Iltahämärä oli taas tullut maalaten taivaan tummaksi ja koristellen sen kirkkailla tähdillä johdattamaan eksyneet takaisin kotiinsa. Ygritte ei tosin ollut eksynyt, vain ja ainoastaan hetkellisesti hypännyt tavalliselta yrtinmetsästysreitiltään, koska pimeässä on vaikea nähdä eteenpäin, ja päätynyt jonnekin, mihin naisen ei ollut alun perin tarkoitus päätyä. Aukio oli pieni, ja varmasti muuten aina autiona, mutta tänä iltana se oli eläväinen ja täynnä jos jonkin näköistä porukkaa. Sen reunoille oli pystytetty pitkiä seipäitä joiden päällä paloi tuli, ja keskellä seisoi hevosten vetämät vaunut, jonka ympärille yleisö oli kerääntynyt. He taputtivat tahdissa ja hurrasivat iloisesti, josta päätelleen jonkun täytyi esiintyä vaunujen vierellä. Hevosvaunujen takana joku temppuili tulen kanssa, toinen jonglöörasi omenoilla, ja kolmas kertoi tarinoita. Mikähän ihmeen paikka se tämä tämmöinen oli?
Ygritte huojui kevyesti paikallaan aukion laidalla, puuskahti tylsästi ja veti päälle laittamaansa vanhaa huivia tiukemmin olkapäidensä suojaksi. Hän oli jo kääntymäisillään takaisinpäin, kun pienikokoinen poika tarttui naisen käsivarteen ja katsoi häntä suurilla silmillään kysyvästi. Osaatko taikoa? poika kysyi ilme värähtämättä. Ygritte säpsähti laiskasti, kunnes hoksasi, että pojan täytyi luulla noitaa yhdeksi esiintyjistä. Nainen katsoi poikaa pitkään, ja ehti hädin tuskin nyökätäkkään, kun poika veti taskustansa muutaman kolikon. Mulla on rahaa. Mistähän ihmeestä se oli nuokin saanut, hm? Ygritte ei kuitenkaan näyttänyt yllättyneeltä, hitusen huvittuneelta kylläkin, jos naisen pienenpienestä suun mutristamisesta sai jotain selkoa.
Annahan, niin kerron tulevaisuudestasi, lapsi, nainen sanoi lempeän imartelevasti, ja johdatti haltioituneen pojan aukiolle, jossa kaksikko istuutui sopivan kokoisille kiville toisiaan vastapäätä. Ygritte kaivoi vyöllään roikkuvasta nahkapussista esiin tukun riimukiviä, eikä voinut olla ajattelematta sitä, että huomenaamuna hänellä olisi varaa ostaa tuoretta leipää vatsansa täytteeksi.
(( Dakum tänne hep! ))