Menkäämme metsään || varattu

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lörri » 05 Helmi 2013, 08:48

// OU WAU! //

Takkuinen ja likaisenharmaa koira syösyi niin nopeasti eteenpäin, että sen liikkeitä oli vaikea edes erottaa, ja epäröimättä se loikkasi kiinni kohtaan, jossa vaistonvaraisesti tiesi tuon metsän syövereistä ilmestyneen olennon kaulavaltimon olevan. Koiralla oli valtava vietti päällä ja se ponnisti todella voimakkaasti ylettääkseen olennon kaulaan asti.
Säikähtänyt Nau ei edes yrittänyt estää koiraansa, sillä hän tiesi sen olevan aivan turhaa....hänelle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin ottaa tukeva asento ja alkaa ampua.
Miksei Ascaris tehnyt mitään?! Kerkisi Nau ajatella samalla, kun ensimmäinen nuoli sinkosi kohti tuota silmätöntä hirviötä, pureutuen napakasti sen yläruumiiseen. Rämeen ote hirviön kaulasta kirposi, ja koira loikkasi jonnekin pajukon suojaan. Hirviö vavahti ja loikkasi ilmaan nuolen osuessa. Se päästi yllättävän kimeän huudon, joka vihloi Nauta korviin niin, että tyttö pelkäsi niiden alkavan vuotaa verta. Sitten sokea ja kiljuva otus lähti rynnistämään täydellä vauhdilla - joka oli hurja!- Kohti nuorta metsästäjää.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Helmi 2013, 20:49

Nyt homma alkoi menno villin puoleiseksi. Räme oli tehnyt kiitettävää jälkeä, ja ollut koiraksi sangen hyvä tähtäämään. Eläinten vietit olivat kyllä erittäin mielenkiintoinen aihe, mutta niitä ehtisi pällistellä myöhemminkin. Huterasti Ascaris otti pari epämääräistä askelta paikallaan ja seurasi miltein lajisukulaisensa liikerataa kun tuo kiljui niin että omat edesmenneet korvat kuolivat uudestaan. Se rymisti eteenpäin kiukkuisena hyökkäyksestä, pää ilmaa vihmoen. Noista sarvista ei tainnut kukaan haluta reikiä.
"Occoe!" Ascaris huusi linnulleen. "Paikka." Hän vilkaisi Nauta joka näytti olevan kauhusta kankeana jo valmiiksi. Harmillista.
"Ja Nau, pää alas." Raglus veti syvään henkeä, irrottautui ihmisilluusiostaan ja antoi raajojensa levitä. Rusahelevien äänten keskeltä nousi kuusisilmäinen pää ja suuri selkäpanssari, jonka jälkeen koko Ascaris olikin tukevasti pystyssä. Hän veti syvään henkeä ja päästi torvimaisen huudon suustaan, ilmastein vastustajalleen että tuo oli väärässä paikassa tällä hetkellä.

Ascaris rymähti yhteen korkeampansa kanssa, jalat taaksepäin maassa liukuen. Sokea sarvipää puristi hampaansa Ascarisin olkapäähän, samalla kun raglus itse kynsi toista mahan puolelta pitkine sormineen. Niitä ei ihan oltu moiseen tarkoitettu, mutta kyllä se siitä. Karjunta täytti koko metsän ja jos paikalla oli enää yhtään lintua, nekin pöllähtivät menemään. Kohta olento sai puskettua Ascarisin kauemmas, jalat maata pitkin likuen ja lätkäisi tätä kuonolle hännällään. Ascarisin näkökenttä heilui vähän sinne tänne ja jalat menivät minne sattuivat.
"Olen liian vanha tämmöisiin", hän totesi nyrpeänä, kääntäen suuren päänsä niin pieneksi muuttunutta Nauta kohti.
"Älä siinä vain seisoskele, tähtää päähän!" raglus murahti, kuola suusta lentäen. Olento loikkasi hänen ohitseen, nenä selvästi ihmishajun perässä pyörien. Ascarsis taittoi päätään ja nuolaisi haavastaan valuvia veriä pois, hahmotellen sitten parasta tapaa hyökätä toisen kimppuun.

// ^^
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 08 Helmi 2013, 11:21

Nau kuuli Ascarisin terävän käskyn; Pää alas!; ja teki työtä käskettyä. Sitten hän kuuli Ascarisin vetävän syvään henkeä, ja sen jälkeen tapahtui jotain sellaista, jota hän ei unohtaisi koskaan! Näky, ja koko kokemus, oli aivan uskomaton! Nau tunsi, miten pahan olon hyökyaalto väänsi hänen sisuskalujaan ja alkoi nousta ylöspäin.
Käsittämättömien manalan olentojen ottaessa ensimmäisen kerran yhteen, tuo näky porautui Naun verkkokalvoille iäisesti, ja sitä katsellessaan metsästäjätär antoi runsaasti ylen.
Ensin Nau ei tajunnut tuon hirviön puhuvan hänelle...hänen aivonsa eivät voineet yhdistää selkeää puhetta tuollaiseen olentoon...ja sen asian hän ohitti täysin, että tuo hirviö oli sama, joka oli vain pieni hetki sitten istuskellut hänen kanssaan nuotiolla ja ollut sangen miellyttävää seuraa. Nau vain seisoi pökertyneenä aloillaan. Samassa Räme pyyhkäisi esiin pusikosta, jonne oli lennähtänyt. Se juoksi suoraa emäntäänsä kohti ja iski terävät leukansa suoraa kiinni tämän takapuoleen. Kokenut metsästyskoira ymmäri, mitä oli tapahtunut, ja ymmärsi myös vaaran, jossa he olivat. Nau parkaisi, mutta Rämeen temppu todella onnistui kuin onnistuikin havahduttamaan hänet jähmetyksestään. Oli ilmiselvää, että tuo metsästä ilmestynyt peto oli Ascarisille mahtava vastus, ja ilman Naun apua voisi käydä niin, että vanhempi jäisi häviölle, ja sen jälkeen heillä ei ollut enää mitään suojaa tuota sokeaa petoa vastaan. Ei ollut toki sen varaan laskemista, että tuo Ascarishirviö sen kummemmin olisi heille mitenkään terveellinen tuttavuus, mutta se oli kuitenkin ainoa mahdollisuus joka Naulla nyt oli. Hän jännitti nuolensa, tähtäsi, ja ampui. otus loikkasi juuri, ja Naun päähän tähtäämä nuoli osui olentoa kaulaan, samaan kohtaan, johon Räme oli iskenyt hampaansa aiemmin. Hirviö karjahti raivoisasti, mutta muuta vaikutusta nuolella ei siihen tuntunut olevan, ja Nau ennätti vain juuri ja juuri loikata sivuun saaliinhimoisen olennon leukojen edestä. Otuksen leuat louskahtivat tyhjää, ja se tuuskahti iskunsa voimasta leuka edellä mättäikköön, nousten sieltä kuitenkin hämmästyttävällä ketteryydellä nopeasti ylös. Nau ei ennättänyt ruveta lataamaan uutta nuolta, vaan hänen oli paettava loitommas otuksesta. Hänen perääntyessään hirviö sai jälleen kimppuunsa Rämeen, jonka hampaat lukittuivat nyt toiseen sen irvokkaista etukäpälistä.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 22 Maalis 2013, 18:40

Ascaris lätkäisi hännällään maata ja pisti aluskasvillisuuden palasiksi. Hän pärskäisi kerran räkä nenästä lennähtäen ja ampaisi sitten eteenpäin, vain vähän Rämeen perässä, upottaen hampaansa olennon suomuihin, ja pistäen veren valumaan hitaina noroja sen selkää pitkin kohti maata. Kiukkuisesti murahtaen se yritti ravistella ensin kimpussaan pyörivän koiran irti etujalastaan, potkien sitten villisti ympäriinsä ja pakottaen Ascraisinkin väistymään kauemmas. Raatelukynsien alle kun ei ollut mukava jäädä. Occoen villiintynyt kaakatus kuului sangen selvästi pedon murinan alta, kun se käänsi silmättömän päänsä puolelta toiselle ja nuuski ilmaa tarkasti kohteitaan etsien.
"Jää nähtäväksi, miten tästä selvitään", Ascaris mietti ja nuolaisi hammasrivistöään kerran, ottaen pari askelta taaemmas ettei saisi uutta iskua itseensä.

Räme oli osoittautunut kiitettävän hyödylliseksi, kun koira vei jatkuvasti sarvipään huomiota muille maille, ja tarjosi hyviä paikkoja iskeä sitä. Ascaris meinasi lähteä normaaliin massahyökkäykseensä, mutta olennon heilauttaessa häntäänsä rivakasti aivan kuusisilmän nenän edestä, jäi tämä paikalleen seisomaan ja seuraamaan tilannetta. Jos he vaurioittaisivat pedon hajuaistia, minkä varassa se näytti toimivan lähestulkoon täysin, voitto olisi taattu.
"Nau! Yritä osua sen nenään", hän kehotti, miltein käski. Yksi vaihtoehto olisi ollyt syöstä lähialue täyteen kaasua, mutta moinen riskeeraisi paitsi Naun nuolenkärjet, myös Ascarisin omat kynnet. Taistelua käytiin liian lähellä moiseen, joten taistelu tätä olentoa vastaan riippuisi hyvin paljon siitä, onnistuisiko kukaan heistä kolmesta vaurioittamaan hajuaistia kypärämäisen panssarin, tai pitkien sarvien takaa.

//Voi kauhia! Minua hei pitää tulla hoputtamaan jos näin kauan vastauksissa vielä kestää >//<
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 28 Elo 2013, 11:11

Nau oli tuuskahtanut kumoon loikatessaan pakoon sokean hirviön tieltä, mutta nopeasti hän kokosi itsensä ylös. Nyt nuori tyttö oli päässyt tilaan, jossa liikkuminen ja keskittyminen oli täysin sulavaa ja hallittua ja jokainen liike ja ajatus tuli kuin itsestään. Nyt oli pakko; ei ollut vaihtoehtoja. Nau kuuli Ascarisin käskyn ampua olentoa nenään, ja hän ymmärsi heti miksi.

Hirviö oli jatkuvasti hyökkäämässä, mutta Rämeen roikkuminen sen etujalassa häiritsi sitä niin, että se seisahtui aloilleen aivan pieneksi hetkeksi; koettaen ravistaa koiran irti, ja tämä hetki riitti Naulle. Hän oli jännittänyt jousensa kuin itsestään, ja nyt hän tähtäsi tarkasti kohti olennon iljettävää kuonoa. Nuoli osui maaliinsa, se upposi syvälle olion vasemmanpuoleiseen sieraimeen; vain puolet nuolen varresta jäi näkyviin. Olio viskasi vimmoissaan päätään sivulle ja ölisi hirvittävällä tavalla. Nuolen vartta pitkin alkoi valua jotain visvaa muistuttavaa. Nau kiskaisi viinistään uuden nuolen ja asetti sen jänteelle, odottaen rauhallisesti seuraavaa hetkeä ampua.

Räme oli irrottanut leukansa otuksen kintusta, ja pudottautunut turvallisen välimatkan päähän louhikkoon. Otuksen viskoessa päätään vimmatusti ja huutaessa tuskasta, koira laski uutta loikkaa, ja pään käännähtäessä sopivasti, se ampaisi kaikella voimallaan eteen ja ylös, sai hampaansa Naun upottaman nuolen varteen ja olennon viskatessa päätään uudelleen, nuoli survoutui liikkeen voimasta yhä syvemmälle sen nenäonteloon. Eläimen mölähdys kuulosti joltain, jota olisi saattanut kuulla manalan porteilla. Räme irrotti pian otteensa ja karkasi jälleen vimmatusti riehuvan olennon ulottumattomiin. Ponnistus oli vaatinut veronsa, ja suuri koira läähkätti aloillaan tutisten kuin haavan lehti.
Peto kiinnitti huomionsa koiraan, mutta loikatessaan raivoisana tätä kohti, se sai jälleen nuolen silmäänsä. Nau oli ampunut ohi sieraimista, mutta osuipa kuitenkin. Nuoli pysäytti olion aloilleen kiljumaan, ja lopen uupunut Räme sai tilaisuuden luikkia pakoon sen tieltä.

/ Härremyngyyd, mulla se vasta tahmeaa on ollutkin!/
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 30 Syys 2013, 21:58

//Rynnii paikalle kuin raivohullu sotanorsu*

Nau teki työtä käskettyä, ja Ascaris tunsi jopa hienoista kunnioitusta nuorempaansa kohtaan. Hän miltein hätkähti omia ajatuksiaan, koska ei ollut paljoltikaan hänen tapaista arvostaa ketään taidoissa, paitsi aivan omassa luokassaan kulkevia vahvoja demoneja, sekä muita yön lapsia. Yllättävää, kerrassaan yllättävää. Raglus murisi syvältä kurkustaan kivuissaan karjuvalle pedolle, joka huitoi vimmatusti päätään sivulta toiselle ja törmäillen läheisiin puihin, jotka alkoivat kallistua maata kohti ikävästi narissen. Ascaris seurasi sieraimeensa iskun saanutta petoa kauempaa, astellen vaanien sivummalle. Hän vilkaisi kauimmaisella silmäparillaan, että occoe kyhjötti edelleen turvassa yhdessä puista, vaikkakin se oli kallistunut aika pahasti seuraavaan nojaamaan. Lintu katsoi isäntäänsä sulat pörhöllään jännityksestä, ja valmiina hakemaan apua tarpeen tullen. Mutta Ascaris ei ollut koskaan suostunut moiseen vaihtoehtoon, eikä se näyttänyt tulevan tarpeeseen nytkään.

Kovaäänisesti karjaisten Ascaris astui jälleen eteenpäin pedon kimppuun hyökätäkseen, kun se oli keskittynyt Rämeeseen, joka huohotti hengästyneenä maassa. Ragluksen valmistautuessa loikkaan, Nau ampui uuden nuolen, joka suhahti Ascarisin vierestä niin läheltä silmärivistöjä, että hän otti perääntyvän loikan taaksepäin. Yksikseen taistelemiseen ottunut raglus vallan unohti seurata puolueelaistensa liikkeitä toisinaan. Heitä vastassa seisova peto oli alkanut ulvoa jälleen säälittävästi, kun sen päätä rei'itti jo kaksi nuolta. Ascaris kurkkasi sivusilmällä Naun puoleen, nyt varmistaen ettei tämä ollut ampumassa uudelleen, ja loikkasi sitten kolmannen osakkaan kimppuun, purren tätä niskan puolelle panssarin taakse, samalla kun pitkät sormet puristuivat sen selkään kiinni. Valtava häntä läimi pitkin maastoa, mutta raglusin onnistui välttämään se, yhtälailla kun olennon pitkät raatelukynnetkin.

Joutuessaan jälleen irrottamaan hampaansa vihollisestaan, Ascaris veti päänsä taaemmas, mutta ennen perääntymistään ja veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja työnsi kielensä peremmälle suuhun, syösten sitten vihreät kaasuvanat ulos suustaan ja sieraimistaan, niin että heidän tallomalleen aukealle muodostui vihreä pilvi.
"Pysy kauempana kaasusta!" Ascaris huusi, ja perääntyi itsekin lähemmäs ehjiä puita parilla juoksuaskeleella. Hän heilautti häntäänsä Occoelle merkiksi, että lintukin sai luvan lennähtää kauemmas. Oocca katosi tuota pikaa syvemmälle pusikkoon, ja he jäivät kolmestaan seuraamaan häviölle jäävää petoa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 02 Loka 2013, 09:54

// Metsärynnintää :D //

"Kaasua!" Nau huudahti ällistyneenä, ja hänen pökertynyt päänsä tajusi laittaa jalat liikkumaan etäämmäs kammottavasta vihreästä pilvestä, joka kietoutui tuon Quinnin syvyyksistä ilmestyneen olennon ympärille, sen joka sopukkaan. Kaasu sai otuksen kiljumaan tuskasta sillätavoin, että ääni särki Naunkin ruumiissa, kuin joku olisi vedellyt jäisillä tikareilla pitkiä viiltoja selkään, reisiin, niskaan; joka puolelle! Tuo kiljunta tekisi hänet hulluksi hyvin nopeasti! Otus taisteli vastaan, sen jalat iskivät tallaantuneeseen metsäaukeaan ja selkeästi se yritti etsiä vihollistaan, jotta olisi voinut hyökätä tämän kimppuun, mutta siitä ei ollut enää mihinkään. Hirviö tömähti tantereeseen mielipuolen lailla kiljuen kerran, mutta kiskoi sitten itsensä vielä ylös jaloilleen, joista kaasu oli jo kuorinut kaiken muun, paitsi vankat luut.
Nau vilkaisi sydän jyskien Ascarisia. Hän tajusi, että nyt olisi se kohta, kun hänen olisi paettava paikalta. Ascaris ei ollut vielä keskittynyt ihmettelmään Nauta, vaan kuolintuskissaan koriseva hirviö sai toisen pedon kaiken huomion. Tyttö kääntyi nopeasti kannoillaan, puikkelehti puiden lomaan ja kiihdytti itsensä nopeasti juoksuun, joka muuttui pian pakokauhuiseksi kiitämiseksi, ei väliä minne, kunhan mahdollisimman kauas ja mahdollisimman pian! Nau tajusi koiransa kiitävän ryteikössä jossain vierellään, ja edettyään jo hyvän matkaa, metsän siimeksestä rytisti tulenpunainen poni hänen eteensä, lähestulkoon heitti tytön lennosta selkäänsä, ja katosi matalalentoa Quinnin lukemattomille poluille.

/ Thankjuu pelistä, sinä monstereiden lumoojatar <3 /
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 26 Loka 2013, 11:37

Ascaris heilautti häntäänsä lopettamisen merkiksi ja katsoi hävinnyttä otusta. Hän ei ollut uskonut kaasunsa olevan noin tehokasta, yleensä se vain tylppäsi kynnet ja aiheutti pieniä pintanaarmuja. Kenties olennon ruumiinrakenne oli aiheuttanut tämän sille itselleen, mutta sitä Ascaris ei saisi koskaan tietää, eikä häntä juurikaan kiinnostanutkaan. Raglus pärskäisi hiljaa ja tutkaili vastustajansa jäännöksiä kaikilla silmäpareillaan arvostelevasti. Hän röyhisti rintaansa ja päästi humisevan torvenkaltaisen äänensä kaikumaan halki metsikön, jotta jokainen isompi elikko kuulisi hänen voittonsa tästä erästä. Occoe otti tämän omana merkkinään ja pyrähti alas mestarinsa selän päälle istumaan. Keltainen kana täpisi paikallaan ja räpytteli siipiään henkäistessään:
"Herrani! Miten hienosti te taistelittekaan!"
"Paremminkin olisi voinut", Ascaris vastasi arvokkaasti ja katsoi taaemmaisilla silmillään vuotavaa olkapäätään.
"Mutta herrani, tyttö pakeni!" occoe jatkoi ja pyöri hänen selkänsä päällä ympyrää.
"Mitä?" raglus yllättyi ja hokasi katsella ympärilleen. Se oli totta, tyttö oli tipotiessään eikä ollut jättänyt taakseen muutakuin myllättyä maata ja pari nuolta, jotka olivat edesmenneessä olennossa kiinni vielä hetki sitten roikkuneet. Ascaris murahti hiljaa ja löi hännällään maata: "Samperi soikoon."

Hetken vielä paikallaan pällisteltyään, Ascaris ravisteli suurta ruumistaan saadakseen loput liat päältänsä karistetuksi, ja lähti sitten pitkin askelein kulkemaan syvemmälle metsään. Hän ei ehkä ollut onnistunut huijaamaan nuorta neitiä ruuakseen tai seinälle koristeeksi, mutta oli sentään voittanut lähes itsensä mittaisen pedon. Vanha raglus tunsi ylpeyttä moisesta seikasta, eikä antanut minkäänlaisen pettymyksen jäädä kaivertaman itseään, kun hän suuntasi kohti kotia.

//Aye, kiitos sinullekin hienosta pelistä! Otetaan joskus uudestaan o7
Lotdow
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron