitten suupalaksi välttämättä tahtonut? Fauni ei voinut käsittää asiaa aluksi, muttei sen koommin asialla päätänsä jaksanut ylipäätään edes vaivata. Mitä pidemmälle Aran kuitenkin tarinoinnissaan pääsi, sitä paremmin kenraali alkoi tilannetta hahmottaa ja sen myötä myös ymmärtää.
Kyseessä ei siis ollutkaan mikä tahansa olento, vaan peräti itse Oraakkeli. Itse yksi lohikäärmeiden kolmesta vanhimmasta. Vanha sarvipää ei käynyt kieltämään, etteikö tieto olisi jollain ajatustasolla häntäkin käynyt puistattamaan. Silti, mikäli se koskaan, ikinä tämän elämän aikana oli mahdollista, tahtoi Atrevaux saada tavata vanhan Oraakkelin. Mutta kahdenkesken. Ketään ylimääräisiä ei kaivattu mukaan tuollaiselle retkelle, joka saattaisi koitua kenen tahansa varomattoman kuolemaksi. Fauni oli tietoinen myös Dariuksen kaksinkertaisesta möhlinnästä ja oli tyytynyt perustelemaan itselleen mokoman johtuvan vain siitä, että nuorempi kenraali kantoi epäpäteviä miehiä matkassaan kaikkialle. Typerä kun oli.
Sangen mielenkiintoista, fauni totesi partaansa sukien Hetken eliitti näytti erittäin mietteliäältä katon rajaa tuijotellessaan. Todellisuudessa tuo vain painoi mieleensä sanatarkasti sen, mitä Aran oli vain hetki sitten sanonut. Vihreänä hohkaava katse palasi kuitenkin pian tarkkailemaan jälleen kuninkaan sumenneita silmiä.
En minä vuoria uhmaisi ilman pätevää syytä, Atrevaux hymähti lopulta, Enkä kävisi niitä uhmaamaan vielä pelkästään teiltä saamieni tietojenkaan perusteella. Näissä tapauksissa on hyvä tietää ensin mitä ottaa vastaansa, ennen kuin sen jonkin yrittää kohdata. Olipa kyse sitten ystävästä tai vihollisesta, paikasta tai ajasta, kenraali jatkoi, käyden nyt laskemaan toisen kyynäränsä nojatuolin kaiteelle ja nojasi kämmensyrjäänsä päätään.
Mutta mikäli Vanhin todella osaa arvostaa magiaa taitavia, on minulla yksi pätevä syy täten pyrkiä hänen puheilleen ennemmin tai myöhemmin, Atrevaux lisäsi. Mikäli hänellä todella joskus liikeni hetki liikaa aikaa, saattaisi hän ryhtyä jopa harkitsemaan paremmin Oraakkelin tapaamista. Ennemmin tai myöhemmin miehen oli tuohon kuitenkin törmättävä. Joko sitten silkasta halusta tai pelkästä vahingosta. Parannuksen suhteen kenraali ei uskaltanut alkaa herättelemään toiveita, sikäli mikäli Aranin sanat pitivät paikkaansa. Tulisi olemaan ylipäätään pitkäjänteineisyyttä vaativa yritys saada lohikäärmeen luottamus puolelleen...