Kirjoittaja Aksutar » 29 Heinä 2012, 14:10
Fauni kävi piiloutumaan juurista muodostuvan muurin taakse. Haukansilmä lopetti nuolien tuhlaamisen, jääden sitten valmistautuneena odottamaan, mistä fauni hyökkäisi seuraavaksi ja miten. Kuitenkin, tässä hetken hengähdyksen aikana oli hyvä hetki vilkaista, mitä Korkeahaltia teki
Hecate halasi nopeasti nahkapalloaan, huomaten sitten punahiuksisen miehen lähestyvän. Vaikkei kovin älykäs ollutkaan, oli Hecate silti fiksu. ei tarvinnut kauaa katsella, kun otus tajusi miehen olevan sokea. Mikäli tuo olisi nähnyt hänet, olisi miekan esille vetänyt mies jo syöksynyt kohden. Hengetär sähähti ja oli jälleen kuin rasvattu salama lähtenyt liikkeelle. Nyt tuo otus päätti näyttää sen ilkeän, räyhänhenki puolensa. Uskomattoman nopeasti vipeltävä henkiolento oli liikkeidensä suhteen hiljainen, mutta aina siellä täällä tuo päästi äännähdyksen jos toisenkin. Otus piiritti haltiaa, juosten tuon ympärillä, välillä äännähtäen kauempana, välillä suoraan selän takana.
Palloa käytettiin myös aseena. Sillon tällöin Hecate heitti nahkapallon päin haltiaa, josta pallo kimposi pois ja tipahti maahan. Maahan tippunut pallo käytiin poimimassa salamana ja heitettiin aina uudestaan ja uudestaan, osuen milloin mihinkin, joskus jopa ohi.
Ehkä nopeakinttuinen otus ei ollut sopiva vastus sokealle sotilaalle. Kerta Iriador ei suuremmassa vaarassa näyttänyt olevan, keskittyi Haukansilmä takaisin fauniin. Juuri ja juuri ajoissa. Fauni tuli esiin muurin vasemmasta päästä, Kenraali jännitti jousensa ampuakseen, mutta Atrevaux oli nopeampi. Valtava tulipallo lennähti kohden, jonka Haukansilmä ehti väistää nipin napin. Keihäs napattiin irti kivestä ja haltia kirjaimellisesti heitti kuperkeikan taaksepäin, tipahtaen näin valtavan kiven taakse suojaan tuolta hyökkäykseltä.
Faunin karjaisulle Haukansilmä virnuili itsekseen. Torakan. Torakat olivat tunnetusti sitkeitä otuksia, jotka eivät vähästä kuolleet. Haukansilmä pysytteli kiven takana turvassa, kunnes oli kutakuinkin varma siitä, ettei lisää tulipalloja ollut lentämässä. Nopeasti haukansilmä kierähti pois piilostaan, jouseensa valmiiksi viritettynä kaksi nuolta. Kuitenkin, vastassa ei ollut vain fauni, vaan nyt myös tuon sarvellinen jättipeto. Haukansilmän ilme vakavoitui entisestään, kissamaisen pedon käydessä hyökkäämään kohden. Nuolet lennähtivät päin petoa, ennen kuin Darius katsoi parhaakseen loikkia hieman kauemmas tuon otuksen edestä. Voimakas, mutta hidasliikkeinen peto otti nuolet päin niskaansa, joskin niistä ei näyttänyt olevan edes hidasteeksi tuon menolle.
Hecate kävi pysähtymään kauemmas huomatessaan Faunin lähestyvän. Jostain oli myös ilmestynyt suurempi otus riehumaan toisen haltian kanssa, mutta Hecate ei tuota alkanut kyseenalaistamaan pahemmin. Se oli olemassa, se oli täällä ja sitä kannatti varoa, jos se lähelle tuli. Virnuileva hymy kuitenkin nousi Hengettären kasvoille kun Fauni lähestyi sokeaa sotilasta.
Virne kuitenkin pyyhkiytyi äkkiä, muuttuen vihaiseksi mulkoiluksi
Hetken Darius kissapedon kanssa ehti leikkiä, kun huomasi Faunin suuntaavan kohden Iriadoria. Raukkamaista pistää apurit taistelemaan haastajan kanssa ja sitten käydä itse sokean kimppuun! Darius ei aikonut katsella sitä sivulta. Sillä samalla sekunnilla käytiin maasta potkaisemaan kivi ja hiekkaa, risuja ja multaa päin kissapedon näköä. Kun tuo menetti hetkellisesti näkönsä, kävi Kenraali askeltamaan pedon niskalle ja siitä hyppien pitkin tuon kehoa takaisin kivelle, jolla äsken oli seissyt. Kivellä otettiin muutama juoksu askel, jonka aikana keihäs vedettiin jälleen esiin. Kenraali hyppäsi, suoraan kohden Faunin niskaa
Hecate huomasi takaa hyppäävän haltian ennen kuin Atrevaux moista tiedosti. Alta aikayksikön oli hengetär pinkaissut vauhtiin, kiivennyt lupaa kyselemättä salamana Faunin olalle ja hypähti siitä nyt kohden Kenraalia. Olennon vauhti ja äkillinen hyökkäys yllätti Haukansilmän täysin, jonka seurauksena hengetär kävi mäjähtämään kirjaimellisesti päin kenraalin näköä.
Darius kuitenkin vielä ilmassa nappasi kiinni otuksen hiuksista ja viskaisi tuon irti kasvoistaan, päin suurta kiveä joka takanaan oli. Hecate kiljaisi vihlovan korkealta osuessaan kiveen, mutta ei kuitenkaan loukannut itseään pahemmin. Mustelmia, kipeitä paikkoja korkeintaan. Kiljahdus johtui lähinnä silkasta säikähdyksestä.
Haukansilmä laskeutui suoraan Atrevauxen taakse. Tai tuon eteen, mikäli tuo oli ehättänyt kääntymään. Kuitenkaan silmäpuoli ei käynyt hyökkäämään. Darius seisoi paikoillaan jokseenkin.. velton oloisesti. Kasvonsa olivat kohdistettuina alaspäin, samalla kun mies tuntui hengittävän raskaasti, jopa haukkovan henkeään.
Hecate nousi kivellä seisomaan, tökkien nyt etusormiaan yhteen syyllisen näköisenä. Ehkä hän vahingossa oli heittänyt kirouksen Haukansilmän päälle, ehkä ei. Otus kuitenkin näytti niin syylliseltä kuin mahdollista, tökkiessään sormiaan yhteen ja vilkuillen varovasti Faunia kulmiensa alta. Mutta se oli tehnyt vain mitä vaistot olivat käskeneet. Puolustanut ystäväänsä, vaikka se vaatisikin sitten rajumpia otteita.
Dariuksen kasvot kohosivat nyt katsomaan eteenpäin. Mies oli selvästi kalpeampi mitä normaalisti, horjuen kuiskauksen kenraali kääntyi puolittain kohden hengetärtä, käyden osoittamaan tuota keihäällään. Se uhkailu jäi kuitenkin lyhyeen, kenraalin kaatuessa kyljelleen maahan haukkomaan henkeään, kuin kala kuivalla maalla.