Lapsivaras || Crim!

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Lapsivaras || Crim!

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Heinä 2012, 21:23

Kalmankoira

Ilta oli taas vaihteeksi tullut Cypritin saarelle ja ajannut monet otukset jo nukkumaan, mutta nyt olikin yöeläjien aika lähteä liikkeelle. Kalma ei tehnyt tälläkään kertaa poikkeusta asian suhteen vaan oli lähtenyt täysin perinteiselle ilta kierroksellensa kävelemään muuten vain. Häntä eivät mahdolliset haltia uhat pelottaneet jättämästä tätä perinteeksi käynnytttä reissua väliin metsään, joka oli tunnetusti hiiren hiljainen ja Kalma erottaisi pienenkin äänen monen metrin säteeltä. Varomattoman haltian aavekoira kyllä kuulisi.. mutta hiipivä voisi olla ongelma. Kalma ei kuitenkaan asiaa jäännyt murehtimaan vaan kun oli päässyt tarpeeksi kauas itse ihmis kylästä muutti aavekoira muotonsa humaanisen muotonsa koiraksi lähtien jolkottelemaan omaan tahtiaan ympäri metsää.
Kuu ei tällä kertaa vallaissut aavekoiran matkaa kerta ei ollut vielä ehtinyt nousemaan, sen sijaan Kalma sai tyytyä muutaman heikon tähden tuikkeeseen tummalla taivaalla, jotka eivät oikeastaan näkyneet edes kunnolla oksien lomasta. Aavekoiraa kuitenkin kiinnosti aivan muu kuin tähtien kastelu tai edes itse kuu..

Ehkä kilometrin jos toisenkin jolkoteltuaan aavekoira pysähtyi nappasi maasta kepin ja alkoi heittelemään sitä ympäriinsä jahdaten sitä, haukkuen sille kuin se olisi ollut uhka ja muuten vain raahaten sitä ympäriinsä. Niin Kalma oli tullut leikkimään yksinään kerta kenestäkään ei ollut tänään seuraksi. Kalman ottama keppi ei kuitenkaan koiran ikäväksi ei kestänyt moista höykytystä kovinkaan kauaa kun se otti ja katkesi koiran suussa jolloin Kalma pudotti sen maahan. Kalma luimisti korviaan urahtaen jotakin ja jätti keppisnä siihen makaamaan lähtien jatkamaan matkaansa.
Kauaa koira ei kuitenkaan saannut kulkea kun koiran kirsuun levisi voimakas rautainen haju jota ei voinnut olla tunnistamatta, verta jossakin oli joku haavoittunut tai jopa kuollut.. Hajun voimakkuudesta päätellen jopa useampia kuin yksi. Normaalisti Kalma olisi ehkä asian antanut olla ja jatkanut matkaansa, mutta tällä kertaa koira oli liian uteliaalla päällä ja lähti hajun suuntaan jolkottelemaan. Kalma ei kuitenkaan juossut paikalle päätä pahkaa vaan oli äärinmäisen varovainen lähestyessään paikkaa ja kun Kalma pääsi paikan päälle näkymä ei ollut mikään kaunein. Maassa makasi kuolleita haltoita, ihmisiä ja jopa pienet vankkurit kuolleen hevosen kera. Nopean katsauksen tehtyään Kalma sai todeta mielessään ettei paikalla ollut ainuttakaan elollista sielua, joten koira uskaltautui lähemmäksi tutkimaan asiaa muuttuen samalla humaanisemmaksi. Verta ja suolia oli joka paikassa, täällä oltiin selvästikkin käyty taistelu elämästä ja kuolemasta.

Kalma kuitenkin havahtui itkuun lähistöllä ja käänsi päänsä äänen suuntaan. Oliko joku hengissä kaikesta huolimatta? Se kuka tämä henkilö tarkalleen oli ei Kalmaa kiinnostanut vaan mitään miettimättä aavekoira meni katsomaan itse. Aluksi aavekoira löysi vain sivuun kuolleen haltia sotilaan joka istui puuta vasten nojaamassa.. tai jos tarkemmin katsoi.. Oliko mies elossa vielä? Kalma kyykistyi haltia sotilaan puoleen ja oli käymässä kokeilemaan pulssia kun tuo räväytti silmät auki ja viilsi miekallaan aavekoiraa kohden. Kaulahan siintä olisi mennyt ellei Kalma olisi ehtinyt väistää, nippa nappa tosin.
"Rauhoitu autan sinua.." Kalma sanoi miettimättä puolueellisuuttaan sen erikoisemmin ja kävi varovasti kyyristymään miehen puoleen käyden läpi tuota katseellaan.. tuon vatsassa oli keihään kärki ja tuo oli täynnä erilaisia haavoja enemmän tai vähemmän pahoja. Kalma pystyi jo nyt sanomaan ettei tuo selviäisi vaikka hän auttaisikin tuota nyt.
"Ehkä autan sinua parhaiten näin.." Kalma sanoi hieman surullisella äänellä tietämättä kuuliko haltia edes alkaen vetämään toista veistään esille ja kohotti sen iskemään lopettavasti haltiaan kun havahtui uudestaan itkuun.. Se ei tullut tästä sotilaasta. Ase laskettiin alas ja Kalma kävi katseellaan havaroimaan ympäristöään kun huomasi kauempana puun juurella seisovan revityillä vaatteilla- jotka ehkä hetki sitten olivat olleet siistit- puetun hyvin nuoren näköisen haltia lapsen. Kalma katsoi hetken nuorta miehen alkua ja sitten sotilasta. Ei hän nyt lapsen nähden..

"Ä-älä tapa iso veikkaa!" Lapsi kivahti itkuisella äänellä kielellä jota Kalma ei ymmärtänyt, mutta tajusi kyllä ettei lapsi tahtonut nähdä teloitusta joten pisti aseensa pois. Kalma kääntyi lapsen puoleen ja kävi kyykkyyn maahan vaikuttaakseen pieneltä.
"Älä pelkää pikkuinen en satuta sinua, tule vain tänne." Kalma yritti houkutella poikaa lähemmäksi itseään sillä ei tahtonut tuon karkuun juoksevan kuitenkaan. Joutuisi petojen saaliiksi pikkuinen vielä. Kalma vilkasi henkihievereissä olevaan sotilaaseen joka oli ilmeisesti tipahtunut kyydistä jo pois.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Heinä 2012, 22:45

Iriador

Ilta oli tehnyt tuloaan jo tovin ja hämärä käynyt valtaamaan aina sinertävän taivaan. Suurinosa valoisan aikaan liikkuvista eläimistä oli painellut piiloihinsa yön saalistajia pakoilemaan. Saalistajien lisäksi liikkeellä oli kuitenkin yhä myös pieniä jyrsijöitä, jotka kahisivat nurmen seassa menemään ympäriinsä säntäillen.
Iriador, tuo punapäinen sokea sotilas, oli lähtenyt muutaman muun kuiskauksen jäsenen kanssa partioimaan metsään. Huhupuheet korvessa vaeltavista ihmisistä oli tavoittanut myös haltioiden eliittijoukot, joittenka tehtäväksi usein oli juuri päätynyt tuon uhkan eliminointi. Mikäli uhka oltiin ensin edes löydetty.

Tarkoitus oli yöpyä metsässä, joten leiri oltiin kasattu suojaisaan paikkaan vielä valoisamman päivän aikaan. Siinä missä muutama miehistä oli jäänyt pitämään nuotiota yllä ja huolehtimaan piilotetusta leiristä, olivat loput lähteneet kiertämään lähistölle kaiken varalta. Koska Iriadorista ei varsinaisesti leirin puolella ollut mitään hyötyä ja koska punapää oli sotatankkimaise nratsunsa kanssa pätevä pitämään itsestään huolen, oli tuo lähetetty yhtenä neljästä muusta patikoimaan lähistölle.
Lintujen ujellusta lukuunottamatta koko metsä tuntui hiljentyneen. Vetäytyneen levolleen seuraavaa auringonnousua varten, jolloin tuo vihreys nousi jälleen kukoistukseensa. Tarkka kuulo ei käynyt löytämään ääniä ympäriltä, mutta nenä sen sijaan alkoi erottaa tuttuja hajuja ilmasta. Jokseenkin ne hajut eivät olleet niitä mieluisimpia mahdollisia.
Tuoreen veren rautainen haju leijasi ilmassa. Panssaroitu naaraspeurakin pisti sen merkille, kieltäytymällä aluksi liikkumaan yhtään lähemmäs suuntaa josta tuoksu tuli. Nashiraa ei oltu kuitenkaan koulutettu niskuroimaan, saatikka toimimaan käskyjen vastaisesti. Niin epämieluisaa kuin peuralle olikin, se jatkoi lähes pakotettuna matkaansa eteenpäin isäntänsä käskystä.

Iriador erotti edestäpäin hiljaisia ääniä. Keskustelua. Hiljaista puhetta. Tosin, se kenelle äänet sitten kuuluivat, ei käynyt punapäälle selväksi. Punainen aura levisi naaraspeuran jalkoihin, jolloin Iriador myös kykeni näkemään sillä omalla erikoisella tavallaan ympäristönsä. Tai oikeammin lukemaan kehän sisään kohdistuvat liikkeet. Tämäkin oli toistaiseksi vain varotoimi, sillä sokealla ei ollut mitään käsitystä siitä, millaisen kaaoksen keskellä sillä hetkellä ratsasti.
Hiljainen itku lähistöltä sai punapään pysäyttämään ratsunsa. Mies jäi hetkeksi kuuntelemaan täydelliseen hiljaisuuteen ääniä tarkemmin kunnes haltiakielellä lausahdettu lause ennätti korkeahaltian korvaan. Lapsen itkuinen ääni pyysi olla tappamatta. Nyt myös Nashira reagoi ääneen, lähtien ilman käskyä jäljittämään sen lähtöperää. Eikä tuota kauaa tarvinnut etsiä, kun naaraspeura näki maahan kyykistyneen miehen houkuttelemassa tuhoutuneen majapaikan nurkalle kykkimään jäänyttä haltiapenskaa. Mies oli ihminen. Naaras kyllä tunnisti vihollisen sellaisen nähdessään, eikä epäröinyt ilmoittaa siitä myös sokealle isännälle selässään.

Älä kuuntele tuota miestä, Iriador viestitti pennulle telepaattisesti, saaden tuon pälyilemään hämmentyneenä ympärilleen siinä toivossa, että olisi tavoittanut itkuisilla silmillään puhujan. Tuon jälkeen Nashira määkäisi vihaisesti, lähtien ravaamaan sarvensa alas suunnattuna kohden ihmisolentoa tuon takaa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Heinä 2012, 23:22

Penska ei suotunut tulemaan aavekoiran luokse, vaikka tuo yrittikin tuota pyytää tulemaan luokseen. Ei hän mitään tuolle tekisi, tarkistaisi vain mahdollisten vammojen varalta. Kalma kuitenkin kohotti toista kulmaansa kysyvästi lapsen pälyillessä ympärillensä kuin olisi kuullut jotakin. Kalma katsahti kummissaan ympärillensä ja huomasi että kuuli lähestyvän sarvipään joka sarvet ojossa syöksyi aavekoiraa kohden ratsastajan kera. Kalma tarrasi nopeasti loukkaantunutta haltiaa kädestä kiinni ja teleporttasi heidät kummatkin pois tulilinjalta lähemmäs lasta. Kalma asetti sotilaan varovasti makaamaan maahan samalla kuin pikkuinen taas kipitti puun taakse piiloon uskaltamatta jäädä vieraan miehen lähelle.
"Oletko hullu!? Meinaat omiasi talloa kaakkisi kanssa?" Kalma kysyi melkein jopa ärähtäen kun tunnisti ratsastajan hajun perusteella, ulkonäköisesti koira tuskin olisi tuota muistanut sen verran oli uutta ulkonäköä tullut. Pieni huomaamaton virne kohosi Kalman kasvoille, joka kuitenkin pyyhkiytyi nopeasti pois. Nyt ei ollut aika leikkiä kostajaa vaan saada lapsi että tämä mies, jos vain mahdollista, turvassa pois.

"Etkös sinä ole se sama kaveri joka tuli häiriköimään sen valkotukan ja minun taistelua?" Kalma kysyi varmistaakseen epäilyksensä. Kalma kyllä muisti sen tyypin ulkonäön enemmän kuin hyvin, mutta tämä kaveri oli erinäköinen ja Kalma saattoi erehtyä henkilöstä joten ei aikonut käydä kimppuun tai hyökkääväksi vielä. Sen sijaan koiran katse siirtyi jälleen poikaan pienen ystävällisen hymyn kera ja Kalma jälleen pyysi tuota tulemaan luokseen, mutta eihän tuo uskaltautunut.. Ehkä hänen pitäisi keskittyä enempi mieheen edessään?
"Ja kerta siihen pamahit, tule auttamaan jos tahdot edes yhden eloon jääneen." Kalma ilmoitti tälle tutulle haisevalle haltialle vilkaisten tuota merkittävästi kulmien alta. Eihän Kalma tuon sokea tiennyt olevan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Heinä 2012, 13:28

Naaraspeura pysähtyi välittömästi kohteensa kadotessa näköpiiristä. Se jäi pälyilemään tuota ihmisolentoa, kunnes osasi kiinnittää äänen perusteella siihen taas äänensä. Samoin teki Iriador. Vaikkei mies mitään nähnyt, pelasi tuo kuulonsa kanssa erittäin hyvin, jos jonkun sijaintia piti yrittää täsmentää.
Tuttu ääni haukkui hulluksi. No, ehkä Iriador oli hieman hullu, ehkä ei. Sen päättäkööt itse vastapuoli. Mutta mitä ilmeisimmin tuolla miekkosella oli joku toinen matkassaan nyt, kuin vain omat luunsa. Ja vieläpä haltia. Mitä ihminen teki haltialla muuta kuin saattoi tappaa? Nashira päästi malttamattoman matalan määkäisyn, viestien että voisi jyrää uudestaan tuota kummajaista päin mikäli siihen luvan sai. Lupaa ei kuitenkaan annettu, vaan naaraspeura käännettiin kohden ihmistä.

Ehkä olen, ehkä en, punapää kävi vastaamaan lopulta tuon kysymykseen. Sana valkotukka sai sotilaan kohottamaan kulmaansa. Hänhän tiesi tuon tyypin! Se koira. Se sama piski, joka Dariuksenkin silmän oli vienyt! Sekö sama henkilökö nyt oli taas täällä?!
Punapää korjasi hieman silmillään roikkuvaa mustaa liinaa, ja palautti käteensä taas hopeisen sokeansauvansa. Se auttoi pitämään tasapainoa yllä Nashiran selässä, jolla ei satulan kiemuraisen nupin lisäksi muuta paikkaa ollut josta kiinni saattoi pitää. Paitsi tuon valkea hallava harja, mutta sen kiskomisesta ei peura pitänyt.
Sauvalla tutkittiin hetki maata, jolloin sen kärki värjäytyi tiellensä eksyneistä kuolleista kehoista verestä punaiseksi.
Sinäkö tämän olet toveriesi kanssa tehnyt? Iriador tiedusteli Kalmalta, samalla kun pyrki pitämään maata kuopivan ratsunsa aisoissa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Heinä 2012, 14:43

Haltia kääntyi hermostuneen ratsunsa kanssa kohden koiraa ja Kalma valmistautui väistämään uutta iskua. Mitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Punapäinen haltia vastasi Kalmalle varsin epäsuorasti ja Kalma oletti osuneensa täysin oikeaan tuon henkilöllisyyden kanssa. Jos tuo ei olisi ollut se sama punapää niin tuo olisi suoraan vastannut kieltävästi koiralle. Tosin nyt Kalma vasta kiinnitti huomiota tuon kasvoilla olevaan mustaan huviin, joka peitti haltian silmät ja siihen että tuolla oli sokeakeppi mukana. Oliko haltia tullut tänä aikana sokeaksi!?
Sauvalla haltia ryhtyikin tunnustelemaan maata ja Kalma huomasi hohkavan punaisen jutun sen ympärillä, ilmeisesti jotakin helpottaakseen maasto havaitsemista. Mutta silti Kalma huomaamattaankin oli jännittynyt hyppäämään suuntaan tai toiseen jos tuo päättäisi päälle käydä. Päälle käymisen sijaan kuitenkin punapää esitti kysymyksen. Kalma tuijotti tuota tyrmistyneenä ja loukkaantuneena. Miksi häntä aina syytettiin kaikista verikekkeristä!?
"Minä tulin tänne vasta, yksin ilman seraa ja löysin nämä." Kalma murahti loukkaantuneena ja laski katseensa allaan olevaan mieheen joka hengitti enään hädintuskin ja oli aivan kalpea kasvoiltaan. Katse myös kävi pelokkaassa lapsessa, mutta Kalma jätti tuon rauhaan kerta tuo ei selvästikkään luottanut häneen.
"Sinusta ei kuitenkaan selvästikkään apua ole." Kalma murjaisi punapäälle jättäen nyt entiset kaunat sivuun tuon kohdalla ja keskittyi mieheen allaan ja oli käymässä hoitamaan tuota itse kun tuo körähti verta suustaan.. haukkoi henkeä muutaman kerran ja vaipui lepoonsa. Kalma katsoi hetken sotilasta ilmeettömästi ja mulkkasi sitten punapäähän.
"Sinun vitkuilusi takia hän juuri menetti henkensä, kiitos vain avusta ja häiritsimisestä torvi." Kalma murahti kuin olisi menettänyt lähemmänkin kumppaninsa äsken. Ei oikeastaan, mutta Kalma olisi kovasti halunnut pelastaa tuon hengen kerta lapsi tuntui pitävän tuota tärkeänä. Kalma katsoikin pahoittelevasti lapsen suuntaan ja kun tuo olisi tajunnut juoksi tuo veljensä ruumiin luokse itkien vuolaasti ja pyysi tuota heräämään haltia kielellä. Kalma ei tosin sitä ymmärtänyt, mutta laski silti kätensä pojan olkapäälle sanomatta mitään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Elo 2012, 23:26

Iriador hymähti koiran murahtaessa vastauksensa ilmoille. Jo pelkästään tuon äänestä saattoi päätellä, että punapään kysymys oli jollain tapaa loukannut toista ja oliko tuo niin ihmekään, kun sokea oli suoraa käynyt syyttämään toista tästä verilöylystä. Ja miksei syyttäisi? Mitäs oli eksynyt väärään paikkaan väärään aikaan!
"Niinhän te kaikki sanotte", punapää totesi lopulta itsekseen myhäillen, jatkaen sitten tutkimustaan.
Vaikka Iriador pistikin merkille Kalman lisäyksen hänen hyödyttömyydestään, ei sokea käynyt sitä juuri noteeraamaan kasvoilleen noussutta turhautunutta ilmettä kummemmin. Sen sijaan mies pyrki hahmottamaan lisää ympäristöään nyt lähinnä Nashiran avulla, joka tulkkasi verisen ympäristön kurjilla mielikuvilla Iriadorin päähän. Sotilasta säälitti syrjäisän majapaikan ja sen asukkien kohtalo. Oli aina sääli nähdä lisää kuolleita ja pahoin haavoittuneita, elämänsä menettäneitä näin sodan jälkeen. Ja kaikki tämä, koska vastapuolet eivät osanneet tulla keskenään toimeen.

Punapää laskeutui alas Nashiran selästä, komentaen silti ratsuaan pitämään kaikkea mahdollista epäilyttävää silmällä. Naaraspeuraa ei mikään pääsisi vahingoittamaan sen hurjapäisyyden takia, mutta sen sokea isäntä oli sitäkin helpompi maali, ellei tuo käynyt huomaamaan uhkaansa ennemmin. Maahan levisi hyvin leveä aura, jonka avulla Iriador osasi suunnistaa kompastumatta. Luottamatta kuitenkaan liikaa esteet ja liikkeet havaitsevaan maagiseen renkaaseensa, huitoi Iriador myös sokeansauvallaan kulkusuuntaansa kohden.

Piskin tokaisu sai punapään suuntaamaan korvaansa paremmin miestä kohden. Oli siis hänen syynsä, että joku juuri pääsi kuolemaan.
"Ja sinä syytät hitaudestasi minua?" punapää naljaisi ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi. Sotilas oli jo sanomaisillaan jotain, mutta suu painui kiinni sitten kuullessaan aikaisemmin itkevän lapsen nyt anovan veljeänsä heräämään.
Jollain tapaa punapään sydäntä riipaisi kuulla nuoren pojankoltiaisen itku ja kerta toisensa jälkeen anova ääni. Haltia asteli eteenpäin, kohden tuota pentua - ilmeisesti samalla myös piskiä, joka oli maahan kuolleen ruumiin ja pojan luo kyykistynyt. Iriador pysähtyi vain muutaman metrin päähän tuosta, koska ei tahtonut olla liian varomaton. Taas. Olihan sokea sotilas jo kerran vielä näkönsä tallessa ollessa kohdannut Kalman, mutta silloin oli tuo mustatukkainen mies ollut liian huonossa kunnossa ollakseen eliitille juuri minkäänlainen vastus. Jos koira päättäisikin nyt yrittää sitten käydä päälle jostain syystä, saattoi punapää huitaista tuon helposti kauemmas sokeansauvallaan.
"Miksi edes tahdot auttaa meikäläisiä? Olethan vastapuolen pelaaja, siten myös viholliseni - miksi sinä muka tahtoisit auttaa?", Iriador sitten tiedusteli toiselta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Elo 2012, 16:59

Kalma urahti jotakin omaansa punapään naljatessa että kaikkihan niin sanoivat kun olivat rikos paikalle tulleet, mutta tällä kertaa aavekoira puhui täysin totta! Ei hän ollut tullut tänne kenenkään teloittamis mielessä. Vain viattomalle kävelylle, josta kuitenkin oli eksynyt tänne nenänsä avulla. Kalma ei kuitenkaan sanonut tuosta mitään.. turhaahan se oli ei tuo uskoisi tai ottanut kuunnellakseen.

Koira valpastui kun sotilas kävi laskeutumaan alas ratsultaan, joka jäi uljaana vahtimaan sokean omistajansa kulkua ja ympäristöä. Punapään alkaessa tulla lähemmäksi sokeasauvan ja oudon punaisen hehkun kanssa Kalma ryhtyi murisemaan, ei äänekkäästi mutta hiljaa kuitenkin kertoen ettei ollut kovinkaan mielissään siintä että Iri tulisi lähemmäksi häntä ja haltia lapsosta. Oliko Kalma muka kiintynyt lapseen? Ehkä..
Kalman muriseminen kuitenkin loppui punapään kysymyksen myötä kun tuo kävi naljaamaan koiraa siintä että olisi ollut itse hidas. Kalma tapitti eliittisotilasta kulmiensa alta vähemmän ystävällisesti.
"Mitä minä muka olisin voinnut tehdä!? Viedä ihmis kylään vain ja ainostaan teloitettavaksi!? Omia hoitovälineitä minulla ei sattumoisin mukana ole." Kalma murahti haltialle, joka kehtaisi vitsailla toisen pois menosta kuin se ei olisi ollut mitään tuolle. Tai sitten tuo vain esitti, mutta se ei koiraan vaikutusta tehnyt. Kalma ei kuitenkaan pidemmäksi aikaa jäännyt punapään kanssa riitelemään vaan jäi hiljaa seuraamaan nuorimmaisen itkemistä tuntien kieltämättä syylisyyttä tapahtuneeseen, jos hänellä olisi ollut hoito välineet mukana olisi Kalma ehkä voinnut jotakin tehdä pelastaakseen tämän haltian. Haltia kylään meneminen olisi vain ollut suurin ongelma.. Katse kohotettiin kuitenkin sokeaan haltiaan, joka oli uskaltautunut parin metrin päähän tulla ja kyseli nyt aavekoiralta miksi tämä oli edes halukas auttamaan täkäläisiä kerta vihollinen oli vihollisen leirissä. Kalma hymähti kuivasti ja oli sanomassa jotakin kun poika nousikin ylös alkaen huutamaan kahdelle vanhemmallensa. Kalma itse ei ymmärtänyt sanaakaan mitä tuo puhui, mutta mitään sanomatta nappasi pojan käsiinsä ja sitä kautta hellään halaukseen silittäen ystävällisesti tuon selkää. Poika katsoi mustahiuksista ihmeissään ja Kalma vastasi siihen vain lempeällä hymyllä, melkein jopa isällisellä sellaisella. Poika purskahti itkemään Kalmaa vasten..
"Kaikki on sallittua jos ei jää kiinni." Kalma sitten lopultakin vastasi punapäälle ja lisäsi vielä. "Mitä aijot tehdä pojalle?" Kalma kysyi katsoen melko merkittävästi sokeaan haltiaan, vaikkei tuo katsetta nähnytkään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Loka 2012, 15:32

Piskin kuiva hymähdys sai Iriadorin hymähtämään vain vielä kuivemmin tuolle vastaukseksi. Oli sanomattakin selvää, ettei heistä kumpikaan seissyt tässä nyt mielellään saatikka sitten veljensä menettänyt lapsi, joka alkoikin huutaa haltiakielellä siitä kuinka sota, paikalle saapunut punapää sekä mustatukkainen aavekoira olivat kaikki yhtä typeriä ja toivottomia tapauksia ja kuinka olivat saattaneet antaa hänen perheenjäsenensä kuolla tuosta noin vain eteensä. Korkeahaltia itse ei ottanut soimausta kuuleviin korviinsa. Lapsi oli poissa tolaltaan ja sanoi mitä sattui, eikä Iriador osannut saatikka edes tahtonut syyllistää tuota osittain tarkoituksettomien puheittensa takia.
Yllättäen huuto vaihtui jälleen itkuksi. Punapää itse ei tiennyt mitä juuri oli tapahtunut, ja koska Nashira ei mistään erikseen varoittanut, saattoi haltia pysyä rauhassa paikoillaan vain sokeansauvallaan maata sorkkien.

Kaikki on sallittua jos ei jää kiinni. Punatukkainen eliitti tiesi sen kyllä, eikä voinut kieltääkään Kalman sanoja tässä tapauksessa, vaikka jossain syvällä mielessään tahtoikin jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken vihollisensa tekemisen.
Ehkä olet oikeassa, Iriador sitten aloitti kyseenalaisella äänellä, Mutta olet suoraan sanottuna harvinaisen tyhmä, jos luulet, ettei kukaan saisi tietää ennen pitkään siitä, että autat vihollista tavalla tai toisella. Joten anna olla, eliitti jatkoi, suoden pienen vinkin koiralle. Ottipa tuo sitä sitten kuuleviin korviinsa tai ei. Tuon tehtyään Iriador uskaltautui jälleen lähemmäs kaksikkoa. Pojan itku oli hyvä äänimerkki suunnistaa noita kohden, joten suuntaa ei ollut sokeankaan vaikeaa hahmottaa. Päästyään riittävän lähelle, paikallisti haltian aura myös niin kalman kuin haltialapsenkin, joten Iriador osasi pysähtyä noiden eteen järkevästi, eikä suinkaan kävellyt pahki ja kompastunut turvallensa maahan.
Sokea silmäsi tilannetta sillä omalla erikoisella tavallaan, osoittaen sormellaan sitten kohden poikaa, jota Kalma sattui sillä hetkellä halaamaan.
Otan pojan mukaani, punapää lausui kovin kuivasti ilmoille, Senhän sinä tahdoit kuulla? Vain ääliö antaisi sinun viedä haltialapsen mukanasi ihmisten kylään, jossa tuota odottaisi vain sama kohtalo kuin veljeänsäkin.
Joten anna hänet tänne. Ei ole minun vikani, että asiat ovat näin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Loka 2012, 17:22

Kalma kurtisti kulmiaan kun punapää avasi suunsa ja ilmoitti jotakin mikä soti vakavasti aavekoiran ajatusmaailmaa vastaan.
"Mitä minun olisi pitänyt tehdä!? Teurastaa lapsi parka kuin pahaisen sian!? Sitäkö sinä olisit tahtonut?" Kalma kysyi silkka ärtymys äänessään tuijottaen harvinaisen epäuskoisen ja ärstyneen näköisenä haltian päälle, mutta vakavoitui sitten.
"Ja mitä sinua sitten kiinnostaa jäänkö tästä kiinni vai en? Olisihan yksi ihmisten puolella pomppiva friikki vähemmän.." Kalma sanoi katsoen merkittävästi haltian päälle, jos tuo olisi siis nähnyt. Koira ei ymmärtänyt tämän haltian ajatusmaailmaa tällä hetkellä laisinkaan.. ensin valittaa siintä että hänen olisi pitänyt vain kylmästi teurastaa tämä lapsi parka ja nyt sitten jaksaa vielä kantaa huolta hänen toimistaan.
"Ja miksi ihmeessä sinä et tapa minua tähän paikkaan? Olenhan vihollinen." Kalma kysyi murahtaen kuin olisi oikein yrittämällä yrittänyt saada punapäätä päällensä. Ei oikeastaan, mutta olihan sitä hauskaa löytää pieni porsaanreikä herra haltiankin toimista.

Haltia kävi astelemaan lähemmäksi ja melkein huomaamattaan aavekoira painoi lasta tiukemmin itseään vasten kuin tuo olisi ollut hänen omansa. Ei oikeastaan, mutta aavekoira ei luottanut tähän mieheen ja ilmoitti sen selvästi ääneen murisemmalla sokealle punapäälle kun tuo lähemmäksi tuli. Syleilyssä oleva lapsi taas katsoi kysyvästi murisevaan friikkiin. Haltia pysähtyi sopivan välimatkan päähän ja alkoi osoittelemaan Kalman että lapsen suuntaan, tai tarkemmin sanottuna lapsen suuntaan, ilmoittaen selvästi että tahtoi lapsen mukaansa. Kalma lopetti murinansa. Järkeväähän se kieltämättä oli, mutta aavekoira ei luottanut tähän mieheen vielläkään täysin.
"Sen tajuan kyllä, mutta mitä sitten? Jätät heiteille? Heität vain kylmästi orpokotiin? Tai otat orjaksi?" Kalma ryhtyi kyselemään haltialta nousten seisomaan pitäen haltia lasta lähellään "turvassa". Tosin ei tuolla vaikuttanut olevan kiire lähteä aavekoiran läheltäkään... muuta kuin muutaman sekunnin päästä kun poika meni jälleen veljensä tykö aivan kuin tuolla olisi ollut kyky herättää tuo henkiin. Kalma katsoi lapsen perään sääliä tuntien sisällään. Hän tiesi vallan hyvin miltä tuntui elää ilman sukulaisia, perhettä joka voisi rakastaa. Katse kuitenkin kohosi eliitti sotilaaseen.
"Ja voin paljastaa sen verran etten ole erityisen kiinnostunut tästä naurettavasta sodasta, satuin vain löytämään ihmiset ensin kerta olitte piiloutuneet turhan hyvin." Kalma huomautti punapäälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Loka 2012, 00:34

Kysymysten tulva painui tiukasti punapään mieleen, vaikka haltian olisikin tehnyt mieli vain sivuuttaa kaikki tuo puhe. Suodattaa se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ottaa vain lapsi mukaansa ja lähteä kävelemään täältä tiehensä. Myöskään aavekoiran murina ei kuulostanut Iriadorin mieleen mukavalta, muttei mies myöskään tuota eräänlaiseksi mielenilmaukseksikin laskettua elettä käynyt pelkäämään.
Auransa avulla punapää pysyi hyvin tilanteen tasalla, ja osasi ottaa pienen perääntyvän askeleen kauemmas Kalmasta, kun mies nousi seisomaan. Myös sokeansauvasta haettiin erilainen ote, josta olisi helppo taas hujauttaa tuota tomppelia päin näköä, jos otus päätti käsiksi käydä. Näin ei kuitenkaan käynyt onneksi.
Olet typerämpi kuin miltä näytät! Minäkö tekisin oman kansani edustajasta orjan?! Tai jättäisin heitteille.. sinä kyllä varmaan tekisitkin niin, jos erehtyisin luovuttamaan lapsen sinulle, punapää naljasi tahallaan, Orpokotiin hän kyllä päätyisi, mutta mikä saa sinut ajattelemaan, että muka hylkäisin tuon pennun, korkeahaltia lausahti kovin kuivasti.

Minua ei myöskään kiinnosta tietää kantaasi tähän vihan pitoon välillämme, haltia totesi, jatkaen kuivalla linjallaan koiralle vastaamisessaan. Miksi ei? Eihän hänellä ollut mitään syytä olla mukava toiselle.
Tiedätkö miksen tapa sinua niille sijoillesi, vaikka mieleni tekisikin kovasti? Iriador sitten tiedusteli Kalmalta, käyden nojaamaan sauvaansa, Sen takia, koska en tahdo, että tuo lapsi joutuisi näkemään lisää kärsimystä ja kuolemaa silmillään tämän kaiken valmiin lisäksi.
Oma kohtalosi on yhdentekevä, mutten tahdo aiheuttaa hallaa tuolle pennulle. Toivon että ymmärrät sen itsekin.., Iriador totesi, jääden hetkeksi hiljaa kuuntelemaan vain hieman etäämmällä olevan pojan jokseenkin toivotonta itkua siitä, että veljensä vielä avaisi silmänsä.

Rikot pahasti sitä tyypillistä kuvaa teistä.. ihmisten puolella olevista sotilaista, jotka tuskin säälisivät yhtäkään suippokorvaa tiellään, korkeahaltia tuumasi kättään pienesti heilauttaen, En myöskään ymmärrä, mikä saa sinut suhtautumaan niin suopeasti meikäläisiin tällaisessa tilanteessa. Miksi sodit ihmisten puolella?.
Kuka oikeastaan edes olet, jos saan tiedustella? Silkasta mielenkiinnosta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Loka 2012, 16:55

"Ensin pelastan ja sitten jätän oman onnen nojaan? Mitä sinä oikein minusta ajattelet?" Kalma kysyi naurahtaen punapäältä jolla tuntui olevan turhankin negatiivinen kanta tällä hetkellä aavekoiraa kohtaan, joka oli hetki sitten yrittänyt pelastaa tuon nuoren haltia sotilaan kuolemalta ja säästänyt muksun hengen. Moni muu sotilas olisi varmasti tappanut kersan siihen paikkaan tai ottanut orjaksi omaan kotiinsa.
"En ole sellainen, mitä näköjään kovasti tahdot minun olevan." Kalma sitten huomautti kylmästi ja hieman loukkaantuneena.
"Orpokotiin? Etkö edes ajatellut auttaa häntä etsimään sukulaisiaan? Entäs jos hänen äitinsä odottaa häntä kotiin idiootti!? ...Kuten myös häntä." Kalma melkein jopa ärähti eliitti sotilaalle tuon sanoessa ääneen että aikoisi lempata muksun orpokotiin ja lopuksi nyökäten kuollutta sotilasta kohden.
"Yksinkertaisesti asenteesi." Kalma vastasi vielä miehen kysymykseen vetäen kätensä puuskaan eteensää laiskan oloisesti.

Haltia ryhtyi sitten nojaamaan sauvaansa alkaen selittämään hänelle siintä miksei käynnyt hänen kimppuunsa. Kalma hymähti pienesti noille sanoille, mutta ei vastannut mitään. Hyvä pointtihan haltialla oli ja Kalma kiittikin mielessään että tilanne oli tämä eikä toinen.
"Oletpas lohduttava." Kalma sitten tuumasi jääden tapittamaan lapsen päälle.
"Mitä sitten?" Kalma murjautti kun sotilas lähti selittämään kuinka hän rikkoi perus ihmis sotilaan tapoja toimia ja jatkoi vielä puhettaan kysyen lopuksi kuka hän oikeastaan edes oli.
"Ensin loukkaat minua minkä ehdit ja nyt alat kyselemään tuttavuuksia.. Mutta ihmiskylässä tunnetaan paremmin nimellä Jack ja muuten sitten kuljen nimellä Kalma, kutsu miten tahdot." Kalma esitteli itsensä haltialle kerta tuo noin kauniisti sitä kyseli häneltä.

Pieni hymyn kare hiipi aavekoiran kasvoille hetken ajaksi kun tuo katosi ilmestyen sotilaan taakse kummatkin veitset tuon kurkulla valmiina leikkaamaan kaulan valtimot auki.
"Olen myös salamurhaaja." Kalma tuumasi virnistäen ja antoi muutaman sekunnin kulua tässä ihanassa patti tilanteessa kunnes naurahti ja veti aseensa pois punapään kurkulta astuen muutaman askeleen taaemmas.
"Kunhan kokeilin." Kalma tuumasi samalla kun veti aseensa takaisin vyöllensä laskien katseensa alas huomatessaan nuorempansa tulleen luoksensa. Kalma oli sanomassa jotakin kun metsän täyttikin säikähtänyt kivun valitus sääreen kohdistuneesta pikku potkusta. Kalma kirjaimellisesti kinkkasi muutaman askeleen pidellen jalkaansa johon pikku riiviö oli jalallaan osunnut.
"Senkin pikku riiviö!" Kalma murahti ei niin vihaisena kun nappula lähti juoksemaan karkuun Kalma perässään koira muodossaan. Kalmalla tosin ei mennyt kauaakaan kun haltia penikka saatiin kiinni ja kaadettiin maahan, ei kuitenkaan liian kovakouraisesti.. ja no josta sitten seurasi lapselle itselleen totaallinen naaman pesu jonka johdosta itku oli vaihtunut nauruksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Marras 2012, 03:57

Iriador kohautti olkiaan yksitotisesti kuullessaan toisen tylyhkön murjautuksen kysymykseensä takaisin. Vaikka punapää ehti jo luulla, ettei vastausta saisi lainkaan, esittäytyi tuo mies kaikesta huolimatta hänelle nimellä Jack. Tai paremmin ottaen Kalma. Iriador hymähti, muistellessaan aikaisempaa kokemaansa tämän samaisen otuksen kanssa. Muistellen sitä, miksi valkopartainen haltia oli tuota haukkunut haavoittunut ollessaan ja apua vailla.
Piski.., Iriador totesi hiljaa haltiakielellä ääneen, jääden hetkeksi myhäilemään tuolle itsekseen.
Sen kummemmin ei korkeahaltia jaksanut sillä hetkellä muistella menneitä. Ei hän olisi oikeastaan ehtinytkään, kun auransa havaitsi yllättäen taakse ilmestyvän kohteen. Sokea ei kuitenkaan liikahtanut paikoiltaan minnekään, sillä jos hänet olisi tahdottu tappaa, se olisi tehty jo. Lisäksi vahvatekoinen haarniska suojasi harvinaisen hyvin haltian koko kehoa myös kaulaa joka mitätöi kaulalle nousseet aseet yllättävän tehokkaasti. Silti, Iriador tarttui sokeansauvaansa kaksin käsin kiinni, valmiina pamauttamaan sillä Kalmaa, jos tuo vielä keksisi yrittää jotain typerää. Samalla ilme nuoren sotilaan kasvoilla vakavoitui entisestäänkin.

En heittäytyisi sinuna noin rohkeaksi kokeilujen suhteen, korkeahaltia murjaisi selvästi ärtyneenä tapahtuneesta, vaikkeivät aseet enää hänen kaulallaan levänneet. Iriadorin lisäksi myös Nashira polki maata suojeluvaistonsa herätessä isäntänsä uhkaamisesta, mutta koska sokea nosti kätensä merkiksi naaraspeuralle, se ei käynyt suin päin vain hyökkäämään Kalmaa kohden.
Ilman täytti yllättäen valitus, jota seurasi Kalman ääni ja lapsen kikatus. Jos musta liina silmillä ei olisi sitä estänyt, olisi saattanut nähdä Iriadorin pyöräyttävän silmiään päässään. Hän ei tahtonut viettää yksin tässä metsän kolkassa turhaan enää aikaa. Siitäkin syystä, että häntä kaivattiin varmasti itse leirissä. Toisena siksi, että lähistöllä saattoi yhä olla ihmisten joukkoja, joille määrästä riippuen Iriador yksin ei Nashirankaan kanssa olisi kovin pitkään päihittämätön vastus.

Sokea lähti sokeansauvalla reittiään selvittäen seuraamaan äänien perässä, pysähtyen sopivalle etäisyydelle kaksikosta.
Lopeta tuo pelleily ja anna lapsi tänne. Minulla ei ole kokonaista yötä aikaa ihmetellä, miten viihdyt leikkimässä tuon pennun kanssa, kun minulla on parempaakin tekemistä toisaalla, Iriador ilmoitti ykskantaan ja tökkäsi sauvansa päällä Kalmaa kohden sanojensa päätteeksi, ajaakseen tuon kauemmas,
Me lähdemme nyt.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Marras 2012, 14:02

Haltian ääni sivulta sai koira muodossaan olevan Kalman lopettamaan hetkeksi lapsen ahdistelemisen ja kääntämään katseensa punapäiseen haltiaan, mutta ennen kuin koira edes ehti ajatella suunsa avaamista tunsi koira haltian sokeasauvan terän ihoaan vasten. Se pieni teko laukasi Kalmassa hetkessä puolustus reagtion jonka johdosta korvat taittuivat luimuun ja Kalma hyökkäsi hampaat esillä urahtaen haltian kepin kimppuun. Kalman alla ollut haltia lapsi säikähti pahan päiväisesti hetki sitten niin kiltin oloisen koiran äkkinäistä reagtiota ja mönki pois agresiiviseksi muuttuneen koiran luonta eliitti sotilaan taakse. Kalma puolestaan oli saannut Iridorin kepin leukoihinsa ja piti siintä jopa yllättävän lujaa kiinni tapittaen muristen eliitti sotilasta puhtaan valkoiset hampaat esillä koittaen samalla repiä keppiä irti ja pois korkeahaltian käsistä.. vaikka tuskin siintä mitään tulisi. Iridor oli koiraa paljon suurempi ja saisi varmasti halutessaan revittyä vaikka koiran hampaat rikki samalla kun ottaisi keppinsä itselleen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Marras 2012, 15:12

Ilmeisesti sauvalla koiran tökkäiseminen kevyestikään ei ollut ollut kovin hyvä idea. Vaikkei Iriador ollutkaan aikonut saattaa minkäänlaista vahinkoa tuon elukan nahkaan, oli pieni töytäisy herättänyt Kalman kenties luontaisen puolustusreaktion hereille. Näin ollen piski roikkui nyt punatukan kallisarvoisessa hopeoidussa sokeankepissä kiinni hampaillaan, joka ei lainkaan ilahduttanut korkeahaltiaa itseään.
Koiran yllättävää aggressiivista reaktiota säikähti myös vielä hetki sitten niin iloisesti nauranut lapsi, joka päästi suustaan säikähtäneen älähdyksen ja pyrki kauemmas mustaturkkisesta koirasta ja punapäisesta lajitoveristaan. Myös Nashira kohotti päätään ja määkäisi vihaisesti etäämmältä, polkien maata vieläkin tiuhempaan tahtiin sijoillaan, välillä ottaen muutamia maankamaraa täräytteleviä askelia eteenpäin, tarkoituksenaan ajaa itseään selvästi pienempi koira pois isäntänsä kimpusta tällä uhkailulla.

Iriador laski jälleen toisen kätensä pitämään kiinni sokeansauvastaan. Jos hän olisi pitänyt siitä kiinni vain yhdellä kädellä, olisi koira sen repinyt riuhtomisellaan alta aikayksikön pois sotilaan kädestä. Ote sauvasta kaksin käsin oli varmempi, eikä antanut Kalmalle mahdollisuutta repiä sokean yhtä apukeinoa pois tuon ulottuvilta. Olihan Iriadorilla yhä auransa, mutta silti maassa hiljaa makaavaa keppiä oli kovin vaikeaa paikallistaa, ellei sattunut täysin muistamaan suuntaa johon keppi mahdollisesti olisi tipahtanut äänen kera. Ainahan Nashira voisi käydä noukkimassa mokoman sauvan maasta ja tuoda sen isännälleen, mutta punapää itse ei tahtonut tuoda ratsuaan mukaan tähän yhteenottoon, ellei oikeasti ollut pakko. Ei sillä, etteikö kookas naaraspeura olisi itsestään osannut pitää huolta.
Oli miten oli, ei Iriador päästänyt kepistään irti. Hetken kestänyt vetoleikki päättyi siihen, että sauva käytiin riuhtaisemaan vastaan laittamisesta huolimatta takaisin omalle puolelle, pois Kalman hampaiden välistä. Se, kuinka kärsineeltä kevyestä metallista värkätty sauva sillä hetkellä näytti, oli Iriadorin pienin huoli. Vaikkeivät koiran hampaat hänen haarniskaansa purisi, saattaisi eläin silti yhä kaataa hänet nurin maahan, jolloin tilanne olisi toinen monestakin näkökulmasta. Ja sitä sokea ei toivonut käyvän.

Iriador aloitti vastahyökkäyksensä lyömällä sauvalla hieman vinosti ylhäältä auransa sisällä yhä olevaa Kalmaa, jota seurasi toinen poikittainen, nopea lyönti. Se mihin Iriador iskuillaan koiraa kohden tähtäsi, oli arvoitus hänelle itselleenkin. Haltia tiesi vain, että iskut tulisivat osumaan, ellei mustaturkkinen niitä jollain tavalla väistäisi. Keppinsä iskujen perään Iriador pyrki vielä potkaisemaan koiraa kylkeen.
Ainoa virhe jonka Kalma tekisi sokean kanssa otellessaan, olisi lähellä oleminen. Yllätyshyökkäyksiä oli turha yrittää Iriadorin pystyessä reagoimaan niihin turhankin nopeasti uudemman koulutuksensa, kuulonsa ja auransa avulla. Piti olla yllättävän taitava päästäkseen tämän sotilaan puolustuksen lävitse, jos sekään riitti.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Marras 2012, 16:14

Keppi riuhtaisiin pois koiran suusta kaikesta riuhtomisesta ja pitämisestä huolimatta, jopa niinkin pahasti että hampaisiin hieman sattui.. vihloi aivan kuin olisi jotakin kylmää syönnyt. Onneksi ei kuitenkaan yksikään hampaista ei katkennut tai murtunut, se vasta olisi sattunut. Kalma olikin käymässä uudestaan haltian kimppuun hampaat irvessä kun koiraa kohden huitaistiin kepin terävän pään kanssa, joka sai koiran pomppaamaan taaemmas melkein jopa akrobaattisen puoli pyörähdyksen kera kepin mennessä ohi suhahduksen kera. Toista samanlaista iskua koira ei ikäväkseen ehtinyt väistämään tämän epäedullisen kehon takia, joka ei valitettavasti soveltunut aivan kaksijalkaisia vastaan jotka huitoivat kättä pidemmällä, joten lievä osuma tuli kuonon sivuun. Kalma vingahti äänekkäästi astuen taaemmas hyvin reippaasti haltiasta, jonka saapas sai huitaista puolestaan tyhjää.

Koira jäi haltiasta kauemmas muristen korvat luimussa, tai ainakin sen hetken aikaa kun koira vaihtui humaanisemmaksi ja pyyhkäsi pienesti nenäänsä joka tuntui hieman aralta ja siinä kieltämättä oli jo pieni sinertävä jälki. Toivottavasti ei turpoaisi sentään perunan kokoiseksi..
"Miksi edes ikinä yritän olla ystävällinen...?" Mies pohti lähinnä hiljaa itsekseen ja vilkaisi sitten eliittiä kohden harvinaisen merkittävästi, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Kalma ei ollut pahemmin pitänyt Iridorin tempusta.
"Mikä teitä haltoita vaivaa? Yritän olla ystävällinen puolueeton ja saan heti paskaa niskaani??" Kalma kysyi sitten, mutta ei jaksanut jäädä kuuntelemaan eliitin vastausta vaan teleporttasi miehen taakse jälleen vetäen samalla aseensa esille koittaen alhaalta ylöspäin liikkeellä tuikata jomman kumman, jopa kummatkin, aseensa miehen kainaloiden alle jossa miehellä oli varmasti heikko suojaus. Tosin tässä vaiheessa Kalma tajusi että miksi helvetissä hän edes hyökkäsi tämän miehen kimppuun!? Ehkä se oli vain jäännyt alintajuiseksi tavaksi kun haltia hyökkäsi kimppuun? Kalma oli kuitenkin useaan otteeseen joutunut suippokorvien kohteeksi. Kuitenkin onnistuneen tai epäonnistuneen hylkkäyksensä jälkeen mies ei käynnyt perääntymään suinkaan vaan melkein jopa odotti että haltia kääntyisi ympäri ja koitti täräyttää miestä kyynerpäällä leuan alle.
suskari
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron