Sinä, ulos täältä! //Haulokki, tule toki peremmälle!


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Kesä 23, 2013 11:00

Urlin ei vaivautunut kuuntelemaan toisen selitystä omasta täydellisyydestään, metsänhenki vain tutki kaikessa rauhassa uuden ulkonäkönsä kynsiä. Kovin ihmismäiseltä tämä muoto ei lähempää katsottunakaan näyttänyt, mutta mistäpä hän sen tiesi. Jos tuolla korulla oikeasti oli jotain voimia, kovin hyvä se ei voinut olla. Toisaalta taas, hän ei ollut erityisemmin asiantuntija tässäkään asiassa.

Hiljaa huokaisten metsänhenki luovutti yrityksessään ymmärtää toista miestä, ja sulki silmänsä muuttuakseen takaisin entiseen. Hetken aikaa hänellä oli ongelmia hahmottaa miltä hän oli näyttänyt ennen, mutta kohtapuolin hän oli taas takaisin omaksumassaan muodossa.
Urlin laski kämmenensä maahan, yrittäen kohottautua ulos. Toiseen jalkaan sattui enemmän kuin hän arveli jaksavansa pidemmän päälle, joten hän päätti odottaa hetken aikaa ennen enempää rasitusta. Jos ei muuta hyvää puolta asiasta keksinyt, ainakin kiusankappaleeksi ristitty pesukarhumies alkoi rauhoittua ja edes yritti olla mukava. Ilmeisesti hänen muodonmuuttamisensa oli toisesta jotenkin huvittavaa. Siitä Urlin ei niin tiennyt, mutta tätä enempää Urlin ei kai pystynyt pyytämään. Hän sai olla onnellinen että se oli edes hiljaa välillä.


//Lol, mini .w.//
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 795

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Su Loka 13, 2013 1:23

Haulokki seurasi väsyneellä katseellaan kaksoisolentonsa liikkeitä, pienen, yhä vain hieman nenäkkään virheen pysyessä savun värisillä kasvoillaan. Mies hymähti toisen tutkiskellessa itseään vielä hetkisen, ja sulki silmänsä tämän muuttaessa muotoaan toisen kerran lyhyen ajan sisässä. Pesukarhumies ei avannut niitä painaessaan päänsä taas viileää seinää vasten, vaan huokaisi tuskastuneena, haroen litimärkiä hiuksia kasvoillaan. Unta. Hän tarvitsi unta. Tai jotain hemmetin vahvaa rohtoa.

Mies siirsi pitkäkyntiset kätensä kasvoilleen, eikä siirtänyt niitä hetkeen pois. Tässä hän oli, lukittuna samaan huoneeseen tajuttoman ison omenapuun ja puoli kuolleen minkälien kanssa. Tältäkin oltaisiin voitu välttyä, mutta se ei käväissytkään Haulokin pienessä mielessä. Sen sijaan hän hieroi kasvojaan, hihittäen hysteerisesti, välittämättä siitä, kuinka ääni tuntui repivän hänen tärykalvonsa palasiksi.

Muodon muuttaja laski kätensä takaisin syliinsä vasta siinä vaiheessa kun ne alkoivat tuntua aivan liian raskailta kannateltaviksi. Siinä ei mennyt kauaakaan. Hän raotti sinivihreitä silmiään katsoakseen metsänhenkeä, joka näytti ihan yhtä surkealta kuin hänkin. Mies otti vaitonaisena tukea seinästä, nousten vaivalloisen oloisesti ylös. Hän voisi aina yrittää saada oven auki...

Haulokki ehti ottaa parisen askelta ennen kuin maailma alkoi heittää silmissä ja tämä horjahti vaarallisen näköisesti, kirosi, ja tuki itsensä seinää vasten, istuen lopulta lyötynä takaisin maahan, huiman metrin päähän edellisestä olinpaikastaan.
"Hienoa..."
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 795

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ti Heinä 29, 2014 12:45

Re: Sinä, ulos täältä! //Haulokki, tule toki peremmälle!

//Nyt kun on keskusteltu viksusti toisen osapuolen kanssa, päätettiin jättää tämä tähän .<<//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia