Taikatemppuja part2

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2008, 08:20

Aran, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

Black vilkaisi olkansa yli Opheliaa ja hymyili pirullisesti, hä ei todellakaan ollut oma itsensä... ja miksi ei? Miksi hän ei tappaisi Aaronia? Meinasihan hän tappaa Luciankin.. Tosin osa syy siihen oli Aran, hänhän sen kaiken suunnitteli! Tomtom katsoi Blackiä nuhtelevasti ja pudisti päätään, samalla kun istahti Lounatuulen kuonon päälle.. mistä lohikäärme ei tykännyt yhtään, mutta minkäs teet kun olet kiinni maassa?
"Black, ethän sinä voi tappaa Ophelian poikaystävää" Tomtom sanoi.. tällä kertaa Black ei nauranut vaan siirsi katseensa Aaroniin hymyillen vanhigoniloisesti, mutta hymy hyytyi kun Aran "tipahti" puista Aaronin taakse.
Ja tarvittiinko siihen enää edes ennustajaa arvaamaan, että Black syöksähti samantien Aranin kimppuun, siinä ohimennen melkein survaisten Aaronia. Aran lähti perääntymään hymyillen... eihän tämän äsken ollut perääntynyt ollenkaan? Black ei ehtinyt edes miettiä kunnolla mitä hittoa Aran teki, kun Amod hyppäsi hänen taakseen puista ja viilsi miekoillaan tämän kylkiin. Black huudahti ja oli saada Aranin miekasta, mutta hän kerkesi kyykistymään ja ponnistamaan sivulle, pois Aranin ja Amodin risti tulesta.

"Tuo oli epäreilua!" Lily huusi kiinnittäen kaikkien huomion.
"Elämä ei ole reilua, totu siihen" Amod sanoi.
"sano se 'herrallesi'" Black sanoi ivalliseen äänensävyyn.
"No nyt riittää" Tomtom sanoi istuessaan Lounatuulen kuonolla, hän napsautti sormiaan ja samassa juuret kieryivät sekä Aranin, Blackin, että Amodin jalkojen ja käsien ympärille.
"Mitä hittoa sinä nyt teet?!" Black kysyi vihaisena Tomtomilta.
"älä kiroile, varmistan vain ettette telo itseänne" Tomtom sanoi.. ja hän oli jälleen saanut jostain kähmästyä teekupin, josta hörppi jälleen teetä.
Lily huokaisi helpotuksesta, ehkä tämä oli vain hyvä? Nyt kukaan ei voinut 'Teloa' itseään saatika muita.
"satuitko huomaamaan että täällä on taistelu menossa?" Black kysyi Tomtomilta joka hymyili.
"oli, Black, täällä oli taistelu" Tomtom täsmensi Blackin sanoja.
"... etkö anna meidän enää taistella?" Aran kysyi tähän väliin.
"en" Tomtom vastasi hymyillen.
"no voi pyhä pask--" Black aloitti mutta sai jälleen kävystä päähänsä.
"mitä nyt sitten?" Lily kysyi Tomtomilta.
"Odotamme niin kauan että nuo saavat asiansa sovittua kuten aikuiset.." Tomtom sanoi hörppäisten jälleen teetä.
"... et ole tosissasi... Tomoderuwix, tuo on haltija!" Black sanoi nyökäten Arania kohti.
"Hän... Black hän, ei tuo tai se tai mikään muukaan" Tomtom sanoi välittämättä Blackin vastaväitteestä.
Tosin nyt kun Black pysyi paikoillaan, hän alkoi pikku hiljaa rauhoittua eikä näyttänyt enää niin hullulta mitä äsken.. tosin Blackillä ei ollut mitään aikomuksia keskustella Aranin kanssa ja voin taata että tunne oli molemmin puoleinen! Amod pysyi hiljaa ja seurasi tilannetta sivusta.. hänellä oli tunne että he pysyisivät täällä vielä pitkään.
"Noh, alkakaapas puhua" Tomtom sanoi lopulta... eikä kukaan sanonut sanaakaan.
Lily nousi ylös ja astui pois suojakuplasta. Hän käveli lounatuulen luo, kyyksityi tämän viereen ja rapsutti sitä jälleen korvan takaa.. vaikka se oli lohikäärme, silti Lilyn kävi sääliksi sitä. Lounatuuli ei sanonut mitään vaan päästi pitkän, matalan ja onton äännähdyksen.

"Tomtom et voi olla noin ilkeä!" Black sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, saaden Tomtomin hymyilemään.
"Ehkä olen, ehkä en" Tomtom sanoi.
"Et voi pakottaa meitä keskustelemaan" Aran sanoi yhtyen Blackin sanoihin.
"Ehkä voin, ehkä en" Tomtom sanoi hymyillen yhä.
"tuo alkaa olla jo.."
"Todella ärsyttävää" Black lopetti Aranin lauseen.
"näettekö? Te olette jo samalla puolella minua vastaan, seuraavaksi keskstelettekin kuin vanhat kaverit" Tomtom huomautti saaden molemmat hiljaisiksi.
"tässä taitaa mennä vielä pitkään" Tomtom sanoi huokaisten Ophelialle ja Lilylle.

// VERTA \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Helmi 2008, 20:05

Ophelia, Aaron

Black hymyili... Ei tosin hyvällä tavalla ja sen näki kauaksi ettei Blackillä ollut ihan kaikki kotona ja kyllä, Opheliaa pelotti jo Aaroninkin puolesta, vaikka tämä nyt olikin mitä oli, mutta tämä ei tehnyt muuta kuin seisonut heistä noin kymmenen metrin päästä, kädet niskan takana, paino vain toisella jalalla eikä ilmeisesti ollut kovinkaan tietoinen Blackin aikeista. Ophelia pudisteli päätään hitaasti katsoessaan Blackiin, ei enempää kuolemaa...
"Minun mitä..?" Ophelia katsahti nyt Tomtomiin hitaasti järkyttyneenä, mitä Tomtom oli nyt suustaan päästänyt? Ihmettelemiset tosin loppuivat lyhyeen Aranin ilmestyessä taas näkökentälle!
Aaron katsahti taakseen, nähden tietenkin Aranin ja samassa Black oli syöksähtänyt tätä survoakseen että Aaronilla oli hiuskarvan varassa tajuta lähteä väistämään ettei olisi saanut osaansa siinä samassa.

Ophelian sai taas säikähtää Blackin äkillistä hyökkäystä Arania kohden joka seisoi sattumoisin Aaronin takana! Aaronille ei käynyt kuinkaan mutta nyt Black huitoi miekallaan kohden Arania joka ei hyökännyt tätä vastaan vaan perääntyi sitä mukaan mitä Black lähestyi?
Aaron oli ponnahtanut näistä kauemmaksi ja seurasi nyt enintään Arania, kummastellen samaa mitä Opheliakin ja varmasti moni muukin, kunnes Amod ilmestyi ihan yhtä tyhjästä mitä Arankin ja sivalsi Blackin kyljistä!
Ophelia inahti tämän nähdessään ja pietti suunsa käsiinsä, tuo oli jo likaista! Black onneksi ehti väistämään Aranin hyökkäystä, mutta haavat kyljissä eivät olleet mitenkään kevyesti otettavat.

Aaron puolestaan hymyili, vihdoinkin jotain toimintaa taas kun Lounatuulikaan ei mihinkään päässyt. Sitten Aaron kuuli kuinka prinsessa alkoi taas rääkymään ettei äskeinen olisi ollut muka reilua. Aaron naurahti omahyväisesti vielä Amodin käskiessä tätä tottumaan ettei elämä mitenkään reilua olisikaan.
Ophelia pudisteli päätään, tosin Black oli oikeassa Aranin suhteen. Sitten Tomtom napsautti sormiaan ja samassa puunjuuret ikäänkuin nousivat maanläpi, lopulta kietoutuen Amodin, Blackin ja Aranin käsien että jalkojen ympärille! Mitä Tomtom oikein puuhasi?
Opheliakin katsahti tähän nyt kysyvästi, niin teki kyllä Aaronkin vaikka vähän kauempana kykkikin Blackin alkaessa raivoamaan tältä selitystä.
Opheliakin tajusi pian yskän, nyt nämä eivät toistensa kimppuun päässeet saatika satuttaneet muita siinä samalla, mutta eikö olisi ollut järkevintä tehdä tämä heti ensi kättelyssä? Ophelia katsahti takaisin Blackiin joka huomautti Tomtomia että näillä olisi ollut taistelu meneillään jonka kannalla Aaronkin hiljaa oli, hän olisi ainakin halunnut nähdä miten loppujen lopuksi olisi käynyt.

Tomtom ei kyllä antanut näiden enää taistella, huono juttu Aaronista, hyvä taas Opheliasta, Black olisi joutunut ehkä pian aika heikoille kyljissä olevien haavojen takia nimittäin. Black tosin saisi vähentää myöskin kiroamistaan... Ophelia katsahti Lilyyn ja siitä sitten Tomoderuwixeen joka sanoi että nyt he odottaisivat kunnes Aran ja Black saisivat asiat sovittua kuten aikuiset..? Ophelia kyllä kannatti puhetta väkivallan sijaan, mutta kyllä Opheliakin tiesi ja oletti ettei Black ja Aran toistensa kanssa keskustelemaan kykenisi...
Aaron tuhahti itsekseen ja lysähti maahan istumaan, se siitä sitten! Tosin olihan se sananharkkakin jotain ja yhtään vähempää edes Aaron ei näiltä kahdelta edes osannut odottaa.
Tomtom kehoittikin näitä jo alkamaan puhumaan ja vastoin kehoitusta, kaikki hiljenivät. Opheliakaan ei kuullut pahemmin muuta kuin oman hengityksensä katsellessaan Blackia ja Arania jotka eivät tehneet elettäkään aloittaakseen minkäänlaista keskustelua.
Ophelia katsahti ylös Lilyyn joka astui ulos suojakuplasta jonka Ophelia oli jo lähes unohtanut. Sitä ei ollut enää mitään syytä pitää yllä, joten ophelia 'purkasi' sen ja pian se olikin jo kadonnut. Ophelia ei olisi sitä jaksanut kyllä kauaa muutenkaan pitämään ja voimia piti säästää Blackinkin vammoihin... Joita Ophelialla ei ollut vielä aikomustakaan hoitaa, katsoi nyt ensin toimisiko Tomtomin idea.

Ophelia nousi myöskin nyt jaloilleen ja siisti hamettaan Blackin sanoessa Tomtomille ettei tämä voinut olla niin ilkeä. Tähän Aaron tuhahti/naurahti, suuri ja mahtava velho on alakynnessä jonkun ikälopun kanssa ja kutsui tätä nyt ilkeäksi? Hah, hyvä vitsi... Aran yhtyi pian samaan, väittäen ettei tämä voisi pakottaa näitä keskustelemaan. Ophelia oli myöskin epäileväinen ja olikin hieman huolestunut Tomtomin pyrkimystä kohtaan.
Tomtom vain hymyili ja joi yhä teetä hienon näköisestä tee asitastosta! Waaaih! Ophelia ei ollut saanut teetä pitkään aikaan! Mikä ei ollut tämän hetkinen murhe!
Sitten Aran aloitti 'Tuo alkaa olla jo...' ja Black lopetti 'todella ärsyttävää'. Tomtom oli saanut nämä huomaamattaan jo samalla puolelle Tomtomia vastaan! Tästäkös nämä kaksi vasta hiljenivätkin, mutta Ophelia jo lähes hymyili, silti tosin uskoen ettei nämä kaksi paljoa pidemmälle tulisi pääsemään.

Ja niin, täten tässä saattaisi mennä aikansa kuten Tomtom sanoikin hänelle ja lohikäärmettä paijaavalle Lilylle, mitä Ophelia suuresti ihmetteli mutta ei asiaan puuttunut, lohikäärme ei sentään ollut Aran.
"Näen mihin pyrit Tomtom, mutta uskotko tosiaan että he saavat asiat selviksi näin? Tarkoitan, hehän eivät voi edes sietää toisiaan ja ovat valmiita puukottamaan toistensa selkään heti kun vain siihen mahdollisuuden löytävät. Ainoa ratkaisu minkä näen puhumisen kautta voivan tulla on että Aran nielee ylpeytensä ja luopuu Lilystä, mitä taas suuresti että valitettavasti epäilen... Tai sitten tästä tulee taas yksi niistä sanasodista joita yleensä järkevän keskustelun sijaan syntyy..." Ophelia sanoi Tomtomille takaisin, samalla kun istahti taas takaisin polvilleen Lohikäärmeen kuonon vierelle ja katsoi yhä puunjuuriin kietoutuneita Blackiä ja Arania, että myöskin Amodia siinä samassa ja Aaronia joka vähän sivummalla näistä istui... Aran ei Lilystä ollut näin helposti luovuttamassa, Ophelia ei ainakaan uskonut niin ja Black ei saisi ikinä anteeksi jos Lilyn menisi Aranille koskaan luovuttamaan!

//BLAAD BLAAD! :[ Lyhyitä pliis!!!!! DDD8//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2008, 21:06

Aran, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

Black sekä Aran kuuntelivat naama mutrulla kun Ophelia sepitti näkemystään Tomtomille.. Aran varsinkin! Hän ei Lilystä ollut luopumassa, eikä liioin Black'kään. Tomtom siemaisi teetä ja hymyili.
"Hupsu tyttö, luuletko tosiaan että minä luulisin että nuo taulapäät tämän puhumalla selivttäisivät? En, en usko että tämä selviäisi näin, olen vain niin pirullisella päällä että pakko kokeilla tätäkin. Sitäpaitsi, Blackiä on kiva kiusata, enkä usko että kukaan haluaisi kenenkään kuolevan.. paitsi nyt nuo kaksi toisensa, mutta se on eri asia" Tomtom sanoi hymyillen.
".... joskus ihmettelen miksen itse tapa sinua" Black huomautti Tomtomille joka vain naurahti.
Lounatuuli oli sulkenut silmänsä ja nautti Lilyn rapsutuksista kuin kissa.. mikäs siinä ollessa, tosin Tomtomin ahteri kuonolla ei tuntunut mukavalta. Tosin Tomtom nousi seisomaan ja käveli vähän kauemmaksi, tapautti käsiään yhteen ja samassa hänen laukkunsa ilmestyi jälleen hänen eteensä. Tomtom kumartui laukun sisään ja veti sieltä esiin pienen pyöreän ja matalan pöydän ja laski sen maahan. Hän tapautti käsiään yhteen ja laukusta lennähti pöydän ympärille lennähti viisi pehmeää ja suurehkoa tyynyä. Vielä kerran Tomtom tapautti käsiään yhteen ja pöydälle lennähti laukusta viisi teekuppia, viisi pientä lautasta sekä teepannu.

"noh, prinsessa ja papitar, tulkaa toki teelle" Tomtom sanoi hymyillen istuessaan yhdelle suurelle tyynylle.
Lily ei nyt tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.. tämä ei nyt ehkä ollut maailman paras heti tee kesteille.. toisaalta taas...
"Nuori herra Aaronkin voi liittyä, mikäli vain kelpaa" Tomtom sanoi ja siirsi katseensa Lounatuuleen.
"Osaatko sinä olla kiltisti?" Tomtom kysyi. Lounatuuli ei hetkeen sanonut mitään, mutta nyökkäsi sitten.
"Varmasti?" Tomtom kysyi ja Lounatuuli nyökkäsi jälleen, sen verran mitä juuret antoivat periksi.
"Hyvä." Tomtom sanoi ja napsautti sormiaan. Juuret Lounatuulen ympärillä löystyivät, paitsi kaulan ympärillä oleva pasku, kunnes Lounatuuli sai päänsä ylös ja aukoi leukojaan.
"Muutuppa ihmismuotoosi" Tomtom sanoi. Lounatuuli katsoi tätä hetken aikaa, kunnes sulki silmänsä ja totteli kuin koira omistajaa.
Lily peruutti kauemmaksi Lounatuulesta joka pyöritti niskojaan ympäri ihmismuodossaan.. viimeksi kun tämä "ihminen" oli ollut, hän oli alkanut sörkkimään Lilyä ja Aaronia.

"Lounatuuli mitä hittoa sinä teet?" Aran kysyi.
"Pidän seuraa vanhukselle ja naisille.." Lounatuuli vastasi.
".. voisitko edes listiä tuon ensin?" Aran kysyi nyökäten Blackiin joka näytti enemmänkin hämmästyneeltä kuin vihaiselta.
"teidän väliset aisanne eivät kuulu minulle, lupasi auttaa kansaasi koskevissa sodissa, en jonkun tytön takia käytävissä kinastelussa... ja jos tuo nyt sinut on tappamassa niin tulen hätiin, mutta muuten en enää tähän puutu" Lounatuuli sanoi ja käveli Tomtomin luo, jättäen Aranin sanattomana katsomaan tämän perään.
Black naurahti omahyväisesti nähdessään Aranin ilmeen kun Lounatuuli lähti kävelemään Tomtomin luo ja lopulta istui tämän viereen pöydän ääreen.
Lily vilkaisi Tomtomia ja Lounatuulta kun Tomtom pääsi vauhtiin, selittäessään miten merirosvot viettivät elämäänsä merillä, mutta käveli sitten Blackin luo. Aran käänsi katseensa pois näistä, henkilökohtaisita syistä ja katseli nyt Tomtomia kohti. Lily kietoi kätensä Blackin ympärille ja halasi tätä, Black olisi tehnyt samoi mikäli hänen kätensä olisivat olleet 'vapaana', mutta tyytyi laskemaan päänsä Lilyn hiuksiin.

// NO OKE OKE! Mut paras si ittekkin pysyy lyhyissä >8O //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Helmi 2008, 22:42

Ophelia, Aaron

Ophelia naurahti hieman nolona, niinkö asia olikin? Tomtomillakaan ei siis ollut mitään uskomusta sitä kohtaan että nämä puhumalla mitään selvittäisivät, kuhan pirullisuuttaan sitten... Black taas murahteli jotain jolle Tomtom vain nauroi. Ophelia vain hmyili, ketään kun ei toisen kimpussa ollut mikä oli hänelle ilo silmässä. Aaron puolestaan näytti siltä että murjotti, istui maassa ja nojasi poski nyrkkiä vasten ja mutisi jotain omaa, katsellen aina välillä yhä köytettyä Lounatuulta ja sitten Blackia ja Arania jotka eivät myöskään miekoilla kyenneet toisiaan survomaan.
Tomtom nousi ylös ja Ophelia seurasi tätä ihmeissään katseellaan kun tämä taas loihti laukun esille ja katosi taas vyötäröään myöten sen sisältöön, vetäisten lopulta pienen ja matalan pöydän? Sitten esille oltiinkin loihdittu viisi suurta tyynyä? Ophelian hymy levisi entisestään vielä nähdessään hienon teeastiaston ja itse tee pannun!

Sitten Ophelia kuuli Tomtomin kehoitukset eikä Ophelia alkanut asiaa yhtään synkistelemään vaan nousi iloisena jaloilleen, kyykistyen tosin poimimaan Blackin miekan kaksin käsin tämän kahvasta ja käveli pöydän ääreen, istuutuen yhdestä suuresta tyynystä, jättäen miekan sivulle makaamaan. Ophelia katseli innoissaan hymyillen pieniä teekuppeja kuin lapsi jouluna pehmeillä tyynyllä, se oli aivan kuin kotona! Pinei matala pöytä ja suuret pehmeät tyynyt! Ophelia hymyili suu auki, kädet yhdessä tämän leuan tasolla kunnes Lounatuuli ja Lilykin liittyi seuraan, kaikki oli mennyt ohi Ophelialta, mutta juuri nyt pelkkä sana 'tee' sai Ophelian tuntemaan olonsa vähintään taivaalliselta, mutta ei Ophelia Lounatuulta pahakseen tässä osannut ottaa vaikka aika arvaamaton tämäkin Ophelian mielestä ehkä hieman oli.

Aaron oli vain vilkaissut Tomtomiin ja jäänyt seuraamaan nyt sivulta kun Ophelia intoili teestä kuin sillä olisi ollut jokin suurempikin merkitys ja sitten Lounatuulta jonka Tomtom päästi juurista vapaaksi jota edes Aran ei saanut Blackia puolestaan nistimään. Aaron hymähti pirullisesti kun Lounatuuli vain käveli pöydän ääreen, puuttumatta yhtään Aranin ja velhon välisen kinaan prinsessasta! Hah! Aaronkaan ei olisi asiaan yhtään puuttua välittänyt, mitä nyt oli kerran prinsessan paon estänyt. Sitten Lily lähti liikkeelle ja Aaronilla kesti hetken aikaa tajuta että tämä halasi nyt velhoa?! Aaron pudisteli päätään itsekseen, nyt meni viho viimeinenkin hohto kun kuninkaan synkkä velho alkoi hempeilemään...
Aaron vilkaisi teepöytää, oli hetken paikoillaan, huokaisi ja lähti astelemaan kohti teekutsuja... Niin laimealta kun se kuulostikin.

Ophelia piteli hymyillen teekuppia käsissään ja siemaili teetä aina sopivassa välissä samalla kun kuunteli Tomtomin tarinaa merirosvoista ja näiden elämästä. Kunnes kuuli ruohikossa kuuluvia askelia ja katsahti ylös Aaroniin joka oli puolestaan pysähtynyt puolen metrin päähän pöydästä ja katsoi nyt vaivalloisesti kolmen hengen teekutsuja... Mitä hän oikein teki? Aaron ihmetteli jo itsekin että oikein hakeutui seuraan... Tosin teepöydässä ei ollut yhtään hänen ikäistä haltija poikaakaan joiden kanssa riitaantua niin että itseäänkin ärsytii.
"Haluatko sinäkin teetä?" Ophelia kysyi laskiessaan teekuppinsa pöydälle ja katsoi ylös Aaroniin joka hieman hätkähti tytön kysymystä.
"..Ihan sama..." Aaron vastasi lopulta ja otti vapauden istuutua yhdelle tyynylle, tosin mahdollisimman kauaksi Opheliasta, tyttö oli outo... Kysyä nyt häneltä, haltijalta, tämän viholliselta että halusiko tämä teetä kuin mikäkin seurapiirin pitäjä ja ottaen vielä huomioon että Aaron oli saanut tämän itkemäänkin kerran aikaisemmin. Silti tämä hymyili ja kaatoi nyt pannusta teetä yhteen kuppiin.
Ophelia oli iloinen, ei välittänyt juuri nyt yhtään ketä pöytään istuutui, syynä oli tee mikä sai Ophelian näinkin hyvälle tuulelle ja vielä kun ei tarvinnut murehtia sitä että joku tappaisi jonkun.

Ophelia kaatoi teen yhteen teekuppiin ja siirsi kuppia lautasen päällä sitten Aaronille joka puolestaan jäi tuijottamaan ruskeata litkua kupin pohjalla kuin ei olisi ennen ruskeata litkua kupin pohjalla nähnyt, nojaten vielä toisella kyynerpäällään vielä pöytään.
"Lily! Tee ehtii vielä jäähtyä!" Ophelia huudahti Lilylle joka oli Blackin luona, eikä edes välittänyt Aranin olemassa olosta.
"Niin ja Black! Katsotaan niitä haavojasi kun pääset irti, jooko?" Ophelia lisäsi vielä ja kääntyi taas teekuppinsa puoleen ja otti sen käteen, katsahti sitten Aaroniin joka jostain syystä katsoi häntä noinkin kysyvästi.
"Mitä..?" Ophelia kysyi pidellen teekuppia toisessa ja lautasta toisessa kädessä ja katsoi Aaronia nyt kysyvästi takaisin.
"....Vihreä ei sovi sinulle..." Aaron sanoi lopulta ja tunsi tarvetta vajota maan alle, katsahti teekuppiin ja jäi kiroamaan siihen. Oikeasti Aaronia olisi kiinnostanut tietää mitä Ophelia oli Blackin haavojen katsomisella tarkoittanut ja vielä siitä hohtavasta kupla kupu mikä lie jutusta mutta ei tietenkään saanut itseään kysymään sitä, tuntui liian nöyryyttävältä jostain syystä. Ophelia oli hieman yllättynyt tästäkin kommentista ja mykistyi hetkeksi...
"Heh.. Ei sovikaan." Ophelia myönsi ja hymyili jälleen, tottahan se oli, mitä sitä kieltämään ja Aaron veti samantien teet kupistansa oikein pohjan maan kautta samalla kun Ophelia joi siististi omastansa.

//*piiloutuu* Noku lisäsin omaakin!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2008, 00:12

Aran, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

Tomtom katsoi sivusilmällä hymyillen kun Aaron saapui paikalle.. jos totta puhuttiin, Tomtom ei uskonut tämän edes tulevan! Noh, olihan tämäkin mukava yllätys.. varsinkin kun tämä näytti tulevan hyvinkin juttuun Ophelian kanssa.. tai no, jotenkuten. Mutta Tomtom piti tällä kertaa turpansa kiinni ja jatkoi tarinointia Lounatuulelle joka kuunteli korva tarkkana.
Lily vilkaisi olkansa yli Opheliaa joka huusi hänelle ja Blackille. Black ei vastannut mitään vaa vilkaisi kylkiään joista vuosi vielä verta.
"mene vain.." Black sanoi Lilylle joka selvästi empi jäisikö Blackin luo vai menisikö "teekutsuille".
Lopulta Lily käveli näiden luokse kuullen Aaronin huomautuksen, ettei Ophelialle sopinut vihreät vaatteet. Lily oli samaa mieltä, ne eivät sopineet Ophelialle.. saatika hänelle.. vihreä oli haltijoiden väri.
Lily istui Ophelian viereen ja hymyili pienesti, jääden kuuntelemaan Tomtomin juttuja.

Black manasi itsekseen ja katseli maahan, kunnes nosti katseensa hymyillen. Hän tiputti miekkansa ja avasi kämmenensä auki, sytyttäen käsiinsä tulipallot ja alkoi polttamaan juuria, kunnes ne katkesivat. Tomtom huomais tämän ja huokaisi syvään, hän napsautti sormiaan uudestaan ja samassa Blackin ympärille kiertyi lisää juuria, tällä kertaa juuret vetivät Blackin selkä vasten lähintä puuta, istumaan maahan. Black kirosi ääneen ja mulkaisi Tomtomia.
"Sinä et mene minnekkään" Tomtom huomautti Blackille joka manasi ääneen jälleen ihme kielellään. Tällä kertaa Tomtom vastais Blackille, sillä ihme kielellä ja nämä keskustelivat tovin kunnes Black hiljeni ja käänsi katseensa muualle.
Näin meidän korviimme, tämä Tomtomin ja Blackin kieli kuulosti saksan, venäjän ja kiinan sekoitukselta, josta saattoi erottaa joitakin vivahteita suomen tai vironkielestä.. toisinsanottuna, se oli yksi kielien sekamelska.
Lounatuuli katseli omaa teekuppiaan, se ei ollut koskaan ennen juonutkaan teetä.. noh, kuinka usein sitä lohikäärme teepöydässä istui? Se nosti kupin sormillaan, nuuhkaisi ja maistoi hieman, laskien sen sitten takaisin. Se ei sanonut mitään, vain katsoi eteensä ja jäi miettimään.. tee oli itseasiassa aika hyvää.

Aran ja Amod keskustelivat telepaattisesti.. ja kirosivat sitä etteivät voineet hälyyttään ketään paikalle näin kaukaa kylästä. Aran vilkaisi Blackiä joka vastaavasti mulkaisi tätä vihaisesti, tunnelma oli.. sanoisinko kireä, kumpikin tiesi että pitäisi kyetä keskustelemaan, mutta kummallakaan ei ollut aikomustakaan keskustella mistään!
"Tiedän että yrität lukea ajatuksiani" Black huomautti Aranille joka ei sanonut mitään.. mistä velho tiesi?.. tai no.. velho.. kai heilläkin joitakin voimia oli.
"noh Aaron" Tomtom aloitti laskiessaan teekupin pöydälle "kyllä sinultakin näköjään onnistuu tuo rauhallisempi keskustelu." Tomtom sanoi hymyillen viitante Aaronin ja Ophelian smalltalkkiin hetki sitten.
Tomtom oli jo aloittamassa jotain, mutta keskeytti lauseensa kun kuuli Blackin ja Aranin äänen.. tosin.. nämä nälvivät toisiaan jälleen, ei näiltä mitään sivistynyttä keskustelua voisi odottaakaan!
"Nuo kaksi eivät edes yritä" Tomtom sanoi pudistellen päätään.
"No mitä muutakaan heiltä voisi odottaa?" Lounatuuli kysyi.
"... mätkimistä?" Lily ehdotti.. tottahan tuokin, jos nämä eivät toisiaan nälvineet niin sitten mätkivät... miehet..
"no en Aranista tiedä mutta Hansilta se ei tule koskaan onnistumaan.. hän ei edes lapsena alkanut kenenkään kanssa neuvottelemaan jos edes epäili olevansa oikeassa" Tomtom selitti.
"Black oli aikalailla Aaronin tapainen nuorena.. ennen kuin tuli oppilaakseni" Tomtom sanoi yllättäen Lilyn.. Aaronin tapainen? Black'kö? Lily ei edes voisi kuvitella Blackiä rasavillinä ipanana..

// >DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Helmi 2008, 01:31

Ophelia, Aaron

Ophelia katsahti iloisesti Lilyyn joka päätti myöskinliittyä heidän seuraan ja istuutui hänen viereensä samalla kun Tomtom jatkoi tarinointiaan ties mistä. Aaronin katse oli naulittuna yhä pöytään, mutta havahtui Tomtomin sormien napsautukseen ja Opheliakin katsahti nyt takaisin Blackiin joka oli mitä ilmeisemmin jotakin mennyt yrittämään. Nyt tämä sai lisää juuria tätä pidättelemään, mutta eipä hänenkään tarvinnut enään seistä kun puuta vasten sai istua. Sitten Black manasi jotain taas sillä oudolla kielellä mikä oli Ophelialle yhtä hepreaa ja johon Ophelian suureksi yllätykseski Tomtom jopa vastasi! Sitten nämä lähtivät ikäänkuin väittelemään toistensa kanssa kielellä jota Ophelia ei ymmärtänyt alkuunkaan ja vähän uskoikin ettei olisi edes halunnut...
Aaronkin oli kuunnellut korvatarkkana, mutta ei mitään ollut ymmärtänyt, olipahan ainakin suoristanut selkänsä eikä enää edes muistanut miltä tee oli edes maistunut, mutta ei kai se pahaakaan ollut. Aaron ei pahemmin teehen ollut ennen itsekään koskenut, se oli jotain mitä hänen äitinsä joi naistenkutsuilla. Lopulta Black hiljeni, mitä ilmeisemmin häviten väittelyn tämän vanhuksen kanssa joka oli tarinoinut lähinnä merirosvoista ja näiden elämästä, tätäkin Aaron oli jopa vaivautunut kuuntelemaan.

Ophelia vain huokaisi laskiessaan teekupin sormiltaan taas lautasen ja lautasen pöydälle ja katsahti sitten Tomtomiin ollessaan itsekin varma ettei Black keksisi mitään tyhmää... Jäähyllä olo tuskin tätä nyt niinkään haittoi, tosin kauanko he meinasivat tätäkin jatkaa? Ei sillä ettei Ophelia tästä harvinaisen tuntuisesta teehetkestä nauttinut, mutta sitä vaan tiesi jo ennestään etteivät nuo kaksi keskustelemaan alkaisi ja vaikka alkaisikin, se tuskin johdatti mihinkään. Aaron lähti pyörittelemään kuppia kädessään ja katsahti tylsistyneen näköisenä Tomtomiin, katsahtaen lopulta takaisin teekuppiin jääden vastaamatta mitään Tomtomille, pitäisikö tuon nyt kohteliaisuutena ottaa? Ophelia hymyili pienesti Tomtomin huomautuksesta Aaronia kohtaan, kunnes Ophelian korvaan osui jotain ilkeää ja katsahti nyt kysyvästi että hieman vihaisena Blackiin ja Araniin jotka olivat yllättävän pitkän odotuksen jälkeen alkaneet toisiaan nälvimään.
Aaronkin katsahti Blackin ja Aranin suuntaan ja irveili ehkä pienesti toinen toistaan ilkeämmille huomautuksille ja nälvinnöille samalla kun Lounatuuli, prinsessa ja nukkumatti keskustelivat asiasta paheksuvasti.

Ophelia pudisteli paheksuvasti vain päätään ja käänsi katseensa näistä sitten Tomtomiin joka kertoi taas millainen Black oli nuorempana ollut mikä kiinnosti Opheliaakin suuresti muttei udella kehdannut. Sitten Tomtom vertasi että Black olisi ollut hyvinkin samanlainen mitä Aaron nyt oli ennenkuin oli tämän oppilaaksi tullut!?
"Niinkö?" Ophelia kysyi Tomtomilta laskiessaan teekupin taas pöydän päälle ja katsahti yhä sanasotivaan Blackiin... Ettei olisi vieläkin niinkuin Aaron? Tällä hetkellä se kuulosti ainakin siltä.
"Mitä minussa on muka samaa velhon kanssa?!" Aaron ärähti tähän väliin ja Ophelia oli naurahtaa, juuri tuo! Molemmat olivat ärtyneen oloisia suurimman osan ajastaan... Mutta ei Black tuollainen ihan koko aikaa ollut, onneksi...
Aaron tunsi olevansa pihalla koko asiasta ja joutui siis jättämään asian sikseen, nojasi kyynerpäällään pöytään nojaten taas nykkiinsä ja seurasi nyt kyllästyneen oloisesti oman puolueen kuninkaan ja vihollispuolueen kuninkaan velhon sanaharkkaa... Viihdettä tämäkin.

Ophelia ei edelleenkään hyvällä näitä kahta juuri nyt katsonut ja Arania tuskin koskaan, onneksi nytkin vain riitti että kuvitteli ettei Arania edes paikalla olisi.
"Tomtom? Tiedättekö kenties yhtään kuinka vanha Black on? Hän ei ole sitä kertonut... Ja kai hänessä hyveitäkin nuorempana näkyi vaikka riitaantuvan kuvan hänestä annoittekin?" Ophelia kysyi nyt hymyillen Tomtomilta, kysyen Blackin ikää mikäli tämä yhtään tiesi sillä Ophelialta se oli ainakin ihan täysin pimennossa ja nyt jos koska oli täydellinen tilaisuus jotain Blackin nuoruudesta kysyä! Black tuskin nimittäin ihan noin vain vastaisi joten oli siis onni että Tomtom tunsi Blackin niinkin monen vuoden takaa.

//^____________^;;;//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2008, 02:04

Aran, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

"jaa Black vain?" Tomtom kysyi vaihtaessaan asentoaan "hmm.. sen kun itsekkin muistaisi.. ei hän kovin vanha voi olla!" Tomtom mietiskeli pyöritellen partaansa jälleen.
"hän taitaa olla--"
"PERHANAN PUMPULIAIVO PIDÄ SUUSI KIINNI!!" Black huusi kuullessaan että nyt puhuttiin hänestä.. miten ihanaa, Blackhän halusi aina olla phueen aiheena!
"ja sinä kunnioitat vanhuksia.." Aran nälväisi Blackille joka vannoi hakkaavansa tämän heti kun pääsisi irti.
"hmh, kyllä hänessä yhä on jotain samaa on mitä Aaronissa.." Tomtom huomautti katsellen kysyvästi Blackiä ja Arania jotka nälvivät toisiaan taas minkä kerkesivät.
"itseasiassa Blackin ikää on paha määrittää näin äkkiseltään, hänen pitäisi olla paljon vanhemman näköinen.. ainakin se mitä hänestä muistan.."
"vaikuttaako asiaan se.. että Blackissä on vampyyrin verta?" Lily kysyi tähän väliin ja Tomtom siirsi hämmästyneen katseensa Lilyyn.
"vampyyrin? Mitä pirua se tauno on mennyt tekemään?!" Tomtom kysyi ja Lily vain kohautti olkapäitään, ilmeisesti Tomtom ei tiennyt kaikkea Blackistä.

Tomtom nousi ylös ja marssi Blackin eteen ja humautti tätä kävelykepillään päähän niin että kopsahti.
"Mistä hyvästä tuo oli?!" Black kysyi vihaisena ja Aranin oli vaikea pidätellä nauruaan.
"Voi kuule, syitä olisi vaikka monia! Sinä tauno olet mennyt ottamaan itseesi vampyyri verta?!" Tomtom kysyi ja Black hiljeni ja lopulta vilkaisi vihaisesti Opheliaan ja Lilyyn.
"Voi elämä sinun kanssa! Eikö normaalinpituinen elämä olisi riittänyt? Sata vuotta on ihan tarpeeksi, usko pois, tosin sinun elämäntyylillä ei kauaksi pöt--"
"Hän elää kauemmin?" Aran kysyi vilkaisten Lilyyn.
"kyllä, piru tietää kuinka kauan!" Tomtom voihkaisi ja vilkaisi Aranin mukana Lilyä..
Aran suorastaan kirosi! Hänkun oli jo suunnitellut että viimeistään Blackin kuoltua vanhuuteen hän saisi kaapattua Lilyn, nyt kun tämäkin eläisi pidempään, mutta nyt hän sai kuulla että velho saattaisi yhtä hyvin olla elossa silloin kun itse Aran kuolee vanhuuteen!
"jaaa... miksi kaikki katsovat Lilyä?" Black kysyi hieman hämillään.. eihän hän tietänyt mitään Lilyn pidennetystä elämästä.
"Noh.. ompahan enemmän aikaa kuherrella.." Tomtom sanoi ja Black oli vähällä potkaista tätä.
"Mitä sinä meinaat?!" Black kysyi.
"annoin Lilylle pidemmän elämän.." Aran sanoi ja Black meni sanattomaksi ja vilkaisi Lilyä joka katseli kiusaantuneena muualle.. lähinnä Lounatuuleen.

"perkeleen umpipässi! Menit koskemaan Lilyyn ja annoit tälle pidemmän elämän?! Hulluko olet?! Lilyn isä siitä varmaankin riemastuu ja koko kuningaskunta!" Black räyhäsi Aranille.
"No sittenhän Lilyllä on hyvä syy jäädä minun luokseni" Aran huomautti kettumaisesti.
"en todellakaan ole jäämässä!" Lily huusi pöydän äärestä "Eikä isäni tarvitse tietää.. " Hän lisäsi pyöritellen käsiään sylissään.
Lounatuulella ei ollut hajuakaan miksi näiden olisi pitänyt edes huolestua.. hän ei muutenkaan tajunnut koko suhde sotkua.. eikö Aran ja Black voisi vain hankkia Lilyn kanssa omat kakaransa ja lähteä sitten maailmalle niinkuin lohikäärmeet? Mitä muutakaan nämä kaksi naisesta halusivat? vai?.. ehkä nämä asiat eivät toimineet lohikäärmeiden tapojen mukaan.
Amod oli melkein yhtä pihalla mitä Lounatuuli, joten tämä ei sanonut mitään, vaan tyytyi kuuntelemaan.
Black käänsi katseensa pois kaikista ja alkoi taas mutisemaan itsekseen.. ja jälleen Tomtom vastasi tälle ihme kielellään ja Black alkoi ilmeisesti selittämään tälle jotain. Itseasiassa, Black selitti nyt Tomtomille kuinka oli aikoinaan törmännyt Adaan ja sitä kautta saanut itseensä vampyyri verta ja päätynyt hoviin.

"Olisi kiva tietää mistä he puhuvat.." Lily huomautti pöydässä istujille samalla kun katseli Tomtomiin ja Blackiin.
"... Jos ottaa huomioon vanhuksen puheet.. en ole varma haluaisitko sittenkään tietää.. ties mistä puhuvat.." Lounatuuli sanoi kallistaen päätään hieman.
"eivät he mistään sellaisesta voi puhua juuri nyt! Black huutaisi jo Tomtomille jos aihe olisi edes sinne päinkään.." Lily huomautti.. ja tottahan tuo oli.

// ^~^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Helmi 2008, 22:51

Ophelia, Aaron

Ophelia oli jo valmis kuuntelemaan pitkääkin sepitystä Blackistä ja tämän nuoruudesta, mutta kun Tomoderuwix ol miettimässä Blackin suunnilleen olevaa ikää, Black alkoi jo rääkymään tätä pitämään suunsa kiinni! Ophelia katsahti kysyvästi Blackiin ja siitä sitten Araniinkiin kunnes Tomtom avasi taas suunsa. Aaron vain tuhahti ja jäi taas seuraamaan Blackin ja Aranin uudestaan vauhtiin päästyä nälvintää jolta Ophelia yritti parhaansa mukaan sulkea korvansa ja kuunteli siis lähinnä Tomtomia joka sanoi että Blackin pitäisi näyttää paljonkin vanhemmalta tämän muistikuvan mukaan? Sitten Lily avasi suunsa ja Ophelia sulki omansa tiukasti kiinni tämän kysyessä että vaikuttiko asiaan että Blackisä olisi vampyyrin verta? Tässä kohtaa Aaronkin käänsi päätään nyt Tomtomiin kuullakseen enemmän asiasta mutta Tomtom ei muuta tehny kun haukkunu Blackin taunoksi, papparaiselta oli mitä ilmeisemmin turha odottaa mitään kummempaa tarinaa tähänkään.
Ophelia kohautti olkapäitään Lilyn mukana, ei Opheliakaan asiasta pahemmin tiennyt, muuta kuin uskoi ainakin Adan liittyvän jotenkin asiaan.

Sitten Tomtom nousi pöydästä ja Ophelia seurasi tämän menoa katseellaan Blackin ja Aranin luo... Tai no lähinnä Blackin kun tätä kävelykepilläkin nyt kalloon humautti. Aaron nauroi mielessään minkä kerkesi kuunnellessaan Tomtomin ja Blackin kinaa siitä ketä eli pidempään ja sitä kuinka Arankin lähinnä kirosi kuullessaan että Blackissä olisi vämpyyrin verta joka antaisi tällekin nyt pidemmän elämän! Blackaan ei siis ihan heti ollut kupsahtamassa, huono juttu Aranille, tosin Aaronin ei ehkä kannattanut olla näinkään vahingoniloinen tätä kohtaan. Sitten kaikki kääntelivätkin jo katsetta pöytään... Lilyyn ja jopa Ophelia käänsi katseensa tähän ja sitten taas Blackiin joka alkoi hetken hiljaisuuden jälkeen räyhäämään Aranille kuin viimeistä päivää, Lilyn pidempi ikä oli mitä ilmeisemmin paljastunut... Aaron naurahti nyt velhon reaktiota asiaan josta Ophelia olisi halunnut jotain huomauttaa mutta jätti väliin, Aaronille ei phuminen hyödyttänyt, se oli koettu jo kantapään kautta... Sitten Lily jo huusikin koko nelikölle ettei ollut todellakaan jäämässä! Aaron ei välitttänyt jäikö tämä vai ei ja Ophelia puolestaan taisteli sen puolesta että Lily saataisiin taas kotiin heidän luokseen... Mutta se että Lily eli pidempään oli ehkä hyvä pitää salassa tämän isältä.

He eivät tosin olleet tehneet muuta kuin kuluttaneet aikaa ja paljastelleet salaisuuksia toisistaan... Lilyn perässä oli varmasti jo kokonainen armeija eikä iltahämäräkään ollut kuin muutaman tunnin päässä... Ophelia katseli tyhjää teekuppiansa, hänen ei tehnyt mieli yhtään enempää, mikä oli sinänsä ihme näin pitkän tauon jälkeen. Mutta metsässä näinkin kevyesti oleskelu alkoi jo kalvamaan Opheliankin mieltä, mikä oli täysin sokaistunut siinä vaiheessa kun Tomtom oli teepannun esiin loihtinut.
Aaron taas kuunteli Blackin ja Tomtomin keskustelua jälleen näiden oudolla kielellä, mistä ei ottanut kukaan muu selvää kuin nämä kaksi!
Opheliakaan ei tiennyt, luonnollosesti, mutta saattoi ehkä kuulla Adan nimen mainittavan jossain yhteydessä ellei tämäkin ollut jokin outo sana näiden kielessä. Niin ja jos otti vanhuksen puheet, Opheliakaan ei halunnut tietää mistä nämä mahdollisesti puhuivat, siinä Lounatuuli oli oikeassa mutta Black oli yleensä vähintään huutamassa tälle takaisin mikäli Tomtom edes hävyttömyyksiin hetkellisesti poikkesi.
"Niin..." Ophelia osoitti olevansa samaa mieltä Lilyn kanssa.
"Tuota... Emmekö me vain voisi jättää Arania ja Amodia tänne?" Ophelia aloitti katsellen näitä kahta.
"Siis, jos Tomtom nyt päästäisi Blackin niin me voisimme ihan hyvin jatkaa matkaa takaisin kotiin? Isäsi on varmaan murheesta kuollut ja on lukitsemassa sinua ylimpään torniin kun hänet taas näet ja ei Blackään kauaa odottelua kestä, en pääse haavoihin käsiksi jos juuret ovat tiellä." Ophelia jatkoi katsoen nyt vierellä istuvaan Lilyyn, olettaen että tämä osaisi asiaan vastata. Tosin, hetkonen.
"Vai... oletteko yhä meitä estämässä..?" Ophelia katsahti nyt Lounatuuleen joka myöskin teekutsuilla oli koko tämän ajan ollutkin, ihmismuotoa oli vain jostain syystä yhdistää itse lohikäärmeeseen.

//^_______^//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2008, 23:44

Aran, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

Lily alkoi ajattelemaan Ophelian sanoja, eivätkö he vain voisi lähteä? sitten Ophelia kysyi Lounatuulelta, aikoisiko tämä estää heitä.. Lounatuuli katsoi Opheliaan ja vilkaisi sitten Araniin ja Amodiin, jotka seisoivat vähän matkan päässä. Amod katseli muualle, mutta Aran oli kiinnittänyt huomionsa pöytä porukkaan kun oli kuullut Ophelian puheet.
"Asiahan ei minulle kuulu jos tarkemmin ajatellaan, mutta toisaalta taas.. te olette vihollisia" Lounatuuli sanoi.
"mutta emmehän me mitään pahaa aik... tai.. no.. ei mitään" Lily aloitti mutta jätti puollustuksen sikseen.
"Mutta toisaalta taas, oletteko sattunut ajattelemaan että on olemassa sekin mahdollisuus, että tänne hyppii minä hetkenä hyvänsä lisäjoukkoja? Art palasi linnalle, hän tietää missä täällä tapellaan ja jos haltijoiden kuningasta ei ala kuulumaan, tänne saapuu aivan varmana partio" Lounatuuli huomautti.
Siinä vaiheessa kaikki katsahtivat lohikäärmeeseen. Edes Tomtom ei ollut huomioinut tuota seikkaa ja jäi nyt miettimään mitä pitäisi tehdä. Aran hymyili itsekseen, hänkään ei ollut tuota seikkaa huomioinut, mutta se oli vain iloinen uutinen, näin haltijan näkökulmasta.
Black laski päänsä alas ja sulki silmänsä.. näytti siltä että hän olisi nukkunut, ainakin Lilyn mielestä.. hänen isänsäkkin näytti joskus nukkuvan.

"Meidän pitänee siis lähteä" Tomtom sanoi ja kopautti Blackiä olkapäähän kävelykepillään, mutta Black vain äännähti väsyneesti.
Tomtom ei sen enempää Blackiin kiinnittänyt huomiota vaan käveli pöydän ääreen, tapautti käsiään kahdesti ja samassa kaikki tavartat, tyynyt, pöytä ja astiat lennähtivät takaisin laukkuun ja laukku napsahti kiinni. Lily lennähti takamukselleen kun tyyny hänen altaan lähti liikkeelle, mutta Lounatuuli kerkesi nousemaan ylös ja oli nyt kykkimässä laukun vieressä, siitä kun kerran kiinnostui.
"No niin Black poikaseni, lähdetäämpä" Tomtom sanoi napsauttaen sormiaan ja samassa juuret Blackin ympäriltä löystyivät ja "luikertelivat" takaisin maanpintaan.
Black ei noussut ylös vaan jäi istumaan maahan, Lily käveli Blackin luo ja kyykistyi tämän eteen.
"Black, oletko hereillä?" Lily kysyi napsauttaen sormiaan pari kertaa tämän edessä. Black nyökkäsi väsyneesti, pitäen kuitenkin silmänsä kiinni.
"Heikkoa..." Aran huomautti ja Lily mulkaisi tätä olkansa yli "Veren hukka" Aran lisäsi nyökäten Blackin haavoihin, jotka eivät enää vuotaneet paljoa, mutta olivat aiheuttaneet pienet verilammikot Blackin molemmille puolille.
"No olisit sinäkin heikkona jos vuotaisit verta" Lily sanoi Aranille, samalla kun auttoi Blackin seisomaan.
Black nosti toisen kätensä eteensä ja samassa hänen miekkansa lennähtivät hänen luokseen, liittyivät toisiinsa ja muuttuivat takaisin sauvaksi, josta Black otti jälleen tukea toisella kädellään ja toinen käsi oli Lilyn hartioilla.
"Black ryhdistäydy, luulisi sinun kestävän enemmänkin" Tomtom sanoi hätyytäen Lounatuulta pois laukkunsa luota kun nosti sen käsiinsä.
"Hei, ettekai oikeasti aijo jättää meitä tähän?!" Amod huomautti.
"kyllä vain.. juuret väsyvät kyllä aikanaan ja menevät nukkumaan ja onhan teillä lohikäärme ja tappi" Tomtom sanoi ja oli jo menossa.
"Pystytkö kävelemään?" Lily kysyi Blackiltä joka nyökkäsi ja lähti kävelemään Tomtomin perään, Lily tämän vierellä.

"Lounatuuli, revi nämä juuret" Aran sanoi hetken päästä kun Blackiä, Tomtomia, Lilyä tai Opheliaa ei näkynyt.
"hmm.. mitä jos odotettaisiin että ne nukahtaa?" Lounatuuli sanoi hymyillen vahingoniloisesti.
"Olet ehkä ilkein lohikäärme mitä tunnen" Aran sanoi kuivahkosti.
"Ja ainoa" Lounatuuli lisäsi ja meni tutkimaan verta jota Blackistä oli vuotanut.

Hetken käveltyään Black tipahti polvilleen maahan ja kaatui siitä vatsalleen makaamaan, Lily laskeutui polvilleen tämän viereen ja käänsi hänet selälleen makaamaan.
"noh, mikäs nyt tuli? ylös vain ja jatketaan" Tomtom sanoi vilkaisten olkansa yli.
"Blackin pitää saada levätä!" Lily sanoi Tomtomille joka pysähtyi ja kääntyi ympäri.
"no olkoon, mutta ei kauaa.. kuten varmaan kuulitte lounatuulta, meillä ei välttämättä ole paljoakaan aikaa, ennen kuin tänne ryntää enemmän haltijoita teekutsuille.." Tomtom sanoi istuessaan jälleen salkkunsa päälle.

// SRY!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Helmi 2008, 01:30

Ophelia, Aaron

Ophelia ei sanonut juuri mitään siihen mitä Lounatuuli sanoi, Lily oli tosin jo puolustelemassa mutta mitä se asiaan auttoi kun he olivat näiden vihollispuolelta jokatapauksessa? Ja sitten Lounatuuli mainitsikin hyvin ratkaisevan seikan... Ophelia ei ollut asiaa paljoa ehtinyt ajattelemaan että paikalle tulisi lisääkin haltijoita ellei Arania olisi alkanut kuulumaan, vain tunne siitä ettei heidän kannattanut paikalle enää pitkäksi aikaa jäädä...
Ophelia katsahti Tomtomiin joka teki siis päätöksen että he lähtisivät. Ophelia nyökkäsi ja nousi tyynyltä, valmiina jo lähtöön samalla kun Tomtom loihti koko teesetin takaisin eriskummalisen pohjattomaan laukkuunsa johon Lounatuuli näytti kiinnittävän erityisesti huomiota....
Aaron ei ollut tajunnut nousta tyynyltä tarpeeksi ajoissa ja lennähti siis lähinnä niskallen ja jäi kiroamaan maahan istualteen ja hieroi niskaansa, se sattui! Kukaan ei varoita mistään yhtään mitään! Hengiltäkö nämä yrittivät hänet saada!?

Ophelia katseli kiroavaa Aaronia ja Lounatuultakin vilkaisi, kunnes tajusi katsahtaa Blackiin Tomtomin ilmoittaessa tällekin että nyt lähdettäisiin. Juuret jotka Blackia pidättelivät, löystyivät ja vetäytyivät takaisin maahan, mutta Black ei kuitenkaan noussut? Ophelia jäi yhä paikalleen kun Lily meni Blackin luokse, selvittämään mikä tällä oli kun näytti lähinnä siltä että nukkui ja pian Ophelia tajusi että Black kärsisis veren hukasta!? AGH! Ophelia manasi mielessään, pettyneenä itseensä ettei ollut tajunnut hoitaa tämän haavoja heti kättelyssä... Mutta Opheliakin oli Tomtomin tavoin uskonut Blackin kestävän enemmän.. Ja uskonut että juuret olisivat estäneet myöskin verenvuotoa.
Aaron vilkaisi verilammikkoa joka Blackin vasemmalta puolelta näkyi ja sitten miekkaan joka suhahti vauhdilla Ophelian ohi ettei tämä ehtinyt edes reagoimaan ja pian Black olikin yhdistänyt nämä kaksi taas sauvaksi... Ophelia oli kiitollinen siitä ettei ollut miekkaa joutunut ketään vastaan nostamaan ja siitä ettei kukaan heistä ollut kuol- Tai, Ophelia ei ainakaan siihen suostunut uskomaan että joku olisi todellakin kuollut...

Tomtom noukki vielä laukkunsa ja Ophelia lähti kävelemään tämän perässä, vilkaisten ohi mennen Aranin ja Amodiin joka huomautti että aikoivatko nämä tosiaan nämä jättää? Ophelian olisi tehnyt mieli sanoa 'elämä on julmaa, totu siihen' mutta jätti moisen ilkeän huomautuksen sanomatta ja käänsi vain selkänsä ja lähti kävelemään Tomtomin perässä vielä varmistettuaan että Blackin pysyi jaloillaan...

Aaron manasi Tomtomin tapin vertausta häneen eikä edes katsahtanut olkansayli tähän kun nämä katosivatkin jo... Aran käski jo Lounatuulta repimään juuret irti, mutta Lounatuuli ehdotti että nämä odottaisi juurien nukkumaan menoa kuten Tomtom oli sanonut. Paha Aranille, lohikäärme oli oman elämänsä valtias ja Aaronilla ei ainakaan mitään ollut mikä olisi juurien suhteen auttanut... Elleivät juuret huilunsoittoon sitten nukahtaneet mutta Aaron ei kovin soittotuulella ollut... Ja nyt kun ajatteli, hän ei saisi edes metsässä olla, kuhan oli sinnekin jostain ihmeen kautta päätynyt. Sitä paitsi, partio ehtisi kuitenkin tulemaan ennen juurien väsymystä, joten se siitäkin valittamisesta.

Ophelia katsahti aina välillä Blackiin joka kohta lysähtikin polvilleen ja siitä sitten vatsalleen...Ophelia tietenkin pysähtyi ja katsoi tätä huolestuneesti, tämä oli tosiaan menettänyt paljon enemmän verta mitä Ophelia oli uskonut, mutta haavoja Ophelia ei nähnyt enää syytä lähteä parantamaan, ne eivät enää vuotaneet ja Ophelia ei ollut varma oliko hänellä itsellään tarvittava energia siihen... Tomtom antoi luvan Blackille levähtää, tosin vain hetkeksi sillä Lounatuulen puheissa oli kieltämättä perää. Ophelia istahti Lilyn vierelle taas polvilleen ja katsoi Blackin kalpeita kasvoja, tosin nehän olivat aina kalpeat mutta nyt epätavallisen kalpeat johtuen vielä verenhukasta.
"Tomtom? Kuinka kaukana uskot meidän olevan vielä kylästä...?" Ophelia kysyi lopulta katsahtaen Tomtomiin, Ophelialla itsellään alkoi olla jo hoppu päästä omaan kappeliin. Nyt kun ajatteli, Ophelia ei ollut rukoillun pariin aamuun... Eikä muutenkaan mikä kalvasi Opheliaa, joten seuraavat kolme päivää Ophelia suunnitteli kuluttaa huolella, mikäli he pääsisivät matkaa pian jatkamaan ilman että joku tukki tien.

Aaron nousi ylös ja läntysteli nyt itsekin sinne missä Aran ja Amod yhä olivat ja missä Lounatuuli oli verta tarkkailemaan jäänyt. Kiipesi siihen samaan puuhun ilman sen suurempia sanomisia, kapusi oksalle ja pian katsoikin sieltä Arania ja Amodia, pää alaspäin... Aaron roikkui oksalta jaloistaan ja katsoi sieltä verta mitä Black oli jälkeensä jättänyt ja katsahti sitten Amodiin muistaessaan jotain.
"Koska Art tulee takaisin?" Aaron kysyi tältä kädet puuskassa, olettaen että tämä tietäisi jotain veljensä menoista, kutsuessa Artia jopa tällä kertaa tämän nimeltä, sillä mikäli ette olleet huomanneet, Aaron ei ollut kutsunut ketään vielä tähän asti näiden oikealta nimeltä.

//SRY TÄÄLLÄ!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Helmi 2008, 02:11

Aran, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

Tomtom vilkaisi Opheliaa ja jäi miettimään, kääntäen katseensa menosuuntaan.
"paha sanoa.. ei varmaan kauaakaan, kun kerran Black tänne niin nopeasti hyppel-- hetkinen, mihin kyyhkyni joutui?" Tomtom kysyi nyt Blackiltä joka naurahti vaivalloisesti ja hymyili.
"alkoi huikomaan matkalla.." Black sanoi lähes kuiskaten ja sai jälleen kolauksen päähänsä.
"Söit sitten kyyhkyni.. hyvä Black, hyvä" Tomtom sanoi ja Black hymyili vahingoniloisesti, saaden Lilynkin hymyilemään.. tosin hymy oli ehkä hieman väkinäistä, Black oli mennyt syömään toisen lemmikin.

Amod vilkaisi Aaronia yli kulmiensa, kun tämä kysyi häneltä Artista.
"Hitostako minä tiedän..." Amod sanoi laskien katseensa.
"Luulen ettei ollekaan, ennen kuin Aren tila on selvinnyt." Aran huomautti pyöritellessään ranteitaan.
"Kuinka pahasti hän sitten loukkaantui?" Lounatuuli kysyi noustessaan seisomaan.
"Miekka meni läpi asti" Amod vastasi muistellessaan veristä Area. Aran sai vetäistyä toisen kätensä irti juurista ja irroitti loputkin juuret itsestään ja sen jälkeen Amodin.
"Menkää te takaisin kylään" Aran sanoi.
"mut--"
"Amod se oli käsky" Aran sanoi vielä ennen kuin hyppäsi puun oksalle ja lähti hyppäimään pitkin oksia suuntaan johon nelikko oli lähtenyt.
"... mitäs nyt?" Lounatuuli kysy raapien leukaansa.
"Minun on toteltava, joten lähden kylään.." Amod sanoi ja lähti kävelemään kohti kylää.
"Entäs me? mihin suuntaan" Lounatuuli kysyi vilkaisten Aaroniin.

Black nousi istumaan ja kömpi jaloilleen, hoiperteli hetken ja suoristi lopulta selkänsä.
"no niin, nyt jatketaan" Tomtom sanoi, otti salkkunsa ja lähti kävelemään edellä.
Metsässä alkoi jo hämärtämään, aurinko laski pikku hiljaa ja sitä mukaan tuli kylmempikin. Tomtom hyräili jälleen omiaan ja käveli reippaasti eteenpäin, välillä pysähtyen ja jääden odottamaan että muut saisivat häntä kiinnipäin.
"Ai niin.." Black sanoi äkkiä pysäyttäen Lilyn ja suuteli tätä, Lily meni hetkeksi lukkoon, mistä hyvästä tämä sitten?
"Hyvää syntymäpäivää" Black sanoi hymyillen samalla kun he lähtivät kävelemään eteenpäin. Lily hymyili sanomatta mitään, Blackkin oli muistanut, kuten Opheliakin.

Aranin ei ollut vaikeaa pysyä nelikon perässä, hän oli löytänyt nämä jo siinä vaiheessa kun Black oli kömpimässä ylös, mutta hän ei vielä ollut hyökännyt. Tosin oli jo vähällä ettei hän hypännyt Blackin niskaan kun näki tämän suutelevan Lilyä. Hän seurasi näitä hiljaa puista, odottaen sopivaa hetkeä.. nyt Black oli liian lähellä Lilyä, Aran saattaisi vahingossa satuttaa Lilyä jos nyt hyökkäisi.

// >) lyhyempi \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Helmi 2008, 03:40

Ophelia, Aaron

Ophelia helpottui hieman kuullessaan ettei kylälle olisi enää kauaa kunnes Tomtom kysyikin siitä mustasta kyyhkysestä. Opheliakin oli ihmetellyt hieman linnun katoamista mutta ei sen enempää ollut asiaa ajatellut ja katsoi nyt Blackiin kysyvästi tämän naurahtaessa. Ophelia tunsi itsensä pian pahoinvoivaksi mutta hymyili vain väkinäisesti tajutessaan että Black olisi mennyt linnun syömään! Agh! Siitä tuli vähän liiankin vahvasti mieleen se fasaani jota Ophelia oli yrittänyt.. no.. Sitä Ophelia ei pahemmin muistella nyt välittänyt.

Amod ei siis tiennyt, miten vain. Aaron tuhahti ja katsahti sitten Araniin joka veikkasi ettei Art välttämättä ollenkaan tulisi. Aaron katsahti sitten Lounatuuleen joka kysyi miten pahasti Arelle oli sitten käynyt ja siitä sitten taas Amodiin joka selitti että miekka olisi mennyt jopa läpi asti? Woah! Prinsessa oli vetänyt pahan. Sitten Aran pääsi niskanpäälle juurien kanssa ja Aaron kiepsahti pääalas-roikunnasta maahan jaloilleen, Lounatuulen viereen ja naksautti niskansa pariin otteeseen, veri meni yllättävän nopeasti päähän mikä taas jumitti niskan. Sitten Aran käski näitä menemään takaisin kylään jolle Aaron kohautti vain kulmaansa ja katsahti vielä Aranin peräänkin kun tämä lähti hyppimään puusta puuhun suuntaan minne puolikuollut velho seurueeneen oli lähtenyt.
Lounatuuli raapi vain leukaansa ja Amod lähti kävelemään kylälle kuten Aran oli käskenyt ja nyt Lounatuuli kysyi Aaronilta minne he menisivät. Aaron katsahti tähän, sitten kylän suuntaan ja kylän suunnalta taas sinne minne Aran oli mennyt. Tätä toisaalta houkutteli lähteä myöskin perään, mutta toisaalta taas...

"Kylälle... En edes saisi olla metsässä ja äiti listii minut jos saa tämänkin tietää." Aaron sanoi lopulta vilkaisten ohimennen Lounatuuleen kun lähti kävelemään taas kädet niskantakana kylälle päin. Aaronia ei huvittanut nyt mennä edes lammelle! Ja jos totta puhuttiin, Aaron halusi tietää miten Artin veljelle oli käynyt... Olihan Aaronillakin omia veljiä, vieläpä yhtä paljon mitä Artilla. Tämä asia ehkä yhdisti, ei Aaron ainakaan osannut kuvitella sellaista tilannetta ettei jompikumpi tämän veljistä tulisikaan enää kotiin, se tuntui mahdottomalta mahdollisuudelta... Aaron ei tosin halunnut kohdata poraavaa Artiakaan, joten aikoikin mennä siis kotiin. Oma huone tuntui ihmeen hyvältä olin paikalta juuri nyt, kaikkialla muualla törmäsi todistetusti että väkisinkin johonkuhun, lammellakaan ei saanut enää rauhaa. Tosin ongelma olisi enää vaan nalkuttava äiti... Aaron tunsi sosiaalikynnyksensä olevan täynnä.

Ophelia nousi taas jaloilleen huomatessaan Blackinkin yrittävän taas jaloilleen kömpimistä ja onnistuikin siinä. Tomtom lähti kävelemään luonnollisesti heidän edellä, joutuen välillä pysähtymään sillä tämä käveli heihin verrattuna paljonkin reippaammin... Noh olihan tämä velho, vanha sellainen, mutta velho kuitenkin mikä riitti Ophelialle selittämään vaikka veden muuttumisen viiniksi. Ophelia katsahti pian hetken aikaa käveltyään taivaalle. Oli alkanut hämärtämään paljon nopeammin mitä Ophelia oli ehtinyt hetki sitten olettamaan.. Auringon pikkuhiljainen lasku sai taivaan samassa hieman punertamaankin ja ilmasto ehkä viileni hieman, mutta se ei tahtia haitannut, ei ainakaan Ophelian, ei jos koti oli näin lähellä.

Ophelia siis hymyili useastakin syystä, ensinnäkin siitä että uskoi nyt pääsevänsä kotiin Lilyn ja Blackin kanssa ja Tomtomin jopa päähäntarttuvan hyräilyn saattamana. Ophelia lähti melkein hyräilemään mukana itsekin kunnes tajusi pysähtyä Lilyn ja Blackinkin pysähtyessä ja katsahtamaan näihin... Ophelia naurahti iloisesti tajutessaan Blackinkin muistaneen Lilyn syntymäpäivän! No lukihan se tämän mustassa pienessä muistikirjassakin joten ihmekös tuo ja ei aviomiehellä paljoa varaa ollut oman vaimon syntymäpäivää unohtaa, eikä liioin parhaalla ystävälläkään...
"Black muuten... Onko Anemone ehtinyt jo kaipaamaan meitä?" Ophelia kysyi katsahtaen Blackiä yläviistoon hymyillen samalla kun lähtivät taas liikkeelle, miettien Anemonen ohella myöskin Lilyn isää, tälle jos kelle heillä oli paljon selittämistä.

//WOOT!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Helmi 2008, 04:25

Aran, Art, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

Lounatuuli nyökkäsi Aaronille, tämä siis aikoi mennä kotiinsa.. tai kylälle ainakin. Tosin Lounatuuli ei lähtenyt Aaronin perään, se lähti kävelemään aivan eri suuntaan, sanomatta edes hyvästejä Aaronille. Kävellessään metsässä se näki Artin tulevan kylän suunnalta kohti taistelu paikkaa, mutta Lounatuuli ei tällekkään pahemmin mitään sanonut, vaan poistui paikalta vähin äänin, aikeissa ilmestyä haltijoiden kylään taas aamulla.. nyt sen piti saada ruokaa.
Art katseli hetken ympärilleen, hän näki Aaronin kävelevän kauempana, hän näki jopa Lounatuulesta vilauksen, mutta nyt Art halusi tietää missä Aran oli... Art kyllä tappaisi jokaisen ihmisen jos Aranille olisi sattunut jotain! Se riitti että Arelle oli jo käynyt jotain.. Artillakaan ei kestänyt kauaa päästä nelikon ja Aranin jäljille ja Art jopa tajusi olla niin fiksu että liikkui puita pitkin kuten Aran, tosin hänellä oli vaikeuksia välillä pitää tasapainoaan, sen verran sekava ja ailahtelevainen hän tällä hetkellä oli. Art saavutti pian Aranin ja vaihtoi tämän kanssa 'kuulumiset' näin telepaattisesti ja jatkoi Aranin kanssa puissa kyttäämistä.

Black vilkaisi Opheliaan heidän kävellessään.
"kyllä... en meinannut saada nukuttua kun hän kävi kokoajan kyselemässä missä Lily tai sinä olette.. hän on kuulemma tehnyt jotain Lilylle lahjaksi" Black sanoi. Ei hän todellakaan saanut nukuttua kunnolla, kun Anemone kävi vähän väliä pomppimassa sängyllä ja kyselemässä kaikkea, tämä oli jopa kysynyt Blackiä leikkimään hänen kanssa.. ja meinannut varastaa Blackin Nappi-pehmo suden!.. mutta tämän Black jätti mainitsematta, varsinkin nyt kun Tomtom oli kuulolla.
Lily olisi halunnut samantien tietää mitä Ane hänelle oli tehnyt, mutta vaikka Black olisi tämän tiennytkin, tuskin hän sitä olisi kertonut.
"Minkälainen tämä Anemone on?" Tomtom kysyi olkansa yli.
"Suloinen pikku enkeli" Lily vastasi hymyillen, Anemone oli Lilyn pikku enkeli.
"Suloista. Black saat esitellä lapsenne minulle sitten" Tomtom sanoi.
Black ei sanonut mitään, hän vain hymähti, mikäli Tomtom välttämättä halusi nähdä Anemonen niin mikäs siinä.
"Mutta yhtä juttua minä yhä ihmettelen.." Tomtom aloitti samalla kun 'sytytti' taas hattunsa päähän pienen sinertävän valon valaisemaan tietä "Miksi pidät hiuksesi pois loitsulla?" Hän lopetti kysymyksensä.
"Onko sinulla hiukset?! Luulin että olet kalju.. ihan luonnostaan" Lily sanoi siirtäen katseensa Blackin päänuppiin.
"krhm.. juu, on.. ja se on minun oma asiani miksi en niiden anna kasvaa" Black sanoi katsellen sivulle.
"Miten vain.. ei värissä pitäisi olla vikaa" Tomtom sanoi.
Lilyä jäi hämäämään, minkä väriset hiukset Blackillä sitten oli? Jotenkin voisi kuvitella että mustat... mutta Lily tulisi totaalisesti repeämään jos Blackillä olisi Blondit hiukset! Kiharat Blondit hiukset.. se olisi jo liikaa!

Tomtom pysähtyi ja siinä samassa Black ja Lilykin.
"Jaa te kerkesitte jo tänne asti?" Tomtom kysyi vaikka ketään ei näkynyt, Lily luuli jo että vanhus oli tärähtänyt ja alkoi puhumaan itsekseen, kunnes hän tajusi katsoa ylös puihin. Aran ja Art seisoivat yhdellä suurella oksalla heidän edessään ja hyppäsivät alas kun Tomtom huomautti heidän olemassa olostaan.
Lily käänsi katseensa heti pois Artista kun nämä tulivat lähemmäksi. Artin ilme oli jäätävä ja mitään sanomaton, tämä ei näyttänyt ainakaan itkeneen.. ehkä Are oli sittenkin kunnossa? Tai sitten Art ei vain ollut pillittäjä tyyppiä. Black kirosi itsekseen näiden kahden ilmestymistä, tosin hän oli hieman yllättynyt että Art oli tullut, mutta Amodia ei näkynyt missään... tosin Black varmisti ettei Amod väijynyt taas jossain puissa, toista yllätyshyökkäystä hän ei halunnut kokea.
"noh, mitenkäs veljesi voi?" Tomtom kysyi ystävällisesti Artilta.
"huonosti.." Art sanoi sen paremmin selittämättä, vilkaisten Lilyyn joka tuijotti tiiviisti maahan, tuntien jälleen syyllisyyttä tapahtuneesta.
Blackin pää nytkähti taas sivulle, Lily vilkaisi tätä kysyvästi kuten teki Tomtomkin.
"Black ota lääkkeesi äläkä ala skitsoamaan" Tomtom tuhahti.
"Eikö hän muka ole jo tarpeeksi skitso?" Aran huomautti kuivasti.
"eheheei, ei tämä vielä mitään.. näkisit kun hän ei ole saanut lääkkeitä puoleen vuoteen! Hyvä ettei tappanut minua siinä ohimennen" Tomtom sanoi muistellen jälleen menneitä.
"hmh, niin kauaa tuon kanssa en pysyisi vaikka saisinkin Lilyn" Aran sanoi ja veti miekkansa esille "Ja nyt, otan sen mitä haluankin" Aran lisäsi.
"Eikö nyt voitaisi vain keskustella?" Lily ehdotti naiivisti.

// tauko X__X //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Helmi 2008, 05:36

Ophelia

Ophelia naurahti iloisesti kuullessaan että Black ei olisi saanut nukutuksi pienen Anemonen takia. Ophelia saattoi kuvitella pienen enkeli tytön hyppimässä Blackin pimeässä asunnossa ja kyselemässä heidän olinpaikkaansa ja kertomassa että olisi tehnyt Lilylle lahjankin. Tomtom ei muuten Anemonesta tiennytkään! Ja siis kysyikin millainen tämä oli ja Lily kuvasi Anemonen suloiseksi pikku enkeliksi mitä tämä kyllä olikin, melkeinpä jopa itse enkeli.
Siihen oli muuten jo alkanut pikkuhiljaa tottumaan että Anemonea sanottiin Blackin ja Lilyn lapseksi, Ophelia huomasi tämän juuri äsken sillä siinäkin oli hetken totuttelu ollut kaikilla että Anemone kutsui Lilyä äidikseen.
Kaikki jatkoi rauhallista kävelyään yhä samalla kun Tomtom sytytti Ophelian silmille tutun sinertävän valopallon tämän hullunkurisen myssyn päähän tietä valaisemaan, alkoi hämärtämään pikkuhiljaa jo yhä enemmän. Ophelia katsahti edellä kävelevästä Tomtomista Lilyyn joka oli hyvinkin yllättynyt siitä että Blackilla kasvaisi oikeastikin hiukset! Opheliakin oli aluksi luullut että Black olisi kalju ihan luonnostaan ja siirsi katseensa myöskin nyt Blackin päänuppiin, tämä siis piti hiustenkasvun kurissa jonkinmoisella loitsulla taikka taijalla? Oliko noilla kahdella eroa?
Ja Opheliaa jäi kyllä hämäämään siinä missä Lilyäkin, minkä väriset Blackillä oli? Mustat? Ruskeat? Punaiset? Vaaleat? Ophelian olisi tehnyt mieli kysyä mutta piti suunsa kiinni pitäen yllä leveää hymyään.

Sitten Tomtom pysähtyi, Black, Lily ja Ophelia tietenkin mukana ja katsahti nyt kysyvästi vanhusta? Keistä tämä nyt puhui? Sitten Ophelian sydän oli lähellä pysähtymistä ja katsahti nopeasti ylös edellä olevaan puuhun. Se oli Aran ja Art! He olivat seuranneet? Ophelia oli uskonut juurien pidättelevän näitä ainakin vielä vähän pidempään ellei juurilla sitten ollut nukkumaan menoaika silloin kun pimeää tuli. Ophelia peruutti hieman Artin ja Aranin laskeutuessa taas puunoksalta heidän eteensä ja tulivat nyt lähemmäksi.
Tomtom kysyi Artilta ihan muina miehinä Artin veljen vointia josta Lily sai selvästi taas tunnontuskia kärsiä, ainakin sen perusteella mitä Ophelia ylettyi Lilyn kasvoja näkemään kun Lily maata katseli, tähän kohtaan Ophelia ei nähnyt sopivaksi sanoa että se ei olisi ollut tämän syy, ei kun Art oli paikalla.
Ophelia havahtui nopeasti taas hetkellisistä ajatuksistaan Blackin pään nytkäisyyn ja katsahti tätä nyt siinä missä muutkin, Tomtomia myöten joka vaan käski tätä ottamaan lääkkeensä ettei alkaisi sekoilemaan.
Ophelia oli nähnyt pahempaa mitä Aran mutta Tomtomin puheiden mukaan Black voisi olla pahempikin!? Tappanut melkein tämänkin siinä ohessa? Au~au~au...
Samassa Aran veti miekkaansa jo esiin, sanoen tulleensa ottamaan mitä halusikin ja Lily ehdotti jälleen puhumista... Se nyt oltiin todistettu ettei asia tulisi ikinä niin hoitumaan näiden kahden välillä... Nyt edes Ophelialla ei ollut mitään asiaan sanomista, se että Ophelia alkaisi räyhäämään haluavansa kotiin tuskin mitään auttoi.

//Hyvä!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Helmi 2008, 06:03

Aran, Art, Black, Tomtom, Lily

Hiljaisuus.. kukaan ei sanonut mitään, kunnes Tomtom huokaisi syvään, rikkoen näin hiljaisuuden.
"Voi voi teitä nuoria, ettekö te nyt voisi mennä vain nukkumaan?" Tomtom sanoi lopulta hymyillen väsyneesti.
"Sopii minulle." Lily huomautti puoliääneen tarrautuessaan Blackin käsivarteen, samalla Aran laski miekkansa alemmaksi.. Hetken Lilyllä sekä Blackillä kesti sytyttää, miksi ihmeessä tämä aseensa oli laskenut, kunnes molemmat tajusivat että se johtui Lilystä.
Art katseli vierestä ja oli valmiina ottamaan Aranilta käskyjä vastaan.. itseasiassa tällä hetkellä Art oli valmis jopa satuttamaan Lilyä, sen verran sappeentunut hän oli Aren survaisemisesta.
"Ettekö vain voisi luovuttaa? Te olette alakynnessä muutenkin.." Aran sanoi ja Black oli räjähtämässä tälle, luennoidakseen kuinka vihasikaan luovuttajia, mutta tukki suunsa, eihän se Aranille kuulunut.
Tomtom naurahti ja pudisteli päätään hymyillen ja sai kysyvät katseet osakseen.
"Te ette uskokkaan kuinka samanlaisia te olette.." Tomtom sanoi Aranille ja Blackille.
"Miten niin?!" Black kysyi, hän ei nähnyt itsessää saatika Aranissa mitään samaa, kuin sukupuolen!
"Noh, pidätte samasta naisesta, kumpikaan teistä ei luovuta helpolla, kummallakin teistä on epätavallisia salaisuuksia ja te molemmat olette minulle velkaa, potilaita kun olette" Tomtom selitti hymyillen.
Black ja Aran vilkaisivat toisiaan kysyvästi, ei heissä nyt noin paljon samaa voinut olla?
"Kuinka niin Black on sinun potilaasi? tai siis.. Aranin syyn tiedänkin mut--"
"Keneltä kuvittelit Blackin saaneen pillerit raivokohtauksiinsa?" Tomtom sanoi ja Lilylle valkeni, Tomtom oli siis niiden takana.
"Lisäksi te kaksi olette yhtä tolloja" Tomtom lisäsi istuessaan jälleen salkkunsa päälle.

Lily pysyi yhä visusti kiinni Blackissä, miettien nyt Aranin ja Blackin yhtäläisyyksiä... vaikka niitä löytyikin, silti nämä kaksi olivat aivan erillaisia. Tomtom tosin unohti mainita yhden seikan, kumpikaan näistä ei uskonut jumalaan.. Aranhan uskoi metsänhenkiin sun muuhun sellaiseen, ei jumalaan.. Black taas oli vannoutunut ateisti. Lilyä väsytti, melkein yhtä paljon kuin silloin, kun Art oli ollut ihmisten linnassa ja Lily oli yks kaks kuukahtanut... nyt piti vaan toivoa ettei hän uudestaan kuukahtaisi.
"Hitot" Art sanoi ja hyökkäsi Blackiä kohti erittäin nopeasti, Black työnsi Lilyn irti itsestään ja lähti perääntymään Artin hyökkäyksiltä, vetäen samalla sauvastaan taas kaksi miekkaan.
Heti Artin perään, Aran syöksyi kohti Blackiä, yhtyen Artin mukaan tätä tappamaan.
"Tuo nyt on todella reilua! Kaksi yhtä vastaan, eihän tuo ole mistään kotoisin!" Lily huusi kolmikon perään, mutta kukaan ei vastannut. Tosin Black pärjäsi kohtuu hyvin, mitä nyt välillä oli lähellä piti tilanteita. Lily kipitti Ophelian luo ja otti tätä olkapäistä taas kiinni ja pyöritteli sormillaan hänen hiuksiaan.
"Tuo ei ole reilua.." Lily inisi Ophelialle katsellessaan kolmikon perään.

Black hyppäsi taaksepäin ja laskeutui tasajalkaa maahan, synnyttäen paineaallon joka lennätti Artin ja Aranin kauemmaksi, mutta vain hetkeksi.
"hohhoijaa, ei kai muu auta" Tomto sanoi ja nousi ylös, käveli Ohpelian ja Lily ohi ja hyppäsi mukaan taisteluun, ottaen Artin vastustajakseen.
"no.. on tuo jonkinlaista tasoitusta kyllä.." Lily sanoi ja jäi seuraamaan sivummalta.

// >DD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron